Chilen kardinaalin eläketaival alkoi
Paavi Franciscus on hyväksynyt Santiago de Chilen arkkipiispan, kardinaali Ricardo Ezzatin, eroanomuksen. Ezzati irtisanoutui kaksi kertaa: täytettyään 75 vuotta pari vuotta sitten, ja viime toukokuun puolivälin massairtisanoutumisessa hänkin jätti kohtalonsa paavin käsiin.
Vaikkei mistään varhaiseläkkeestä ei ole 77-vuotiaan kohdalla nytkään kysymys, niin Ezzati on roikkunut nk. löysässä hirressä todella pitkään. Samantyyppinen tilanne on menossa yhä Ranskassa: kardinaali Barbarin haki saamansa ehdollisen tuomionsa jälkeen eroa paavilta, muttei sitä saanut. [Edit: Hommat hän jätti silti, toisin kuin latinopiispat.] Joku voi pohtia, mitä pitkittynyt eroprosessi sitten merkitsee: onko se tarkoituksellinen häpeäpaalu vai kertooko se siitä, ettei sopivaa henkilöä vain helposti löydy? Barbarin-uutisesta ei ole muuten montakaan päivää: https://www.theguardian.com/world/2019/mar/19/cardinal-philippe-barbarin-says-pope-has-refused-his-resignation
Vuonna 2014 Chilen Copiapón piispanvirkaan vihitty Celestino Aós Braco valittiin nyt pääkaupungin arkkipiispanistuimelle apostoliseksi asianhoitajaksi. Kyseessä ei siis ole pysyvä ratkaisu. Jo iän puolesta sijaispiispa täyttää huhtikuun alussa 74 vuotta: tehokasta peliaikaa olisi vain vuosi. Chilen piispakunnan julkisuusmylly tuntuu jatkuvan vielä kuukausia, todennäköisesti vuosia. Sijaispiispa on kotoisin Espanjasta, mikä tuo ehkä omalla tavallaan helpottavaa etäisyyttä asioihin. Wikin mukaan Aós Braco jätti kanonisen oikeuden viranhaltijana vuonna 2007 huomiotta katolisen koulun rehtorista tehdyn hyväksikäyttövalituksen, mutta asia ei edennyt muutenkaan. Tämä ei tietysti näytä hyvältä, ja alla mainittu CruxNow-juttu kertoo muustakin väitetystä peittelystä. https://en.wikipedia.org/wiki/Celestino_A%C3%B3s_Braco
Pari viikkoa sitten alkoi Chilessä mediamyllytyksen säestämä käräjäkierre: piispa, pari päivässä Rancaguan syyttäjätoimistoon vastaamaan joko todistajan tai haastetun (imputado) asemassa tekemisistään, tekemättä jättämisistään tai tietämisistään syyttäjä Ariakselle. La Tercera kuvaili meininkiä karnevaalitermein "paraatikulkueeksi" (desfile) 12.3. jutussaan. https://www.latercera.com/nacional/noticia/peregrinacion-obispos-fiscalia/567437/ Kaikkiaan kahdeksaa Chilen piispaa koskee oma haaste, yhtenä heistä siis italialaissyntyinen Ezzati jonka kunniakansalaisuuden poistamista ajetaan parlamentissa vahvasti. Ezzatin edeltäjällä Francisco Javier Errázurizilla eivät asiat ole liioin hyvin, jos mittarina pidetään sitä, että hänet erotettiin paavin neuvonantajakardinaalien joukosta (C9:stä) samaan aikaan kuin Australian "rambopiispa" George Pell.
