Kristinusko on perusolemukseltaan armouskonto. Juuri tämä ominaisuus erottaa kristinuskon selkeimmin kaikista muista maailmassa esiintyvistä uskonnoista. Armo on ihmisiä rakastavan Jumalan vapaa, ilmainen suosionosoitus ja lahja, jota ihminen ei voi mitenkään ansaita.
Jumala ei rakasta sitä, joka on hyvä ja rakastettava, vaan sitä, joka on paha ja vastenmielinen. Jumalan rakkaus on erityistä agapeta, joka on pyyteetöntä, motivoimatonta rakkautta: rakkauden syy ei ole sen kohteessa. Agape ei kohdistu hyvään ja haluttavaan, vaan pahaan ja vastenmieliseen. Jumala ei rakasta meissä olevaa hyvää – koska sellaista ei edes ole, vaan ihminen on turmeluksen takia kauttaaltaan ja läpeensä vääristynyt. Ihmisessä ei ole mitään synnin vaikutukselta säästynyttä kohtaa tai ominaisuutta, johon Jumalan armo voisi liittyä.
Luther opettaa ”ristin teologiaa”. Huomion keskipisteessä on alas, ihmisen heikkouteen ja hulluuteen saakka, ristille astunut Jumala. Jeesuksen ristissä Jumala osoittaa, että hän rakastaa sitä, mikä on reaalisti pahaa. Hän rakastaa sitä, missä ei itsessään ole mitään rakastettavaa. Jeesuksessa maailmaan tullut Jumala on todellisia syntisiä varten. Jumalan rakkaus kohdistuu siihen, joka on ”ei mitään”.
Armo ja Pyhä Henki ovat erottamattomat. ”Jumala on vuodattanut rakkautensa meidän sydämiimme antamalla meille Pyhän Hengen” (Room. 5:5). ”Armo on ihmiselle annettu Pyhän Hengen lahja”, lausuu kirkkoisä Augustinus. ”Uskon, etten voi omasta järjestäni enkä voimastani uskoa Herraani Jeesukseen Kristukseen enkä päästä hänen luokseen, vaan että Pyhä Henki on kutsunut minut evankeliumin välityksellä, valaissut minut lahjoillaan, pyhittänyt ja säilyttänyt minut oikeassa uskossa”, sanoo Martti Luther Vähässä katekismuksessaan.
Kirkon varhaisista vuosisadoista alkaen Kristuksessa ihmiskunnalle lahjoitettu armo on ymmärretty kahdella erilaisella, toisiaan täydentävällä tavalla. Ensinnäkin armo merkitsee Jumalan suosiota (latinaksi favor) siten, että Jeesuksen ristinkuoleman tähden hän antaa ihmisille anteeksi koko heidän syyllisyytensä. Jeesus on sijaisuhrillaan sovittanut ihmiskunnan kaiken synnin.
Kristukseen kastetut ja häneen uskovat on otettu oikeudellisesti Jumalan lapsen asemaan eli heidät on vanhurskautettu. Heidät on ostettu vapaaksi eli lunastettu synnin ja pahuuden orjuudesta. Jumalan tuomioistuimen edessä ”taivaan foorumilla” heidät on julistettu vapaiksi kaikesta kirouksesta ja rangaistuksesta, jonka he synneillänsä muuten olisivat ansainneet, Tällainen vapautustuomio konkretisoituu havainnollisella tavalla esimerkiksi ripissä.
Toiseksi armo merkitsee osallisuutta jumalalliseen elämään: uskovalle on annettu Pyhän Hengen lahja (latinaksi donum Spiritus Sancti), Kristus itse asuu kristityssä – uskova ja Kristus yhdentyvät ikään kuin yhdeksi persoonaksi. ”Joka liittyy Herraan (Kristukseen), on samaa henkeä hänen kanssaan”, sanoo Paavali (1. Kor. 6:17). ”Enää en elä minä, vaan Kristus elää minussa” (Gal. 2:20).
Uskonpuhdistaja kuvaa ihmisen ja Kristuksen yhteyttä avioliiton kaltaiseksi yhtymiseksi, jossa ”Kristus ja sielu muuttuvat yhdeksi ruumiiksi”. Tässä yhtymisessä tapahtuu ”iloinen vaihto”, me saamme Kristuksen ominaisuudet ja hän meidän ominaisuutemme: ”Kristuksen oma tulee uskovan sielun omaksi ja kaikki sen oma Kristuksen omaksi. Kristuksella on kaikki aarteet ja autuus – ne ovat sielun omia. Sielua rasittavat kaikki paheet ja synnit – ne tulevat Kristuksen omiksi. – – Kristus ottaa omikseen uskovaisen sielun synnit ja menettelee, niin kuin hän itse olisi ne tehnyt. Niin synnit hukkuvat ja uppoavat häneen.
