Autuas aika avautuu - Valkeus voimana vapautuu

Kuvassa tiiliä kirkon rakentamista varten.  Jumalan kansa saa suojaa tuulta ja rajuilmoja vastaan pyhäkön seinien suojassa.  Kamerunissa kirkkojen katot suojaavat sateelta ja auringon helteeltä.

 

LAUANTAI 31.10.2020
Pyhäinpäivä
Pyhien yhteys
Ensimmäinen lukukappale: Jes. 60: 18–21

Tulevaisuus on Jumalan käsissä. Hän on maailman luonut. Hän myös ylläpitää maailmaamme. Myös kaikki tuleva on hänen huolenpitonsa varassa.  Tulevaisuus on ikuinen, koska Jumala on ikuinen.

Tässä maailmassa on paljon ongelmia. Alati saamme niistä kuulla tai lukea, jos vain seuraamme aikaamme.  Jotkut saattavat näiden näköalojen keskellä menettää toivonsa. Tuntuu kuin mistään ei tulisi mitään.  Silloin on hyvä huomata, kuka meidän Luojamme on ja millainen hän on.  Jumala on luonut elämän. Siksi mekin saamme huolehtia elämästä.  Jumala on luonut koko maailman. Siksi mekin saamme omalta osaltamme pitää huolta ympäristöstämme.  Jumala on luonut ihmisen. Siksi meidänkin tulee arvostaa ja rakastaa kanssaihmisiämme.  Keskinäinen rauha ja toinen toisensa kunnoitus nousee suoraan luomiskertomuksen sanomasta, että me kaikki koko ihmiskuntana olemme samaa sukua Aadamista alkaen ja Jumalan luomina jokaikinen,

Jumala suojaa pahaa vastaan

Maailmassamme vallitsevaa pahaa vastaan:   Ilkeyttä vastaan,  väkivaltaa, vääryyttä ja tuhoa vastaan,  pilaamista, autioittamista ja sortoa vastaan,  ryöstöä, pilaamista ja tuhlaamista vastaan sekä
murskaamista, rikkomista ja asioiden nurin kaatusta vastaan,  olkoon ne sitten miten rajuja tahansa, on olemassa Jumalan voima ja hänen väkevät käsivartensa, jotka kantavat meitä eteenpäin, vievät suojaan maailman myrskyiltä ja tuovat turvan Jumalan kansan keskellä, yhteisen taivaallisen suojamuurin sisällä.  Silloinkin kun on vaikeaa, saa ylistää Jumalaa, joka pitää meistä huolen ja kantaa meitä eteenpäin.

 

Ei kuulla enää väkivallasta sinun maassasi,
ei tuhosta eikä turmiosta sinun rajojesi sisällä.
Minun apuni on sinun muurinasi
ja minun ylistykseni sinun portteinasi.

Valo loistaa pimeyteen ja kirkkaus koittaa

Kerran luin tähtitieteestä, että universumissamme on paikkoja, joissa useampi tähti, hyvin  kirkkaina  loistavat samaan aikaan. Jos tuollaisessa paikassa  voisi käydä , niin näkisi ehkä puolentoistakymmentä aurinkoa yhtä aikaa eri puolilla taivasta paistavan täydeltä terältä.

Mutta siirtykäämme tuosta ajatuksesta siihen, että kerran taivaan kirkkaudessa Jumala itse on vieläkin suurempi valo ja hänen kirkkautensa säihke on vieläkin kauniimpi.

Ja mikä tärkeintä. Jumalan lapselle tuo upea loiste ei kirvele silmiä eikä polta ihoa, vaan ylösnousemusruumiin uudessa uljaassa olotilassa saamme ihailla Herramme hyvyyttä ja ihmisrakkautta. Hän itse on meidät sinne kantanut ja meidä sinne auttanut.

Aurinko ei enää ole sinun päiviesi valona
eikä kuu kirkasta sinun teitäsi,
vaan Herra on sinun ikuinen valosi
ja sinun Jumalasi on sinun kirkkautesi.
Sinun aurinkosi ei enää laske
eikä kuu katoa,
sillä Herra on sinun ainaisena valonasi.

Jumala vanhurskauttaa meidät Vapahtajamme ansiosta

Jumala tuli ihmiseksi Jeesuksessa. Jumalan Poika otti ihmisyyden omaan luontoonsa Autuaan neitsyen Marian kohdussa ja syntyi pelastajaksemme.  Hänen sovintotyönsä antoi vanhurskauden koko ihmiskunnalle. Siksi Jumalan sanaa viedään eteenpäin, että kaikki kansat kaikkialla maailmassa voisivat ottaa vastaan tämän suuren lahjan, uskon vanhurskauden armosta aivan. Niin kuin kukka kasvaa, kun se saa vettä ja ravintoa, niin mekin saamme pyhän kasteen ja Herran pyhän ehtoollisen suurissa lahjoissa sekä uuden elämän alun että sen tarvitseman ravinnon aina ikuisuuteen asti kantavana voimana ja toivon taivaisiin kurottuvana Jumalan hyvyyden vastaanottamisen täyttymyksenä.

Tässä elämässä me vielä olemme samaan aikaan syntisiä ja vanhurskaita, mutta kerran taivaan saleissa kaikki on uudeksi tullut. Itkua ja kyyneleitä ei enää ole,  pahuus on saanut loppunsa ja Jumalan vanhurskaus on meidänkin vanhurskautemme täyttymys.

Sinun murhepäiviesi luku on täyttynyt.
Vanhurskaita ovat silloin kaikki kansasi jäsenet,
maa on iäti oleva heidän.
He ovat taimia minun tarhassani,
minun kätteni työ, jolla osoitan kirkkauteni.

Pyhäinpäivän ensimmäinen lukukappale kokonaisuudessaan

Jes. 60: 18–21

Ei kuulla enää väkivallasta sinun maassasi,
ei tuhosta eikä turmiosta sinun rajojesi sisällä.
Minun apuni on sinun muurinasi
ja minun ylistykseni sinun portteinasi.
Aurinko ei enää ole sinun päiviesi valona
eikä kuu kirkasta sinun teitäsi,
vaan Herra on sinun ikuinen valosi
ja sinun Jumalasi on sinun kirkkautesi.
Sinun aurinkosi ei enää laske
eikä kuu katoa,
sillä Herra on sinun ainaisena valonasi.
Sinun murhepäiviesi luku on täyttynyt.
    Vanhurskaita ovat silloin kaikki kansasi jäsenet,
maa on iäti oleva heidän.
He ovat taimia minun tarhassani,
minun kätteni työ, jolla osoitan kirkkauteni.

