Kotimaa Pro julkaisi viime viikolla kriittisen jutun Rakastakaa toisianne! (RT!) -lehdessä olevasta Puhtaiden sydämien liikkeen rukouksesta, jossa tytöt sitoutuvat säädylliseen pukeutumiseen. Jutusta julkaistiin myös lyhempi versio Kotimaan nettisivuilla. Kriitikkona on Väestöliiton asiantuntijalääkäri, lastenpsykiatri Raisa Cacciatore, jonka mielestä tyttöjen siveyslupaus on ”julma”.

Rukous (”Päätän pukeutua säädyllisesti ja olla herättämättä muissa tahallisesti himokkaita ajatuksia tai haluja”) on ”julma”, koska asettaa tytön kuulemma ”mahdottoman tehtävän eteen”. Onko tosiaan mahdotonta päättää pukeutua säädyllisesti ja olla tahallaan herättämättä muiden himoa? Ei tietenkään ole. Julma on paremminkin Cacciatoren ihmiskäsitys, joka pitää jaloja vapaita päätöksiä mahdottomuuksina.

Cacciatore jatkaa, että tytön rukous ”alistaa hänet täydellisesti ulkopuolisten päätöksille ja ottaa hänen oman elämänhallintansa pois”. Alistaa kenen päätöksille? RT! -lehden toimituksenko? Samassa artikkelissa Cacciatore valittaa, että annetut ohjeet ovat täysin epämääräisiä ja että tytölle pitäisi antaa ”tarkka lista” säädyllisiksi määritellyistä puvuista. Päätä jo, hallitseeko rukous liikaa vai liian vähän?

Todellisuudessa rukous on tietenkin täysin vapaaehtoinen, eikä kukaan ota sillä mitään elämänhallintaa keneltäkään pois. Siinä vain tarjotaan ihmiselle mahdollisuus vapaasti sitoutua siveyden hyveen harjoittamiseen myös pukeutumisen alalla. Jokaisen omaan harkintaan jää yksityiskohtien toteuttaminen.

Entä miehet? Cacciatoren mukaan rukous kuvaa miehiä ”harkintakyvyttöminä, vailla itsehillintää olevina ja seksuaalisen viettinsä vieminä”. Niinkö? Rukoushan sitouttaa tytön vain siihen, ettei hän tahallisesti pyri herättämään miesten himoja. Itsehillintähän tulee kuvaan vasta siinä vaiheessa, kun himot ovat jo heränneet.

Cacciatoren kuvaus sopii itse asiassa juuri sekulaarivalistajien ihmiskäsitykseen. Valistajammehan vain jakelevat miehille kondomeja sen sijaan, että uskaltaisivat puhua puhtauden hyveestä ja pidättyväisyydestä. Yleinen mentaliteetti on se, että koska ”ne kuitenkin tekevät sitä”, parempi antaa kondomi. Tässä ihmisiä kohdellaan kuin eläimiä, jotka eivät voi sanoa vieteilleen ”ei”. Ihmisen suuruus on juuri siinä, että hän on persoona, jonka vietit ovat tahdolle alisteisia.

Cacciatoren mukaan rukous viestittää, että on tyttöjen vastuulla ”valvoa miesten siveellisyyttä”, mikä ei tietenkään pidä paikkaansa, sillä rukous koskee vain tytön omaa intentiota, miehillä on sitten oma vastuunsa, jonka käytännöllisiä sovellutuksia rukouksessa luetellaan pitkä liuta.

Tässä vaiheessa artikkelia Cacciatorelta nähtävästi kysyttiin kysymys, ja vastauksessa asiantuntijalääkäri ajautuu aiemman kritiikkinsä kanssa periaatteelliseen ristiriitaan. On kuulemma toki tärkeää puhua nuorille pukeutumisen merkityksestä ja seksuaalisesta viestinnästä. Tulee tietää, millainen asu on ”asiallista ja muita kunnioittavaa eri tilanteissa”. On siis hyvä puhua, ja on hyvä, että nuoret tietävät, mutta ei ole hyvä, että he sitoutuvat myös tekemään asialle jotain?

Seuraavaksi Cacciatore yrittää vesittää ja relativoida rukouksen sillä, että jotakuta ”himottaa univormu ja toista kumisaappaat” ja että tyttö ei voi koskaan tietää olevansa turvallisilla vesillä. Meikkiä vai ei? Hame vai housut? Ilman tarkkaa ohjelistaa tyttö ei voi ”todistaa olevansa säädyllinen”. Cacciatore selvästikin näkee koko jutun uskonnollisena kontrollina eikä halua tajuta, ettei tässä tarvitse ”todistaa” kenellekään mitään, vaan kyse on yksinomaan tytön omasta asenteesta.

Cacciatore jatkaa absurdiuksiaan seuraavassa kohdassa, joka käsittelee tahallista himojen herättämistä. Mistä kukaan voi tietää, mistä katsojan himo herää? Cacciatore pohtii asiaa ja toteaa, että ”tytön pitäisi saada kirjallinen lista kaikilta kohtaamiltaan henkilöiltä koskien sitä, millainen puhe, käytös, asento tai asu nostattaa itse kunkin vastaantulijan himon”. Onko lastenpsykiatri aivan tosissaan?