Ezzatin ero on kansainvälinen uutinen, kuten voidaan havaita New York Timesista: https://www.nytimes.com/2019/03/23/world/europe/pope-chile-cardinal-sex-abuse.html Ezzatin lähdön on tehnyt kiperän kiireelliseksi viime viikkojen jupakka, jossa katedraalin papin sanotaan sekaantuneen paikalliseen mieheen. Julkisuudessa puhuttiin huumaamisesta ja sitten raiskaamisesta kirkon makuuhuoneessa. Ezzati oli miehen (Daniel Rojas) mukaan suostunut tapaamaan hänet, mutta lähinnä pyytänyt rukoilemaan hyväksikäyttäjän puolesta ja antanut viittäkymppiä vastaavat kipurahat. Tv-haastattelua myöten Ezzati kielsi tuntevansa miestä ja tämän ilmiantoa lainkaan. Tämäkin asia nousi kansainväliseen mediaan. Crux-julkaisu kertoi homoseksuaalin papin, Tito Riveran, olleen "käytännössä vailla pidäkkeitä". Rivera tahtoi tulla julkisuuteen kumoamaan syytöksiä, mikä toisaalta pudotti papistoa jalustalta vielä lisää: hän kertoi harrastaneensa seksiä "yhteisymmärryksessä sekä miesten että naisten kanssa" ja piti "puolta Chilen katolisista papeista homoseksuaaleina". https://www.ncronline.org/news/accountability/santiago-church-recommends-ex-cathedral-rector-be-removed-priesthood Rivera kertoi elämästään La Red -televisiokanavan ohjelmassa Mentiras verdaderas ('tosia valheita').https://www.youtube.com/watch?v=7jxcc7bntwk Nämä avautumiset tuottivat heti 14.3. arkkihiippakunnalta uhkauksen "nopeutetusta" pappisviran viemisestä. https://www.ahoranoticias.cl/noticias/nacional/254013-arzobispado-santiago-acelerara-vaticano-renuncia-sacerdote-tito-rivera.html Ja arkkihiippakunnassa asiasta vastasi, kukapa muukaan kuin peittelystä syytetty arkkipiispa.
Edit: YouTubessa on 13.3. lähetys sekä kokonaisuutena että osina. Tässä 5 minuutin pätkässä on tiivis tunnelma. Tito Rivera sanoittaa televisiossa, kuinka homoseksuaaleja yhtäältä "fyysisesti painostetaan" kirkon piirissä ja toisaalta on "konsensus" ja "suotuisat olot" homoseksuaalisille suhteille. (Tässä on 1:40 kohdassa maininta, että +/- 50 % Chilen papeista on homoseksuaaleja.) Seminaareissa on joskus 2 huonetta ja yhteinen vessa, jolloin mahdollisuudet luodaan alusta saakka. Kuva naisesta on taas "syntinen", kuten myös seksistä yleensä. Suotta ei puheeksi tule selibaatti ja sen pakonomaisuus - ortodokseihin verrattuna. Chilessä olisi toki muitakin esimerkkejä. https://www.youtube.com/watch?v=Qh9Sji8Qulc Jos siis Vatikaanin huippukokouksen aikaan julkaistiin Frédéric Martelin, kokemusasiantuntijan, kirja In the Closet of the Vatican, niin Chilessä kokemusasiantuntijat esiintyvät mediamylläkän ytimessä kotisohvien katselijoille.
Joka tapauksessa Ezzati ja arkkihiippakunta saivat puolen miljoonan dollarin vaatimukset niskaansa, aiemmin pysäytetyn 3 miehen samansuuruisen vahingonkorvausvaatimuksen lisäksi. Oikeusistuimen asiaksi jää näin ollen päättää, tapahtuivatko katedraalin yläkerran asiat yhteisymmärryksessä vaiko ei. https://cruxnow.com/church-in-the-americas/2019/03/06/chilean-cardinal-sued-for-alleged-cover-up-of-rape-in-cathedral/
Chilen kirkon julkinen alamäki oli alkanut jo ennen paavin vierailua 2018 tammikuussa, mutta on kuin pullosta olisi silloin lähtenyt korkki. Nyt jäädään kuulolle, miten löytyy pysyvä ratkaisu Chilen katolisen kirkon ilmeiseen uskottavuuskriisiin. Pelkkä tyyppien vaihtaminen ei riitä, vaan oikeuden on annettava tehdä työnsä, mitä sitten ilmeneekään. Ehkä uusi kardinaali voidaan nimittää vasta isojen käräjien - ja isojen korvauksien, jos uhreja on uskominen - tultua päätökseen.
CruxNow kuvailee tilannetta Santiagossa sijaispiispan nimeämisen jälkeen: toiset ottavat esille Aós Bracon väitetyt vaikenemiset, kun taas toiset pitävät mitä tahansa muutosta tervetulleena. Ezzati itse katsoo toimineensa oikein, kun hän on vaiennut oikeuden kuulemisessa, sillä vielä "ei ole ollut puhumisen aika". Ezzatin historiaan on kuulunut myös Marcial Macielin, Kristuksen legioonalaisten perustajan, vastainen tutkimus vuosikymmen sitten. Siinä mielessä tuntuu oudolta, ettei hän ole auttanut ilmeisesti mitenkään selvittämään Chilen tilannetta. Joka tapauksessa uusi sijaispiispa toistaa vuoden takaiset paavin ajatukset siitä, ettei pelkkä henkilövaihdos tule riittämään hengelliseen uudistumiseen. Näin se varmaan on. https://cruxnow.com/church-in-the-americas/2019/03/23/ezzati-defends-his-record-as-he-steps-down-as-archbishop-of-santiago/
Miten vakavaksi tilanteen katsookin, niin ulkopuolinen pohdiskelija saattaa pyöritellä mielessään kolmea k:lla alkavaa sanaa. Ne ovat karnevaali, katedraali ja kardinaali. Ehkä ei kristillistä kulttuuria ilman karnevaaleja voi oikeasti olla olemassakaan - narreista tulee kuninkaita, pyhimyksistä pahiksia, luusereista sankareita. Ja päinvastoin.
