Avioliitto Raamatun valossa 4b

Mistä tuli häpeäntunne?

Aadam ja Eeva häpesivät toisiaan, ympärillä olevaa luontoa ja

Jumalaa. Tästä on päätelty, että Aadamin ja Eevan lankeemus tapahtui

heidän seksuaalisuutensa, intiimin kanssakäymisensä alueella. Saihan

Eeva kaiken lisäksi raskauden vaivat rangaistuksekseen luvattomasta

teosta! Kaikki seksuaalisuus on siis synnin tuomaa rasitusta ja pahasta!

Tämä on kuitenkin – käytettäköön tässä voimakasta ilmaisua – saatanallista

logiikkaa, joka perustuu valheeseen. Siitä huolimatta se on

hallinnut kristillistä jumaluusoppia meidän päiviimme saakka! Jotta

kykenisimme oivaltamaan asian olemuksen, meidän tulee tajuta taivaallisten

esikuvien luonne.

Maallisella avioliitolla on esikuvansa Kristuksen ja Hänen seurakuntansa

välisessä yhteydessä. Morsian on itsessään alaston ja tästä

syystä hän haluaa kohdata ‘hunnutettuna’ tulevan miehensä (1 Ms

24:65). Huntu on sama kuin laki, jonka alaisuuteen morsian alun pitäen

on syntynyt! Se ei kuitenkaan poista hänen alastomuuttaan, mutta sen

tehtävänä on suojella siihen saakka, kunnes hän kohtaa ylkänsä ja

pukeutuu Häneen. Ylkä itse on hänen pukunsa!

 

Siinailla annetussa laissa oli tulevan hyvän varjo, ei itse asian olemusta (Hb 10:1). Niin

myös liiton maja ja myöhemmin temppeli oli taivaallisten kuva ja varjo

(Hb 8:5), samoin esimerkiksi sapatti ja vanhan liiton juhlat olivat

tulevaisten varjo (Kol 2:17). Niinpä avioliittokin on vertauskuva,

varjo, Kristuksesta ja Hänen seurakunnastaan (Ef 5:31-32). Sen tehtävänä

on kuvata Jumalan rakkautta ja uskollisuutta liitossaan ihmistä

kohtaan, mikä tietenkin edellyttää vastavuoroista rakkautta ja uskollista

kiinnipitämistä Jumalasta. Tässä tehtävässä se suojelee ihmiselämää

kuoleman ja ylösnousemuksen tällä puolen.

Jotta voisimme tästä tehdä oikeita johtopäätöksiä avioliitosta, valaistuksen

on tultava vain yhdeltä suunnalta, Jumalan sanasta. Tämän

valon avulla me voimme tarkastella sekä varjoa että itse esinettä, sillä

Raamatussa meillä on paljon yhtähyvin vertauskuvia kuin myös ilmoitusta

itse taivaallisista.

Näin Raamatun valossa voimme maallista

avioliittoa selittää taivaallisella ja yhtähyvin päinvastoin Kristuksen ja

Hänen seurakuntansa välistä yhteyttä ajallisella avioliitolla.

Olemme todenneet, että Aadamin ja Eevan synnillä oli suhteessa

Jumalaan aviorikoksen luonne. Tässä mielessä synnintekijät ovat

aina avionrikkojia! Aadamin ja Eevan lapsina jokainen ihminen

on sitä. Sen myös Jeesus totesi (Mt 12:39) eikä Hän varmaankaan

tarkoittanut vain juutalaisia, vaan kaikkia ihmisiä. Jos tämän tosiasian

muistaisivat monta kertaa tuomiohengessä olevat uskovaiset, menisi

käsi ennemmin suulle kuin suu lausuisi väärän arvioinnin lähimmäisestään!

Moralisoimisella onkin aina juurensa saatanallisessa maaperässä.

