Risto Korhonen: ”Joo Sari, ymmärrän sen ja taisin tämän jo aikaisemminkin sanoa. Minua ihmetyttää avioliittoasiassa se, minkä Heikki Leppä ilmaisi näin: “Vapaaehtoinen ajautuminen marginaaliin on kirkon lähetystehtävästä luopumista.””

— -No, tämähän ei pidä paikkaansa. Ja johdonmukaisesti ajatellen on aina mahdollinen sellainen tilanne, jossa kirkko ajautuu ”vapaaehtoisesti marginaaliin” pitämällä kiinni siitä minkä katsoo olevan oikein kirkon oman opin kannalta.

Joten ymmärräthän tietyn absurdiuden siinä, että kirkko aina itsetarkoituksellisesti muuttaisi oppiaan, jotta ”ei ajautuisi marginaaliin”.

Kyse on lopulta, kuten Heikki Leppä sanoi, siitä mitä katsotaan voitavan muuttaa ja mitä ei voida muuttaa. Loputon miellyttämisen tie, sen mukaan mikä kannattaa taloudellisesti, ei kirkon asemaa ainakaan vahvista. Keskusteluissa, joita olen seurannut, myös ateistit ovat halveksineet kirkkoa, joka toimii näin. On nähty, että ne uskontokunnat, jotka tietävät oman oppinsa ja pitävät siitä kiinni kaikesta huolimatta, kasvavat ja vahvistuvat. Kaikkien miellyttämiseen pyrkivät kuihtuvat.

Jos kirkon perinteinen avioliittokäsitys miehen ja naisen välisenä, syvästi symbolisena liittona, ei mielestäsi ole tärkeä eikä sen pitäisi olla tärkeää kenellekään (saat olla tätä mieltä, ei siinä mitään) onko mielestäsi kirkollinen vihkiminen niin tärkeä asia, että kirkko sen varassa kestää pystyssä tai jopa vahvistaa asemaansa? Ja sen varassa kirkko voi jatkaa lähetystehtävän toteuttamista? Miltä kirkon tulevaisuus näyttää, noin ylipäätään? Pelastaako tämä kirkon, vai mistä muusta pitäisi vielä joustaa?

Minusta kirkon tulisi ensisijaisesti tarkastella asioita siltä kannalta minkä katsotaan olevan oikein ja Jumalan tahdon mukaista. Sitten vasta sitä että ajaudutaanko marginaaliin vai ei.

Lähetystyön keinot voivat muuttua, mutta se ei missään tapauksessa merkitse lähetystehtävästä luopumista, jos otetaan tässä mielessä ”riskejä”.

— Risto Korhonen: ”Tietääkseni seuraava on faktaa: enemmistö kansalaisista ja kirkon jäsenistä (ilmeisesti jopa työntekijöistä) kannattaa ihmisten tasa-arvoa ja vastustaa syrjintää, myös seksuaalisuuden perusteella tapahtuvaa.”

— -Tämä nyt kerta toisensa jälkeen esitetään kuin itsestäänselvyytenä. Että jos kirkko jättää vihkimättä homopareja, se on ”syrjintää”. Ensimmäisessä viestissäni yritin juuri selittää miksi se ei ole. Minun näkemykseni ja avioliittokäsitykseni mukaan.

Ymmärrätkö tämän? Sen, että asioiden tarkoitus määrittää sen onko sen rajaaminen tietyllä lailla joihinkin kohdistuvaa ”syrjintää” vai ei. Näin on kaikkien asioiden kanssa, myös täysin maallisten järjestelyjen.

Tuleeko mieleesi yhtään esimerkkiä, jossa joku ei saa jotain mitä joku toinen näyttää saavan, eikä se silti ole ”syrjintää”? Varmasti löytyy jotain jos asiaa ajattelet.

Kuten toisessa ketjussa esitin, jos kristillisen avioliiton tarkoitus ja sen sisältämä symboliikka olisi esim. eri kansojen yhteys Kristuksen sovitustyön tähden (tai ennemmin, jos avioliiton tilalla olisi tällainen symbolinen liitto) silloin tähän liittoon tulisi vihkiä ja siunata vain eri kansoja ja rotuja edustavia ihmisiä. Jolloin saman rotuisten vihkiminen keskenään olisi vastoin sen tarkoitusta ja sen sisältämää symboliikkaa. Ja muuttaisi sen joksikin muuksi.

