Avoin kirje Helsingin seurakuntayhtymän yhteiselle kirkkoneuvostolle

Voiko pappi ottaa poliittisesti kantaa? Tätä asiaa olen pohtinut tänään lukiessani ”Räsäsen sammakko” –pääkirjoitusta.

 

Simolan tyylilaji on tuttua. Hän ravistelee terävällä kritiikillä milloin mitäkin ajankohtaisia asioita. Usein kritiikki osuu konservatiiveihin ja hyvin usein kritiikki on sellaista, jonka toivoisin menevän perille. Harmillisen usein kritiikki on kuitenkin tarjoiltu muodossa, jossa huomio kiinnittyy enemmän sanojaan kuin sanomaan.

 

Mutta arvoisat Helsingin srky:n yhteisen kirkkoneuvoston jäsenet, jos tätä luette, sallitteko te sen että seurakuntayhtymän virkaa hoitava johtavassa asemassa oleva pappi käyttää teidän seurakuntalaistenne verorahoja poliittiseen julistukseen?

 

Parasta olisi, jos koko puolue lakkaisi olemasta”, kirjoittaa Simola. Minkä muiden puolueiden kuin KD:n osalta sallisitte vastaavan kannanoton?

 

Sallisitteko, että Kokoomuksen, Keskustan, Demareiden, Perussuomalaisten, Vihreiden tai RKP:n päättäjistä pappi julistaisi, että heidän mielipiteensä ovat ”tunkkaisia”, ”aivopieruja”, käsityksensä ”tympeitä” ja että Arhinmäki, Urpilainen, Soini tai Sipilä ilmaisee ”ärsyttävällä tavalla tunkkaisia näkemyksiään”. Ja että pastori kertoo kaikelle kansalle kuinka maailma paranisi, jos koko puolue lakkaisi olemasta?

 

Poliittisen ryhmän lisäksi ja sijasta kritiikki osuu paljolti tiettyyn herätysliikkeeseen. Arvostaisitteko sitä, että jo valmiiksi takajaloillaan olevalle, vastarintaidentiteettiä ja ”valtaeliitin vainoa” retoriikassaan käyttävän puolueen tai muun poliittisen ryhmittymän retoriikkaa ruokittaisiin tällä tavoin? Ajettaisiin entistä enemmän marginaaliin? Pilkka ja vaino on erittäin hyvä käyttövoima.

  

Minä en kerta kaikkiaan landelaisilla aivoillani tajua, mikä tuossa Räsäsen puheessa oli niin poikkeuksellista? Ymmärrän kyllä puheen poleemisen kontekstin, mutta sanoohan Katekismuksen 4.käskyn selitys suunnilleen samaa: ”Hyvä esivalta on Jumalan parhaita lahjoja. Uskollisuus Jumalalle on kuitenkin tärkeämpää kuin ihmisten totteleminen.” 

 

Omassa kirkkoherran viranhoidossani olen yleensä aina vaalien alla kehottanut työntekijöitäni siihen, ettei virka- tai työtehtävissä oteta kantaa tai asetuta kenenkään ehdokkaan tai ryhmittymän puolelle tai vastaan. Viranomaisen kun on Hallintolain 2:6§ perusteella käytettävä toimivaltaansa ainoastaan hyväksyttäviin tarkoituksiin.

 

Seurakuntien rahat täytyy Kirkkolain 15:1§ mukaisesti käyttää seurakuntien tehtävien toteuttamiseen. Arvoisat ykn:n jäsenet, pidättekö poliittisen puolueen leimaamista ”seurakuntien tehtävän toteuttamisena”?

 

Tuomas Hynynen (sit.)

  1. Räsäsen retorinen virhe on se, jota Umberto Eco kutsui aikoinaan nimellä cogito interruptus. Hän esittää voimakkaan eettisen vaatimuksen, mutta jättää täsmentämättä kunnolla, mikä on tämän vaatimuksen soveltamisala. Yhtenä päivänä hän sanoo, että Suomen lakeja täytyy noudattaa, toisena päivänä hän sanoo jotain, joka ei ole yksikäsitteisesti enää olekaan samaa, kuin mitä hän sanoi aiemmin.