Aviorikosta seuraa aina häpeäntunne. Alastomuuden häpeä on seurausta

oikean vaatetuksen hylkäämisestä. Tämä oikea vaatetus ihmisellä

on Kristus, taivaallinen Ylkä. Häpeäntunne onkin merkki

synnin läsnäolosta ihmisen elämässä.

Tutkimusten mukaan häpeäntunne (niin myös käärmeenpelko!) on ihmisellä

primäärinen, alkusyntyinen tunne eikä esimerkiksi kasvatuksen tulos. Tosin sitä voidaan

kasvatuksella häivyttää ja myös liioitellen vahvistaa, mutta silloin aina

on kysymys vinosuuntauksesta, sairaalloisuudesta, poikkeamisesta

luonnon järjestyksestä. Alkuperäinen häpeäntunne ihmisessä on Jumalan

itsensä istuttama, terveellinen merkki ja muistutus siitä, että

asiat eivät kaikissa suhteissa ole kohdallaan. Se on muistutus välttämättömästä

sovituksen ja Jumala-yhteyden tarpeesta.

Erään toisenkin mielenkiintoisen huomion voimme tehdä. Historiasta

voidaan todeta, että epäjumalanpalvelu ja sukupuolinen irstailu ovat

sidoksissa keskenään. Prostituutio on kehittynyt temppeliprostituutiosta.

Haureus hepreassa on zenut ja merkitsee uskottomuutta Jumalaa

kohtaan ja kreikan porneía, haureus, merkitseekin alkuaan juuri

temppeliprostituutiota. Näin uskottomuus Jumalaa kohtaan tuottaa

seuraamuksenaan uskottomuutta ihmisten, miesten ja naisten välisissä

aviollisissa suhteissa. Mutta lähtökohta ja perussyy on aina ihmismielen

kääntyminen ainoasta elävästä Jumalasta epäjumaliin, Luojan

vaihtamisesta luotuun. Häpeälliset himot seuraavat perästä (Rm

1:25,26). Jumalasuhteessa tapahtuvat muutokset tulevat näkyviin esikuvassa,

varjossa siten, että uskottomuus ja synti Jumalaa kohtaan

johtaa seuraamukseltaan aina sukupuolisiveellisyyden ja yleisen moraalin

laskuun ihmisten sosiaalisessa käyttäytymisessä!

Ihmisen seksuaalisuus ei siis ole synnin seurausta. Hänen uskottomuutensa

Luojaansa kohtaan sensijaan on lyönyt leimansa tällekin

alueelle jopa niin perusteellisesti, että vaikka sitä voidaan eheyttää ja

se eheytyykin melko pitkälle ihmisen Jumala-suhteen tullessa kuntoon,

täydellistä parantumista seksuaalielämän alueella tuskin koskaan

tullaan tässä kuoleman ruumiissa saavuttamaan!

Senvuoksi on syytä

hillitä niitä intoilijoita, jotka julistavat suuren seksuaalisen täyttymyksen

saavuttamista Jumalan tahtona ja tarkoituksena kristillisessä avioliitossa.

Tämä vapaudenjulistus on ollut sinänsä hyödyllistä ja jopa

välttämätöntä lainalaisen ihmisen kohdalla, mutta yhtä välttämättömästi

tästä äärilaidasta seuraa paluu itsehillinnän harjoittamisen tielle

(Apt 24:25). Vasta ruumiimme lunastuksen kautta tapahtuu vapautuminen

epäonnistumisien lain alaisuudesta tälläkin alueella.

Siihen saakka tälle kuoleman ruumiille lienee parasta ja tuloksellisinta

terapiaa, kun vuoronperään asetetaan rajoituksia, ‘luetaan lakia’,

ja välillä julistetaan vapautusta. Ihannetilaa ei löydy, mutta Herrassa

vaeltava ihminen suuntaa katseensa edessäolevaan suureen yhtymiseen

Ylkänsä kanssa ja sopeutuu elämään epätäydellisen, synninalaisen

ruumiinsa kanssa monenlaisten rajoitusten alaista elämää siihen

saakka, kunnes täydellisyys alkaa. Tällöin kyetään kohtaamaan onnistumiset

jos täydelliset epäonnistumisetkin ja ottamaan ne Herran

kädestä sen mukaan kuin itsekullekin ne on suotu.

