Ei kosketusta todellisuuteen
Sosiaalisessa mediassa tyrmätään usein väite, koska sen esittäjällä ei ole kosketusta ”siihen todelliseen elämään, jota ihmiset elävät”.
Kuka elää jotain muuta kuin todellista ihmisen elämää?
Jaakko Lyytinen ruotii Helsingin Sanomissa Jaakko Tapanisen ja Marko Ahtisaaren 10X-pamflettia ja nostaa esille ajatuksen digikuiluista. Digitalisaatio on tuonut yhä useammat kosketuksiin yhä suuremman tietomäärän kanssa. Sen sijaan, että tämä toisi ihmiskuntaa yhteen, ihmisryhmien välille syntyy digikuiluja. Yhteinen keskustelu pirstaloituu, äänekkäät ääriryhmät valtaavat keskustelun, ja mielipiteitä ohjaava valta piiloutuu.
Digikuilut erottavat ihmisryhmiä toisistaan. Yksittäisen ihmisen kokemukset toisenlaisista tavoista elää jäävät pintapuolisiksi. Oman kokemuksen arvo korostuu. Omasta elämänkokemuksesta tulee normi, jonka mukaan muita näkemyksiä mitataan.
Kohtaamisen kirkko tunnistaa yhteisen keskustelun tarpeen: ”Kuljemme toistemme rinnalla ja jaamme tarinamme.” Tätä me tarvitsemme. Tätä minä tarvitsen: kosketusta toisten elämään. Mitä vieraampi ihmiskunta on minulle, sitä vieraampi olen itselleni.
Silvotussa keskustelukulttuurissa ei ole varaa leimata vieraalta tuntuvia käsityksiä elämäntodellisuudesta irrallisiksi. Elämä ja maailma synnyttävät monenlaisia näkemyksiä. Niihin voi tutustua vain kuuntelemalla ja kuulemalla. Keskustelun ulkopuolelle sulkeminen on loukkaus ihmisen arvokkuutta kohtaan. Kun ihmisen arvokkuutta loukataan, koko ihmiskuntaa loukataan.
Adventtipaasto on alkanut. Valmistaudumme ottamaan vastaan Joulun sanoman.
Joulun sanoma vie ihmisen oman kokemuksensa ulkopuolelle. Joulun sanoma kertoo kirkkaudesta, joka loistaa yössä. Se nostaa marginaalit keskiöön. Se kertoo Sanasta, jonka kautta kaikki on luotu, mutta joka on maailmalle vieras. Joulun sanoma kertoo sekä yhteydestä että vieraudesta. Se ei päästä kuulijaansa helpolla. Juuri siksi tarvitsemme sitä joka vuosi, jotta voisimme löytää toisemme ja itsemme.
15 kommenttia
Haaveilimme joskus tietoyhteiskunnasta. Ei siitä vielä kauaa ole. Kehitys on johtanut ihan päivastaiseen suuntaan. Tietomme on sirpaloitunut. Tietomäärän kasvaessa on hallinnassa oleva sektori kaventunut. Teemme kauskantoisia päätelmiä hyvinkin vähäisen tietomäärän pohjalta. Lisäksi tietomäärämme ei kovinkaan moneen asiaan riitä. Tunteet saavat nyt tilaa enemmän ja asiantuntemus joutuu väistymään.Se joka osaa jatkossa ohjata kansalaisten tunnemaailmaa, se johtaa ja hallitsee. Tietoon ja asiantuntemukseen perustuvat argumentit ovat jo mennyttä aikaa. Joten järkipuheita ei enää tahdota kuulla.
Tarvitsemme Joulua joka vuosi ja kunpa yhä useampi Suomalainen ottaisi vastaan maailmaan syntyneen Vapahtajan… Omakseen.
Tuo Hesarin juttu Jaakko Tapanisen ja Marko Ahtisaaren kirjasta tarjoaa hyviä näkökulmia. Saattaisi koko kirjakin olla lukemisen arvoinen. Ihan vaan sivulauseena, Tapaninen on Kotimaan entinen toimitusjohtaja.
Kun Timo-Matti olet Reformaatio2017 juhlavuoden projektisihteeri, niin tässä yhteydessä on kyllä pakko sanoa, että juhlavuodelta on kyllä heti alkumetreillä kadonnut kosketus todellisuuteen. En nyt puhu siitä, että nettisivuja on vaikea löytää ja perusviesti on sekava ja akateeminen, vaan siitä että kovin kaukana todellisuudesta on tällä hetkellä tärkeimpänä tapahtumana mainostettu Peregrīnā†iō-konserttisarja. Ihan siis todella näin kirjoitettuna.
Tunnustan ihan vapaasti tyhmyyteni, mutta minun todellisuudessani sanalla Peregrīnā†iō-konserttisarja ei ole mitään kosketuspintaa. Enkä todellakaan ota kantaa Markku Luolajan-Mikkolan musiikkiin, joka varmaankin on ihan korkeatasoista.
Mutta keksikää nyt ihmeessä joku edes vähän populistisempi nimi tälle musiikin genrelle. Kyllä nyt rakennetaan vähän liian syviä kuiluja – ja ihan ilman digitaalisuutta.
Peregrīnā†iō-konserttisarjaan
Oma kokemukseni on, että tätä korttia käytetään lähinnä silloin, kun joku toinen on eri mieltä kuin sanoja..
Kiitos hyvästä ajatuksesta
Ilmoita asiaton kommentti