Dietrich Bonhoefferin syntymäpäivänä: Rauha vaatii uskallusta

Luterilainen teologi Dietrich Bonhoeffer on tullut tunnetuksi kristillisestä vakaumuksesta nousevan vastarinnan edustajana natsi-Saksassa. Hän kritisoi idealistista, haihattelevaa pyrkimystä muuttaa maailmaa, mutta otti samanaikaisesti vakavasti kristityille jo kasteessa annetun kutsun seurata Kristusta, minkä hän näki aikansa luterilaisuudessa painuneen taka-alalle. Paavalin julistus kasteessa tapahtuvasta kuolemasta ja ylösnousemuksesta kristilliseen elämään ja evankeliumien kertomus seuraansa kutsuvasta Jeesuksesta ovat saman asian eri puolta.

Bonhoeffer alleviivasi myös sitä, että kirkon toiminnan tulee perustua sanan, ehtoollisen ja rukouksen kanssa vuorovaikutuksessa olevaan konkreettiseen teologiseen työskentelyyn, jonka keskuksessa on kolmiyhteisen Jumalan ilmoitus Kristuksessa ja hänen seuraamisensa tässä ajassa, sitä oman sanoman lähtökohdista palvellen. Tulee ankkuroitua totuuteen, armoon ja rakkauteen ja katsoa kärsivien näkökulmasta asioita.

Eettisesti tämä merkitsee kutsua sitoutua kristillisen uskon ja teologis-eettisen moraalisen harkinnan pohjalta kirkkona ja yksittäisenä kristittynä siihen, mikä on parhaan käytettävissä olevan tiedon mukaan välttämätöntä. Näin jos halutaan kuunnella Jumalan ilmoittamaa rakkauden lakia ja hänen tahtoaan kuten se Raamatun sanomaa kuunnellen ilmenee. Uskon valon valaisema rakkaus tekee näkeväksi ja kekseliääksi, kutsuu kantamaan lähimmäisen kuormaa. Eri elämänalueet valtiossa, kirkossa, työssä ja kulttuurissa sekä avioliiton ja perheen piirissä ovat toisiaan varten ja kullakin on oma merkityksensä, jota toisten "mandaattialueiden" ei tule totalitaristisesti ylittää ja jyrätä.

Aikansa suureksi eettiseksi haasteeksi Bonhoeffer näki 1930-luvun alusta lähtien rauhan kysymyksen. Tämä pohdinta on sittemmin innoittanut esimerkiksi ekumeenista liikettä asian tiimoilla. Tähän liittyen hänen 4.2. vietettävän syntymäpäivänsä kunniaksi lainaus tekstistä Kristus ja rauha (Christus und der Friede 1932):
"Meidän kristittyjen tulee rakkauden käskyn mukaan olla rauhassa kaikkien kanssa, kuten myös Kristus, kun hän saarnasi rauhaa seurakunnalle, näytti esimerkkiä rauhasta veljen, lähimmäisen, samarialaisen kanssa. Ilman että meillä on tämä rauha, emme voi saarnata kansoille rauhaa. Ja useimmat, jotka pahentuvat sanaan kansojen rauhasta, asettavat jo vihollisrakkauden henkilökohtaista vihollista kohtaan kyseenalaiseksi. Kun siis puhumme rauhan asioista, tulee meidän aina pitää silmiemme edessä sitä, että kahden kansan väliset suhteet ovat syvästi analogisia kahden yksittäisen ihmisen suhteen kanssa. Asiat, jotka ovat rauhaa vastaan, ovat molemmissa vallanhimo, ylpeys, kuuluisuuden ja kunnian tavoittelu, ylpeys ja alemmuudentunteet, ihmispelko, sitten riita elintilasta ja leivästä. Se mikä on yksittäiselle ihmiselle synti, ei ole yhtään enempää hyve kansalle. Mitä kirkolle, seurakunnalle ja siten yksittäiselle ihmiselle julistetaan evankeliumiksi, se sanotaan maailmalle tuomioksi. Mutta kun kansa ei halua kuulla tätä käskyä, silloin kristityt on kutsuttu erilleen todistajina tästä kansasta. Pitäkäämme kuitenkin varamme, että me kurjat syntiset julistamme rauhaa rakkaudesta eikä turvallisuuden kaipuusta, poliittisena tavoitteena... Todellinen rauha on vain Jumalassa ja Jumalasta... Aseet kamppailussa evankeliumin vihollisen kanssa ovat usko ja rakkaus, jotka koetellaan kärsimyksessä."

