Bidenin ja Leppäsen aika

Tänään Turun arkkihiippakunnan piispanvihkimys liikutti monien ajatuksia ja tunteita. Sitä ennen samaa oli toisessa "vihkimyksessä" eli USA:n uuden presidentin virkaanastujaisissa. Sen katsoin suorana, mutta piispanvihkimyksen jouduin katsomaan tallenteena. On tietysti hassua liittää nämä kaksi yhteen - enkä niin teekään paitsi yhden teeman merkeissä. Se on jonkinalainen kokemus toivosta ja uudesta ajasta.

Bidenin valinta toi monille amerikkalaisille ja muillekin toivon. Toki valinta toi myös monille amerikkalaisille  pettymyksen. Uuden presidentin virkakausi on ainakin aluksi edennyt hyvin suotuisissa ja työntäyteisissä tunnelmissa. Jopa koronatartunnat ovat kääntyneet laskuun Bidenin aikana. Yleinen tunnelma on se, että ollaan palattu positiivisen "normaaliuden" aikaan.

Mari Leppäsen piispaksi vihkiminen kosketti erityisesti monia kirkon naisia. Mutta kosketti se myös miehiä ja eri-ikäisiä ihmisiä. Hän ei ole suinkaan ensimmäinen nainen meillä piispana, mutta kylläkin ensimmäinen nainen Turun piispana. Siinä on jotakin symbolista ja vahvaa. Hän on arkkipiispan ohella ja Turun aikaisempien piispojen kanssa piispa Henrikin perinnön ja työn jatkaja.

Mari Leppäsen tie piispaksi on ollut paitsi melko nopea mutta myös erityislaatuinen. Hän on ensimmäinen nainen, joka hänen herätysliikkeensä piiristä otti pappisvihkimyksen. Ikänsä puolesta Mari Leppänen ei ole poikkeus, sillä John Vikström ja Björn Vikström taisivat olla suunnilleen samanikäisiä, kun heidät vihittiin piispoiksi.

Mari Leppäsen tapa ilmaista itseään ja hänen persoona viestivät jotakin sellaista, mikä herättää monissa myönteisiä ja toiveikkaita tunteita ja ajatuksia. Ne ovat toiveikkaita ajatuksia kirkon tulevaisuudesta. Erona USA:n presidentinvaihdokseen on selvästi se, että Marin edeltäjä Kaarlo Kalliala on arvostettu ja pidetty virkansa hoitajana. Toisin on Bidenin edeltäjän kohdalla.

Toivon ja toivomme molemmille siunausta ja menestystä - Bidenille ja Leppäselle!

Toivo Loikkanen

 

 

7 kommenttia

  • Seija Rantanen sanoo:

    Viime aikoina olen saanut vuodattaa usein onnenkyyneleitä: Bidenin vaalivoitto, Leppäsen piispaksi valinta ja tänään hänen väkevä saarnansa jumalanpalveluksessa. Se rohkeus, se taito, jolla hän tuo esiin Jeesuksen julistuksen ydinkohdat… Niin, harvoinpa saa kuulla noin puhdasta evankeliumin julistusta.

    Kiitos piispa Leppänen! Kaikkea hyvää urallesi! Ole rohkea, kuten olet ollut! Enkeleitä turvaksesi, kun ’pahan voima kasvaa kaikkialla’.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Samuel Kettunen sanoo:

    Puhdas evankeliumin julistus tarkoittaa koko Raamatun sanomaa ja ennenkaikkea, ettei Evankeliumiin sekoiteta ihmistöitä. Missä nyt mennään, on oma lukunsa, mutta vain monet kohdat ylikäymällä sen voi sanoa puhtaaksi.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Seija Rantanen sanoo:

      Käsi sydämelle Samuel: Mahdoitko kuunnella piispa Leppäsen saarnan?

      Kommenttisi antaa ymmärtää, ettet kuunnellut. Mistä ihmistöistä piispa mielestäsi puhui?

      Eikös hänen saarnansa keskiössä ollut ihan kynttilänpäivän teksti: Jeesuksen ja Simeonin kohtaaminen?

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Juha Heinilä sanoo:

    Trumpin aikana amerikka ei aloittanut ainuttakaan sotaa. Saa nähdä onko Bidenillä liipasinsormi yhtä herkällä kuin Obamalla. Joka tapauksessa ydinaseet ovat hänen hallussa. Leppänen ja Biden tuo varmasti muutosta, mutta aika näyttää onko muutos Jumalan tahdon mukaista.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Seija Rantanen sanoo:

      Eipä tosiaankaan aloittanut sotaa ulkovaltoja vastaan tämä ’kristittyjen’ jumala Trump. Oman maan kansalaisia sentään tapatti.

      Tuo ’jumalan tahdon mukaisuus’ on kanssa joillakin aika herkkä ase laukaistavaksi. Mutta ei siitä nyt sen enempää.

      Onneksi meidän kristittyjen Jumala on niin paljon suurempi, ettei tarvitse käpertyä mihinkään surkeisiin viholliskuviin, että voidaan vapaasti luottaa siihen Jumalaan, josta piispamme Leppänen puhui saarnassaan.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Matias Roto sanoo:

    Mari Leppäsen vihkiminen oli todella hyvin toteutettu ja hänen saarnansakin oli erinomainen.

    Jumala hänen työnsä siunatkoon kirkkomme parhaaksi.

    Sen sijaan yksi täsmennys tuohon blogitekstiin.

    Mari ei ollut ensimmäinen liikkeen parissa kasvanut nainen pappisvihkimyksessä. Julkisuudessa on usein sivuutettu hyvä ystäväni Valma Luukka.

    Hän on liikkeen keskuudessa kasvanut lahjakas kolleegamme. Vuonna 1964 hän valmistui teologian kanditaatiksi arvosanoin 18/21. Lehtorin oikeudet hän sai 30.11.65

    Papiksi hänet vihittiin 5.11.1988.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Toivo Loikkanen
    Toivo Loikkanen

    Olen 60-luvun alkuhetkinä syntynyt Keski-Karjalan kasvatti, nykyisin Savonlinnassa toimiva puolivallaton rovasti. Kirjoitan kirkosta, elämästä sekä uskon, toivon ja rakkauden näkymistä. Mielipuuhaani kesällä on mökkisaunassa saunominen ja talvella retkiluistelu. Matkustelen mikäli aika ja rahat riittävät siihen. Siviilissä kannan vastuuta OP-ryhmän aluepankin hallintoneuvoston puheenjohtajana.