Avioliitto Raamatun valossa

 

TAIVAALLINEN OHJELMANJULISTUS AVIOLIITOSTA

1 Ms 1:26-28

  1. Ja Jumala sanoi: “Tehkäämme ihminen kuvaksemme (be-tsalmeenuu), kaltaiseksemme (kii-dmuuteenuu); ja vallitkoot (ve-jiirduu) he meren kalat ja taivaan linnut ja karjaeläimet ja koko maan ja kaikki matelijat, jotka maassa matelevat”.

 

  1. Ja Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksensa, Jumalan kuvaksi hän hänet loi; mieheksi ja naiseksi (zaachaar uunekeevaa) hän loi heidät.

 

  1. Ja Jumala siunasi heidät, ja Jumala sanoi heille: “Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää maa ja tehkää se itsellenne alamaiseksi (kivshuuhaa ‘ottakaa se valtaanne’); ja vallitkaa (uu-reduu) meren kalat ja taivaan linnut ja kaikki maan päällä liikkuvat eläimet”.

 

“Tehkäämme ihminen kuvaksemme, kaltaiseksemme!” Tässä profeetallisessa sanassa on nähtävissä suuri ohjelmajulistus tulevia, iankaikkisia aikoja varten. Siinä ei puhuta vain alussa tapahtuvasta ihmisen luomisesta. Kysymyksessä on valtava pelastushistoriallinen suunnitelma, jonka lopputulos ja päämäärä on täydellinen Jumalan kuva, mies ja nainen luomakunnan herrana ja valtiaana.

 

Kuten sanasta “tehkäämme” näkyy, tähän tehtävään luomisen alusta alkaen kaikkivaltias Jumala kutsuu työtoverikseen luomakuntansa ja erityisesti ihmisen itsensä. Vakuuttavalta ei tässä tunnu selitys, että monikon ensimmäinen persoonamuoto todistaisi jostakin kolminaisuusopista, vielä vähemmän, että suuri Jumala keskustelisi itsensä kanssa. On kysymys työtoveruudesta, josta myöhemmin apostoli Paavali toteaa: “Sillä me olemme Jumalan työtovereita” ja jatkaa: “Te olette Jumalan viljelysmaa, olette Jumalan rakennus” (1 Kr 3:9).

 

Niinpä on erittäin suurta ymmärtämättömyyttä, jos kuvitellaan, että jo alussa kaikki oli täydellistä, mutta sitten tapahtui valitettava katastrofi, ihminen lankesi ja kaikki meni vikaan! Suunnitelma syntiinlankeemuksineen, kaikkineen oli valmis jo ennen aikojen alkua. Jumalalle ei tapahdu vahinkoja! Ihmisestä tehtiin lähes jumalolento (Ps 8:6), mutta kuitenkin “vähäksi aikaa” enkeleitä halvempi (Hb 2:7). Hänet luotiin lankeamaan, muttei ilman vastuuta!

 

Jumalallista ihmisessä alunpitäen oli heijastaa Jumalan kuvaa ja kaltaisuutta. Kuva (hepr. tselem, kreik. eikón) tarkoittaa havainnollista, konkreettista. Samankaltaisuus (hepr. demuut, kreik. homoíosis) on epämääräinen, abstraktinen käsite. Mitä tämä samankaltaisuus sitten on? Apogryyfisessä Viisauden kirjassa puhutaan “nuhteettomien sielujen kunnialahjasta” ja tarkoitetaan sillä katoamattomuutta. “Sillä Jumala loi ihmisen katoamattomuuteen ja teki hänet oman olemuksensa kuvaksi”. “Heidän toivonsa on täynnä kuolemattomuutta” (Viis 2:22s; 3:4). Niinpä profeetallinen sana jakeessa 26 samankaltaisuudesta puhuessaan julistaa ihmisen lopullista, tulevaista osaa: ylösnousemuksen jälkeistä iankaikkista ja persoonallista elämää Jumalan yhteydessä. Seuraavassa 27. jakeessa ei nimittäin vielä kerrotakaan Jumalan luoneen ihmistä kaltaisekseen, vaan kuvaksensa. “Mikä on sielullista, on ensimmäinen; sitten on se, mikä on hengellistä” (1 Kr 15:46).