    Simola on aggressiivinen, hyökkäävä ja tyylilajiltaan loukkaava, mutta hän muotoilee täysin selvästi sen, mitä hän ajattelee. Räsäsen kannattaisi ottaa mallia hänestä. Mitä sanotaan, on paras sanoa selvästi. Kaikkein typerintä on syyllistää kuulijat siitä, että ei ole tullut ymmärretyksi. Viestin perillemeno on lähettäjänsä vastuulla.

    Simolan viesti ei ole monitulkintainen eikä hänen tarvitse selitellä sanomisiaan. Hän on paljon parempi retoorikko kuin ministeri Räsänen.

  2. Minusta Simolan kirjoituksissa ei ole kyse pelkästään tyyliseikoista, kuten hän itse edellä väittää. Simolan tapa keskustella on mielestäni hyvin hämmentävää ja kirkolle vahingollista, ja itse yritän hahmottaa sen rajoja tarkistamalla, olisiko samoin mahdollista toimia vaikkapa yrityksen arjessa. Joitain yleisen hyväksyttävyyden rajoja onkin määritelty työpaikkoja koskien myös maamme lainsäädännössä. Jos Simolan tavalla toimittaisiin työelämässä, täyttäisi tämä ja monet muutkin hänen kirjoituksensa selkeästi laissa mainitun rangaistavan työpaikkakiusaamisen määritelmän. Itse en voi hyväksyä, että työpaikkakiusaamisen tunnusmerkistön täyttävä toimintakulttuuri olisi kirkon valinta.

  3. Huomasin ”lievän” ongelman Seppo Simolan aseman kohdalla eli hänen työtään ”valvovan” Helsingin seurakuntayhtymän kirkkoneuvoston puheenjohtajana on Seppo Simolan veli Pertti Simola. On vaikea kuvitella, että tällainen kirkkoneuvosto antaisi epäluottamusta Seppo Simolalle, vaikka hän kiistäisi kaikki kristinuskon peruskäsitykset tai jatkaisi nykyistä ilkeilevää tyyliään. Elämä ei ole aina reilua : (

  4. Veli veljeä vartioi. Monellakin tavalla:

    Kotimaa24, joka muuten on uutisoinut pienimmänkin Räsäsen puheeseen liittyvän sivujuonteen, ei mitenkään ole kiinnittänyt huomiota Simolan pääkirjoitukseen. Muun muassa molemmat iltapäivälehdet uutisoivat Simolan vaatimuksen ministeri Räsäsen sananvapauden rajoittamisesta ja puolueen lakkauttamisesta näyttävästi.

  5. Tässä varmaan paremminkin on kyse siitä, että kirkon tuottamassa ilmaislehdessä ei tarvitse pelätä tilaajien tilaamatta jättämistä. Eli käytännössä vielä on eletty harhassa, että voi tehdä mitä haluaa. Tuo 21 vuotta kertoi paljon. Minäkin olen ollut 32 vuotta äiti ja meidän lapset ei olisi päässeet edes nettiin tuollaisen käytöksen jälkeen. Mutta eipä ole tarvinnut kieltää.

  6. Seppo Simola vetosi kommentissaan päättäjiltä saamaansa tukeen ja luottamukseen. Simolan arroganssissaan ylivertaisen – näin maallikkojournalistin käsityksen mukaan vihapuheen rajan reilusti ylittäneen – kirjoituksen johdosta on kysyttävä: antaako Irja Askola edelleen varauksettoman tukensa tällaiselle journalistille ja journalismille? K&K veronmaksajarahoittajana tätä kyselen.

  7. Panokset kovenevat. ”Nyt profetiat totetuvat ja puolue hajottaa kirkkoa.”
    Tähän asti on tyydytty toteamaan, että Räsänen hajottaa kirkkoa. Nyt syypääksi nimetään jo koko puolue.

    Miten on? Rakentavatko esim. vihreät ja vassarit kirkkoa? En ole havainnut heidän näin tekevän. He hajottavat kirkkoa hyökkäilemällä kirkon jäseniä ja oppia vastaan milloin mitenkin.

Kirjoittaja