46 kommenttia

  • Tarja Parkkila sanoo:

    Matias 1. ”Tässä elämässä me vielä olemme samaan aikaan syntisiä ja vanhurskaita, mutta kerran taivaan saleissa kaikki on uudeksi tullut. Itkua ja kyyneleitä ei enää ole, pahuus on saanut loppunsa ja Jumalan vanhurskaus on meidänkin vanhurskautemme täyttymys.” 2. ”Sinun murhepäiviesi luku on täyttynyt. Vanhurskaita ovat silloin kaikki kansasi jäsenet, maa on iäti oleva heidän. He ovat taimia minun tarhassani, minun kätteni työ, jolla osoitan kirkkauteni. ”

    Toisessa puhutaan taivaan saleista ja toisessa sanotaan: ” ”Maa on iäti oleva heidän ” ?? Eikö kysymyksessä ole kaksi eri asiaa? Taivas ja maa.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Rauli Toivonen sanoo:

      Hyvä kysymys, Tarja.

      Raamattu kertoo meille Jumalan alkuperäiseen tarkoitukseen viitaten, että ”Taivas on Herran, maan hän on antanut ihmisille”. Ja siteerasi se Jeesuskin Psalmeja opettaen ”maan perimisestä”.

      Kuunnellaan Matiaksen vastaus mielenkiinnolla, hänellä on tapana antaa asiallisia kommentteja.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Matias Roto sanoo:

      Tarja

      Kiitos kommenteistasi. ja kiitos hyvistä kysymyksistäsi.

      Nostat esille näköalan missä kuvauksen linjauksissa tähän maailmanaikaan kuuluva maallinen elämä ja tulevaiseen maailmanaikaan kuuluva elämä liikkuvat ikäänkuin sisäkkäin.

      Jos nämä asetetaan ikään kuin toisensa pois sulkeviksi niin silloin tullaan juuri luonnehtimaasi päätelmiin.

      Sen sijaan Jumalan ikuisuuden ja tästä seuraavan ihmisen ikuisen elämän kannalta katsottuna tämä Jesajan profetia sisältää samaan aikaan toivon lupauksen jo tämän maailmanajan elämään, mutta samaan aikaan se nostaa katseen eteenpäin siihen kauteen, jolloin Jumala luo uudet taivaat ja uuden maan.

      Samaisessa Jesajan kirjan kolmannessa osassa kerrotaan tästä uudelleen luomisesta

      Jesaja:

      65:17 Sillä katso, minä luon uudet taivaat ja uuden maan. Entisiä ei enää muisteta, eivätkä ne enää ajatukseen astu;

      66:22 Niinkuin uudet taivaat ja uusi maa, jotka minä teen, pysyvät minun kasvojeni edessä, sanoo Herra, niin pysyy teidän siemenenne ja teidän nimenne.

      Tähän kokonaan uudeksi luomiseen viittaavat Uuden testamentin puolelle Ilmestyskirjan sanat:

      Ilmestyskirja:

      21:5 Ja valtaistuimella istuva sanoi: ”Katso, uudeksi minä teen kaikki.” Ja hän sanoi: ”Kirjoita, sillä nämä sanat ovat vakaat ja todet.”

      Myös meidän luterilaisessa perinteessämme on ollut painotuseroja siitä, miten nämä eri näkökulmat painottuvat toisiinsa.

      Uskonpuhdistajamme Luther käytti ilmauksia, jotka painottivat tuon Jeesuksen tkaisin tulon yhteydessä olevan uuden luomisen läheisempää yhteyttä Jumalan aikasempaan luomiseen, kun taas puhdasoppisuuden aikaiset kirkkomme huippudogmaatikot kuvauksissaan painottivat enemmän tuon uudeksi luomisen kokonaan toisenlaista luonnetta.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Matias Roto sanoo:

      Rauli

      Kiitos puheenvuorostasi.

      Nostat esille ilmauksen maan perimisestä. Näin ensikatsomalta kysymyksenasettelu näyttää yksinkertaiselta ja useinkin päädytään kinaamaan kahden vaihtoehdon välillä, jotka useinkin pelkistettyinen kysymyksenasetteluineen ovat peräisin myöhemmältä ajalta.

      Aikoinaan Åbo Academissa julkaistiin monisatasivuinen väitöskirja johka aiheena oli yksi ainoa raamatunlause:

      Matteuksen evankeliumi:

      5:5 Autuaita ovat hiljaiset, sillä he saavat maan periä.

      Satuin olemaan opponenttina, kun tuon tutkimuksen ensimmäinen kokonaisluonnos esiteltiin tutkijaseminaarissa.

      Voin sanoa, että aiheesta on paljon kirjoitettavaa, kun katsotaan aihetta koko Vanhan testamentin sekä Raamatun ulkopuolisten Jeesuksen ajan tekstien valossa.

      En kuitenkaan lähde enempää referoimaan tuon kirjan antia, vaan siirryn sinun nostamaasi kysymykseen.

      Mikäli ajattelemme, että koko Jumalan antama tulevaisuus rajoittuisi vain tämän maamme päälliseen elämään, niin silloin joudumme vaikeuksiin sellaisten raamatunlauseiden kanssa, jotka puhuvat uuden taivaan ja uuden maan luomisesta jonakin suurempana tapahtumana. Erityisesti voisin nostaa tähän esimerkkinä yhden raamatunkohdan:

      2.Pietarin kirje:

      3:10 Mutta Herran päivä on tuleva niinkuin varas, ja silloin taivaat katoavat pauhinalla, ja alkuaineet kuumuudesta hajoavat, ja maa ja kaikki, mitä siihen on tehty, palavat.

      3:12 teidän, jotka odotatte ja joudutatte Jumalan päivän tulemista, jonka voimasta taivaat hehkuen hajoavat ja alkuaineet kuumuudesta sulavat!

      Nikean kirkolliskokouksessa 325 AD, tunnustauduttiin uuteen maailmankauteen Pyhän Hengen työnä. Siteeraan tuota niine täsmennyksineen, jotka siihen tulivat Konstantinopolin kokouksessa 381 AD ja myöhempänä länsimaisena lisäyksenä, jotta lukijalle jäisi mieleen uskontunnustuksen nykyinen kokonaisuus:

      Uskomme Pyhään Henkeen, Herraan ja eläväksi tekijään, joka lähtee Isästä ja Pojasta ja jota yhdessä Isän ja Pojan kanssa kumarretaan ja kunnioitetaan ja joka on puhunut profeettojen kautta. Uskomme yhden, pyhän, yleisen ja apostolisen kirkon. Tunnustamme yhden kasteen syntien anteeksiantamiseksi, odotamme kuolleiden ylösnousemusta ja tulevan maailman elämää.

