Avioliittolaki ja unohtunut lupaus
Näillä hetkillä eduskunta ryhtyy keskustelemaan sukupuolineutraalin avioliittolain kumoamiseen tähtäävästä kansalaisaloitteesta. Se on saanut yli 100 000 kannatusilmoitusta, siis enemmän kuin aloitteen eduskuntakäsittelyyn vaaditut 50 000 allekirjoitusta.
Tilanne on erikoinen, kun aloite tähtää juuri kansalaisaloitteen kautta käsittelyyn tulleen ja eduskunnassa hyväksytyn lain kumoamiseen. Jotkut kyseenalaistivatkin vasta-aloitteen tällä perusteella. Juridista estettä sille ei kuitenkaan liene.
- - -
Päätös sukupuolineutraalista avioliitosta syntyi melko pienellä äänten erolla 101-90 joulukuussa 2014. Nyt avioliiton palauttamista yksinomaan miehen ja naisen väliseksi perustellaan lapsen edulla ja oikeudella biologisiin vanhempiin. Eduskunta on nyt toinen.
En käy arvailemaan päätöksen lopputulosta, enkä ota kantaa tässä kirjoituksessa itse asiaan, ainoastaan sen muodolliseen puoleen: tehtäessä päätöstä sukupuolineutraalista avioliitosta vakuutettiin, että kirkot saavat tehdä rauhassa omat ratkaisunsa avioliittokäsityksestään sekä sitä koskevista kirkollisista toimituksista. Näin tunnustettiin kirkkojen itsemääräämisoikeus.
Uskon, että tämä lupaus jättää kirkot rauhaan painoi monen kansanedustajan vaa'assa heidän painaessaan vihreää Jaa-nappia.
Nyt lain voimaan tulon lähestyessä äänenpainot ovatkin toisenlaiset. Kirkon on sopeuduttava uuden aviolittolain mukaiseen tilanteeseen ja muutettava opetustaan. Avioliittoon vihkiminen ei olekaan luonteeltaan kirkollinen toimitus vaan viranomaistoimi. Lainopillisten asiantuntijoiden mukaan papit ovat virkamiehiä, joiden on vihittävä myös samaa sukupuolta olevia pareja - vastoin kirkon yhteisiä päätöksiä ja piispojen ohjeita - tai että papit ovat kelpoisia toimittamaan siviilivihkimisiä (Olen kirjoittanut tästä teemasta edellisessä blogitekstissäni).
Seurauksena lienee maaliskuun alun hämminki ja kirkon repeämän paheneminen. Kuka muistaa enää lupausta kirkoille, että ne saavat ratkaista asian itse? Entä kuinka tämä vaikuttaa nyt kansanedustajien kantaan heidän äänestäessään sukupuolineutraalin avioliittolain kumoamiseen tähtäävästä aloitteesta?
44 kommenttia
Mielenkiintoista pohdintaa jälkeen kerran. Spn-avioliittolain säätämisen nimenomainen tarkoitus oli pakottaa kirkko vihkimään.
Kirkon päätökset ja papien, piispojen, ohjeet pitää ehdottomasto noudattaa maamme lakien ja järjestyksen noudattamista. Muuten se tulkitaan yhteiskunta vastaiseksi seurauksineen.
Mitä tapahtuu, jos kirkko erottaa papin, joka toimiin yhteiskunnan, eduskunnan , säätämän lain mukaisesti ?
Ellei pahalle tehdä vastarintaa heti alussa, on pian myöhäistä. Nyt on se myöhäinen. Naispappeus oli lopun alkua ja nyt mennään kaltevalla pinnalla tukka hulmuten.
Reino esitti hyvän ja mielenkiintoisen kysymyksen: ”Mitä tapahtuu, jos kirkko erottaa papin, joka toimiin yhteiskunnan, eduskunnan , säätämän lain mukaisesti ?”
Kuka osaa vastata?
