Olin juuri kuullut pyhäkoulussa tarinan sortuneesta Baabelin tornista, kun isommat pojat päättivät pelotella minua sillä, että pistetalomme kaatuu kohta. Minähän heti ryntään sisään pelastamaan vanhempiani, jotka tosin rauhoittelivat, että poika, sinua on juksattu: Ei talomme kaadu, vaikka siltä näyttäisikin, kun pilvet liikkuvat tavallista nopeammin taivaalla.

Asuimme tuolloin ensimmäisessä kerroksessa, mutta sen verran pelko kaatuvista torneista on jäänyt sisääni, että olen pääasiallisesti asunut elämäni aikana lähinnä tokassa kerroksessa eli niin alhaalla, että jos jokin häikkä tulee, pääsen hyppäämään ikkunasta tai parvekkeelta henkikultani säilyttäen.

Ainoat poikkeukset edellä mainitsemaani matalan profiilin asumiseen tekivät kaksi virka-asuntoani, jotka sijaitsivat seiskakerroksessa. Yksin ja vielä vaimonkin kanssa niin korkealla asuminen vielä menetteli, mutta kun lapset syntyivät, oli kiireesti päästävä pois Helsingin keskustasta.

Kun palasin seitsemän vuotta sitten lapsuuteni ja nuoruuteni Tapiolaan, toin mukanani myös lapsuudenaikaiset pelkoni korkeista kaatuvista rakennuksista. Tapiolassa, niin kuin muuallakin pääkaupunkiseudulla, on nyt meneillään korkean rakentamisen buumi. Matalia taloja korotetaan tai rakennetaan kokonaan uusiksi. Tai sitten kauppakeskusten (lue: ostoshelvettien) katoille bygataan kerrostaloja Tårta på tårta-tyyliin. Ja minä ajattelen aina ensimmäiseksi, miten tuolta noin korkealta pääsee ehjin nahoin alas, kun tulee vaikkapa tulipalo. Minne paetaan, kun alla oleva ostari palaa?

Stadionin tornia pidettiin aikanaan kovasti paljon korkeana paikkana (70 m). Rohkea se, ken uskalsi sinne sisäportaita pitkin kiivetä. Hullunrohkea se, ken ulkokautta. Kalasatamaan rakennetaan parhaillaan  35-kerroksista tornia, joka kohoaa 134 metrin korkeuteen. Keski-Pasila täyttyy torneista, joista korkein, 51-kerroksinen pilvenpiirtäjä kurottelee taivaita 180 metrin korkuisena.

Pienenä en osannut kuvitella mitään Stadikan tornia korkeampaa, mutta nyt osaan kuvitella jo tornien kimppuun käyvät lentokoneetkin. Entäs sitten, kun hissit eivät toimi ja sinun pitää portaita pitkin kiivetä kotiisi, joka sijaitsee kerroksessa numero 49? Osaatko ottaa sen kuntoiluna?

Raamatun alkukertomuksissa mainittu Baabelin torni oli mahdollisesti Marduk-jumalan temppeli, jonka piti ulottua taivaaseen asti (1. Moos. 11:4). Näin Vanhassa testamentissa kritisoidaan ihmisen ylpeyttä ja pyrkimystä Jumalan rinnalle. Järjettömän isoja, suuruudenhulluja rakennushankkeita kutsutaan vielä tänäkin päivänä Baabelin tornin rakentamiseksi.

Ihmisen tarve päästä nopeammin, pidemmälle ja korkeammalle näkyy muussakin toiminnassa kuin vain olympiaurheilussa. Esimerkiksi hänen pyrkimyksessään päästä karkuun Jumalaa. Sillä niin kuin Huub Oosterhuis sanoo runossaan Laulu Herrasta, joka on keskellämme: Herra valtaistuimensa tahtoi matalalle, aivan meidän keskellemme eikä korkealle. Luoja  tahtoisi pitää huolta luomastaan ihmisestä, jakaa iloa, rauhaa ja rakkautta olennolle, joka kuitenkin mieluummin säntäilee, loikkii ja kiipeilee, hyppii seinille jossakin ihan muualla.

Tämä toivottavasti viimeiseksi asunnokseni ennen Tapiolan uurnalehtoa jäävä kotini on kolmikerroksisen talon toisessa kerroksessa. Istun työhuoneessani kirjoittamassa näitä rivejä ja välillä katselen pimeään lokakuun iltaan. Tuossa vieressä on tuuletusikkuna, josta kaksi kissaani päätti neljä vuotta sitten ottaa hatkat, vaikka ei niillä ollut edes tuli hännän alla. Rohkeampi dyykkasi pää edellä ikkunasta, arempi luikahti ikkunalaudalle, vaan ei mahtunutkaan siinä enää kääntymään vaan pudota mätkähti takapuoli edellä maahan. Jos minun nyt syystä tai toisesta pitäisi tuosta hypätä, niin missä asennossa olisi vähiten vahingollista rojahtaa ruusupensaaseen? Auttaisikohan asiaa, jos hyppäisin sikiöasennossa suojaten päätäni tyynykasalla?

Kuva: Uhkaako Keski-Pasilaa uudenlainen Baabelin vankeus - tai ainakin ankeus/ kankeus?