      Tuon Nikean kokouksen vuonna 325 jKr. pääaiheena oli torjua Areioksen esittämä uusi oppi, joka kielsi Jeesuksen täyden jumaluuden. Kirkolliskokous pitäytyi kirkon alkuperäiseen oppiin siitä, että Jeesus todellakin on Jumala sanoin:

      ja yhteen Herraan, Jeesukseen Kristukseen, Jumalan ainoaan Poikaan, joka ennen aikojen alkua on Isästä syntynyt, Jumala Jumalasta, Valkeus Valkeudesta, tosi Jumala tosi Jumalasta, syntynyt, ei luotu, joka on samaa olemusta kuin Isä ja jonka kautta kaikki on saanut syntynsä, joka meidän ihmisten ja meidän pelastuksemme tähden astui alas taivaista, tuli lihaksi Pyhästä Hengestä ja neitsyt Mariasta ja syntyi ihmiseksi, meidän edestämme ristiinnaulittiin Pontius Pilatuksen aikana, kärsi kuoleman ja haudattiin, nousi kuolleista kolmantena päivänä, niin kuin oli kirjoitettu, astui ylös taivaisiin, istuu Isän oikealla puolella ja on kirkkaudessa tuleva takaisin tuomitsemaan eläviä ja kuolleita, ja jonka valtakunnalla ei ole loppua.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Marja-Sisko Aalto sanoo:

    – ”Penet rakentajat me tiilen tiileen liitämme temppeliin, jota maailma ei nää. Jeesus kun on kanssamme, joka päivä nousee se, kaikki Isän lapset yhdistää.”

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Tarja Parkkila sanoo:

    Itse tietysti haluaisin olla niiden joukossa, jotka perivät maan, koska en ole rikkauden ihailija, kuninkaalliset salit eivä vedä minua puoleensa.

    Haluan nähdä taivaan, auringon nousun ja laskun, sen yölliset lamput, tähdet ja kuun, sateenkaaren ja revontulet. Haluan kuulla veden ääneen, puron solinan, sateen ropinan ja meren kohinan, lintujen laulun ja kukkivat kunnaat.

    Tämä on Luojan luoma Elävä maa , Luomistyö, Hän näki sen hyväksi, niin minäkin.

    Käsittämätön luovuus ja Hän yksin teki kaiken.

    Toivottavasti saan palata, syntyä uudelleen.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Matias Roto sanoo:

      Tarja

      1) Jumalan luomistyö luonnon ihmelllisyyden ilmaisemana on suuri lahja, josta saamme kiittää Luojaamme. Kaiken hän on luonut kauuniisti aikanaan.

      Muuten alkukielessä tuo kirkkautesi -sana on prepositioineen ja suffikseineen לְתִפְאַרְתֵּֽךְ׃ lə-ṯip̄-’ar-têḵ. joka merkitsee sekä kunniaa että kauneutta. Joten kauneus kuuluu yhtenä osana Jumalan luomistöiden kuvaukseksi.

      2) Sielunvaellus- reinkarnaatio- jne oppien uudelleen paluu elämän kiertoon ei ole kristillinen oppi. Sen sijaan intialaisperäisiin uskontoihin se kuuluu yhtenä perustavana osana.

      Usein länsimaihin lainattuna tuodaan esille opin yksipuolinen kuvaus, missä ikäänkuin seuraava elämä olisi suunnilleen samalla tasolla olevaa elämää.

      Unohdetaan että tuon opin mukainen paratiisimainen elämä ei ole pysyvä vaan sieltä on palattava ja mahdollisesti käytävä uudelleen lähinnä helvetillisiin syövereihin, jotka nekään eivät kylläkään tuossa systeemissä ole loputtomia vaan noistakin allikoista voi nousta ylös.

      Tuon perinteen mukaiset eri uskonnot kuvaavat nämä ilmiöt eri tavoin, mutta tuo yleislinjaus on kutakuinkin samoilla linjoilla olevaa.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Tarja Parkkila sanoo:

    Matias

    Me olemme evankeliumin kirjoitusten aikaan verrattuna se : ’ Tuleva aika.’

    Ja ero taivaallisen ja maallisen välillä, johtuu siitä, että toinen on Elämän uskonto ja toinen Kuoleman uskonto.

    Elämää rakastavat perivät maan ja Kuolemaa rakastavat perivät taivaalliset salit.

    Elämän perillisten täytyy tietysti olla tietynlaisia, kuten vanhurskaita ja oikeudenmukaisia, rauhan tekijöitä, Jumalan aikuisia. Mitä vatuullisempi ihminen on, sitä lähempänä Jumalaa hän on. Jumalalla on ääretön vastuu, ihmisellä äärellinen, ja negatiivisella vastuulla on sitten oma nimensä. Se vastustaja.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Matias Roto sanoo:

      Tarja

      Kristinuskon taivastoivo on elämä voitto. Taivas on elämän ja ilon ja onnen paikka. Sinne meidät on kutsuttu jo pyhän kasteen välityksellä, kun meistä on tullut Jumalan lapsia ja iankaikkisen elämän perillisiä.

      1.Pietarin kirje:

      1:4 turmeltumattomaan ja saastumattomaan ja katoamattomaan perintöön, joka taivaissa on säilytettynä teitä varten,

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Tarja Parkkila sanoo:

    Matias

    ”3:10 Mutta Herran päivä on tuleva niinkuin varas, ja silloin taivaat katoavat pauhinalla, ja alkuaineet kuumuudesta hajoavat, ja maa ja kaikki, mitä siihen on tehty, palavat. 3:12 teidän, jotka odotatte ja joudutatte Jumalan päivän tulemista, jonka voimasta taivaat hehkuen hajoavat ja alkuaineet kuumuudesta sulavat! ”

    Onko tämä sama kuin ihmisen pojan tulemus, näyttää melko hirvittävältä?

    Minä muistan lauseen: ” Ja taivas väistyy pois, niinkuin kirja joka kääritään kokoon. ” Jonka ymmärrän siten, että jossakin kirjoituksissa oleva kuvaus taivaasta väistyy pois, kun tieto lisääntyy. Se ikäänkuin käy iälliseksi ja kuolee.

    ” silloin taivaat katoavat pauhinalla ” Tässä mainitaan monikossa, ” taivaat” eikä meillä enää ole ajatusta seitsemastä taivaasta, tai jopa kymmenestä. Taivaat on siis hajonneet ja voi olla, että se on aiheuttanut pauhinaa, ja voi aiheuttaa vieläkin, jos jonkun vakaa usko pohjautuu seitsemään taivaaseen.

    Taivas on avaruutta ja ilmakehää, ja taivas on meille kaikille sama, kuten myös ilma, joka nyt valitettavsati on saastunut.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Matias Roto sanoo:

      Tarja

      Nämä kuvaavat sitä muutosta, missä tämän vajavaisen maailman olosuhteet muuttuvat uuden ja täydellisemmän luomakunnan todellisuuteen.

      Ajattelen käytännön esimerkkinä sitä, kun isovanhempieni aikoinaan omistaman Savikon tilalla rakennettiin uusi asuintalo ja sen jälkeen vanha purettiin. Asuminen siis tuli tasokkaammaksi uudessa paremmassa talossa.