Kristukseen yhtyneenä uskova on olemuksellisesti osallinen Jumalan katoamattomista ominaisuuksista. Hänen suhteensa Kolmiyhteiseen Jumalaan ei ole pelkästään oikeudellinen; Jumala ei vain lausu anteeksiantamuksen sanaa jostain etäältä, vaan hän käy itse taloksi ihmiseen. Uskovan ja Kristuksen yhtymys yhdeksi persoonaksi konkretisoituu selkeästi ehtoollisen vastaanottamisessa. ”Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, pysyy minussa, ja minä pysyn hänessä” (Joh. 6:56).
Kristus tulee ihmiseen samanaikaisesti aineellisesti – sanan ja sakramenttien kautta – ja Pyhänä Henkenä. Uskova on täysin yhdistynyt Kristukseen, sekä ruumiillisesti että henkisesti. ”Näin hän on meille lahjoittanut suuret ja kalliit lupaukset, jotta te niiden avulla pääsisitte pakoon turmelusta, joka maailmassa himojen tähden vallitsee, ja tulisitte osallisiksi jumalallisesta luonnosta” (2. Piet, 1:4).
Miikka Ruokanen: Pieni kirja Pyhästä Hengestä. Kirjapaja 1995. s. 95-98.
Mikko Suni ”Isä meidän rukouksessa” on tuo ”” ja anna meille meidän velkamme anteeksi, niinkuin mekin annamme anteeksi meidän velallisillemme;””
Siis kyllä tuon voi ottaa niin että rukoillaan ainoastaan omien syntiemme puolesta mutta minulle tuo on kyllä valaiseva niin että en saa omia syntejä anteeksi ellen anna lähimmäiselle heidän rikkomuksiaan.
Ari,
kiitos näkemyksistäsi. Minusta tuntuu, että olemme aika kaukana toisistamme,
vaikka toki myös väärinymmärryksen mahdollisuuksia on olemassa.
Toivottavasti et loukkaantunut pahasti siitä kirkkohistoria heitostani. Minusta se vain oli
niin tahattoman hupaisaa.
Anteeksipyyntöni, jos loukkaannuit.
ystävällisesti,
Mikko
Mikko Suni kun tulin uskoon niin ensimmäisiä sanan elämäksi tulemista oli yliymmärryksen käyvä rauha eli oli tilanteita joissa minua tahdottiin uskon tähden loukata niin en huomannut sitä siinä tilanteessa vaan rauha säilyi ja jälkeenpäin vasta tajusin tilanteen ja samalla juuri yliymmärryksen käyvän rauhan kohta sanasta tuli mieleen, siis en loukkaannu toisten ihmisten sanoista tai teoista, en velo toisilta heidän rikkeitään.
Ari,
en missään tapauksessa halunnut sinua loukata.
Mikko Suni en niin ajatellutkaan että olisit lhalunnut loukata.
Ari,
no, hyvä kuulla. Joskus nämä keskustelut ovat aika ”reippaanlaisia”.
Hyvää yötä, Jeesus myötä!
Pidän itse kovasti seuraavasta laulusta:
https://www.youtube.com/watch?v=Ht_zh2duLoU
Mikko, teologisesti, aika karmea laulu. Koko kilvoitus traditio vääristyy tuon laulun tahdissa.
huomenta Sami,
eikös kyseinen laulu ja sen ydin kerro lunastuksesta?
Mikko, huomenta vaan.
Joo tuo laulu kulkee, uskonpuhdistuksen oppien mukaan. Sovitus on eristetty objektiiviseen muotoon, joka nyt sitten vain uskotaan objektiivisesti, näin subjektiivinen sovitus nähdään pahana. Tää menee Pieperin dogmatiikan käsikirjan mukaan.
Lutherhan vanhalla iällä katui sitä, että koko pyhityksen aparaatti oli mennyt vinoon. Liina Sandelin voisi nähdä tässä uhrina. En ole aikaisemmin huomannut tästä tutusta laulusta, näitä hereettisiä ominaisuuksia. Laulu pitäisi teologisesti korjata.
Sami,
Tee oma laulu omilla sanoilla ja sävelillä.
Mikko, en tee. En ole musiikki ihmisiä. Ton voisi sanoittaa kuitenkin uudestaan.
Ovatkohan korostukset samoja alkuperäisessä runossa vai ovatko ne muuttuneet Siionin kanteleeseen suomennettaessa? https://hymnary.org/text/forlossningen_ar_vunnen_i_jesu_kristi
Kiitos linkistä Martti!