13 kommenttia
Julkeus menestyy, siellä missä ’siunaukset’ tulevat alhaalta.
Erilaiset järjestöt menestyvät, kuten YK:n eri osastot. Sen lisäksi, että ne ovat ensisijaisesti rauhan asialla, niin esim. WHO, joka käytännön tasolla tuo apua fyysisiin kärsimyksiin, kuten epidemioihin. Tämä esimerkki on toiminnasta, jossa ei mikään kirkko tai uskonnollinen, edes kallistuma, saa kunniamainintoja. YK:n piirissä ja muuallakin, on esiintynyt hyväksikäyttötapauksia, muttei enempää kuin ”tämän maailman lapset” sitä harrastavat.
RKK on muodostunut ’suojatyöpaikaksi’ homoseksuaaleille. Papiston teot toista sukupuolta kohtaan näyttää jopa myönteisiltä ilmiöiltä tässä luonnottomuuksien suossa. Mainitsin aikaisemmin, kuinka asuinalueellani olevia pappien lapsia pidettiin eräänlaisessa ’arvossa’, eli luonnonmukaisena, hyväksyttävänä seuraamuksena synnissä elämisestä.
Nyt on meneillään, mielestäni, siedätys pappien poikiin ryhtymiseen. Sen lisäksi on julkeus suorastaan paistanut koko ajan, kiinnejäänneiden pappien lausunnoissa , esiintymisessä ja ilmeissä.
Julkea esiintyminen paistaa Suomessa, mm. Hapatus.net sivustolla. Siellä mitä miellyttävimmät katoliset nuoret teologit käsittelevät höyhenenkevyesti tätä RKK:n siveellistä saastaa. Torutaan ja pahotellaan pedofiileja, mutta ’ihanasti hymyillen’.
Molestointien ikimuistoinen perinne on suorastaan menestynyt RKK:ssa, koska se on kirkon sisäinen asia, ja ranagaistukset annetaan siellä. Rangaistuksia ei teoista olisi tullut kenellekään, ellei kirkon ulkopuoliset voimat, yhteiskunnan lait, olisi puuttunut, niin itse tekijöihin kuin tekojen suojelijoihin.
Merkittävin suojelija on aina ollut paavi, joka systemaattisesti on väittänyt, ettei hänelle asti ole valituksia tullut. Siksi Benedictus XVI ei astunut USA:n territoriolle, koska hänelle oli jo valmiina haaste, syyte, lastenpilaaja-pappien suojelusta.
Osittain asian vierestä, mutta katolisesta ilmastosta yksi myönteinen tapahtuma, koskien politiikkoa:
Italian Cinque Stelle-liikkeen vaikuttja jäi kiinne suuresta korruptiosta, koskien Rooman stadionin rakennushankatta. Toinen varapääministeri ja Viiden Tähden puolueen puheenjohtaja, Luigi Di Maio, ilmoitti julkisesti, välittömästi kun tieto oli vahvistettu, että puoleeseen kuuluva vaikuttaja tai vaikugttajat, ovat järjestelleet itselleen korruptiorahaa, tällä sekunnilla korpputoitunut tai korruptoituneet ovat ulkona ja erotettu kaikesta, mitä puolueeseen tulee ja heidän valtiolliseen virkaansa. Asianomaiset joutuvat ’kilometrien päähän’ meistä. He voivat siellä kaukana vedota ja käydä oikeutta . Lisäksi heille tulee olemaan lain säätämän rangaistuksen lisäksi kielto päästä mihinkään julkiseen virkaan koko elämänsä ajan. Kyse oli suurista summista ja suuresta röyhkeydestä, niin rehellisyyttä ajavaa puoluettaan kohtaan kuin kansalaisia kohtaan, joita he edustivat.