Eihän tässä prosessissa ole nähtävissä mitään muuta lopputulosta kuin se, että kirkon on sitten oltava valmis luopumaan viranomaisroolistaan ja samalla kaikista viroista. Jäljelle jäisi työsopimussuhde. Mielestäni tuollainen muutoshan kyllä sointuisi paremmin kirkon palvelutehtävään kuin kaikkiaan viroista ja virkasuhteesta puhuminen. Eipä olisi kirkossa enää ongelmana viran teologia, ikuinen tinka diakonaatista eikä myöskään rasitteena virkamiesoikeudelliset säädökset. Epäilen kyllä, että uhka joustaviin ja tosiasiassa vähemmän hallintoa keskusteluttaviin työsopimussuhteisiin siirtymisestä on mukana hidastamassa kirkon sisällä valmiutta tehdä pikaisia päätöksiä virasta vapautumiseksi.
Asia riippuu varmaan siitä, katsotaanko miehen ja naisen välinen avioliitto kirkkomme tunnustukseen kuuluvaksi. Minusta näyttäisi, varovaisestikin arvioiden, siltä että Tunnustuskirjojen, Raamatun ja piispojen lausunnon mukaan näin on.
Ongelma varmasti tulee siinä tpaauksessa että asia viedäänoikeuteen, jolloin voidaan katsoa että virasta erottamine on lainvastaista, juurikin siksi että pappi on toiminut jollakin tapaa laillisesti. Toinen asia taas on se, että laki ei määrittele kaikkea sitä, mikä kirkon näkökulmasta sen opin vastaista. Voidaanko pappi erottaa tai pidättää virasta olemalla samalla irtisanomatta häntä, on mielenkiintoinen kysymys. tiedän, että ainakin seurakuntapastorin viransijaisuutta on hoitanut ei-teologi. Katsoisin että pappisvirasta erottaminen ei tee automaattisesti kelvottomaksi hoitamaan virkaa soveltuvin osin, ikään kuin toimituskiellossa. Olen ymmärtänyt, että mikään maallinen tuomioistuin ei voi kumota pappisvirasta pidättämistä.
Ongelma on tietenkin siinä, että näitä asioita ei pitäisi ylipäätänsäkään hoitaa juridiikalla, vaan Jumalan Sanalla, evankeliumia julistamalla ja opettamalla. Meidän tulisi uskaltaa luottaa näihin keinoihin, eikä juridiikkaan. Myös niiden jotka ovat eri mieltä, mutta ovat papin virassa tulisi turvautua näihin keinoihin, eikä lain suomiin porsaanreikiin.
Kirkkolaki, II OSA PAPPISVIRKA, VIRANHALTIJAT JA TYÖNTEKIJÄT 5 LUKU
3 § (21.12.2012/1008) Ero pappisvirasta, pappisvirasta pidättäminen ja pappisviran menettäminen
Eron pappisvirasta myöntää tuomiokapituli hakemuksesta.
Papille, joka ei ole pysynyt kirkon tunnustuksessa, tuomiokapituli voi antaa kirjallisen varoituksen tai pidättää hänet pappisvirasta vähintään yhdeksi ja enintään kuudeksi kuukaudeksi. Jos pappi ei ole pappisvirasta pidättämisen kuluessa pyytänyt eroa pappisvirasta tai osoittanut tahtovansa pysyä kirkon tunnustuksessa, tuomiokapituli määrää hänet menettämään pappisvirkansa.
Papille, joka toimii vastoin pappisviran velvollisuuksia ja pappislupausta tai laiminlyö niitä taikka käyttäytyy papille sopimattomalla tavalla, tuomiokapituli voi asian laadun mukaan antaa kirjallisen varoituksen tai pidättää hänet pappisvirasta vähintään yhdeksi ja enintään kuudeksi kuukaudeksi. Jos papin sopimaton käyttäytyminen, laiminlyönnit pappisvirassa tai käyttäytyminen muutoin osoittaa hänet ilmeisen sopimattomaksi olemaan pappina, tuomiokapituli voi määrätä hänet menettämään pappisvirkansa.