Tuo Lina Sandellin laulu ”On Jeesus lunastuksen jo täysin täyttänyt” sopii kuin nenä päähän tuohon blogitekstiin Armon Hengestä.
tässä sley:n sivuilta löytyvät sanat:
1. On Jeesus lunastuksen jo täysin täyttänyt, / on ristin kautta rauha rakennettu. / Siis miksi murehdinkaan, on kaikki hyvin nyt, / on muuri väliltämme murennettu. / Nyt päivä on jo tullut, yö poissa kokonaan, / on vankeuden vanginnut Jeesus kuollessaan, / hän kaikki vangit vapauteen päästi.
2. Nyt täysi on jo kaikilla lapsenoikeus, / kun Jeesus hankki meille sovituksen. / Niin turhaa oli pelkoni, turhaa ahdistus, / kun mietin, kuinka saisin armahduksen. / Kun eivät pyhitys, parannus tai kyyneleet / tai usko, kuuliaisuuskaan rauhaa tuottaneet, / saan Kristuksessa autuas jo olla.
3. Kun lahja on jo annettu, ansioilla voi / en koskaan saada valtakuntaa taivaan. / Kun Isä Pojassansa jo suosionsa soi, / saan kaiken perinnöksi ilman vaivaa. / Sä ensin annoit armon, vaan silti yritin / ja orjan töissä armoa turhaan anelin / ja rakkautta ansaita näin tahdoin.
4. Vaan ennen kuin on maailma ollut luotukaan, / mä pääsin lapseksesi Kristuksessa. / En siitä tiennyt, turhaan jäin yksin suremaan, / tein työtä ankarassa orjuudessa. / Nyt neuvojasi hiukan jo vihdoin aavistan: / on aivan kaikki armoa Herran Jumalan, / siis armostasi ainoastaan kiitän.
5. Ei autuaaksi kuolema muuta minua, / jo täällä autuuden sain Jeesuksessa. / Kun Herran viha sammui, en tunne pelkoa, / sain turvan yksin Herraan uskoessa. / Pois pyyhki veri Jeesuksen velkakirjani, / se poisti tuomion, joka meitä uhkasi, / ei armahdettu tuomiolle joudu.
6. Vaan, Herra, suojaa tieni, kun täällä matkaa teen, / en muuta turvaa löydä maailmasta. / Ja siihen asti kunnes käyn luokses taivaaseen, / estäthän minut ansaan joutumasta, / niin etten omiin voimiini luota milloinkaan / ja etten kiinny turhuuteen vieraan erämaan, / vaan luoksesi jo iloisesti kaipaan.
Sandelin laulussa heijastuu juutalainen ja katolinen ansioajattelu suoraan 1500 luvulta. Kritiikki osuu näihin. Samalla uskosta tehdään steriili ja objektiivinen jossa ihmisen kilvoittelulla ei näytä olevan sijaa. Laulu on objektiivisen sovituksen ylistys, siksi yksipuolinen. Laulaja kuitenkin antaa vihjeen ja toivoo, että voisi uurastaa lain töissä, ” etten kiinny turhuuteen”, tällä viitataan kristilliseen kilvoitukseen joka nähdään tarpeelliseksi taivaaseen pääsemiseksi.
Lina Sandellin laulussa on 10 säkeistöä. Suomennoksessa niitä on vain kuusi. Neljäs säkeistö on alkuperäisessä versiossa tällainen:
4 Man tjänar väl för daglön, men tjänar ej för arf,
Och ärva är dock annat än förvärfva.
Är jag i dig fullkomlig, må ingen enda skarf
Af gammalt tyg min nya dräkt förderfva.
Du ensam är rättfärdig; all min rättfärdighet
Är oren och befläckad, som du, o Herre, vet;
Hvad skall min orättfärdighet då vara!
Sami, kritiikki osuu kautta aikojen kaikkiin niihin, jotka omilla teoillaan kuvittelevat voivansa sovittaa Jumalan.
Riitta, väärin. Luet usein tekstit väärin. Samalla toisaalla puhut itse teoista ja niiden tarpeellisuudesta. Ei ole olemassa kristinuskoa ilman tekoja. Sovituksessa on aina läsnä objektiivisuus ja subjektiivinen puoli. Muuten sovitus jää turhaksi. Tämä on ihan kristinuskon peruskauraa.
Mikko, kiitos blogistasi!
Me armon lapset iloitsemme ja riemuitsemme Herrassamme ja Vapahtajassamme Jeesuksessa Kristuksessa! Amen.
”1. Armon lapset, riemuitkaa, soittakaa ja veisatkaa, kiitos tuokaa Herralle, pelastuksen tuojalle.
