”Eikö me saadakaan kirkkohäitä?”

Näinä aikoina on keskusteltu siitä, saako samaa sukupuolta olevan parin vihkiä kirkollisesti, kun yhteiskunnan laki muuttuu 1.3.2017 alkaen.

Kirkon johto on ohjeistanut pappeja, että pitää olla maltillinen eikä käydä vihkimään.

Perusteluna on mainittu tähänastinen vähäinen (!) keskustelu ja selvitystyö, perinne, itsestäänselvyys ja kirkollisten toimitusten kirjan maininnat sulhasesta ja morsiamesta. Kirkkolaki ja kirkkojärjestys eivät aseta sukupuoliehtoa.

Ymmärrettävästi mies- ja naisparit, jotka ovat lain muutoksesta iloinneet, ovat pettyneitä, kun kirkko ei noudatakaan yleistä lakia, vaan heidän kokemuksensa mukaan tuntuu etsimällä etsivän perusteita toimia toisin.

Sattuneesta syystä sitä pahaa oloa kaadetaan minun niskaani.

Olen kuullut useamman ihmettelyn siitä, miten kirkko voi tuomita osan jäsenistöstään toisen luokan jäseniksi, joilla on yhtäläiset velvollisuudet, mutta pienemmät oikeudet. Ennen kaikkea ei olisi oikeutta solmia avioliittoa kirkollisesti.

Kirkkojärjestyksen 1: 4 § 1 momentin säädös on mielenkiintoinen: ”Kirkon jäsenellä on oikeus päästä osalliseksi kirkon pyhistä toimituksista ja seurakunnan tarjoamista eduista kirkkolain ja kirkkojärjestyksen säännösten mukaisesti.”

Tähän täytynee selvyyden vuoksi lisätä, keitä konfirmoituja kirkon jäseniä oikeudet eivät koske.

Edellinen artikkeli
Seuraava artikkeli
  1. Marja-Sisko, kiitos kun jaoit tämän näkökulman. Itse en tässä asiassa tiedä, mitä osaisi sanoa tai vastata. Se on vaikea.

    Kirkon avioliittonäkemyksen kuvaus ei ole ollenkaan selvä, jotenkin se on tullut vahvasti esille. Nyt korostuu avioliiton juridinen, yhteiskunnallinen, hallinnollinen ja ihmisoikeudellinen sekä inhimillinen puoli. Ja näistä näkökulmista kirkkoakin ihmiset nyt vaikuttavat lähestyvän.

    Onko kirkollinen avioliittoon vihkiminen tätä? Onko se vain juridinen ja hallinnollinen asia? Onko se vain ilmaus ihmisten hyväksymisestä? Onko se vain ihmisoikeussopimuksen toteuttamista? Eikö sillä ole mitään hengellistä merkitystä? Eikö sillä ole mitään teologista sisältöä? Perspektiivit eivät ollenkaan nouse esille tasapuolisina.

    Huomaan, että monta kertaa korostetaan sitä ettei avioliitto ole kirkolle sakramentti. Mutta, mitä perustelu tarkoittaa, jää täysin ilmaan. Toinen korostus on, että kirkonkin perspektiivistä avioliitto on yhteiskunnallinen asia. Totta kyllä, mutta silloin minulle nousee kysymys: Miksi kirkon siinä tapauksessa tarvitsisi tehdä yhtään mitään avioliiton suhteen?

    Minulla on mielessäni vain iso määrä kysymyksiä. Mitä voi tehdä? Minä en tiedä.

    • Ville: ”että kirkonkin perspektiivistä avioliitto on yhbteiskunnallinen asia. Totta kyllä, mutta silloin minulle nousee kysymys: Miksi kirkon siinä tapauksessa tarvitsisi tehdä yhtään mitään avioliiton suhteen?”

      Niinpä. Miksei kirkko vain ihan yksinkertaisesti luovu kaikesta mikä liittyy avioliittoon – niin vihkimisestä, kuin myös siunaamisista? Kaikki olisivat tyytyväisiä ja maallinen viranomainen hoitelisi asvioliittoon liittyvät kommervenkit ja juridiikan.

    • Oletan, että kirkon tylntekijöitä ei yleensäkään tarvitse pelätä. Luottamushenkilöistä en ole ihan varma, hehän toimivat usein poliittisista lähtökohdistakin käsin hoitaessaan kirkollisia asioita.

    • Salme: ”Luottamushenkilöistä en ole ihan varma, hehän toimivat usein poliittisista lähtökohdistakin käsin hoitaessaan kirkollisia asioita.”

      Mitäs pelättävää poliitikoissa sitten on, vaikka Väyrysen Pavesta en nyt olisikaan ihan varma?

Marja-Sisko Aalto
Marja-Sisko Aalto
Pappi, rovasti, kirjailija, entinen kirkkoherra Imatralla ja sitten tuomiokapitulin notaari Kuopiossa, nyt eläkemuorina. Ihmisen ja uskon puolesta. Sattuneesta syystä sydämellä monet asiat, vaikkapa eri tavoin siipeensä saaneet ihmiset. Vapauteen Kristus vapautti meidät!