Piispainkokouksen ehdotus kirkossamme jumittaneen avioliitto- ja vihkimisasian ratkaisemiseksi on nostanut keskustelua. Osa tervehti piispojen ehdotusta myönteisesti ja jotkut ovat tuoneet julki voimakkaita vastustavia kannanottoja. Piispat siis ehdottavat, että Kirkkojärjestykseen tulisi kirjaus kahdesta rinnakkaisesta avioliittomallista. Siten myös samaa sukupuolta olevat parit voitaisiin vihkiä ja siunata avioliittoon.
Itse ajattelen piispojen mallin tavoin, että meillä on naisen ja miehen avioliitto – ja tuen pappina sellaisia vahvasti. Sen lisäksi meillä on tuon liiton rinnalla kahden henkilön avioliitto, jonka maamme on jo lainsäädännössä hyväksynyt. Viime mainittu ei ole pois ensin mainitusta eikä päinvastoin. Ihmettelenkin, mikä kirkkomme joissakin piireissä pelottaa, kun asiaan halutaan maltillisesti muutosta.
Osa asian torjumisesta tuntuu lähes pakkomielteiseltä. Ymmärrän toisaalta torjumista ja minulla ei ole ongelmaa hyväksyä asiasta toisin ajattelevia, kunhan vastavuoroisuus hyväksymisessä toteutuu. Piispat ovat saaneet osin aika rajua hengellistä ”törkyä” niskaansa ihmisiltä, jotka esiintyvät uskovina. Reaktiot ovat siis osin olleet vahvoja ja ehkä asia ei ole vielä kypsä toteutumaan kirkossa. Parasta olisi yksi linja, jossa kaikkia kohdeltaisiin samalla tavalla.
Kysymys ei ole vain inhimillinen tasa-arvokysymys tai humanistisen ideologian tuoma kysymys kuten asiaa vastustavat esittävät. Se on vahvasti teologinen ja hengellinen, uskoomme liittyvä kysymys. Kysymys siitä, miten suhtaudumme erilaisiin ihmisiin Jumalan luomina ja miten ymmärrämme asiat nykytiedon pohjalta. Tasa-arvo ja yhdenvertaisuus ovat luomisen teologian pohjalta vahvasti hengellisiä kysymyksiä.
Kirkossamme on usein näennäisarmollisuutta homoseksuaaleja kohtaan. Heille sanotaan: Olette tervetulleita ja teidät hyväksytään sellaisina kuin olette. Jätetään kuitenkin sanomatta: Teidät hyväksytään, mutta teidän parisuhdettanne ja perhettänne ei hyväksytä – tai ei ainakaan haluta kirkossa siunata.
Tämä ei ole johdonmukaista vaan jopa jossakin mielessä julmaa. Heteroille ei aseteta samanlaisia ”reunaehtoja” kirkon jäseninä ja sen toimintaan osallistuvina. Niin sanotut avoparit, uudelleen avioituvat ja uusperheet ovat meillä arkipäivää kirkon täysivaltaisina jäseninä, vaikka ennen nekin torjuttiin väärinä.
Kirkkomme piispat laativat kirkon parasta hakien ja saamansa tehtäväksi annon pohjalta ratkaisumallin, joka ei ole täydellinen, mutta se on paras tähän mennessä esille nostetuista. Itse toivon sen hyväksymistä kirkolliskokouksessa. Samalla pelkään, että esitys kaatuu määräenemmistösäädöksen vuoksi. Monilta jää oman mielikuvan kirkkoa kaihotessaan huomaamatta, että jo alkukirkossa oli kirjavasti ajattelevien joukko, joita Kristus kuitenkin yhdisti. Se voi toimia edelleen niin!