 

Näin kuva ja kaltaisuus puhuvat ulkonaisesta ja sisällisestä ihmisestä. Ulkonainen määrättiin menehtymään, sisällinen uudistumaan ja perimään määrättömän kirkkauden (2 Kr 4:16-18).

Jumala loi ihmisen mieheksi ja naiseksi (zaachaar uu-nekeevaa uros ja naaras). Tämä osoittaa, että Hänellä jo alussa oli mielessään suuri salaisuus: Kristus ja Hänen seurakuntansa (Ef 5:32). Me kaikki olemme alkuisin yhdestä, Aadamista, niin myös seurakunta on alkuisin yhdestä, Kristuksesta (Apt 17:26; Hb 2:11).

 

Jumala sanoi: “Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää maa ja tehkää se itsellenne alamaiseksi”. Lisääntymiseen tarvitaan miestä ja vaimoa, niin myös seurakuntakasvuun tarvitaan sekä Kristusta että uskovia. Miehen ja vaimon välistä kiinteää, Jumalan säätämää yhteyttä sanotaan avioliitoksi. Ajallinen avioliitto on kuva taivaallisesta avioliitosta, mikä luomistapahtumassa on mitä keskeisin asia, sen lopputulos ja päämäärä.

 

    • Juha Heinilä,

      En ehtinyt vielä korjaamaan tuota otsikkoa. Se pitää tietenkin olla: Avioliitto Raamatun valossa.

      Olisit kyllä huomannut tämän, jos olisit lukenut tekstin myös.

      Joudut noukkimaan tämänkin kiven pois. Kivien heitteleminen on vain synnittömien oikeus! (Jh 8:7)

      Korjaan kyllä otsikon, kun saan tämän koneeni tottelemaan!

    • ”Jos miehen kaksi vaimoa, joista toinen on hänelle rakkaampi kuin toinen, synnyttävät kumpikin pojan ja jos esikoispoika on sen vaimon synnyttämä, jota mies rakastaa vähemmän, hän ei perinnönjaosta määrätessään saa suosia lempivaimonsa poikaa ensin syntyneen kustannuksella.” Moniavioisuuden ongelmat tunnetaan Mooseksen laissa, mutta sitä ei kuitenkaan kielletä Jumalan tahdon vastaisena.

    • Martti Pentti: ”Moniavioisuuden ongelmat tunnetaan Mooseksen laissa, mutta sitä ei kuitenkaan kielletä Jumalan tahdon vastaisena.”

      On totta, että Kaikkivaltias salli moniavioisuutta omaisuuskansalleen. Mutta se ei suinkaan tarkoita sitä, etä se olisi ollut Jumalan tahdon mukaista. Tämä käy melkoisen hyvin ilmi Jeesuksen lausunnossa eräästä toisesta ”sallitusta” menettelystä avioliittoon liittyen: ”Mooses antoi teille luvan hylätä vaimonne, koska te olette niin kovasydämisiä. Mutta ALUN PERIN ei ollut niin.”(Mat19:8)

      Jeesuksen myötä tulleet järjestelyt palauttivat siis avioliittojärjestelyn alkuperäiseen muotoonsa: yksi mies ja yksi nainen. Ja avioerokin vain yhden syyn perusteella, kuten jae 9 kertoo.

  1. Kiitos Reino Raamatun tuntemusta huokuvasta plogistasi.

    Pieni kysymys, joka hiukan kyllä poikkeaa otsikosta.

    Kirjoitat, että ”Kuten sanasta ’tehkäämme’ näkyy, tähän tehtävään luomisen alusta alkaen kaikkivaltias Jumala kutsuu työtoverikseen luomakuntansa ja erityisesti ihmisen itsensä.”