      Jos tuo 1. Pietarin kirjeen kohdan kuvaus vanhan poistumisesta olisi ainoa puoli asiassa siin se olisi kaiken loppu, muuta koska se liittyy sanomaan kaiken uudeksi luomisesta, niin se kertoo että siirrymme vajavaissesta täydelliseen, katoavasta katoamattomaan, ilon ja surun vaihteluista ikuiseen elämään ilossa ja onnessa.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Tarja Parkkila sanoo:

    Platonisen ideaopin mukaan, kaikki on luotu ’ylhäällä olevan mallin mukaan. ’ Ylhäällä oleva tarkoittaa hänelle ideoiden maailmaa, jonka voi tavoittaa vain mielen ja ajatuksen tasolla. Sinne ei voi mennä muuten, kuin mielessään.

    Sitä ei voi myöskään nähdä, voi nähdä vain sen ilmenemismuotoja ja heijastuksia.

    Kaikella olisi näin ollen täydellinen mallikappale ideoiden maailmassa, myös ihmisillä. Ikäänkuin kaksoiskappale, sielun sisko/ veli, joka on turmeltumattomuuden olotilassa, katoamattomuudessa, ja tämä maallinen katoaa tähän katoamattomaan, kuolemassa.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Matias Roto sanoo:

      Tarja

      Joissakin Uuden testamentin kohdissa käytetään tuota platonista filosofian mallia ikäänkuin ilmausten välinevarastoina kuvaamaan sitä sanoinkuvaamattoman suuremmoista tulevaisuutta, joka meille on varattu taivaassa.

      Esimerkiksi Heprealaiskirjeen kuvauksessa esikuvasta ja sen täyttymyksestä

      Hebrealaiskirje:

      8:5 ja jotka palvelevat siinä, mikä on taivaallisten kuva ja varjo, niinkuin ilmoitettiin Moosekselle, kun hänen oli valmistettava maja. Sillä hänelle sanottiin: ”Katso, että teet kaikki sen kaavan mukaan, joka sinulle vuorella näytettiin.”

      9:23 On siis välttämätöntä, että taivaallisten kuvat tällä tavalla puhdistetaan, mutta että taivaalliset itse puhdistetaan paremmilla uhreilla kuin nämä.

      Platonin filosofiaa on luettu jonkin myös kristikunnan keskuudessa syntyneissä kouluissa, koska on katsottu, että jonkinlainen filosofinen koulutus antaa pohjaa sellaiselle yleissivistykselle joka auttaa myös teologian ja kirkon toiminnan kannalta. Samalla on kuitenkin oltu täysin tietoisia, että teologisesti Platonin oppi ei ole yhtenevä kristinuskon opille, vaan sen teologia on muinaisen kreikkalaisen uskonnon sisällä liikkuvaa.

      Platonin filosofiaa on siis käytetty työvälineenä mutta ei suinkaan opin sisällön antajana. Sen sijaan sellaiset opit, missä Platonin filosofiaa on sekoitettu kristillisen opin oppisisällykseen on kerta toisensa jälkeen torjuttu päättäväisesti, koska Platonin opin uskonnollinen sisältö on jotakin aivan muuta kuin kristinuskon.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Rauli Toivonen sanoo:

    (Kiitän Matias sinua vastauksestasi tuolla ylhäällä. Kirjoittelin samaan aikaan omaani, ja nyt hiukan tässä jatkossa on päällekkäisyyttä. Tällaista tämä keskustelu näillä foorumeilla joskus on olosuhteiden pakosta. Anteeksi, että en nyt ryhdy editoimaan aiempaan. )

    Matias. Olemme keskustelleet aiemminkin siitä, mitä Raamatussa esiintyvä, sinun nyt lainaamasi ajatus siitä, että ”Katso, uudeksi minä teen kaikki”, tarkoittaa. Tai mikä merkitys on Jeesuksen lausunnolla ”maan perimisestä”, jossa KR92 viittaa Psalmiin 37. Siellä sanotaan esimerkiksi, että ”Mutta nöyrät perivät maan, he saavat osakseen onnen ja rauhan” ja ”Vanhurskaat perivät maan ja asuvat siinä aina”.(11,37)

    Jonkun periminen tarkoittaa sitä, että saa jotakin olemassa olevaa. Kukaan ei voi periä vaikkapa taloa, joka on poltettu poroksi. Miksi sitten kokonaan uutta planeettaa, jota nimitetään Maaksi?

    Toisaalta Raamattu puhuu siitä, että Jumala ”luo uudet taivaat ja uuden maan”. Mitä tuo luominen tarkoittaa? Miksi myös taivaat tulee luoda uudestaan, mikä vika näissä entisissä on?

    Kerroit, että ”Luther käytti ilmauksia, jotka painottivat tuon Jeesuksen takaisin tulon yhteydessä olevan uuden luomisen läheisempää yhteyttä Jumalan aikasempaan luomiseen”. Olen tässä nyt sitten eräässä mielessä luterilainen, ja mielestäni asia ilmenee Raamatun tekstistä suoraan. Olenko jopa luterilaisenmpi kun sinä Matias?

    Kun ”uuden maan luomisesta” ensimmäisen kerran tuossa Jesajan 65. luvussa, siinä esiintyvät kuvaukset susista, karhuista ja leijonasta ovat olemassa olevia lajeja. Vaikka ne ovat ilmeisen muuntuneita, hyvin pikaisen evoluution läpikäyneitä, herää kysymys: miksi eläimet täytyisi luoda taas ihan alusta? En näe siinä mitään järkeä, näetkö sinä?

    On otettava huomioon, että Jesajan ennustuksella oli pienoistäyttymys jo sillon, kun omaisuuskansa pääsi pakkosiirtolaisuusta takaisin omalle alueelleen. Uutta planeettaa ei kerrota ainakaaan tuolloin luodun.

    Pietari palaa tuhon teemaan 2. kirjeensä lopussa ja sanoo, että edelleen Jeasajan ennustuksella on täyttymyksensä. Raamattu korostaa sitä, että ”meillä on hänen lupauksensa, ja siihen luottaen me odotamme uusia taivaita ja uutta maata, joissa vanhurskaus vallitsee”.(2.Piet3:13) Ja tuossa tekstissä kerrotaaan, että kyse on ennemmin pallomme perusremostista kun uuden Telluksen tekemisestä.

    Raamattu osoittaa, että kyse on eräänlaisesta tilinpäätöksestä nykyiselle maailmalle: ”Silloin paljastuu maa ja kaikki, mitä ihminen on maan päällä saanut aikaan.”(10) Ja myös osoitetaan, ettei tuhon kohde ole maapallo ja sen eläinkunta vaan ”tuomio tulee ja jumalattomat tuhotaan”.(7) Mitä sinä Matias johdonmukaisesti ajatellen uskot käyvän niille, jotka eivät ole ”jumalattomia”?