Cacciatoren logiikalla kukaan (presidentti, pappi, vanhemmat) eivät saisi kehottaa ketään (kansalaisia, seurakuntalaisia, lapsia) tekemään hyvää ilman että heille annettaisiin kirjallinen lista kaikkien kohtaamiensa ihmisten käsityksistä siitä, mikä on hyvää. Tietenkin on eri mielipiteitä ja harmaata aluetta, mutta se ei poista sitä, että meillä on myös yhteinen ihmisyys, ja sen pohjalta tiedämme ainakin joitain ilmiselviä hyvyyden, pahuuden, säädyllisyyden ja säädyttömyyden tapauksia.

Lopuksi Cacciatore kritisoi sitä, että rukouksessa on vain tytöille kohdistettu lisäys, josta hän tekee sen johtopäätöksen, että pojat saavat ”esiintyä seksikkäästi mielin määrin”, mikä on päivänselvästi tahallaan vääristelevä tulkinta rukouksen hengestä. Tyttöjen erityiskorostamisella ei ole Cacciatoren mielestä ”tieteellistä pohjaa”. Kaipaako Cacciatore tosiaan empiiristä näyttöä siitä, että tyttöjen ja poikien kohdalla on tässä ero? Noh.

Tyttö tulee kouluun minihameessa ja paljastavassa kaula-aukossa, ja poikien hormonit alkavat heti jyllätä, ja se johtuu suoraan pukeutumisesta (ja tytön muodoista). Entä poika? Kysyin asiaa varmuuden vuoksi vaimoltani, joka tokaisi: ”Anteeksi vaan, mutta miten poika voi pukeutua herättääkseen tytössä himokkaita ajatuksia?”

Vaikka poika tulisi kouluun boksereissa, hän saisi tytöiltä korkeintaan kiljuntaa ja naurua. Univormu taas herättäisi yleisesti ottaen ehkä ihailua, ja vaikka jonkun yksittäisen tytön mielessä se kehittyisi himoksi, ei tällaista voi mitenkään verrata edellä mainittuun kauniimman sukupuolen esimerkkiin. Mitä Cacciatorelle jää? Kumisaappaat?

Cacciatore ajautuu jälleen ristiriitaan, kun hän ”muistuttaa, että tyttöjen ulkonäköpaineet ja ahdistus jatkuvasta katseiden kohteena olemisesta näkyvät itsetunto-ongelmina, syömishäiriöinä, sosiaalisina pelkoina ja pakonomaisena laittautumisena muutenkin, ilman tällaisen rukouksen luomia velvoittavia lisäpaineitakin”. Tytöt ovat sittenkin jatkuvasti katseiden kohteena, ja heitä ahdistaa pakonomainen laittautuminen? Entä pojat? Eivätkö he olekaan samalla viivalla?

Entä ”lisäpaineet”? Sana sopii Cacciatoren maalaamaan kuvaan ihmisestä alhaisena olentona, joka ei pysty jaloihin, hyveellisiin päätöksiin ja jolle uskonnon motivoimat sitoumukset ovat vain ulkoista pakkokontrollia. Mutta jos vertaillaan Cacciatoren mainitsemia ongelmia tyttöjen paineista ja rukouksen tekstiä, huomaamme vain sen, että rukous on juuri se vapauttava voima, jota tällaiset ahdistuneet tytöt kaipaavat. Se kun kertoo heille, ettei heidän tarvitse maailman ehdoilla:

Herra Jeesus, kiitän sinua siitä, että rakastat minua rajattomalla rakkaudella, joka suojelee pahalta, nostaa suurimmistakin lankeemuksista ja parantaa kipeimmätkin haavat. Annan sinulle muistini, ymmärrykseni, tahtoni, sieluni ja ruumiini sekä sukupuolisuuteni.

Cacciatoren haastattelu lukemattomine mielettömyyksineen ja ristiriitoineen vain vahvisti käsitystäni Väestöliiton vahingollisuudesta Suomelle ja suomalaiselle nuorisolle. Ehkä vielä surullisempaa on se, että kristillinen Kotimaa kääntyy sekulaarin valistajan puoleen, joka ”ei ota kantaa rukouksen uskonnolliseen sisältöön”, vaikka luterilaisella kirkolla olisi iso liuta perhe- ja nuorisotyöntekijöitä käytettävissään.

Kristittyjen pitäisi olla yhtä mieltä siitä, että Jumala on luonut ihmisruumiin ja seksuaalisuuden sekä siitä, että Kristus paljastaa meille avioliiton tarkoituksen, himon turmiollisuuden ja lopullisen päämäärämme taivaallisessa hääjuhlassa. Jos nämä asiat ovat totta, mennään automaattisesti hakoteille, kun uskontoon ei oteta kantaa. Kristuksen ignooraaminen on yhtä kuin kannanotto häntä vastaan. Ihmiskäsitys muuttuu, moraali muuttuu, kaikki muuttuu.

On myös harmi, että keskustelu kiinnittyi yhteen lauseeseen, kun lehdessä on erinomaisia artikkeleita kristillisestä ja puhtaasta rakkaudesta sekä mm. Cacciatoren mainitsemasta syömishäiriöstäkin. Kaiken julkisuuden sanotaan kuitenkin olevan hyvää julkisuutta. Lehteä voi tilata ilmaiseksi mm. lähettämällä nimen ja postiosoitteen mailitse tilaukset@rakastakaatoisianne.org. Lisää vaihtoehtoista, kristilliseen arvomaailmaan pohjautuvaa seksuaalivalistusta voi lukea sivustolta mieheksijanaiseksi.com. Dixi.