    Miten olisi, jos tuo ”tehkäämme” olisikin ollut Jeesukselle kohdistettu kannustus? Isä ja Poika yhteistyössä kaikkea muuta tekemässä?

    Sanoohan Raamattu, että ”Hänen(Jeesuksen) välityksellään luotiin kaikki, kaikki mitä on taivaissa ja maan päällä, näkyvä ja näkymätön.”(Kol1:16)

  2. Martti Pentti: ”Moniavioisuuden ongelmat tunnetaan Mooseksen laissa, mutta sitä ei kuitenkaan kielletä Jumalan tahdon vastaisena.”

    Totta on, mitä lainaat Raamatusta 5 Ms 21:15-17 ja toteat, että ”sitä ei kuitenkaan kielletä Jumalan tahdon vastaisena.” Tässä olen siis eri mieltä Raulin kanssa.

    Ennen kuin jatkan tästä niin monia ihmisiä kiinnostavasta aiheesta, pyydän, että tässä plpgissa pysyttäisiinajankohtaisessa pääaiheessa: ”Miehen ja vaimon välistä kiinteää, Jumalan säätämää yhteyttä sanotaan avioliitoksi. Ajallinen avioliitto on kuva taivaallisesta avioliitosta, mikä luomistapahtumassa on mitä keskeisin asia, sen lopputulos ja päämäärä.”

    Jospa tämä Raamatulla perustellulla tulkinnallani avioliitosta luomistapahtuman keskeisenä osana polkaisisi nykyiseen avioliittolain uuteen rustailuun hiukan jarruja kristillisten yhteisöjen keskuudessa, ettei mitä tahansa tulkintoja hyväksyttäisi raamatulliseksi julistukseksi. Jos ylipäänsä Jumalan asioilla liikutaan, tämä pitäisi olla päivänselvää!

    Avioero- aihe sinänsä kuuluu ”Avioliitto Raamatun valossa” -käsittelyyn, mutta palaan siihen myöhemmässä plogissa aiheen laajuuden ja yleisen tunteita liikuttelevan syyn vuoksi.

    Niin, palataanpa hiukan asiaan. Jeesus ei tullut kumoamaan lakia, vaan täyttämään. Hän ei antanut uusia lakeja, vaan julisti kaikessa Isän tahtoa. Mt 19:8:ssa Hän muistutti alkuperäisestä Jumalan tahdosta, mutta jatkokeskustelussa samassa luvussa Hän sanoo, ettei asiaan esitetty ratkaisu sovellu kaikille!

    Puhutaan hyvin herkästi virheellisesti esimerkiksi moniavioisuudesta. Raamattu ei missään hyväksy moniavioisuutta, polygamiaa. Sitä ei harrastanut Aabraham (perimätiedon mukaan 6 sivuvaimoa!) eikä esimerkiksi Jaakob, jolla oli neljä vaimoa, joista syntyi koko Israelin kansa.

    Sosiologiassa puhutaan polygamiasta (moniavioisuus, jota ei Raamattu hyväksy), polygyniasta (monivaimoisuus, Raamaatun ihmisten kesken tätä esiintyy verraten runsaasti), polyandriasta (monimiehisyys, ei hyvksytä Raamatussa).

    Kiitokset asiallisista kommenteista!

  3. Rauli: ”Pieni kysymys, joka hiukan kyllä poikkeaa otsikosta.”
    ”Miten olisi, jos tuo “tehkäämme” olisikin ollut Jeesukselle kohdistettu kannustus? Isä ja Poika yhteistyössä kaikkea muuta tekemässä?
    Sanoohan Raamattu, että “Hänen(Jeesuksen) välityksellään luotiin kaikki, kaikki mitä on taivaissa ja maan päällä, näkyvä ja näkymätön.”(Kol1:16)”

    En oikein osaa tulkita noin. Tiedät varmaan, että tuossa monikon ensimmäisessä persoonamuodossa ”tehkäämme” o kysymyksessä ns. majesteetillinen ilmaisu, jossa esimerkiks hepreassa (niin myös suomenkielessä) verbi on yksikössä!