Tähän asti on petoksiin syyllistyneet poliitikot saanneet ’rangaistuksia’, mutta yleensä ei rikoksesta saatua hyötyä ole jäljitetty. Eli epärehellisyys kannattaa.
Katolinen kirkko on jo vuosisatoja, jos ei tuhansia, suojellut, häivyttänyt olemattomiin (erilaisiin täysihoitoihin) lapsien hyväksikäyttäjiin syyllistyneet. Yhteiskunnassa on kaikkialla pedofiileja, mutta heidät on tuomittu erilaisiin rangaistuksiin ja heidät on useissa yhteiskunnissa laitettu elinikäiseen seurantaan.
Katolinen kirkko on merkittävin mafian tukija. Sen iljettävyyttä ei lievennä Kummisetä-filmien loppuepisodi, Padrinon ja kardinaalin kanssa.
Ei ihme Vatikaanin muuria ja vartiostoa, hyvinkin aiheellista.
Täytyy ihmetellä ja surkutella oman kirkkomme johdon mieltymyksiä jokavuotiselle tervehdyskäynnille jolla viimeksi esiteltiin yhden Piispamme yhteyslauselmakoontia Ehtoollisen yhdistävästä asiasta kirkkojemme suhteitten edelleen syventämiseksi. Miksi ihmeessä tämmöstä pitää tehdä.
Asiahan loukkaa kirkkomme rivijäseniä ja on pahimmallaan aiheuttamassa kysymystä asian motivaatiotaustasta.
Naimattomuuden täytyy olla Katolisessa yhteydessä asia mikä suhtautuu neitseelliseen raskaaksituloon ja synnyttämiseen asiana mikä ymmärtää täydellistä puhtautta synnin riettauksista ilman perisynninkirouksen suvullista jatkamista. Samalla ei tarvitse huolia naisen likaisuudesta kuukautiskierron vaiheissa.
Edellisen täytyy olla ja liittyä jollakin tavalla asian Pyhänä pitämiseen ja ymmärtämiseen, jolloin toisenlainen käyttäytyminen, vaikkakin moittimisen aiheinen, on mennyt läpi aiheuttamistaan käsittelemättä jääneistä kysymyksistä. Nyt kirkko on tullut asiassa tiensä päähän, ja varmasti saa nähdä kannattajiensa tuomion hyväksikäyttöasioissa.
Tämä ei ole Pekka suoranainen vastaus. Jotain kristinuskon isossa kuvassakin vaan liikahtaa, kun Chilen pappi Tito Rivera – täysin vapaaehtoisesti, tietenkin – menee telkkariin ja kuvaa koko tähänastista elämäänsä kirkon työssä totaalisen ristiriitaisesti. Selibaatin rikkominen on syntiä: kyllä. Inhimillinen heikkous houkuttaa: kyllä. Selibaattia vaativa katolinen kirkko on ongelmissa: kyllä sekin. Jotenkin ajattelen kuten tämän lehden toimittaja, että on se kumma jossei selibaatista voida päästä maailman suurimmassa (!) kirkkokunnassa eroon, kun tv-ohjelmia myöten julistetaan miten vaikeaa eli mahdotonta sitä on ollut noudattaa koko virkauran ajan: tuomiorovastilta piti saada avaimet kirkon makuuhuoneeseen, ja arkkipiispa niin ikään selitteli televisiossa. Tosin hän onkin jo emeritus…
Joopa. Partioperiaate totuuden etsimisestä on ajankohtainen – jos (ja kun) uskonnollinen yhdyskunta ei voi itse olla itsensä poliisi, tarvitaan yhteiskunnan apua. Jo kauan sitten tuli selväksi sekin, että ”katolisuus” (catolicismo) ja katolinen kirkko eivät ole yhtenevä asia. Nuo Santiago de Chilen arkkihiippakunnan sotkut liittyvät pappien toimintaan. Chilessä – samoin kuin Saksassa, josta olen blogannut aiemmin – maallikot ovat aktivoituneet. Tarkoittako totuuden etsintä sitten sitä, että sitä kannattaa etsiä vaikkeivät maallikot heti saisikaan jotain demokraattista valtaa kirkossa, niin vaikea sanoa. Olisi tärkeää myös yhteisön ylätason muutos. Nykyistä paavia on pidetty uudistajana (”reformer”) vaikkei hän ole valmis hölläämään vanhoista periaatteista tai antamaan kirkossa olevia syytetietoja maallisille viranomaisille – vielä. Hän on silti antanut henkistä tilaa puhua ongelmista ja vaikka möläytellyt nunnien ”seksiorjuudesta” ennenkuulumattomasti. Tarvitaan sekä sanoja että tekoja, kuten kirkon johtajat itsekin sanovat.