Kirkossamme on juuri valmistunut toiminnallinen tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelma, otsikkona Ovet auki kaikille. Se koskee kaikkea kirkon toimintaa ja elämää, mutta antaa mielestäni hyvin myös eväitä kirkkoa jäytävän asian ratkaisuun. Enemmistö kirkon jäsenistä ja papeista toivoo sitä. Maailma ei romahda eikä Sodoma toteudu, jos kirkossamme johdonmukaisesti hyväksyttäisiin kaikki ihmiset. (Itä-Savo-lehden mielipidekirjoitus 26.3.2024)
Toivo Loikkanen
Kirkon nykyinen avioliittokäsitys perustuu luomisen teologiaan, Käsityksemme luomisen teologiasta on puolestaan sidoksissa omaan raamattukäsitykseemme. Kaiken perustana on käsitys, että Jumala on luonut ihmisen eikä ihminen Jumalaa, kuten aikamme materialistit selittävät. Raamatussa Jumala ilmoittaa meille tahtonsa ja tarkoituksensa ja tämä koskee myös luomisen teologiaa.
Käsityksemme Jumalasta on kiteytetty vanhan kirkon kolmeen uskontunnustukseen. Nikean uskontunnustukseen yhtyessämme tunnustamme, että Jeesus Kristus on samaa olemusta kuin Isä ja että kaikki on saanut syntynsä Jeesuksen Kristuksen kautta. Samoin tunnustamme, että Pyhä Henki on puhunut profeettojen kautta. Raamattua ei siis ole ”tiputettu taivaasta”, mutta Pyhä Henki ei ole saattanut Raamattuun yhtään lausetta, mikä ei olisi Jumalan Sanan mukaista. Samalla on syytä ymmärtää, että Raamatun kirjoituksen on yleisesti ottaen tarkoitettu ensi sijassa tarkoitettu kulloisillekin aikalaisille ja niiden soveltaminen elämänohjeeksi meidän ajassamme vaatii tulkintaa. Tämä kaikki tulee muistaa myös silloin, kun keskustelemme Raamatun ilmoituksesta suhteessa aikamme tieteellisiin käsityksiin. Jumallalla, siis Kristuksella ja Pyhällä Hengellä on kyllä ollut alun alkaen käytettävissään kaikki se tieteellinen tieto mitä meilläkin ja toki enemmänkin, mutta samaa voitane sanoa kirjoitusten alkuperäisistä kuulijoista.
Raamatun mukaan avioliitto on nimen omaisesti mainittuna, siis eksplisiittisesti, tarkoitettu miehen ja naisen väliseksi. Tämän seikan merkityksen kiistäminen johtaisi koko Raamatun merkityksen kiistämiseen. Tällöin tulkinnan alle kuitenkin jää onko Raamattuun perustuva käsitys avioliitosta vain ja ainoastaan, siis eksklusiivisesti, muut vaihtoehdot poissukevasti miehen ja naisen välinen, vai löytyykö Raamatusta kenties perusteita myös muunlaiselle avioliitolle. Tästä meillä vallitsee kirkossa erilaisia, omasta mielestään Raamatussa pitäytyviä käsityksiä. Muodostuuko siitä jatkossa este kirkon ykseydelle riippuu pitkälti kunkin kannan teologisista perusteluista.
Jukka, Teet asian turhan suoraviivaiseksi. Raamatussa tulee esille avioliitto tai liitto miehen ja naisen välisenä, mutta Raamatussa on paljon erilaisia avioliittomalleja. On moniavioisuutta ja järjestettyjä liittoja jne. Lue tästä toisen Jukan eli Jukka Hautalan ansiokas kirjoitus Kotimaasta. Voi hyvin myös kysyä, mitä asioita kristillisen uskomme ja Raamatun pohjalta katsomme hyviksi ihmisuhteen ja parisuhteen asioiksi. Niitä on helppo nimetä useita ja siten on mahdollista nähdä, että myös kahden henkilön liitto voi toteuttaa sellaisia ”kristillisen parisuhteen” piirteitä.
Toivo: Se ongelma tuossa perustelussasi on, että Raamatussa ei kaiketi ole kahden samaa sukupuolta olevan avioliittomallia.