2. Herrastanne kerskatkaa, /autuudesta iloitkaa, / kehottakaa kaikkia, / ahkeroimaan uskossa.
3. Ilmoittakaa kaikille / vaivatuille sieluille: / Armon saa se armosta, / ken vain etsii Jeesusta.
4. Kaikille myös sanokaa , / että elämän se saa, /Jeesuksen ken veressä / turvaa etsii köyhänä.
5. Kiitos olkoon Jumalan, / Poikansa hän ainoan / maailmalle armostaan / antoi ristinkuolemaan.
6. Kiitos olkoon Jeesuksen / vaivoistansa iäinen, / hän on meidät ostanut, / kuolemasta nostanut.
7. Pyhälle myös Hengelle/ kiitoksen me annamme, / kun hän meitä virvoittaa, / loppuun asti vahvistaa.
8. Pyhän Kolminaisuuden / kiitos soikoon iäinen / Herran suurta kunniaa, / lunastetut, laulakaa! ” Virsi 334
Riitta, tässäkin puhut tekojen välttämättömyydestä pelastukseen. Ahkeroimaan uskossa.
Sami, usko ei ole ihmisen teko. Se on Jumalan teko.
Peruskauraa, Sami😁
Riitta, usko ei ole ihmisen teko. Se on Jumalan teko. Juuri näin. Kuka on muuta väittänytkään. Riitta osoita mikä kristillinen kirkko opettaa, että usko on jotakin muuta kuin Jumalan teko.
Kiitos Riitta!
Voisiko tähän sanoa, että
”pysytään pienellä paikalla,
mutta avaralla näkymällä”?
🙂
Vähän aiheesta sivuun: Kun aikoinani luin teologiaa, muistan Miikka Ruokasen lauseen luennolla :” Kaikkien kristittyjen velvollisuus on rukoilla, että maailmanloppu tulisi mahdollisimman pikaisesti.” Onko raamatussa jotain tästä ?
Charlotta,
kiitos kommentistasi.
Sopisiko tähän ”koetelkaa kaikki ja pitäkää se mikä hyvä on”?
Sami, uskossa ahkeroiminen ei ole samaa kuin lain teoissa ahkeroiminen. Kristityn tulee lain kautta kuolla pois laista elääkseen Jumalalle. Hän on Kristuksen kanssa ristiinnaulittu. Gal. 2:19-21.
Ihminen vanhurskautetaan uskosta eikä lain teoista. Ei edes osaksi. Jos vanhurskaus tulisi lain teoista, olisi Kristus kuollut turhaan ja Jumalan armo turhennettu.
Riitta, uskossa ahkeroiminen tarkoittaa lain käskyjen pitämistä ja täyttämistä. Kristitty ahkeroitsee lain teoissa ja täyttää lain vanhuskautta omassa elämässään. Kaikki tämä tapahtuu uuden liiton Hengen avulla. Emme siis täytä Jumalan lakia galatalaiskirjeen mukaan kuten judaistit vaativat. He vaativat lain täyttämistä ilman uskoa.
Paavali ei tee turhaksi Jumalan armoa, kun hän mitätöi juutalaisen lain, lain tulkinnan. Hän ei noudattanut enään mm. tooran ruokamääräyksiä. LAITON Paavali ei kuitenkaan ole ilman lakia ( 1 Kr. 9:21), ”Olen Kristuksen laissa”. Paavali pyrki itse vanhurskautumaan lain avulla, Kristuksessa, so. lain ja uskoville annettujen parenneesien (kehoitusten, lain kehoitusten) avulla. Jeesuksen veli piispa Jaakob on samaa mieltä;
” Te näette, että ihminen tulee vanhuskaaksi, teoista eikä ainoastaan uskosta”, teoista usko tuli täydelliseksi ( Jaakob 2:24, 22).
Riitta, aikoinaan Melankton tulkitsi galatalaiskirjeen kontekstin irralleen tapahtumista. Hän tulkitsi sen luterilaisen raamatuntulkinan ja vanhurskauttamisopin pääperiaatteesta käsin ( lisää löytyy J.Thuren, galatalaiskirje, s.47). 🙂
Riitta
”Ihminen vanhurskautetaan uskosta eikä lain teoista. Ei edes osaksi. Jos vanhurskaus tulisi lain teoista, olisi Kristus kuollut turhaan ja Jumalan armo turhennettu.”
Aamen.
Sami,
Laki ei anna mitään voimaa pyhitykseesi yhtä vähän kuin Paavalinkaan pyhitykseen. Vielä vähemmän lailla ja sinulla on tekemistä vanhurskauttamisen asiassa. Sinä et lakia täytä. Pyhä Henki on Armon Henki.