Jos pappi on tuomittu rikoksesta sellaiseen rangaistukseen, joka osoittaa hänet ilmeisen sopimattomaksi olemaan pappina, tuomiokapituli voi määrätä hänet menettämään pappisvirkansa.
Piispa ja tuomiokapituli voivat pyynnöstä palauttaa pappisviran menettäneelle henkilölle pappisviran.”
Kun nyt olen tässä asiassa ollut eri kannalla kuin blogisti, niin sanottakoon se vielä kerran ja mahdollisimman yksinkertaisesti. Pekka kirjoitat: ’ …vakuutettiin, että kirkot saavat tehdä rauhassa omat ratkaisunsa avioliittokäsityksestään sekä sitä koskevista kirkollisista toimituksista.’ Tästä olen täysin samaa mieltä.
Kirkko on itse päättänyt, että Suomen lain asettamien ehtojen lisäksi kirkollisen vihkimisen ehtoina ovat jäsenyys ja rippikoulun käyminen (KJ 2:18) ja avioliiton siunauksen ehtona on, että se on solmittu muussa kuin luterilaisessa järjestyksessä (KJ 2:20). Kirkolla on ollut kaikki mahdollisuudet lisätä näihin pykäliin sanat mies ja nainen, jo silloin kun yhteiskunnassa näkyi merkkejä avioliittolain mahdollisesta muutoksesta.
Kysymys on kirkon omasta säädöksestä, jota se voi itsenäisesti muuttaa. Kirkon johto on yrittänyt tehdä päätöksen asiasta suunnilleen kaikilla muilla tavoilla, paitsi säätämällä asiasta kirkkojärjestyksessä. Se ei ole ulkopuolista painostusta, jos kirkko kysyy muutamalta juristilta, miten kirkon säädöksiä tulisi tulkita – ja nämä vastaavat ’väärin’.
Heikki Leppä :”Se ei ole ulkopuolista painostusta, jos kirkko kysyy muutamalta juristilta, miten kirkon säädöksiä tulisi tulkita – ja nämä vastaavat ‘väärin’.”
Jos hengellistä regimenttiä vaaditaan kysymään asiaa maallista regimenttiä edustavalta juristilta, niin ”sattuneista syistä” suosittelen, että he kysyvät asiaa kansainväliseen oikeuteen perehtyneeltä ei-suomalaiselta juristilta.
Heikki Leppä. Jumala hallitsee kirkossa evankeliumilla, ei lailla. Jos joku ei usko selkeää sanaa ja opetusta tässä tilanteessa (vaikka se sana ja opetus olisikin jotakin muuta mitä itse haluaisi kuulla), niin onko silti oikein lähteä juridiikalla ja juridisella kikkailulla sitä vastaan mitä kirkko opettaa?
Jos kirkon opetuksesta on eri mieltä, niin sitten se pitää avoimesti tuoda julki ja perustella mikä olisi oikeaa opetusta Raamatun ja Tunnustuskirjojen mukaan. Ei sen mukaan mitä niissä ei ole sanottu.
Kirjoittaja
Pekka Särkiö
Kenttäpiispa ja Vanhan testamentin eksegetiikan dosentti. Harrastan mehiläistarhausta ja maatiaiskanojen kasvatusta, esteratsastusta ja nykyaikaista viisiottelua. Minulle tärkeitä asioita ovat luonto ja sen elinvoiman turvaaminen, ekologinen elämäntapa, historian tuntemus sekä kestävän yhteiskunnan puolustaminen.
Kun antaa Pirulle pikkusormen, niin se vie lopulta koko käden. On valitettavaa, jos evl-kirkko ei voi pysyä Kristuksen kirkon oikeassa opissa, jolloin askel askeleelta luovutaan Jumalasta. Kristuksen kirkko vai luopiokirkko?
Ilmoita asiaton kommentti