Arvot ovat nousseet arvoon arvaamattomaan

Arvot ovat nousseet Suomen poliittisen elämän keskiöön. Arvoista puhutaan nyt enemmän kuin aikoihin. Samalla arvokartan ääripäät ovat voimistuneet ja arvojen välillä on sotatila. Poliitikoista etsitään kielteisiä asioita jo lähes Amerikan malliin.

Neljän vuoden päästä pidettävien seuraavien eduskuntavaalien taistelu alkoi ennen kuin uusi hallitus oli nimitetty.

Poliittista keskustelua Suomessa eivät juuri nyt hallitse talous, ei EU, eikä edes sosiaalipolitiikka vaan arvot. Arvokeskustelun kiristyminen on näkynyt muuallakin kuin politiikan ytimessä: Pride-viikolla, kesäfestareilla, kirkossa ja jopa lasten kasvatuksessa.…

Arvoilla tarkoitetaan ihmisten käsitteellisiä, ei aineellisia, elämän muotoja ja tavoitteita. Arvot kyllä ohjaavat jopa tiedostamattomasti myös ihmisten ja ihmisryhmien toiminnan aineellistakin puolta. Arvot syntyvät pitkän ajan kuluessa, eikä niitä voi säätää lailla tai niistä päättää. Esimerkit voivat kyllä vaikuttaa, jolloin puhutaan arvojohtajista.

On vaikea ymmärtää, miksi jotkut suomalaiset haluavat flirttailla natsismin kanssa, tai miksi jotkut toiset kannattavat ja äänestävät näitä, ja kauhistelen, että jotkut vitsailevat keskitysleirien uhrien kustannuksella. Siinä on jotain omituista, epäinhimillistä ja erittäin sivistymätöntä, jopa sairasta.

Voi olla, että historiallinen tietämys ei enää ulotu 1930–40-luvuille. Ei tiedosteta, mitä kansallissosialismi, fasismi ja holokaustI keskitysleireineen oikeasti olivat. Käsitteitä sekoitetaan ja häivytetään myös tarkoituksella.

Yksi syy  voi olla, että haetaan vahvoja kokemuksia, kun mikään ei enää tunnu oikein miltään, ja elämän perusehdot on täytetty. Uhotaan, että ainakin huomattaisiin. Tuolla tavalla vedotaan ihmisten alimpiin ennakkoluuloihin.

Uusnatsiharrastus tässä laajuudessa taitaa olla 2000-luvun ilmiö? Vähitellen on laajennettu ääriajattelun rajoja ja sietokynnystä perustellen sitä sananvapaudella. Oikeasti emme tarvitse sellaista sananvapautta. On myös nähty, miten puheet saattavat johtaa tekoihin.

Samalla tavalla USA:n presidentti Donald Trump siirsi totuuden rajaa yhä kauemmas valheen suuntaan. Näin totuudesta tulee suhteellista ja vaihtoehtoista.

Natsismin tunnistaminen ja vastustaminen on tärkeätä erityisesti siksi, että sen siemenet tuntuvat yhä itävän eurooppalaisissa yhteiskunnassa.

Toiseksi on tärkeätä huomata, että Venäjän hyökkäys Ukrainaan perustuu samantapaiseen ajatteluun, mitä kansallissosialisti Hitler toteutti 1930–40-luvuilla. Saksa katsoi heillä olevan oikeuden valloittaa naapurimaita, suojella saksalaisia ja torjua ulkoisia uhkia myös omien rajojen ulkopuolella. Syyllisiä Saksan talouden vaikeuksiin olivat ulkopuoliset, erityisesti juutalaiset, joihin kohdistettiin äärimmäistä väkivaltaa.

On hyvä myös muistaa, miten kansallissosialistit nousivat valtaan Saksassa, laillisesti. Kun oli noustu laillisesti valtaan, ei laillisuudesta enää välitetty.

Kansallissosialistien mukaan saksalainen ihminen, roduksikin kutsuttu oli ylitse muiden. Keskeinen osa natsismia oli oppi rotujen puhtaudesta. Se tie vie suoraan rasismiin ja ollaan nykyajassa.

Omien ongelmien projisointi ”muihin” on myös nykyisessä Suomessa totta. Maahanmuuttajia ja kehitysapua saatetaan pitää syyllisinä lähes kaikkiin ongelmiin.

Arvomme ovat vaarassa ja niitä haastetaan.

    • Siis Vanha testamentti koskee vain heprealaisia? Mutta eikös Jeesus tarkoittanut lailla,josta ei katoa pieninkään jod,juuri Vanhaa testamenttia? Puhuiko Jeesus siis vain heprealaisia tarkoittaen ja universalismi on väärin?

  1. Jos ymmärretään ’testamentti’ Jumalan ’perunkirjoitukseksi’, sen sisältö on ilmoitettu Galatalaiskirjeessä: ”Ei ole tässä juutalaista eikä kreikkalaista, ei ole orjaa eikä vapaata, ei ole miestä eikä naista; sillä kaikki te olette yhtä Kristuksessa Jeesuksessa.Mutta jos te olette Kristuksen omat, niin te siis olette Aabrahamin siementä, perillisiä lupauksen mukaan.”

Markku Jalava
Markku Jalava
Olen kirkosta, historiasta, kulttuurista ja yhteiskunnasta (muun muassa) kiinnostunut toimittaja-viestintäpäällikkö. Virasta irti, mutta luottamustehtävissä jatkan innolla, ja kirjoittamista. Olen kirkkovaltuutettu ja kirkkoneuvoston jäsen Nurmijärven seurakunnassa sekä ex-kirkolliskokouksen jäsen. Kokemusta on suntionkin tehtävästä.