Pekka, Aivan totta ja tiedostan sen. Siinä on vain se ongelma, että meillä on paljon muutakin, mitä ei ole Raamatussa. Ns. raamattu-uskolliset vetoavat Raamattuun joissakin kohdin, mutta eivät kaikissa kohdin. Miten he siis valitsevat kohdat, joita tulee toteuttaa kirjaimellisesti niistä kohdista, joita ei tarvitse noudattaa. Tämähän peruskysymys ollut vuosikymmeniä eli mikä Raamatussa on muuttumatonta ja mikä ns. aikaan sidottua.
”Tämähän peruskysymys ollut vuosikymmeniä eli mikä Raamatussa on muuttumatonta ja mikä ns. aikaan sidottua.” (Toivo L.)
Aika kova veto – aikaan sidottu- miehen ja naisen avioliitto nähdään nyt liian kapeana, vain yhtenä vaihtoehtona. Naaras/uros-malli on tunnistettavissa ”aika yleisesti” myös niissä yhteiskunnissa, kansoissa ja heimoissa, joissa ei Raamattua tunneta.
Kaikille ei riitä ratkaisuksi se, että asia voidaan päättää äänestämällä.
Toivo: Kommentistasi saa helposti sen käsityksen, että nyt omaat sen tiedon, ainakin joltakin osin, mikä Raamatussa on aikaansa sidottua eikä enää meitä koskevaa. Helposti siitä juontuu mieleen, että aikaansa sidottua olisi se, jonka ns. yleinen mielipide kokee jollakin tavoin vääräksi tai loukkaavaksi. Toinen asia sitten on, että me seurakuntina ja yksittäisinä kristittyinä kyllä joudumme vakavaan itsetutkisteluun, millä tavoin me olemme suhtautuneet ja suhtaudumme tänään toisiin ihmisiin, jotka ehkä ovat vähän erilaisia kuin itse olemme. Ja nykyisenä aikana, jolloin mielipiteet tuntuvat kovenevaa kaikkialla, tämä koskettaa jokaista kristittyä ja kutsuu parannukseen.
Toivo: Eräs tapa tulkita Raamattua on erottaa toisistaan varma ja epävarma. Seikka että Raamattu kuvaa avioliittoa kaikessa moninaisuudessaankin aina miehen ja naisen välisenä on varma. Se torjuuko Raamattu kaikki muut mallit torjuessaan samaa sukupuolta olevien välisien seksuaalisuuden vaiko ei torju, on epävarmaa. Jos kirkko sallii tämän epävarmuuden johtavan kahteen rinnakkaiseen käytäntöön uskonnoharjoittamisessa, niin ollaan kutakuinkin Piispojen/ Helanderin mallissa.
Olennaista on ettei hukata sitä mikä on varmaa ja kirkossa voidaan edelleen opettaa:
”Jumala on luonut ihmiset miehiksi ja naisiksi. Seksuaalisuus on osa Jumalan luomistyötä. Sen tarkoitus on palvella miehen ja naisen välisen suhteen syntymistä ja säilymistä. …. Elinikäisessä avioliitossa miehen ja naisen suhde voi parhaiten toteutua Jumalan tarkoittamalla tavalla.”
Tämän opetuksen perään voidaan sitten turvallisen tilan periaatteita kunniottaen opettaa lisäksi että luomiskertomus kuvaa ihmisten ja eläinten biologista jakoa uroksiin ja naaraisiin sekä antaa yleisen kehotuksen sukupuolten keskinäiseen hedelmällisyyteen. Sitten voidaan opettaa ettei kenenkään oma henkilökohtainen kokemus omasta sukupuolestaan tai oma toisenlainen seksuaalinen suuntautuminen taikka hedelmättömyys tee kenestäkään yhtään muita vähempää Jumalan kuvaa. Tämä on tärkeää myös siksi, että esimerkikis transnuorella on aina myös biologinen todellisuutensa käsillään.