    Kuten totesin, että tokko Jumala siinä keskustelee itsensä kanssa, yhtä vähän taivaallisesta keskustelusta Isän ja Pojan välillä tarvitsee meille ihmisille kertoa! Siinä helposti sorrutaan spekuloimaan ja tietämään sellaisista asioista, joita ei ole meille ihmisille Sanassa ilmoitettu.

    Paavali puhuu Jumalan työtoveruudesta (1 Kr 3:9; 2 KR 6:1). Tuo työtoveruus ei taida olla vielä kovinkaan pitkällä, eipä edes ”kuva” ja ”kaltaisuus” ole vielä kovinkaan kirkkaasti meissä ”Jumalan lapsissa” havaittavissa!

    Minulle joskus menneisyydessä tuolla Tapiolan raitilla kävellessämme professori Tapani Harviainen sanoi, että tuo heprean baaraa (luomista tarkoittava verbi) pitäisi kääntää mieluummin perfektillä eikä imperfektillä (Alussa Jumala on luonut eikä loi!).

    Hepreassa puhutaan enempi arvokategorioissa eikä aikakategorioissa. Baaraa, ”on luonut” tarkoittaa siis sekä menneisyyttä, nykyisyyttä että tulevaisuutta. Jumala on siis pannut luomistyönsä alulle, mutta Hän luo edelleen ja on jo edeltä päättänyt lopputuloksen.

    Tämä tarkoittaa ihmisen kohdalla täydellistä Jumalan kuvaa ja kaltaisuutta. Evankeliumin julistamisessa tämä tarkoittaa, että evankeliumi on julistettu ja tullaan julistamaan kaikessa maailmassa ja sitten tulee loppu (telos). Tämä ei välttämättä merkitse jonkin loppumista, vaan lopputulosta,päämäärää, tavoitetta, joka on edeltä määrätty, suunniteltu (käskyn päämäärä, telos, on rakkaus, 1 Tm 1:5).

    Kol 1:16:ssa kuvattu luomisasia on siis parhaillaan etenemässä kohti telosta.

    • Miten olisi, jos tuo “tehkäämme” olisikin ollut Jeesukselle kohdistettu kannustus.

      No tuskin on ollut. Elohimeja on Raamatussa leegio, jotka yhdessä työstävät elämää oman ’verenkuvansa kaltaisuudessa’.

  4. Kiitos ansiokkaasta blogista, jossa oli monta hyvää huomiota.

    Itselleni on merkityksellistä Kristuksen ja seurakunnan kuva, miehessä ja naisessa, jonka hedelmänä syntyy uutta (lapsia)
    Kun Jumala on luonut maailman, niin me voimme itsessämme nähdä kuin kuvastimesta Jumalasta jotain oleellista.
    Ensinnäkin avioliitto on kuva liitosta, jonka Jumala on tehnyt ihmisen kanssa Kristuksessa. Jos me teemme aviorikoksen, niin me petämme tuon liiton.
    Haureudessa eläminen on elämistä ilman Jumalaa, tai välittämättä tuosta liitosta. Miehen ja naisen avioliitto on kaikessa kuvaa ihmisen ja Jumala välisestä liitosta, ja siinä me parhaiten voimme oppia tuntemaan Jumalan Rakkauden ja myös vihan…

    Kuvaavaa on Jumalan Sana Raamatussa: ”Sillä minä vihaan hylkäämistä, sanoo Herra, Israelin Jumala, ja sitä, joka verhoaa vaatteensa vääryydellä, sanoo Herra Sebaot. Siis ottakaa vaari hengestänne älkääkä olko uskottomat.” Mal.2:16

    Uskottomuus on siis hengellistä haureutta, jonka seuraukset me näemme kun hylkäämme Jumalan Sanan, joka on liiton siunaukseksi, ilman Sanaa elämme ilman siunausta, lupauksia ja ilman toivoa.

    Tästä voisi jatkaa loputtomasti, mutta päämäärä on sama, Rakkaus, jonka Jumala tulee toteuttamaan maailmassa rutosti.