    Pietarinkirjeessä ”uuden maan” synty rinnastetaan Nooan ajan tapahtumiin, kuten myös Jeesus opetti. Näin se menee: ”Vedellä ja sanalla sen ajan maailma myös hävitettiin vedenpaisumuksessa… nykyiset taivaat ja nykyinen maa tulen tuhoa odottamassa”.(6,7)

    Sitten vielä yksi pointti, jotta tuo Lutherin suuntaus edelleen vahvistuisi. Mitä nimittäin se merkitsisi Luojamme arvovallalle, että hän ensimmäisen ihmisparin ja heidän jälkeläistensä onnettoman törttöilen vuoksi tuhoaisi maapallon ja koko maapallollisen luomakuntaa? Eikö sellainen manöööveri herättäisi suuren varjon Kaikkivaltiaan kaikkivaltiuteen? Siihen, että suunnitelmia piti muuttaa ihmisten temppuilun vuoksi?

    Minä näen Jeesuksen Kristuksen roolin nimenomaan alkuperäisen tilan palauttajana tälle samalle maapallolle. Uskon vakaasti, että eräänä päivänä ”seuraa kaiken päätös, kun hän luovuttaa kuninkuuden Jumalalle, Isälle, kukistettuaan kaiken vallan, mahdin ja voiman. Kristuksen on näet määrä hallita, kunnes hän on saattanut kaikki vihollisensa jalkojensa alle. Vihollisista viimeisenä kukistetaan kuolema… Sitten kun kaikki on saatettu hänen valtaansa, silloin hän itse, Poika, alistuu sen valtaan, joka on saattanut kaiken hänen valtaansa, ja niin Jumala hallitsee täydellisesti kaikkea.”(1. Ko15:24-28)

    Mitä sinä ajattelet, Matias? Eikö tuo kuoleman poistaminen koske ihan tätä meidän asuinpaikkaamme? Eihän missään muualla Raamatun mukaan ole kuolemaa suruineen ja murheineen?

    Sorry, että tekstistä tuli pitkä. Sinulle rohkenee kuitenkin laittaa paljon pähkinöitä purtavaksi ja mielenkiinnolla aina luen sinun asialliset perustelusi.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Matias Roto sanoo:

      Rauli

      Kiitos kommentistasi ja monesta kohdasta tuossa tekstissäsi.

      Vastaan myöhemmin kun saan siihen tilaisuuden, mahdollisesti huomenna.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Matias Roto sanoo:

      Rauli

      1) Vanhan pois panemisen uuden luomisen tullessa voimaan käsittelyssä kirjoitat mm: ”. Miksi sitten kokonaan uutta planeettaa, jota nimitetään Maaksi?”

      Jeesuksen takaisin tulemisen yhteydessä tapahtuva uudelleen luominen merkitsee koko universuminen uudelleen luomista, sekä taivaan että maan uudelleen luomista.

      Jesaja:

      65:17 Sillä katso, minä luon uudet taivaat ja uuden maan. Entisiä ei enää muisteta, eivätkä ne enää ajatukseen astu;

      66:22 Niinkuin uudet taivaat ja uusi maa, jotka minä teen, pysyvät minun kasvojeni edessä, sanoo Herra, niin pysyy teidän siemenenne ja teidän nimenne.

      Ilmestyskirja:

      21:5 Ja valtaistuimella istuva sanoi: ”Katso, uudeksi minä teen kaikki.” Ja hän sanoi: ”Kirjoita, sillä nämä sanat ovat vakaat ja todet.”

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Matias Roto sanoo:

      Rauli

      2) Pohdit oletko luterilaisempi kuin minä.

      Olin ehkä liian epäselvä pyrkiessäni mahdollisimman lyhyeen ilmaisuun.

      Lähtökohtana on että entinen katoaa ja uusi tulee tilaan.

      Luukkaan evankeliumi:

      16:17 Mutta ennemmin taivas ja maa katoavat, kuin yksikään lain piirto häviää.

      21:33 Taivas ja maa katoavat, mutta minun sanani eivät katoa.

      Hebrealaiskirje:

      1:10 Ja: ”Sinä, Herra, olet alussa maan perustanut, ja taivaat ovat sinun kättesi tekoja; 1:11 ne katoavat, mutta sinä pysyt, ja ne vanhenevat kaikki niinkuin vaate, 1:12 ja niinkuin vaipan sinä ne käärit, niinkuin vaatteen, ja ne muuttuvat; mutta sinä olet sama, eivätkä sinun vuotesi lopu.”

      Mutta sitten tulee aste-eroja siinä, miten tämä ymmärretään.

      Toisaalta on niitä, jotka katsovat että tuo entisen pois paneminen täydellistä tuhoua, teologinen termi latinaksi: interritus mundi secundum substantium.

      Toisaalta on niitä, jotka katsovat että kyseessä on muutos eli kirkastuminen, interitus mundi secundum accidentia.

      Tästä jälkimmäisestä näkökulmasta Luther sanoo mm:

      ”Sangen lohdullista puhetta on, kun Paavali sanoo koko luomakunnan, ikään kuin henkilöityneenä, meidän kanssamme ikävöivän pääsyä tästä elämästä toiseen … aivan kuten aurinko ei vielä loista oikeassa kirkkaudessaan sen tähden, että se on turhuuden alainen; se odottaa kuitenkin hartaasti loppua, joka sille on luvattu, jolloin sen palvelus kerran on päättyvä; sitä se odottaa, samoin kuin koko luomakuntakin ja kaikki pyhät sanomattomin huokauksin.”

      Mutta toisaalta selvästi tuo esille yllä esittämäni peruslähtökohdan, toisinaan jopa lähestyy ensimmäistäkin näkökulmaa esimerkiksi seuraavin sanoin:

      Kaikki, mikä olemukseltaan kuuluu tähän ajalliseen oloon, on saava loppunsa, kaikki mikä kuuluu tähän katoavaan elämään ja sen toimiin.

      Kokonaisvaltaisempaa tuhoutumisen muotoa kuvaa esimerkiksi Gerhardin kirjoitus:

      Käsitystä siitä, että maailma katoaa olemuksensa puolesta, emme puolusta uskonkohtana, vaan sanomme tämän käsityksen enemmän vastaavan niitä nimenomaisia raamatunlauseita, jotka puhuvat maailmanlopusta.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Matias Roto sanoo:

      Rauli

      3) Puhut Jumalan suunnitelmista: ”Eikö sellainen manöööveri herättäisi suuren varjon Kaikkivaltiaan kaikkivaltiuteen? Siihen, että suunnitelmia piti muuttaa ihmisten temppuilun vuoksi?”

      Mielestäni Jumalan suunnitelmat eivät tuhoudu ihmisen takia. Hän on nähnyt kaiken jo ennen maailman luomistakin, kun varasi ihmisille pelastuksen ja koko luomakunnalle uudistuksen Jeesuksessa Kristuksessa.