5 kommenttia

  • Mika Rantanen sanoo:

    Kenraali Adolf Ehrnroothin (1905-2004) viisaus:

    ”Se, joka ihannoi sotaa, on mielipuoli. Me, jotka olemme olleet sodassa mukana, olemme varmasti rauhan ystävien kärkijoukoissa.”

    Ilta-Sanomat, Historia, Marskin ritarit, s. 3, 2011.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Mika Rantanen sanoo:

    Autuaita ovat rauhantekijät, sillä heidät pitää Jumalan lapsiksi kutsuttaman. Matt. 5:9

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Tarja Parkkila sanoo:

    Tomi Karttunen ”Aseet kamppailussa evankeliumin vihollisen kanssa ovat usko ja rakkaus, jotka koetellaan kärsimyksessä.”

    Tämä idea on peräisin Jobin kirjasta, stn. saa luvan kiusata Jobia, aiheuttaa kärsimystä, koska heillä on kiista Jobin uskosta ja uskollisuudesta ja sen kestävyydstä. … koska me emme usko enää stn, se on pelkkä kirosana, ja kuuluu dualistiseen Sumerin oppiin ja koska Jeesus tuntuu haluavan, että jokainen koetteee itse itseään, eli jos silmä viettelee se pitää repiä irti ja jos käsi, se pitää hakata poikki.

    Näin myös omaisuuden suhteen, Job menetti kaiken, sukulaiset, omaisuuden, terveyden ja makasi lopulta loskaojassa paiseineen, niin onpa Jeesus antanut mahdollisuuden luopua vapaaehtoisesti kaikesta, muuten hänelle ei kelpaa. Kaiken omaisuuden ja omaisten lisäksi pitäisi luopua vielä itsestäänkin ja lähteä kantamaan ristiä.

    Se voi tietysti aiheuttaa kärsimystä, kun mitään ei enää ole, mutta siinä se usko sitten punnitaan ja Jeesus lupasi moninkertaisesti takaisin tässä maailmassa, ja jos ei usko, voi aina katsoa Jobin puoleen, hän sai moninkertaisesti takaisin. Voi katsoa myös juutalaisia, heiltä on viety kaikki, moneen kertaan, ja nyt heillä on moninkertaisesti vaikka mitä, jopa oma valtakunta.

    Olisko juutalaisten pitänyt älytä antaa ihan vapaaehtoisesti omaisuutensa, kun Luther oli sitä mieltä, että kaikki mitä juutalaiset omistavat, kuuluu tietysti meille ? Oliko Luther siis …… se sama stn, joka Jobilta kaiken vei ?

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Mika Rantanen sanoo:

      Emme enää usko saatanan olemassaoloon. Ketkä ”me”? Miten muuten voi selittää sitä silmitöntä ja valtavaa pahuutta, mitä maailmassa vielä esiintyy kuin saatanan olemassaololla.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Mika Rantanen sanoo:

      Ojenna sormesi tänne ja katso minun käsiäni, ja ojenna kätesi ja pistä se minun kylkeeni, äläkä ole epäuskoinen, vaan uskovainen. Joh. 20:27.

      Nuo viisi haavaa ovat viisi elämän lähdettä, jotka virkistävät sinua, viisi kieltä, jotka sinun puolestasi puhuvat taivaalliselle Isälle, viisi laastaria, jotka parantavat omantuntosi haavat, viisi majataloa, joissa löydät rauhan, viisi lunastusrahaa, joilla velkasi on maksettu, viisi sileätä kiveä, joilla voit ajaa tiehensä helvetin Goljatin, viisi kallionkoloa ja vuoren halkeamaa, joihin voit paeta ja kätkeytyä syvyyden rosvolintujen tieltä, kun ne vainoavat sinua kuten takaa-ajettua kyyhkystä.

      G. Cobern, Armoa Armosta, s. 339, SLEY, 1966.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Tomi Karttunen

    Minut vihittiin papiksi v. 1994 ja olen toiminut pääosin seurakuntapappina mutta myös apurahatutkijana sekä vuoden systemaattisen teologian lehtorina. Väittelin v. 2004 Dietrich Bonhoefferin teologiasta. Vuoden 2008 joulukuusta olen työskennellyt teologian ja ekumenian johtavana asiantuntijana Kirkkohallituksen ulkoasiain osastossa. Olen myös systemaattisen teologian, erityisesti ekumeniikan dosentti Itä-Suomen yliopistossa.