    Jolla on on ylkä, se on morsian, jolla ei ylkää ole, on elävä haureudessa.

  5. Ismo Malinen: ”Itselleni on merkityksellistä Kristuksen ja seurakunnan kuva, miehessä ja naisessa, jonka hedelmänä syntyy uutta (lapsia) Kun Jumala on luonut maailman, niin me voimme itsessämme nähdä kuin kuvastimesta Jumalasta jotain oleellista. ”
    Miehen ja naisen avioliitto on kaikessa kuvaa ihmisen ja Jumala välisestä liitosta, ja siinä me parhaiten voimme oppia tuntemaan Jumalan Rakkauden ja myös vihan…”

    Sydämellinen kiitos kommentista. Olen täysin samalla linjalla, mitä kommentissasi kirjoitat.

    ”Miehen ja naisen avioliitto on kaikessa kuvaa ihmisen ja Jumalan välisestä liitosta”.

    Sinänsä tämä pitäisi olla selkeästi Sanasta luettavissa oleva raamatullinen totuus, että miehen ja naisen välinen avioliitto on taivaallisen liiton esikuva, mutta eipäs vain.

    En näe mitään muuta selitystä asialle, kuin mitä esimerkiksi Luther sanoitti näin: ”Luonnollinen järkemme on langennut!” Tämä merkitsee yksinkertaisesti sitä, logiikan ja filosofian keinoin ei Raamatun selittämisessä päästä eteen päin. Jumalan Sana ei ole kenenkään omin neuvoin selitettävissä! Siihen tarvitaan uskoa, mikä ei ole ihmisen omaa uskottelua ja luottamusta alhaalta päin Jumalan Sanaan ja Jeesukseen, vaan Jumalan Pojan uskoa, Jeesuksen uskoa, joka ilmestyy Sanan alla, sitä kuunnellessa.

    Uskon kautta me ymmärrämme, emme muutoin. Kun usko ilmestyy Pyhän Hengen kautta meihin, sen jälkeen vasta alkaa logiikkakin terveemmin pelata Sanan tutkimisessa.

    Kyllä se niin on, että kukaan meistä ei omalla järjellä kykene pureutumaan raamatun salaisuuksiin, olimmepa millaisia eksperttejä tahansa! Siihen tarvitaan aina taivaallinen pelinavaus!

    Muuten, Luther taisi olla aika lailla juristeja ja erittäinkin kirkko-oikeusjuristeja vastaan, kun hän syrjäytti sekä kirkko-oikeuden että skolastisen teologian. ”Lutherin käsityksen mukaan kirkko-oikeus oli juuri ihmisen yritys ottaa sana hallintaansa” (Arffman). ”Skolastinen teologia pyrki esittämään kristinuskon filosofian avulla älyllisesti vakuuttavana, ajattomana oppijärjestelmänä” (Arffman, Sanan jäljet).

    Kirjoitat myös, että ”voimme oppia tuntemaan Jumalan Rakkauden ja myös vihan…”

    Luonnolliselle ihmiselle kelpaa rakkaus, muttei viha.

    Tuo vanhurskaan Jumalan vihan tajuaminen olisi kovasti tarpeen nykyään, kun tarjotaan vaikka millaisia selityksiä ja korvikkeita avioliittokäsityksille. ”Herran pelko on viisauden alku” olisi paikallaan näissäkin asioissa. Ei uskallettaisi väittää kaikenlaisista asioista – varsinkaan pyhän Jumalan kasvojen edessä!

    • Seppo: ”Voisi ehken alkaa päätellä tämän ‘samankaltaisuuden’ luonnetta sanan demuut etymologiasta ja sanajuuresta käsin…”

      Millaisia päätelmiä sieltä käsin tekisit?

  6. Seppo Heinola: ”Sanajuuri on s a m a kuin sanassa adam eli ihminen eli veri dam.”

    Päätelmäsi eivät oikein vakuuta. Mistä ihmeestä sinä olet vakuuttunut esimerkiksi sanajuurien samuudesta tai ylipäänsä sanajuurista? Eihän varsinkaan vanhassa hepreassa yhden radikaalin (konsonantin) samuus merkitse, että on kyse samasta sanajuuresta.