Pyysit minua aikaisemmin paljastamaan korttini ja epäilit takanani olevan viidennen kolonnan. Jäin tuota mielestäni melko outoa kysymystäsi miettimään. Mikä kolonna sinun takanasi mahtaa olla? Siksikin kysyn, koska suhtautumisesi niin Ruokaseen, Mannermaahan, Lutheriin kuin muihin, jotka omaavat kannastasi eriävän näkemyksen, on huomattavan ylimielinen.
Mikko Suni oikein toteat ettei vanhurskaus tule lain teoista vaan uskosta, no kysympä miten on seuraavassa?
Ihminen on hukkumassa ja hänelle heitetään pelastusrangas ja sanotaan ”tartu renkaaseen niin vedän sinut turvaan”.
Onko tuossa pelastus ”lain tekoa” kun hukkuva tarttuu renkaaseen ja pitää siitä kiinni ja pelastuu?
Ari,
Hukkuvan ihmisen pelastaa tuo toinen joka heittää pelastusrenkaan ja vetää tämän turvaan.
Eli pelastus on täysin tuon toisen ansio.
Mikko Suni siis pelastuakseen on ensin uskottava se sana jonka kuulee ja sitten myös toimittava sen mukaan, eikö näin?
Siis onko tuossa nyt ”lain tekoa” mukana?
Ari,
Pelastaja huutaa hukkuvalle: ”tartu tuohon pelastusrenkaaseen niin vedän sinut turvaan”.
Hukkuvassa syntyy tuon sanan jälkeen usko, ja niin hän tarttuu renkaaseen. Pelastaja vetää hänet turvaan.
Eikö tämä kaikki ole Pelastajan suurta rakkautta ja ansiota? Eikö tämä kaikki ole armoa?
Sopisiko tähän se Raamatun paikka, että ”usko SYNTYY kuulemisesta ja kuulemisen SYNNYTTÄÄ Jumalan sana”?
Mikko Suni etäpä kun hukkuva kuulee kyllä sanan että tulee tarttua pelastusrenkaaseen mutta alkaakin esittelemään omaa todistustaan että on jo pelastunut eikä tartu pelastusrenkaaseen?
Ari,
Ymmärtääkseni kaikille on selvää, ettei hukkuva voi itseään pelastaa.
Mikko Suni oikein totesit ettei ihminen itseään voi pelastaa, tuolla ”todistuksen” esittelemisellä tarkoitin kastetodistusta eli kun ihminen kuulee evankeliumin ja sen mukaan sanan ”tehkää parannus” niin kun tällöin kääntyykin esittelemään kastetodistustaan eikä teekkään parannusta niin tuleeko vanhurskaaksi?
Ari,
kiitos vilpittömästä kysymyksestäsi.
Kaste ei ole automaatti – onpa se saatu lapsena tai aikuisena.
Jokapäivä saa palata Golgatan ristin juurelle
Kristuksen hankkiman täyden sovituksen turvaan.
Siihen turvaan, joka kasteessa on päälle puettu. Jeesuksen verellä pestyt juhlavaatteet hääjuhliin .
Ari,
Jumala on kuitenkin uskollinen vaikka me olisimme uskottomat
ja aina saamme palata Golgatan ristin ja oman kasteemme armoliittoon!
Mikko Suni kun olet ”kuullut” evankeliumin sanan ”tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi” niin oletko todella tehnyt parannusken ja uskonut evankeliumin vai oletko kääntynyt isiltä oppimiisi oppeihin?
Mitä sinulle sanoo Pietarin sanat:
38 Niin Pietari sanoi heille: ”Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan.
39 Sillä teille ja teidän lapsillenne tämä lupaus on annettu ja kaikille, jotka kaukana ovat, ketkä ikinä Herra, meidän Jumalamme, kutsuu.”(Ap.t.2)
Mikä on ”lupaus” ja kenelle se on? Kuinka tässä ”hukkuva” pelastuu?
Ari,
Pietari puhui Israelin miehille, jotka saivat piston sydämiinsä, ja joita ei ollut kastettu Jeesuksen Kristuksen nimeen.
Mikko Suni siis Pietari puhui kyllä kuulijoille mutta eikö tuossa Pietarin sanoissa ole vielä lisäys kenelle lupaus on myös annettu?
””Sillä teille ja teidän lapsillenne tämä lupaus on annettu ja kaikille, jotka kaukana ovat, ketkä ikinä Herra, meidän Jumalamme, kutsuu””
Siis ensinnäkin kuulijoille ja myös heidän lapsilleen, mutta myös kaikille jotka kaukana ovat, ketä ikinä Herra, meidän Jumalamme kutsuu.