”Seikka että Raamattu kuvaa avioliittoa kaikessa moninaisuudessaankin aina miehen ja naisen välisenä on varma.” Onkohan ihan varma? Voi jopa kysyä, kuvaako Raamattu lainkaan avioliittoa sellaisena kuin me sen ymmärrämme. Tarkoitan sitä, että naimakaupat – todella usein kaupat – tehtiin ennen sukujen välillä. Hallitsijoiden ollessa kyseessä ne traisivat olla valtiosopimuksiakin. Viittaan myös siihen, että miehen ja naisen asema ei ollut tasa-arvoinen. Vaimo otettiin ja miehelään mentiin usin kyynelehtien. Mainitsenpa toisaalta vielä Daavidin ja Jonatanin rakkauteen pohjaavan Jumalan edessä solmitun liiton, jossa on paljon piirteitä, jotka liitämme nykyisin avioliittoon.
Pekka: En ole tuollaista ilmaissut. Toki kokeneena teologina voin esittää asiasta joitakin käsityksiä. Niitä voi jokainen asiaa hieman tiedostanut pappi esittää ja jokainen kristitty. Kyse ei ole myöskään yleisen mielipiteen seuraamisesta vaan teologisesta arviosta, voisiko kahden henkilön liiton siunaaminen olla mahdollista. Itse en pidä sitä valtavan suurena asiana uskomme kokonaisuudessa. Ymmärrän hyvin, että monille se on suuri asia. Tässä todellisuudessa ja käsitysten erilaisuudessa kirkkomme tulisi luovia eteenpäin. Itselläni asiassa on lähinnä kolme motiivia:1) saada asiaan kirkossamme ratkaisu ja päästä eteenpäin, 2) kirkon eri tavoin ajattelevien ryhmien yhdessä pysyminen ja kirkon tehtävän jatkaminen sekä 3) ihmisten yhdenvertaisuuden näkökulma luomisen perusteella.
Jukka: Ehkä hieman ohitat sen seikan, että puolustan myös naisen ja miehen avioliittoa ja ymmärrän sen nousevan luomisen teologiasta. Otan tähän pari lainausta, miten kirkossamme on muiden muassa näitä kysymyksiä pohdittu.
”Evankeliumien mukainen ihmisarvotyö perustuu 1) Rakkauden kaksoiskäskylle, 2) Kultaiselle säännölle sekä 3) Syrjäytettyjen ja köyhien ensisijaisuuden periaatteelle (Esim. Luuk. 4:16–20, Deut. 24:17–20, Jumala on vapautettujen orjien Jumala – exodus).
Kristillinen ihmiskäsitys näkyy rakkauden toteuttamisena ja vastavuoroisuutena. Kristityt on kutsuttu kohtaamaan lähimmäisen rakastamisasenteella, joka tunnustaa toisen ihmisen persoonan kokonaisvaltaisesti
ilman ehtoja.” (Ovet auki kaikille – tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelma 2024).
”Toinen tärkeä kysymys koskee sitä, miten yhteisöissämme
suhtaudutaan niihin vähemmistöihin, jotka poikkeavat enemmistön tavasta elää. Kristillisessä ja länsimaisessa perinteessä yksilön arvoa on aina pidetty luovuttamattomana. Yleisinhimilliset
perusoikeudet takaavat sen, että kaikilla on oikeus ihmisarvoiseen elämään. Kristillinen kirkko on vakuuttunut siitä, että jokainen ihminen on Jumalan kuva ja hänen luomansa. Toteutuvatko
nämä lähtökohdat asenteissamme ja käytännön elämässä? Suhtaudummeko kaikkiin lähimmäisiin kunnioittavasti ja oikeudenmukaisesti? Muistammeko, että jokainen ihminen on Kristuksen
lunastama ja hänen seuraajakseen kutsuttu?” (Rakkauden lahja -piispojen puheenvuoro 2008)
Nämä Toivon edellä esittämät kolme motiivia ovat sinänsä hyväksyttäviä, mutta jossakin on raja, jota Raamatun ilmoitukseen uskova ei voi hyväksyä. Yksi sellainen on Jeesuksen vastaus fariseuksille (Matteus 19:4): ”Luoja alun perin teki ihmisen mieheksi ja naiseksi”. Tämän mukaisesti kaikki kirkot ovat 2000 vuoden ajan toteuttaneet avioliittoon vihkimiset.
