Voiko pappi ottaa poliittisesti kantaa? Tätä asiaa olen pohtinut tänään lukiessani ”Räsäsen sammakko” –pääkirjoitusta.
Simolan tyylilaji on tuttua. Hän ravistelee terävällä kritiikillä milloin mitäkin ajankohtaisia asioita. Usein kritiikki osuu konservatiiveihin ja hyvin usein kritiikki on sellaista, jonka toivoisin menevän perille. Harmillisen usein kritiikki on kuitenkin tarjoiltu muodossa, jossa huomio kiinnittyy enemmän sanojaan kuin sanomaan.
Mutta arvoisat Helsingin srky:n yhteisen kirkkoneuvoston jäsenet, jos tätä luette, sallitteko te sen että seurakuntayhtymän virkaa hoitava johtavassa asemassa oleva pappi käyttää teidän seurakuntalaistenne verorahoja poliittiseen julistukseen?
”Parasta olisi, jos koko puolue lakkaisi olemasta”, kirjoittaa Simola. Minkä muiden puolueiden kuin KD:n osalta sallisitte vastaavan kannanoton?
Sallisitteko, että Kokoomuksen, Keskustan, Demareiden, Perussuomalaisten, Vihreiden tai RKP:n päättäjistä pappi julistaisi, että heidän mielipiteensä ovat ”tunkkaisia”, ”aivopieruja”, käsityksensä ”tympeitä” ja että Arhinmäki, Urpilainen, Soini tai Sipilä ilmaisee ”ärsyttävällä tavalla tunkkaisia näkemyksiään”. Ja että pastori kertoo kaikelle kansalle kuinka maailma paranisi, jos koko puolue lakkaisi olemasta?
Poliittisen ryhmän lisäksi ja sijasta kritiikki osuu paljolti tiettyyn herätysliikkeeseen. Arvostaisitteko sitä, että jo valmiiksi takajaloillaan olevalle, vastarintaidentiteettiä ja ”valtaeliitin vainoa” retoriikassaan käyttävän puolueen tai muun poliittisen ryhmittymän retoriikkaa ruokittaisiin tällä tavoin? Ajettaisiin entistä enemmän marginaaliin? Pilkka ja vaino on erittäin hyvä käyttövoima.
Minä en kerta kaikkiaan landelaisilla aivoillani tajua, mikä tuossa Räsäsen puheessa oli niin poikkeuksellista? Ymmärrän kyllä puheen poleemisen kontekstin, mutta sanoohan Katekismuksen 4.käskyn selitys suunnilleen samaa: ”Hyvä esivalta on Jumalan parhaita lahjoja. Uskollisuus Jumalalle on kuitenkin tärkeämpää kuin ihmisten totteleminen.”
Omassa kirkkoherran viranhoidossani olen yleensä aina vaalien alla kehottanut työntekijöitäni siihen, ettei virka- tai työtehtävissä oteta kantaa tai asetuta kenenkään ehdokkaan tai ryhmittymän puolelle tai vastaan. Viranomaisen kun on Hallintolain 2:6§ perusteella käytettävä toimivaltaansa ainoastaan hyväksyttäviin tarkoituksiin.
Seurakuntien rahat täytyy Kirkkolain 15:1§ mukaisesti käyttää seurakuntien tehtävien toteuttamiseen. Arvoisat ykn:n jäsenet, pidättekö poliittisen puolueen leimaamista ”seurakuntien tehtävän toteuttamisena”?
Tuomas Hynynen (sit.)
”Tähän asti on tyydytty toteamaan, että Räsänen hajottaa kirkkoa. Nyt syypääksi nimetään jo koko puolue.”
Salme, pelätäänköhän nyt, että puolue saisikin lisää kannatusta rohkean ja avoimen puheen kautta!
Tähän on varmaan hyvä laittaa muistutus. Olemme netissä ja ihmiset monta kertaa laittavat tänne viestin sieltä omasta todellisuudestaan. Se tulee täysin toisenlaiseen todellisuuteen toiselle puolelle Suomea. Kannattaa muistaa, että viesti on aina yksittäisen ihmisen mielipide.
Edustat itse ilmeisesti lukutaidottomuutta. Antamistani linkeistä voit itse lukea, että Päivin ”kohulause” oli itseasiassa Suomen lainsäädännön siteeraamista. Siellä se lukee. Ei enempää eikä vähempää.
Risto Korhonen :
Kirkkolaissa kuitenkin todetaan tuo asia. Jäsen on sitoutunut kirkon tunnustukseen. Jos ei sitä teekään, on ko. yksilö epäjohdonmukainen ja rikkoo lupauksensa. Siinä tapauksessa ko. yksilön lupaukset ja puheet muutenkin voidaan jättää huomiotta epäluotettavina. Ainoa johdonmukainen teko on erota kirkosta.
Tuomas Hynynen kysyi: ”Arvoisat ykn:n jäsenet, pidättekö poliittisen puolueen leimaamista seurakuntien tehtävän toteuttamisena?”
Ottamatta tässä kantaa nyt käytävän keskustelun sisältöön tai tyylilajiin, on minusta luonnollista, että seurakuntalehti ottaa kantaa kirkosta käytävään keskusteluun riippumatta siitä kuka muu on keskustelemassa.
Koska tämä on avoin kirje Helsingin srk-yhtymän päättäjille, otan esiin tässä yhden näkökulman siitä, miten aggressiivisuus on levinnyt kirkossamme. Koko 1900-luvulta ei ole yhtään tapausta, jossa kirkko olisi itse aktiivisesti näyttänyt ovea sen piirissä syntyneelle liikkeelle. Tämä erilaisten näkemysten sulattaminen samaan kirkkoon on ollut myös kirkkomme yksi suurimmista voimavaroista. Ajateltiin, että siinäpä ne erikoisetkin liikkeet vähitellen kirkollistuvat ja tasoittuvat, kuten on käynytkin. 2000-luvulle tultaessa asenteet muuttuivat. Tuli Nokia Missio ja Markku Koivisto, eikä tämä ryhmä enää saa toimia kirkossamme, sen yksittäiset kannattajat voivat toki edelleen maksaa kirkollisveronsa. Sitten tuli Luther-säätiö, asenteet kovenivat ja säätiölle kohteliaasti ilmaistiin, että olisi parempi lähteä. Nyt ovat lähtövuorossa jo pitkään kirkossa toimineet herätysliikkeet. Minusta tämä ulosheittäminen ei ole hyvä kehityskulku ja tulisi pysäyttää, koska muuten löydetään aina uusia ulosheitettäviä. Näin sanoessani en ollenkaan sulje silmiäni siltä, että jo ulosheitetyissä tahoissa oli selviä ongelmia. Tulisi luoda keskusteluyhteyttä tai etsiä ratkaisua, jolla kaikki mahtuvat saman katon alle. Kirkko tarvitsee kaikkia meitä rakentuakseen ja monet herätysliikkeiden kannattajat toimisivat erittäin mielellään kirkossa, jos heille annettaisiin siihen mahdollisuus.