Onko sinua Jumala kutsunut?
Ari,
”Siis ensinnäkin kuulijoille ja myös heidän lapsilleen, mutta myös kaikille jotka kaukana ovat, ketä ikinä Herra, meidän Jumalamme kutsuu.”
Kyllä.
Mikko Suni eikö siis myös meille ”pakanoille”?
Siis mikä on lupaus?
Vastaapa Ari sinä omaan kysymykseesi
🙂
Tässä kohtaa pitää Ari lopetella.
Kiitän keskustelusta kanssasi ja haluan toivottaa sinulle hyvää tulevaa Isänpäivää.
Mikko Suni jatkan myöhemmin eli lähden katsastamaan autoa ja sauvakävelemään näin vapaapäivänä.
Ari,
hyvä idea.
Mikko kirjoitat;
”Laki ei anna mitään voimaa pyhitykseesi yhtä vähän kuin Paavalinkaan pyhitykseen. Vielä vähemmän lailla ja sinulla on tekemistä vanhurskauttamisen asiassa. Sinä et lakia täytä. Pyhä Henki on Armon Henki.”
Olen samaa mieltä, ensimmäisestä virkkeestä. Laki sen sijaan liittyy vanhurskauttamiseen monella tavalla. Kun me kristittynä haluamme seurata Jeesusta, saamme laista, käskyistä, kehoituksista ohjeita miten tämä tapahtuu. Luterilaiset tunnustuskirjat puhuvat lain 3. käytöstä. Näin kristitty näiden neuvojen avulla pyrkii täyttämään lakia. Samaan aikaan tiedämme, että Jeesus on täyttänyt lain.
Vastaava kohdan löydämme pyhityksen kohdalla. Ilman pyhitystä kukaan, ei ole näkevä Herraa ( Hebr.) Samaan aikaan tiedämme, että olemme kertakaikkisesti pyhitetty Kristuksen uhrilla. Jätä pois, elämästäsi, laki ohjaavana, velvoittavana, menetät vanhurskauden. Laimilyö pyhitys, et ole näkevä Herraa. Kristittisessä uskossa kummatkin on pidettävä voimassa.
Lopuksi, kirjoitat: ”Sinä, et täytä lakia” – Mitä sitten! Luuletko, Mikko, että Jumala ei tätä tiedä. Lain täyttäminen jää vajaaksi, se jää vajaaksi jopa enkeleiltä. Laki on ideaali jota kohti pyrimme. Motivaatio, tahdon suunta, ristin kantaminen, itsensä pakottaminen kohti ideaalia se riittää. Jumala ei enempää vaadi.
Sami Paajanen toteat:”” Laki on ideaali jota kohti pyrimme. Motivaatio, tahdon suunta, ristin kantaminen, itsensä pakottaminen kohti ideaalia se riittää. Jumala ei enempää vaadi.””
Kuinka tämä suhtautuu Jeesuksen antamaan käskyihin rakastaa Jumalaa ylikaiken ja lähimmäistä niinkuin itseään?
Ei kai ketään voi pakottaa rakastamaan, ei edes itseä?
Ari, mikäli ymmärsin oikein, vastaus on tämä;
Raamattu sanoo; ” ette ole tehneet verille asti vastarintaa, taistellessanne syntiä vastan”
Totta on se, että ihminen ei omissa voimissaan voi mitään. Jumalan armon avulla voimme. Me osallistumme tahdollamme tähän kamppailuun, Jumalan armon avulla. Monet kirkon marttyyrit osoittivat taipumattomuuttaan ja suurta uskoa kidutusten keskellä. He rakastivat Jumalaa, enemmän kuin tätä maailmaa.
Sami Paajanen mitä on sydämen usko, voiko ihminen tuoda sydämestään mitään hyvää kun kerran Jeesus sanoo:
Matt. 15:19
Sillä sydämestä lähtevät pahat ajatukset, murhat, aviorikokset, haureudet, varkaudet, väärät todistukset, jumalanpilkkaamiset.
Ari, sydäntä on pidetty kristinuskossa ihmisen keskuksena. Kristityn sydämessä asuu myös Pyhä Henki. Kuningas Daavidista sanotaan, että hänellä oli Jumalan sydänmen mukainen sydän.
Sami Paajanen ohitit Jeesuksen sanat:
Matt. 15:19 Sillä sydämestä lähtevät pahat ajatukset, murhat, aviorikokset, haureudet, varkaudet, väärät todistukset, jumalanpilkkaamiset.
Siis voiko tuon kääntää nyt toisinpäin eli kun ihminen (”kristitty”) tekee noita asioita niin sydän ei ole parannettu?