Pentti Martti epäilee Raamatun ilmoitusta miehen ja naisen välisenä liittona sillä perusteella, että silloin naimakaupat tehtiin sukujen välillä ja Daavidin ja Joonatanin rakkaudessa olisi nykyisen avioliiton kaltaisia piirteitä. Raamatusta löytyy myös monia avioliittoja, jotka eivät perustuneet sukujen välisiin sopimuksiin.
Minä en ole Raamatusta löytänyt sellaista kohtaa, jossa olisi tunnustettu samaa sukupuolta olevien parien avioituminen tai sukupuolinen kanssakäynti. Raamatussa on miehen ja naisen välisestä liitosta vahvat perusteet, joiden esittäminen kirkon opetuksessa voisi hyvin tapahtua Jukka Kivimäen esittämällä tavalla.
Risto: Ilmauksesi ”Nämä Toivon edellä esittämät kolme motiivia ovat sinänsä hyväksyttäviä..” on hieman väljä sinulta juristina siitä näkökulmasta, että kyse on kirkkomme virallisen asiakirjan tekstistä. Ymmärrän kommentistasi, että et voi hyväksyä samaa sukupuolta olevien liittoja Raamatun ilmoituksen perusteella. Mitä ajattelet maamme eduskunnan säätämästä laista, jossa ne on hyväksytty? Olen toki samaa mieltä siitä, että Raamatusta ei löydy suoraan samaa sukupuolta olevien liittoja. Niiden osalta kyse onkin Raamatun sanoman tulkinnasta tähän kysymykseen: Miten tulisi siis suhtautua heihin, jotka ovat erilaisia kuin me muut (heterot) ja miten heidän parisuhteisiinsa. Homoseksuaalisuus ei ole sairaus, kehityshäiriö tai jokin vastaava vaan jotakin, jota osa ihmisistä on. Asia on ollut olemassa ”kautta aikojen”. Pekalle jo kirjoitin motiiveistani:
tselläni asiassa on lähinnä kolme motiivia:1) saada asiaan kirkossamme ratkaisu ja päästä eteenpäin, 2) kirkon eri tavoin ajattelevien ryhmien yhdessä pysyminen ja kirkon tehtävän jatkaminen sekä 3) ihmisten yhdenvertaisuuden näkökulma luomisen perusteella.
Risto: Sorry, kirjoitit kolmesta motiivistani etkä kirkon suunnitelman ihmisarvotyön kolmesta perusteesta. Näin nyt luin tuota kommenttiasi. .
Pentti: Tarkoitin yksinkertaistettuna sitä että kaikki Raamatun kuvaukset avioliitosta ovat sellaisia että osapuolina on mies ja nainen, riippumatta siitä miten avioliitto on solmittu tai siitä onko jommalla kummalla osapuolella ollut muitakin kumppaneita.
Viittaamasi Daavidin ja Jonatanin Jumalan edessä solmituun liitoon on oiva esimerkki siitä mikä on epävarmaa. Raamattu ei viittaa kyseiseen liittoon avioliittona. Raamattu ei niin ikään viittaa että että liiton taustalla olisi ollut samaa sukupuolta olevien välinen parisuhde sellaisessa merkityksessä, miten asia meidän ajassamme ymmärretään. Johtopäätoksesi on omaa päättelyäsi, jonka perusteella ei voida uskottavasti väittää että Raamatun kuvaus avioliitosta olisi sukupuolesta riippumaton.