      Kun Jumalan Poika, joka on Jumala Jumalasta jo ikuisuudesta ennen maailman luomista, otti ihmisyyden, niin silloin ikuinen ja katomaton otti olemukseensa koko ihmisenä olemisen todellisuuden tässä aineellisessa maailmassa, tuodakseen näin katoavalle ihmiselle pääsyn katoamattomaan elämään taivaan kirkkaudessa.

      Johanneksen evankeliumi:

      17:24 Isä, minä tahdon, että missä minä olen, siellä nekin, jotka sinä olet minulle antanut, olisivat minun kanssani, että he näkisivät minun kirkkauteni, jonka sinä olet minulle antanut, koska olet rakastanut minua jo ennen maailman perustamista.

      1.Korinttolaiskirje:

      2:7 vaan me puhumme salattua Jumalan viisautta, sitä kätkettyä, jonka Jumala on edeltämäärännyt ennen maailmanaikoja meidän kirkkaudeksemme,

      Efesolaiskirje:

      1:4 niinkuin hän ennen maailman perustamista oli hänessä valinnut meidät olemaan pyhät ja nuhteettomat hänen edessään, rakkaudessa,

      1.Pietarin kirje:

      1:20 hänen, joka tosin oli edeltätiedetty jo ennen maailman perustamista, mutta vasta viimeisinä aikoina on ilmoitettu teitä varten,

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Matias Roto sanoo:

      Rauli

      4) Kysyt: ”Mitä sinä Matias johdonmukaisesti ajatellen uskot käyvän niille, jotka eivät ole ”jumalattomia”?”

      Uskon, että Kristuksen omat pääsevät taivaaseen ikuiseen elämään.

      Kirkon usko on uskoa ruumiin ylösnousemukseen ja iankaikkiseen elämään.

      Kristuksen tullessa kaikki kuolleet herätetään ja näin yhdessä sillä hetkellä elossa olevien kanssa kaikki Kristuksen omat pääsevät häntä vastaan ja saavat kohdata hänet ja yhdessä pääsevät näkemään taivaan kirkkauden.

      1.Korinttolaiskirje:

      15:42 Niin on myös kuolleitten ylösnousemus: kylvetään katoavaisuudessa, nousee katoamattomuudessa; 15:43 kylvetään alhaisuudessa, nousee kirkkaudessa; kylvetään heikkoudessa, nousee voimassa; 15:44 kylvetään sielullinen ruumis, nousee hengellinen ruumis. Jos kerran on sielullinen ruumis, niin on myös hengellinen.

      Suuren lohdutuksen antaa se, että Kristuksen tullessa takaisin koko Jumalan kansa, koko kirkko yhdessä, olivatpa sitten ehtineet kuolla ennen Jeesuksen takaisin tuloa tai olivatpa elossa tuona hetkeä, saavat yhtenä Jumalan kansana iloita Vapahtajamme täytetystä sovitustyöstä ja riemuita lupauksen toteutumisesta ja toivon täyttymyksestä.

      1.Tessalonikalaiskirje:

      4:13 Mutta me emme tahdo pitää teitä, veljet, tietämättöminä siitä, kuinka poisnukkuneiden on, ettette murehtisi niinkuin muut, joilla ei toivoa ole. 4:14 Sillä jos uskomme, että Jeesus on kuollut ja noussut ylös, niin samoin on Jumala Jeesuksen kautta myös tuova poisnukkuneet esiin yhdessä hänen kanssaan. 4:15 Sillä sen me sanomme teille Herran sanana, että me, jotka olemme elossa, jotka jäämme tänne Herran tulemukseen, emme suinkaan ehdi ennen niitä, jotka ovat nukkuneet. 4:16 Sillä itse Herra on tuleva alas taivaasta käskyhuudon, ylienkelin äänen ja Jumalan pasunan kuuluessa, ja Kristuksessa kuolleet nousevat ylös ensin; 4:17 sitten meidät, jotka olemme elossa, jotka olemme jääneet tänne, temmataan yhdessä heidän kanssaan pilvissä Herraa vastaan yläilmoihin; ja niin me saamme aina olla Herran kanssa.

      4:18 Niin lohduttakaa siis toisianne näillä sanoilla

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Matias Roto sanoo:

      Rauli

      5) Kysyt: ” Eikö tuo kuoleman poistaminen koske ihan tätä meidän asuinpaikkaamme?”

      Aadamin lankeemus on tuottanut turmion koko luomakunnalle. Siksi Kristuksen sovintotyö myös on vapautus koko maailmalle.

      Kuolema on synnin seurausta.

      Roomalaiskirje:

      6:23 Sillä synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.

      Kerran viimeisellä tuomiolla Kuolema henkivaltana kukistetaan. Sen seurauksena kuolema ei enää vallitse. Siitä on seurauksena että elämä tämän jälkeen on ikuista, ja ne jotka ennen ovat kuolleet vapautuvat kuoleman kahleista ja heidätkin herätetään takaisin elämään.

      Kuolema saa ikuisen rangaistuksen ikuisessa tulessa ja näin elämä vallitsee ilman kuoleman pelkoa. Näin Jumalan kansa eli kirkko eli siis Kristukseen uskovat ovat osallisia kuisesta onnesta, kun ei enää ole pahuutta, ei kiusauksia, ei vääryyttä eikä kuolemaa uhkaamassa.

      Raamatun viimeisessä kirjassa kerrotaan neljän pimeyden henkivallan lopullisesta tuomiosta ikuisesta kadotuksesta tulisessa järvessä.

      Ilmestyskirja:

      19:20 Ja peto otettiin kiinni, ja sen kanssa väärä profeetta, joka sen nähden oli tehnyt ihmetekonsa, joilla hän oli eksyttänyt ne, jotka olivat ottaneet pedon merkin, ja ne, jotka olivat sen kuvaa kumartaneet; ne molemmat heitettiin elävältä tuliseen järveen, joka tulikiveä palaa.

      20:14 Ja Kuolema ja Tuonela heitettiin tuliseen järveen. Tämä on toinen kuolema, tulinen järvi. 20:15 Ja joka ei ollut elämän kirjaan kirjoitettu, se heitettiin tuliseen järveen.

      Mitä tulee helvetin sanomasta ihmisille, niin kannattaa muistaa Krysostomoksen ohje: ”Älkäämme kysykö, missä se on, vaan miten voimme sen välttää.” Kreikaksi ilman aksentteja merkittynä: Μη ζητωμεν που εστιν, αλλα πως φευγωμεν.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Matias Roto sanoo:

      Rauli

      6) Kysyt psalmista 37 jakeita 11 ja 37.