Matt. 13:15
Sillä paatunut on tämän kansan sydän, ja korvillaan he työläästi kuulevat, ja silmänsä he ovat ummistaneet, etteivät he näkisi silmillään, eivät kuulisi korvillaan, eivät ymmärtäisi sydämellään eivätkä kääntyisi ja etten minä heitä parantaisi.’
Tässä kohtaa joudun lopettamaan oman kommentointini tähän.
Lämmin kiitos kaikille blogin lukijoille ja keskustelijoille,
sekä hyvää tulevaa Isänpäivää!
Ari, ehkä noinkin. Olemme tulossa paremmiksi, mihin tahto ja sydän yhtyy sitä se silloin palvelee.
Mikolta jää nämä keskustelut aina kesken. Toisella kertaa, jollei sitten osaa, sekin on ymmärrettävää.
Sami Paajanen toteat:””. Olemme tulossa paremmiksi, mihin tahto ja sydän yhtyy sitä se silloin palvelee.””
Mitä tarkoitat ”tulossa paremmiksi”?
Jumalan sanalla tulee peilata myös menneitä sukupolvia eli kun sieltä voi nähdä eli lukea historiasta kuinka heidän keskellään on eletty niin kun sieltä näkyy väkivaltaa tai pakottamista niin sieltä ei tule etsiä/ottaa mitään, ei sieltä löydy iankaikkisen elämän sanoja.
Jumalan sana on ainoa mittari kaikkien sukupolvien tekoihin, ei ole pienintäkään poikkeusta eli ei voi vedota jonkun ajan historialliseen tilanteeseen.
Sami,
tämä vielä,
”Olemme tulossa paremmiksi, mihin tahto ja sydän yhtyy sitä se silloin palvelee.
Mikolta jää nämä keskustelut aina kesken. Toisella kertaa, jollei sitten osaa, sekin on ymmärrettävää.”
Ensiksi. Minulla ei ole määrättömästi aikaa olla täällä.
Toiseksi. En puhuisi ”keskustelusta” tavassasi viestiä usein tässä(kin?) blogissa. Ilmoitat vaan, että ”Riitta, väärin” tai ”Tuomo Mannermaa on perässähiihtäjä” jne ilman minkään valtakunnan kunnollisia perusteluja. Jos olisimme diplomaattipiireissä, tai esimerkiksi ekumeenisissa keskusteluissa, niin et kyllä varmaankaan pääsisi tuolla lailla ulko-ovea pitemmälle. Siinä mielessä Sinulla on peräämääsi kilvoittelua ajatellen vielä tekemistä.
Siis veljellisenä kehotuksen sanana neuvon sinua kiinnittämään
erityistä huomiota henkilökohtaiseen kilvoituselämääsi tavassasi
keskustella muiden kanssa.
ja edelleen myös Sinulle Sami,
hyvää Isänpäivää,
Mikko
Mikko kiitos palautteesta. Keskustelua, ei todella synny jos vain vinkkaa hyviä lauluehdotuksia, ja pitää kaikkea uskomaansa itsestään selvyytenä. Heittää ajatuksia ja kertoo, että ei olekaan aikaa. Paeta voi monella tavalla, mutta jos ryhtyy leikkiin, ei kannata ryhtyä, jos ei oikeasti halua.
Ja vielä käytän noita sanoja, väärin, perässähiihtäjä. Ne ovat vielä pieniä sanoja, verrattuna lutherin käyttämään sanastoon nähden. Antikristus.
Sami,
🙂
Eipä kestä.
Mikko, ole hyvä.
Meilellään ei tämmöisiä sano, jos haluaa keskustelua, ei kannata silloin esiintyä julistajana, evankelistana, joka pakenee keskustelua. Lääkäritkään ei toimi niin.
Hyvää Isänpäivää
Seuraavan Paavalin tekstin osoitan Samille ja Arille eritoten, koska heille näyttää Kristuksen Armo esiintyvän vain siten, että he ovat tehneet Jeesuksesta itselleen Mooseksen. Sydämen kyllyydestä suu puhuu, eikä ihminen voi sitä peitellä minkä varassa hän elää.
Lopulta pelastuksen asia ei voi olla kahdella tavalla. Joko se on yksin Armosta, tai se on synergiaa, jossa ihmisellä on oma osuutensa ja Jumala vain auttaa ihmistä ja katsoo, kuinka hyvin tämä pärjää… Mikä mitta on silloin riittävä? Lain sotkeminen Evankeliumiin on sellaista hapatusta, joka pilaa koko taikinan.