Kiitos Jukka Raunulle blogista.
Mänttäri: ”29 kuinka paljoa ankaramman rangaistuksen luulettekaan sen ansaitsevan, joka tallaa jalkoihinsa Jumalan Pojan ja pitää epäpyhänä liiton veren, jossa hänet on pyhitetty, ja pilkkaa armon Henkeä!”
Helluntaiseurakunnan edesmennyt saarnaaja Mauri Viksten selitti jakeen sisällön niin, että jos juutalaiset Jeesukseen uskovat halusivat palata synagogan yhteyteen, he joutuivat kiromaan Jeesuksen ja hänen verensä. Tämä sopii kokonaiskuvaan, koska kirje oli heprealaisille ja todennäköisesti Paavalin käsialaa. Hän ei voinut kirjoittaa omalla nimellään, sillä se olisi entisestään kaventanut juutalaisten uskovien elintilaa.
Kristitty joutui ainakin takavuosina Israelin kansalaisuutta hakiessaan kieltämään uskonsa Jeesukseen. Eräs suomalainen pääsi kuitenkin tämän kieltämisvaiheen ohitse, kun oli auttanut Neuvostoliiton juutalaisia Suomen kautta Israeliin. Hän tämän kertoi. En tosiaan tiedä, miten tänään on.
Chilen kolme Karadima-uhria, Cruz, Murillo ja Hamilton saavat nyt kukin 150 tuhatta dollaria korvauksia hyväksikäytöstä. Tämä on se toinen iso vahingonkorvaus, jonka jutussa mainitsen. CruxNow’ssa on juttu 27.3. Asia venyi, olisiko niin että vyyhti alkoi purkautua arkkipiispan irtisanoutumisen tultua hyväksyttyä? Kaikki liittyy samaan problematiikkaan – toimittaja Inés San Martín on itse argentiinalainen ja tuntee asiat. Karadima-historia on ollut julkisuudessa vahvasti jo vuosikymmenen ajan. https://cruxnow.com/church-in-the-americas/2019/03/27/chile-court-orders-church-to-compensate-clerical-abuse-victims/
Syy siihen, miksi paavi hyväksyi vuoden/kaksi voimassa olleen eronpyynnön kiireesti lauantaina, on ilmeinen: Santiagon vetoomustuomioistuin ei perjantaina 22.3. hyväksynyt kardinaalin valitusta vaan prosessi hyväksikäytön peittelystä sai jatkoa siellä. Vatican News kertoi tämän, mutta lainasi lauantaina myös Ezzatin omaa, usean kuukauden takaista lupausta ”tehdä kansalaisena kaikessa yhteistyötä oikeuden kanssa”. https://www.vaticannews.va/en/pope/news/2019-03/pope-resignation-chile-cardinal-ezzati-vatiab.html Tämä on ilmeisessä ristiriidassa sen kanssa, ettei hän oikeuden edessä ole sanonut mitään vaan on vedonnut oikeuteensa olla todistamatta, jos häntä itseään uhataan syytteellä. Nyt joka tapauksessa paavi vihelsi pelin poikki. Esim. itävaltalainen Kathpress toistaa myös Ezzatin vakuutukset siitä, että hän ”ei ole peitellyt mitään, vaan käsitellyt kaikki jutut” ja että hän ”lähtee pystypäin virasta”. Kuitenkin Kathpress lainaa lopuksi Juan Carlos Cruzin ja tämän 2:n kohtalotoverin lausumaa: Aósin nimitys on hyvä, Ezzatiin ei voitu luottaa, mutta seuraajalla on nyt paljon työtä luottamuksen ja yhtenäisyyden palauttamiseksi. Kirkon on oltava kasvuikäisille turvallinen paikka etsiä Jumalaa. https://www.kathpress.at/goto/meldung/1746278/kardinal-nach-missbrauchsskandal-gehe-mit-erhobenem-haupt Toisaalla Kathpress luetteli tilanteen Chilen kirkossa: kun Valdivia (2017 alkaen ”sede vacante”) luetaan mukaan, niin 10 Chilen hiippakuntaa 27:stä on väliaikaisessa johdossa ilman pysyvää (arkki/)piispaa.
Ilmoita asiaton kommentti