Jeesus puhui itsensä ja sanojensa häpeämisestä “tässä avionrikkojassa

ja syntisessä sukupolvessa” (Mk 8:38). Tie tästä häpeäntunteesta

pääsemiseksi on lopettaa ‘lymyäminen’ (1 Ms 3:8) ja kääntyä uskollisuudessa

takaisin taivaallisen Ylkänsä, Jeesuksen, puoleen ja seurata

yksin Häntä. Hän on poistanut ihmisen aviorikollisuuden omalla

verellään, antamalla itsensä sovitukseksi synnistämme.

2 kommenttia

  • ismo malinen sanoo:

    Kiitos tästä erinomaisesta kirjoituksesta. Olen löytänyt Raamatun ilmoituksesta juuri samankaltaista viisautta.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Ismo,

    Kiitos rohkaisevasta kommentistasi!

    Taidat olla ”harvinaisia lintuja” tällä foorumilla, kun uskot sydämelläsi, etkä vain tiedollisesti Raamatun Sanaan.

    Jeesus totesi, että Minun lampaani kuulevat Minun ääneni!

    Rohkenen tässä ajatella edelleen, että ei Raamatun sanan tietäminen, ei edes oikea oppi ja sen käsittäminen (niin tärkeä kuin se onkin), riitä! Tarvitaan sydämen usko, hengellinen ulottuvuus käsittämään Kirjoituksia.

    Ihmettelenkin tässä! Kovin vähän on tällä foorumilla”hengellisiä”, joilla olisi hätä ja huoli ajassamme tapahtuvaan raamatullisen aviolittokäsityksen lokaan polkemiseen. Minne on kadonnut vanhanaikainen Herran pelko?

    Ovatko ihmispelko, väärä oppi tai esimerkiksi edessä väikkyvä ihmissuosio tai mahdollinen piispaehdokkuus estämässä kannan ottamista tai mahdollisesti jokin muu syy?

    Uskokaa minua, näihin asioihin joutuu jokainen kristitty ottamaan kantaa, ennemmin tai myöhemmin. Ei edes mahdollinen korkea, saavutettu asema anna takeita suun avaamiselle myöhemminkään! Kantaa on otettava nyt!

    Isänmaame, kristilinen elämämme, jopa yhteiskunnallinen lainsäädäntötyö ovat suuressa vaarassa harhautua raiteiltaan! Herätkää, hyvät ihmiset!

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Reino Marjakangas

    Varsinaisen leipätyöni olen tehnyt peruskoulun luokanopettajana eri puolilla maata. Työni ohella olen pikku ikäni (ikävuosia kertynyt vasta vähän yli 80 vuotta) tutkinut aktiivisesti Raamattua, sen alkukieliä, selitysopia ja teologiaa, lukenut paljon edellisten aiheiden lisäksi myös kirkkohistoriaa, kulttuuri-. ja filosofianhistoriaa, uskonnonhistoriaa, huomatakseni iän karttuessa todeksi Raamatun sanan: Tieto katoaa (ainakin päästäni, hah!). Äskettäin sain painosta kirjani "Avioliitto Raamatun valossa". Aineiston kokoamisessa ja kirjoittamisessa taisi vierähtää yli 50 vuotta, hitaasti hahmottava kun olen. Kirja on itse asiassa selitystä Raamatun ensimmäisiin kymmeneen lukuun (1.Ms 1-10) luomisesta lähtien. Jos ketä kiinnostaa, voi kirjan avulla tutustua tarkemmin ajatteluuni. Kirjani ei ole ehtinyt kaupan hyllyille, mutta allekirjoittaneelta sitä voi tiedustella lähemmin, sähköposti reino.marjakangas(at) lahetyspalvelu.fi, puh 0400 684 344. Annankatu 18, 49400 Hamina.