    ”Samaa verta ja niinpä ei ole ihme että elohimien pojat jopa yhtyivät imisten tyttärien kanssa.”

    Tämä on suurta tietämättömyyttä Raamatun eräitten tekstien suhteen ja sellaista okkultista hömppää! Eivät enkelit koskaan ole naiskennelleet ihmisten tyttärien kanssa. Eihän heillä ole edes vastaavia vehkeitä siihen toimitukseen! Puhun tässä selvää suomea, kun nämä höpötykset leviävät taikauskoisessa maailmassa kulovalkean tavoin, enkä halua tässä millään tavalla hurskastella!

    Pieni vinkki näihin ”jumalien poikien ja ihmisten tyttärien” (1 Ms 6:2 ja muut vastaavat kohdat) tulkintaan:

    Raamatussa on kaksi luomiskertomusta (1 Ms 1 ja 2 luvut). Ensimmäisessä luvussa alkutekstissä on vain sana eloohiim, jota ei saa kääntää tässä monikollisesti. Toisessa on Jahve Eloohiim (Jahve-sanan tulkinta Geseniuksen Handworterbuchissa on ”eintretende, sich offebarende, lebende Gott”, ”sisään, siis omaan maailmaansa, astuva ja ilmestyvä, elävä Jumala”). Jahve Eloohiim muovasi, kuin kuvanveistäjä Aadamin maan tomusta.

    Ensimmäisessä luomiskertomuksessa luodut ihmiset (1 Ms 1:26-27) olivat Eloohiimin poikia, aikaisempaa ihmissukua, toisessa luomiskertomuksessa (paljon myöhemmin tapahtuneessa) luodut ihmiset olivat Aadamin jälkeläisiä, siis ”ihmisten tyttäriä”.

    Nämä kaksi ihmissukua eivät saaneet yhtyä toisiinsa, sen Jumala oli ankarasti kieltänyt. Mutta kerrankos ihmiset ovat välittäneet höykäsen pöläystä Jumalan varoituksista!

    Tässä voi todeta vielä, että Kainin pelko oli aiheellinen:”kuka ikinä minut kohtaa, se tappaa minut” (1 Ms 4:14). Oli siis jo silloin muitakin ihmisiä olemassa. Heidän joukostaan taisi Kainkin löytää vaimon itselleen, tiedä häntä?

Marjakangas Reino
Marjakangas Reinohttp://www.lahetyspalvelu.fi
Varsinaisen leipätyöni olen tehnyt peruskoulun luokanopettajana eri puolilla maata. Työni ohella olen pikku ikäni (ikävuosia kertynyt vasta vähän yli 80 vuotta) tutkinut aktiivisesti Raamattua, sen alkukieliä, selitysopia ja teologiaa, lukenut paljon edellisten aiheiden lisäksi myös kirkkohistoriaa, kulttuuri-. ja filosofianhistoriaa, uskonnonhistoriaa, huomatakseni iän karttuessa todeksi Raamatun sanan: Tieto katoaa (ainakin päästäni, hah!). Äskettäin sain painosta kirjani "Avioliitto Raamatun valossa". Aineiston kokoamisessa ja kirjoittamisessa taisi vierähtää yli 50 vuotta, hitaasti hahmottava kun olen. Kirja on itse asiassa selitystä Raamatun ensimmäisiin kymmeneen lukuun (1.Ms 1-10) luomisesta lähtien. Jos ketä kiinnostaa, voi kirjan avulla tutustua tarkemmin ajatteluuni. Kirjani ei ole ehtinyt kaupan hyllyille, mutta allekirjoittaneelta sitä voi tiedustella lähemmin, sähköposti reino.marjakangas(at) lahetyspalvelu.fi, puh 0400 684 344. Annankatu 18, 49400 Hamina.