Toivo: Kiitoksia tarkenuksesta. Näkisin että Miehen ja naisen välisenn avioliiton Raamatullisena perusteena on Jeesuksen opetus ja Jumalan kuomistyönsä yhteydessä antama alkusiunaus joka sellaisenaan koskee vain miehen ja naisen välisiä liittoja. Huomioksi että ihmisen asema Jumalan kuvana ei ole riippuvainen siitä, onko hänellä minkäänmoista parisuhdetta.
Sikäli kun Kirkko jatkossa vihkii myös samaa sukupuoltaolevia pareja, perusteena voisi olla evankeliumi. Tarkoitan sitä että vihkipappi toimii niin Isä Jumalan rakkauden ja Jeesuksen Kristuksen armon vuoksi, kyseenalaistamatta seikkaa että Jumala on Raamatun mukaa alunperin tarkoittanut avioliiton miehen ja naisen väliseksi. Toki Isä Jumalan rakkaus ja Jeesuksen Kristuksen armo on vahvasti läsnä myös silloin kun vihiparina on mies ja nainen.
Samoin näen että sellainen vihkipappi joka jatkossakin rajaa vikimisen vain eri sukupuolta oleviin kihlapareihin, voi perustella asiaa sillä, että Raamatun lupauksen muunlaisille liitoille ovat vähintäänkin epäselviä. Kyse ei siis ole siitä, että vihkipappi eriarvoistaisi kirkon jäseniä toisiinsa verrattuna. Kunnioittavaan keskusteluun kuuluu myös se ettei kenenkään perusteetta väitetä syrjivän kanssaihmisiään.
”Raamattu ei niin ikään viittaa että että liiton taustalla olisi ollut samaa sukupuolta olevien välinen parisuhde sellaisessa merkityksessä, miten asia meidän ajassamme ymmärretään.” Juuri tätä tarkoitin: ”Raamattu ei viittaa, että olisi…”merkitsee sitäkin, ettei viitata siihen, etteikö olisi. On jäykkää yksinkertaistamista pitää selvänä kantana sitä, että ei selkeästi viitata toisiin mahdollisuuksiin.
Jukka: Olen lähellä hyväksyä ratkaisuehdotuksesi. Siinä on ainakin yksi ongelma. Jos piispainkokouksen esitys hyväksytään, ns. perinteistä avioliittoa kannattavat eivät tule, tai ainakaan osa heistä, hyväksymään muuta avioliittoa eikä sen vihkimistä ja siunaamista.
Martti P. Iso Raamatun tietosanakirja käsittelee Liitto-sanan alla tuota Daavidin ja Joonatanin liittoa. Se on siten ihmisten välinen pelkkä oikeudellinen järjestely. Se on tehty heidän välilleen tukeakseen heidän ystävyyttään myös ahdingon aikoina. Daavidin ahdingon aiheuttaja oli Saul, josta Daavid toteaa (1Sam.20:8) Joonatanille: ”Tee siis laupeus palvelijallesi, koska olet ottanut palvelijasi Herran liittoon kanssasi. Mutta jos minussa on vääryys, niin surmaa sinä minut; sillä miksi sinä veisit minut isäsi eteen?” (1Sam23:18) toteaa tästä heidän välisestä liitostaan, että he ”tekivät molemmat sen Herran edessä.” Salliikko Jumala itseään pilkattavan? Herran edessä – tehty liitto ei ole muuta kuin ystävyysliitto, joka kestää myös ahdingon aikoina.
Kosti Vasumäki, unohdat sen, mitä Daavid sanoi kuultuaan Jonatanin kuolemasta: ”Raskas on suruni sinun tähtesi, veljeni Jonatan. Sinä olit minulle rakas. Minulle oli sinun ystävyytesi naisen rakkautta ihanampi.” Onko Raamattuun talletettu yhtään näin voimakasta rakkauden tunnustusta miehen ja naisen välillä? Laulujen lauluhan ei puhu tietyistä henkilöistä vaan ylistää rakkautta sinänsä.
