Deemaksen tie

Luemme Paavalin kirjeestä Timoteukselle: ”Sillä tähän nykyiseen maailmaan rakastuneena jätti minut Deemas ja matkusti Tessalonikaan, Kreskes meni Galatiaan ja Tiitus Dalmatiaan.” 2 Tim4:10
Surullinen tosiasia, Deemas, Paavalin työtoveri, jätti hänet ”maailmaan rakastuneena.” Deemas hylkäsi ”ensimmäisen rakkautensa”, rakkautensa Kristukseen ja Jumalan valtakunnan työhön.
Deemaksesta ei paljon kerrota mutta sen tiedämme että hän oli Paavalin työtoveri, vankilakaveri.
Hän oli Kristukseen uskovainen, odottaen hartaasti Herran tulemisen päivää. Kuitenkin – pakoon marttyyrikuolemaa joka Roomassa odotti Paavalia ja hänen seuralaisiaan. Kuoleman pelko johti Deemaksen pakokauhun tilaan, vaikka Paavalin tavoin olisi uskossa eläen saanut ”vanhurskauden seppeleen”, eli iankaikkisen elämän Vapahtajamme, Jeesuksen ansiossa.
Luopion tie on meissä kaikissa perisynnin seurauksena. Raamatussa on paljon näitä surullisia kertomuksia Jumalasta, Hänen Sanastaan luopuneista ihmisistä. Tosiasiaa tänäkin päivänä, vieläpä meidän ”äitikirkossamme”, Suomen Ev.lut.kirkossa.
Motiivina ei, ainakaan vielä, ole kuolemanpelko. Mutta – pelot kuitenkin. On kansan suosion menettämisen pelko, ihmispelko, hylätyksi tulemisen pelko jne. Pelon syitä on paljon.
Mielestäni, jos nyt ihan rehellisesti ja totuudessa katsomme luopiokirkkomme prelaatteja, hallintoa, ei kukaan kunnianarvoisa henkilö kirkossamme uskalla tunnustaa, että harhassa kuljetaan.
Syynä on yksinkertaisesti se, että ” me rakastamme sitä kunniaa enemmän, mikä tulee ihmisiltä, kuin sitä kunniaa, mikä tulee Jumalasta.” Jh 12:43
Olemme ihmispelossamme joutuneet aasialaisen kulttuurin vaikutuspiiriin. Pelkäämme ”kasvojen menettämistä”. Ei monikaan kristitty uskalla tunnustaa; vuoden 1986 kirkolliskokous teki harhaavan, Jumalan sanan vastaisen päätöksen kirkon virasta.
Ihmispelon tiellä toteutunee luopio Deemaksen tie.Hänen paluustaan takaisin kristilliseen uskoon ja seurakuntaan, ei puhuta mitään. Jeesus varoittaa: ”Mitä hyötyä on ihmiselle siitä, vaikka hän voittaisikin itselleen koko maailman, mutta saisi vahingon sielullensa.” Mk 8:36
Ilmestyskirjan sanat vahvistavat Jeesuksen varoituksen: ”Mutta pelkurien ja epäuskoisten ja saastaisten ja murhaajien ja huorintekijäin ja velhojen ja epäjumalanpalvelijoiden ja kaikkien valhettelijain osa on oleva siinä järvessä, joka tulta ja tulikiveä palaa;tämä on toinen kuolema.” Ilm. 21:8 (mutta pelkurit,luopiot jne 1992 käännös)
Antaako Raamattu mitään lohdutusta niille jotka sydämessään tunnustavat olevansa pelkureita, luopioita. Antaa toki. Onhan Jumalamme perimmäinen tarkoitus tämä: ” ei ole minulle mieleen kuolevan kuolema, sanoo Herra, Herra. Siis kääntykää, niin te saatte elää." Hes. 18:32
Rohkaisevina esimerkkeinä arvokkaista, kunniallisista hallitusmiehistä ovat UT:ssa Nikodeemus ja Josef Arimatialainen. Ihmispelosta, ”kasvojen menettämisestä”, välittämättä, uskaltavat nämä entiset salaiset opetuslapset astua julkisesti esiin, mennä maaherran puheille ja pyytää Jeesuksen ruumista haudatakseen Vapahtajansa kunniallisesti.
Toivon mukaan joku korkea-arvoinen ”hallitusmies” tai ”hallitusnainen” saisi sydämeensä ”täydellisen rakkauden joka poistaisi pelon”. 1.Joh 4: 16-19 Näin rohkaistaan Judithin kirjassa:
”Herra Jumala, sinä olet voimallinen Jumala, joka teet suuri tekoja jota kukaan ei voi vastustaa. Kaikkien asioitten täytyy sinua palvella, sillä mitä sinä tahdot, sen täytyy tapahtua. Kun sinä annat yhdelle rohkeuden; sen täytyy edistyä, eikä kukaan voi vastustaa sinun sanojasi”, Judith 16:16-17

Jukka Teininen