Paavalin ihmettely on aiheellista edelleen tänäpäivänä…
”Vapauteen Kristus vapautti meidät. Pysykää siis lujina, älkääkä antako uudestaan sitoa itseänne orjuuden ikeeseen. Katso, minä, Paavali, sanon teille, että jos ympärileikkautatte itsenne, niin Kristus ei ole oleva teille miksikään hyödyksi. Ja minä todistan taas jokaiselle ihmiselle, joka ympärileikkauttaa itsensä, että hän on velvollinen täyttämään kaiken lain. Te olette joutuneet pois Kristuksesta, te, jotka tahdotte lain kautta tulla vanhurskaiksi; te olette langenneet pois armosta. Sillä me odotamme uskosta vanhurskauden toivoa Hengen kautta.
Sillä Kristuksessa Jeesuksessa ei auta ympärileikkaus eikä ympärileikkaamattomuus, vaan rakkauden kautta vaikuttava usko.
Te juoksitte hyvin; kuka esti teitä olemasta totuudelle kuuliaisia? Houkutus siihen ei ole hänestä, joka teitä kutsuu. Vähäinen hapatus hapattaa koko taikinan. Gal.5:1-9
Ismo, sinun täytyy ottaa konteksti huomioon. Tässä sovellat kuten edellä kirjoitin;
”aikoinaan Melankton tulkitsi galatalaiskirjeen kontekstin irralleen tapahtumista. Hän tulkitsi sen luterilaisen raamatuntulkinan ja vanhurskauttamisopin pääperiaatteesta käsin ( lisää löytyy J.Thuren, galatalaiskirje, s.47). ”
Uskonpuhdistuksen lain tulkinta, on aparaattina ongelmallinen, kansanhurskaudessa potenssiin 10. Koko lain määritelmä tulkitaan 1500 luvulta alkaen toisin kuin kristikunnassa siihen asti. Paavalin lain tulkinnat luterilaisessa viitekehyksessä on ymmärretty väärin. Koko systeemiä hallitsee jako puhtaasta objektiivisesta vanhurskaudesta, tämä on se nuolen kärki millä mennään. Kysymys on tekstien tulkinnasta.
Sami ei koskaan puhu evankeliumista, joka on Jumalan voima, itsekullekin uskovalle pelastukseksi. Room. 1:16 Jeesuksen ristinkuolemalla, sovituksella ei ole siis mitään sijaa ja annettavaa.
Tämä on ymmärrettävää, koska Sami puhuu ihmisen hyvästä ytimestä. Jos ihmisen ydin on hyvä, evankeliumia ei tarvita, vaan silloin ponnistellaan Mooseksen lain avulla ankarasti taistellen pelastuksen saavuttamiseksi omin voimin.
Raamattu kyllä kertoo ihan toisenlaisesta todellisuudesta.
Legalistinen eli lakihenkinen ihminen asettuu Jumalan lain yläpuolelle ja sen tuomariksi. Samin sanoissa tämä asenne tulee selvästi esiin esim. näin: Kyllä Jumala tietää sen (siis ettemme täytä lakia), ei se ole hänelle mikään ongelma. Sami siis ihmisenä määrittelee mikä on pyhälle kaikkivaltiaalle Jumalalle ongelma ja mikä ei!
Sami, miksi Jumala lähetti Poikansa kuolemaan ristillä puolestamme, jos lain täyttäinen ei ollut Jumalalle mikään ongelma?
”Sillä mikä laille oli mahdotonta, koska se oli lihan kautta heikoksi tullut, sen Jumala teki, lähettämällä oman Poikansa syntisen lihan kaltaisuudessa ja synnin tähden ja tuomitsemalla synnin lihassa, että lain vanhurskaus täytettäisiin meissä, jotka emme vaella lihan mukaan, vaan Hengen.” Room. 8:3-4
Jumalan lapseksi tullaan uudestisyntymällä Hengestä eikä laista (joka on lihasta syntymistä). Hengestä syntyminen tapahtuu uskomalla evankeliumi Kristuksesta syntien sovittajana henkilökohtaisesti. Tällöin syntyy uskon suhde Vapahtajaan.
Riitta, kristinuskossa turvaudutaan juuri Vapahtajaamme. Ilman sovitusta ja ylösnousemusta, uskomme on turha.
Omatekoiset ajatukset ihmisen pahuudesta, eivät vastaa Raamatun kuvausta ihmisestä Jumalan kuvana. Kokemus myös osoittaa, että emme täytä Jumalan käskyjä. Luterilaisuudessa tämä käskyjen täyttämisen puute täytetään Jumalan peittävällä vanhurskaudella. Näin luterilaisuudessa voidaan nähdä yhtenäisen kirkon ajatus. Joten käskyjen ideaali on tavoite, jota kohden tahdolla pyrimme Jumalan armon avulla, ja pelastumme armosta.