Jos avioliitossa on kyse tämänkaltaisesta symboliikasta, (kuten minun mielestäni ja muien samoin kokevien mielestä on) ja jos avioliitto perustuu miehen ja naisen erilaisuudelle, jossa Jumalan luomistyö tulee täydeksi, ONKO silloin se, että kirkko vihkii vain nais-mies-pareja, ”syrjintää”? Onko se ”homovihaa”, ”ennakkoluuloa”, ”epätasa-arvon” kannattamista? Onko?

—– Risto Korhonen: ”Jos kirkko päättäisi jatkaa samaa sukupuolta olevien parien syrjimistä, se olisi erittäin kielteinen viesti monille tärkeille sidosryhmille. Ei kirkko elä ainakaan yksin pyhästä hengestä, se elää yhteisön hyväksynnästä ja rahasta. Siksi on väistämätöntä, että sen on muututtava muun yhteiskunnan mukana. Teokratiassa ei ehkä tarvitsisi, mutta Suomi ei ole teokratia.”

—- -Avioliiton sisältämä viesti tuli esiin jo aiemmin. Avioliiton viesti ei ole ”tasa-arvoinen kohtelu” eikä ”yhdenvertainen kohtelu” eikä ”oikeus” johonkin ylipäätään. Sillä on syvempi merkitys.

Rahan vuoksi tätä ei mielestäni tosiaankaan pitäisi muuttaa. Merkitys on liian iso. Edelleen puhun vain omasta näkökulmastani, mutta toivoisin että se edes ymmärrettäisiin.

Suomi ei ole teokratia, eikä sen pidäkään olla. Mutta KIRKKO on teokratia. Ja sen tuleekin olla. Yhteiskunnan ei pidä puuttua tähän. Jos ristiriita kirkon ja valtion välillä tulee liian isoksi, kirkon tulee tehdä irtiotto. Tai päinvastoin. Mutta yhteistyötä ei voida jatkaa.

Kirkko ei tarvitse valtiota, sen ei pidä eikä se saa olla siitä niin riippuvainen, että oppia on muutettava yhteiskunnan muutosten mukana. Niin nimenomaan ei pidä tehdä. Kirkko edustaa vastakulttuuria. Siitä se lähti aikoinaan liikkeelle, ja siihen palaaminen ei kirkon työtä pysäytä, muuttaa vain.

—- Risto Korhonen: ”Minusta ripustautuminen epämääräiseen ja selvästi aikansa eläneeseen oppiin (tai sen tulkintaan) on kirkolle haitallista. Minua hämmästyttää, että hyssyttely ja mitään tekemättömyys näyttää olevan valittu linja.”

— -Sinä et ymmärtääkseni usko Jumalaan, joten koko uskonto ja usko Jumalaan on silloin ymmärtääkseni sinun näkökulmastasi ”aikansa elänyttä”. Miksi siis ottaa kantaa johonkin, tai mihinkään, siihen liittyvään?

Hyssyttely ja mitään tekemättömyys ei ole hyvä ratkaisu eikä oikea linja. Siitä olemme samaa mieltä.

—

Risto Korhonen: ”Tosin arkkipiispa näytti jo antavan selkeän viestin siitä, että kyllä kirkkokin lähtee mukaan tasa-arvoiseen avioliittoon. Taisi olla Suomen Kuvalehden haastattelu, josta tämän luin.” —

-Olen tietoinen tästä. Oma ratkaisuni oli kirkosta eroaminen.

Mutta alun perin otin kantaa tämän blogin otsikkoon, joka mielestäni ei ole totuudenmukainen. Kirkon avioliittokäsitystä ollaan muuttamassa.

Risto Korhonen: ”Se, että homojäsenet edelleen pidetään toisen luokan kansalaisina kirkossa, on periaatteessa täysin mahdollista.”

-Kerrotko vielä omin sanoin, miten tämä liittyy avioliittoon ja kirkon vihkimiskäytäntöön?