      Tuon psalmin kysymyksenasettelussa Jumala näyttää voimansa. Hän antaa pahoille rangaistuksensa. Tämä suhteutetaan nimenomaan vanhurskaitten pelastukseen. Kun Jumala voittaa pahan, niin silloin hurskaille koittaa vapautus.

      Kun vanhurskaat saavat elää rauhassa niin silloin maa menestyy, mutta jos pahuus ja väkivalta saavat sijaa niin silloin maa sortuu.

      Samantapainen näkökulma esiintyy myös käsittelemäni pyhäinpäivän lukukappaleen alussa, missä yllä olen kirjoittanut ulos kolmen hepreankielisen alkutekstin sanan lukuisat mahdolliset vastineet kokonaivaltaiseksi pimeyden valtojen uhkaksi, jolta Jumala suuressa voimassaan turvaa omansa ja antaa omilleen tulevaisuuden ja toivon.

      Jumalan antama tulevaisuuden toivo voidaan eri yhteyksissä nähdä erilaisten näköalojen valossa, mutta peruslinjaus on aina sama. Jumala pitää huolta omistaan, kun taas pahuus ennemmin tai myöhemmin muodossa tai toisessa tulee saamaan loppunsa ja esiin pelkistyy

      toisaalta Jumalan viha syntiä ja vääryyttä vastaan ja tästä seuraava oikeudenmukainen tuomio

      ja toisaalla Jumalan vanhurskauden esiintulo Jumalan sanan voimasta Jumalan Pojan tuoman täytetyn pelastustyön ansiosta ja Pyhän Hengen vaikutuksesta tuo esiin valon ja vapauden, syntien anteeksiannon ja uudistuneen elämän täyteyden Jumalan kirkkauden läsnäolon todellisuudessa.

      Jo ylhäällä olen yrittänyt tuoda esille mitä tämä näköala merkitsee Jumalan lapselle. Jumala on tulevaisuuden Jumala ja siksi tulevaisuutemme on Jumalan käsissä: Hän, joka meidät on luonut, lunastanut ja pyhittänyt Jumalan lapseksi, pitää meistä huolta niin tämän maailmankauden kuin tulevan maailmankauden aikana. Tässä maailmassa meillä vielä monta kertaa voi ilon ja onnen rinnalla olla myös vaivoja ja vastuksia, mutta tulevan maailman täyttymyksessä kaikki paha on lopullisesti ulos suljettu, kuolema lon kukistettu ja voitto on saatu. Jumalan lapsen ikuinen onni ja autuus on täyttä riemua kokonaisvaltaisesti ja rajaton niin ilon ja hyvänolon kuin ajan ja ikuisuuden suhteen: Iankaikkinen autuus.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Sami Paajanen sanoo:

    Kiitos Matiakselle selvästä tekstistä jota on ilo lukea.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Rauli Toivonen sanoo:

    1-2). Ajattelet Matias siis siihen suuntaan, että Jesajan maininta nykyisestä maasta ”Entisiä ei enää muisteta, eivätkä ne enää ajatukseen astu” merkitsisi kokonaan uuden planeetan luomista.

    Asiayhteys kuitenkin kertoo, etteivät mitkään negatiiviset asiat nykymaailmasta häiritse elämää ”uudessa maassa”. Esimerkiksi: ”Ei siellä ole enää lasta, joka eläisi vain muutaman päivän” ja ”sillä nuorin kuolee satavuotiaana”. Tuona ajanjaksona siis vielä kuollaan, mutta ei perinnöllisen taipumuksen vuoksi vaan kuolema on itse aiheutettua: ”vasta satavuotiaana synnintekijä joutuu kiroukseen”.(Jes65:20)

    Mielenkiintoista, että 65. luvun ”minä luon” sisältää verbin ”bara” mutta 66. luvun ”minä teen” verbin ”asah”. Ilmestyksen 21:5 ”uudeksi minä teen kaikki” kreikankielinen teonsana on ”poieō”. Tätä käytetään usein, mutta Jeesuksen sanoissa ”minä teen teistä ihmisten kalastajia” voisi olla vihjettä: kalastajat saivat uuden toimintaprofiilin. Voisiko jopa tuon verbin käytöstä vetää sen johtopäätöksen, että kyse on nykyisen maapallomme muuntumisesta paremmin alkuperäistä ihmislämää palvelemaan?

    Mitähän Jeesus mahtoi tarkoittaa verratessaan Jumalan sanaa maahan? Tuo Luukkaan 17. sitaatti on kuvaava: ”Mutta ennemmin taivas ja maa katoavat, kuin yksikään lain piirto häviää.”

    Psalmeja siteerannut Jeesus tunsi tietenkin siellä esitetyn lupauksen ”Sinä asetit maan perustuksillensa, niin että se pysyy horjumatta iankaikkisesti”(104:5) ja sen kanssa sopusoinnussa esitti ajatuksen ”maan perimisestä”. Jeesus opetti siis, että ”ianakaiikisesti pysyvä” maakin on periaatteessa tuhoutuvampi kuin Jumalan sana. Se kun on teoreettisestikin täysin tuhoutumatonta.

    Panitko Matias merkille tuossa Heprealaiskirjeen 1. luvun sitaatissasi jakeen 12? Myös siinä maata (ja taivasta) verrataan johonkin vielä pysyvämpään ja todetaan: ”ne muuttuvat; mutta sinä olet sama, eivätkä sinun vuotesi lopu”. Mitä se kertookaan edeltävien jakeiden ilmaisuista ”ne katoavat” ja ”vanhenevat”? Mielestäni juuri tuota perusteellista maapallon olosuhteiden restauroinia alkuperäistä Jumalan tarkoitusta vastaamaan. Sitä ”tapahtukoon sinun tahtosi” toteutumista ihmisten keskuudessa.

    Tämä ensimmäisiin kahteen sinun hienosti numeroituihin kommentteihisi. Tuo tekniikka auttaa keskittymään olennaiseen tässä keskustelussa, siis asiaan kerrallaan.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Matias Roto sanoo:

      Rauli

      Kiitos puheenvuorostasi.

      7) Nostat esille jakeen Hepr. 1:12. Mielestäni kysymys on siitä, kuka on tuo puhuteltava ”sinä” ja mistä puhutaan ne -sanalla.

      Puhuteltu yksikön toinen persoona on Jumala ja kokoon käärittävä monikon kolmas demonstratiivi ”ne” ovat taivaat.

