Ei miestä, ei naista, vaan yhtä Kristuksessa
Joissakin asioissa tarkoitetaan hyvää, mutta toteutus on kummallinen ja eriarvoistava.
Naistenpäivän kunniaksi kaksi esimerkkiä.
Seurakunnassa innostuttiin ajatuksesta lisätä vanhempien ja lasten yhteistä aikaa. Aloitettiin isien ja poikien ja vastaavasti myös äitien ja tyttärien leirit.
Kuulosti niin hyvältä, kunnes neljän tytön isä kysäisi, milloin hän pääsee leirille lastensa kanssa.
Arvaattekin, miten siinä kävi. Isää pidettiin kummallisena ja hänet hyssyteltiin hiljaiseksi. Eihän noin saa sanoa. Isät ja pojat, äidit ja tyttäret. Niin se on hyvä.
Isä jäi ihmettelemään, miksi asia piti sukupuolittaa ja hänen mahdollisuutensa leiriin lastensa kanssa torpata.
Toisen ajatusnyrjähdyksen kuulin jo kuuluisaksi tulleessa kapitulin kahvipöydässä.
Aikanaan juhlittiin sitä, että naisetkin olivat saaneet olla 10 vuotta pappeina. Hiippakunnan papistoa kutsuttiin koolle, mutta valikoidusti. Naispuoliset papit juhlivat olemassaoloaan.
Kun kuitenkin oli ajatus juhlia tasa-arvoa ja yhteistä pappeutta, olisi kai ollut järkevää kutsua miehet myös. Siinä olisi tuntunut ja näkynyt yhteinen pappeus. Olisi edetty siihen suuntaan, ettei ole enää miespappeja ja naispappeja, vaan pappeja.
7 kommenttia
Nykyään ei varmaan tulisi samanlaisia ongelmia. Jos isä ei pääse tyttärien kanssa leirille, hän voi julistautua äidiksi ja ilmoittautua äitien ja tyttärien leirille. Hän voi sitten leirin jälkeen peruuttaa äitiytensä ja olla taas isä.
En pysty seuraamaan Juhani Ketomäen ajatuksenjuoksua. Hänen kuvaamansa menettely ei ole minkään lain mukainen.
Se olikin satiiria. Suomessakin on esitetty vaatimuksia että sukupuolen pitäisi olla ilmoitus asia.
Perheleirit ovat näppärä keksintö, missä päin Suomen Siionia niitä järjestetään. Omalla työmaalla on pyhäkoululeiri, jonne isät ja ukit myös toisinaan tulevat lapsosten kanssa.
Kiitos muistutuksesta. Tämän teeman ympäriltä on helppo vitsailla. Sen sijaan on hirmuisen vaikeaa huomata omat opitut ja piintyneet tavat ajatella ja toimia. Mutta onneksi ihminen on sellainen, että voimme opiskella koko ikämme.
Kirjoittaja
Marja-Sisko Aalto
Pappi, rovasti, kirjailija, entinen kirkkoherra Imatralla ja sitten tuomiokapitulin notaari Kuopiossa, nyt eläkemuorina. Ihmisen ja uskon puolesta. Sattuneesta syystä sydämellä monet asiat, vaikkapa eri tavoin siipeensä saaneet ihmiset. Vapauteen Kristus vapautti meidät!
Kiitos, Marja-Sisko.
Tuntui hyvältä, että nostit esiin pari kohtaamaasi ajatusnyrjähdystä. Esimerkit auttavat minuakin hahmottamaan, missä kaikessa sinänsä hyvä tarkoitus voi kääntyä vastakohdakseen.
Ilmoita asiaton kommentti