Kari P: Vedät kommentissasi mutkat suoriksi, kun toteat:”Aika kova veto – aikaan sidottu- miehen ja naisen avioliitto nähdään nyt liian kapeana, vain yhtenä vaihtoehtona.”
Tuollaista en kirjoittanut. Kirjoitin yleisesti siitä, kuinka viime vuosikymmenten aikana on käyty keskustelua siitä, mikä Raamatussa on muuttumatonta ja mikä aikaan sidottua. Kirjoitin, että joitakin tuollaisia asioita on helppo nimetä. Esimerkiksi: Jeesuksen persoona ja toiminta sekä merkitys (muuttumatonta). Vanhan testamentin kiellot tai jotkut kehotukset. Orjien asema. (aikaan sidottua).
Toivo L. Totesit Jeesuksen persoonan ja tominnan olevan muuttumatonta. Jos ja kun näin on, niin silloin loogisesti ajateltuna myös Hänen sanansa ovat muuttumattomia, kuten (Matt19) kirjoittaa: ”Ettekö ole lukeneet, että Luoja jo alussa ’loi heidät mieheksi ja naiseksi’ja sanoi: ”Sentähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa, ja ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi”? Miten kukaan meistä voi uskoa Kristukseen, ellemme sitten usko siihen mitä hän sanoo ja mitä hän UT:ssa kehoittaa meitä uskomaan?
Korjaan edellistä kommenttiani etten tahtomattani puhuisi pötyä Toivosta ja pahoittaisi hänen mieltään.
Piispojen esityksessä Suomen luterilaisen kirkon miehen ja naisen välinen liitto nähdään vain yhtenä vaihtoehtona. Tämä liitto on kuitenkin edelleen kaikkialla maailmassa nähtävissä aikaamme sidottuna vuonna 2024. Aika ei ole sitä kuluttanut. Se on kestänyt 2000 vuotta kirkon historiassa. Liitto on edelleen hienosti ajassa. Päivitys on kunnossa vuodesta toiseen. Uutta teologiaa kuitenkin tehdään. Muutoksia Raamatun tulkintaan vaaditaan perusteluilla, jotka ovat katteettomia ja vallattomia.
Vanhassa pysyville asia on täysin selvä sekä kaikkialla luonnossa niin voimakkaasti nähtävissä, että ei voi muuta kuin todeta: Sangen hyvää.
Toivo, kiitos ystävällisestä tavastasi käydä keskustelua. Kiitos myös siitä, että olet korjannut kömpelöitä kommenttejani. Olet oman kantasi allekirjoittanut vakaalla mielellä monta kertaa. Se on tullut selväksi.
Hyvää kevättä ja iloista mieltä toivottaen!
Kommenttini ilmeisesti annettiin ilmi asiattomana? Poistui heti. Yritin kiittää saamastani palautteesta Toivoa. Kommentti palautuu blogille parin päivän sisällä? Laitan perään kopion poistetusta kommentista. Poistuuko se myös?
Oho, ”asiaton kommenttini” palautui heti?
Kiitos, Kari! Tämä asia ei ole minulle suurimpia asioita, vaikka joku voisi niin päätellä. Olen ilmaissut muissa kommenteissa motiivini näin:1) saada asiaan kirkossamme ratkaisu ja päästä eteenpäin, 2) kirkon eri tavoin ajattelevien ryhmien yhdessä pysyminen ja kirkon tehtävän jatkaminen sekä 3) ihmisten yhdenvertaisuuden näkökulma luomisen perusteella. Siunattua kevään jatkoa! Palataan muiden aiheiden keskusteluissa.
Vielä lopuksi: Kiitos, hyvät ihmiset, tämän kirjoitukseni hyvästä ja asiallisesta keskustelusta. Olen varmaan sanottavani sanonut, joten en jatka enää tässä yhteydessä keskustelua. Jatkan toki muilla kirjoituksilla enkä tähän aihepiiriin ehkä lähiaikana palaa. Katsotaan, miten asia on esillä toukokuulla kirkolliskokouksessa.