      Mielestäni tämän keskustelun kannalta oleellinen on tuo vaihtamista kuvaava sana ἀλλάσσω , allassō

      joka on käännetty käännöksessä NASB Translation sanoin:

      alter (1), change (1), changed (3), exchanged (1)

      ja jolle on annettu merkityksiä

      to change: to cause one thing to cease and another to take its place, muuttaa: saada yhden asian lakkaamaan ja toisen korvaamaan sen / ottamaan sen paikan / tulemaan sen sijaan,

      to exchange one thing for another , vaihtaa yksi asia toiseen

      to transform , muuttua

      https://biblehub.com/greek/236.htm

      1. Kor. 15:52 mukaan tämä tapahtuu silmänräpäyksessä viimeisen pasunan soidessa

      Tämä sana on ajatuksenkulun kannalta laajentavasti rinnakkainen jakeen Hepr. 1:11 sanan ἀπόλλυμι, apollymi, kanssa,

      joka merkitsee: to destroy, destroy utterly, tuhota, tuhota kokonaan,

      ja jolle käännöksessä NASB Translation on annettu vastineita:

      bring (1), destroy (17), destroyed (9), dying (1), end (1), killed (1), lose (10), loses (7), lost (14), passed away (1), perish (14), perishable (1), perished (4), perishes (1), perishing (6), put to death (1), ruined (3).

      Otan tähän vielä 1938 käännöksen suomennoksen missä kadota -sanaa käytetään lopun ajan opetuksessa.

      Matteuksen evankeliumi:

      5:18 Sillä totisesti minä sanon teille: kunnes taivas ja maa katoavat, ei laista katoa pieninkään kirjain, ei ainoakaan piirto, ennenkuin kaikki on tapahtunut.

      24:35 Taivas ja maa katoavat, mutta minun sanani eivät koskaan katoa.

      Markuksen evankeliumi:

      13:31 Taivas ja maa katoavat, mutta minun sanani eivät katoa.

      Luukkaan evankeliumi:

      16:17 Mutta ennemmin taivas ja maa katoavat, kuin yksikään lain piirto häviää.

      21:33 Taivas ja maa katoavat, mutta minun sanani eivät katoa.

      Hebrealaiskirje:

      1:11 ne katoavat, mutta sinä pysyt, ja ne vanhenevat kaikki niinkuin vaate,

      2.Pietarin kirje:

      3:10 Mutta Herran päivä on tuleva niinkuin varas, ja silloin taivaat katoavat pauhinalla, ja alkuaineet kuumuudesta hajoavat, ja maa ja kaikki, mitä siihen on tehty, palavat.

      Mielestäni Hepr. 1:10-12 jakeiden vaatteiden pois kääriminen merkitsee vanhan taivaan pois käärimistä ja sen sijaan uuden taivaan sijaan tulemista eli siis keskustelumme kannalta, että Jumala luo uudet taivaat ja uuden maan.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Rauli Toivonen sanoo:

      Hienoa seurata sinun turvautumistasi siihen, mitä Raamatussa sanotaan. Siihen minäkin tähtään.

      Raamatun kreikkalaisella puolella on todellakin useita kohtia, joissa ”maa ja taivaat katoavat”, sinä luetteloit useimmat. Ja niissä todellakin käytetään tuhoutumista merkitsevää sanaa ”apollymi”. Kaikki kohdat näyttävät olevan vertailevia, niissä kun verrataan Jumalan pysyvyyttä maan (ja taivaiden) teoreettiseen pysymättömyyteen.

      Vastaavalla tavalla myös vanhemmalla puolellla taivaankappaleita verrataan ikuisesti pysyvään, esimerkiksi ”Kukoistakoon oikeus hänen päivinään, ja vallitkoon rauhan runsaus, kunnes kuuta ei enää ole.”(Ps72:7)

      Tarttuisin vielä tuohon ilmaisuun muuttuvat, kreikankieliseltä muodoltaan ”allassō”. Kyseeseistö sanaa kuvailee hyvin tuo taivaallinen ylösnousemukseen liittyvä poimintasi Korinttilaiskirjeestä. Sama persoona saa uudenlaisen olemuksen, taivaalliseen sopivan ”uuden varren”, kuten Paavali kuvailee.

      Sanaa käytetään myös esimerkiksi Apt6:14:ssa, jossa ”Jeesus, se Nasaretilainen, hajottaa tämän paikan ja muuttaa säädökset, jotka Mooses on meille antanut.”. Kyseessä on tässäkin vanhan, jo olemassa olevan muuntuminen toiseksi.

      Samalla tavoin ajattelen maapallon kokevan suuren muutoksen, joka varsinkin tuossa Pietarinkirjeen kohdassa käy tarkemmin ilmi. Siinähän sanotaan KR38 mukaan ” taivaat katoavat pauhinalla, ja alkuaineet kuumuudesta hajoavat, ja maa ja kaikki, mitä siihen on tehty, palavat.” Herää kysymyksiä: voivatko miljoona-asteiset tähdetkin kärsiä kuumuudesta aina tuhoutumiseen asti? Ovatko alkuaineet nykymääritelmien mukaisia? Vai kuvataanko tässä jotakin muutosta nykyisyyteen?

      Aiemmissa käännöksissä todellakin käytetään KR38 muotoa ”maa ja kaikki, mitä siihen on tehty, palavat.” Uudemmissa käännös menee KR72:n tapaisesti: ”Silloin paljastuu maa ja kaikki, mitä ihminen on maan päällä saanut aikaan.” Melkoinen ero! Mutta se tuhon kohde on kaikissa käännöksissä selkeä: ”Mutta nykyiset taivaat ja maa ovat samalla sanalla talletetut tulelle, säästetyt jumalattomain ihmisten tuomion ja kadotuksen päivään.”

      (Vastaavia englantilaisia käännöksiä ”the works that are done on it will be exposed”(ESV), ”and everything done in it will be laid bare”(NIV), ”the works on it will be disclosed”(CSB), ”every deed done on it will be laid bare”(NET))

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Matias Roto sanoo:

      Rauli

      8) Viittaat toisiin käännöksiin.

      Ennen blogini kirjoittamista luin sen pohjana olevan pyhäinpäivän ensimmäisen lukukappaleen yli 50 eri kielellä.

      Alkukielellä hepreaksi lukiessani katsoin myös ennestään tuttuja sanoja sanakirjasta voidakseni varmistaa ja laajentaa sanan merkityskenttää. Siinä yhteydessä katsoin myös muutaman sanan kohdalla, mitä sen kanssa samaa etymologista juurta oleva sana tarkoittaa toisissa seemiläissä kielissä erityisesti akkadissa ja arameassa sekä muutaman kerran foinikiassa.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Matias Roto

    Eläkkeellä oleva rovasti. Entinen Kamerunin lähetti. Sotainvalidien veljespappi Kanta-Hämeessä. Vuoden somerolainen 2012. Kaupunginvaltuutettu ja tarkastuslautakunnan varapuheenjohtaja Somerolla. Lounais-Hämeen ammatillisen koulutuksen kuntayhtymän valtuutettu. Kepun Varsinais-Suomen piirin kirkollisasiain toimikunnan puheenjohtaja. Puoliso prinsessa Colette on Someron seurakunnan kirkkovaltuutettu. Fb Tauno Matias Roto Puh 040 - 356 06 25