Armollisuutta tarvitaan mutta se ei poista määrän tavoittamista.
Näin kyse on pohjiaan myöten katsottavasta asiasta mahdollisissa väärinkäytänteissä kuin muunlaisesta toiminnasta Ihmisen inkrediteettiä vastaan Hänen tai useamman Ihmisen toiminnassa. Selvistä asioistahan tulisi kirkkaampaa keskustelemalla.
Työnohjaalta tai työelämäohjaajalta armon tarjoaminen loppusissaan toisiaan kohden on kesken jäänyttä diskussiota.
Kenenkään ei tarvitse pyytää anteeksi, kukaan ei joudu katumaan, eikä kenellekään synny syyllisyyttä. Onhan tämä hyvin kirkkomme piirissä tunnustettua.
Asian vaiva on vain siinä ettei menettely synnytä rakkaudellisuutta takaisin mikä ehkä ennen vaivoja on ollut hallitsevaa työyhteisössä.
Näin olisin varovainen uskomaan Armon tarjoavan yksinomaan hyvää ratkaisua.
Kristinuskon keskiössä on Kristus. Kristuksen asia oli tulla kertomaan, että Jumala rakastaa kaikkia ihmisiä jopa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa syntiemme sovitukseksi. Avasi ihmisille tien Jumalan luokse. Eikö?
Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi meille sovituksen sanan. 2 Kor. 5:19
Juuri tuosta rakkaudesta käsinhän Irja Askola puhuu. Ja niin minäkin uskon.
Askolan haastattelu loppui: ”Kirkon tärkein työ tapahtuu julkisuudelta piilossa. Ihmisten auttaminen hädän hetkellä, läheisen kuollessa tai talouden romahtaessa on kirkon perustyötä.”
Askolan mielestä diakonit tekevät arvokkainta kristillistä työtä auttamalla ihmisiä arjen keskellä. ”Jos piispa menisi lakkoon kahdeksi viikoksi, sitä tuskin huomaisi kukaan. Jos kirkon diakoniatyöntekijät menisivät lakkoon, se olisi katastrofi tuhansille suomalaisille.”
On ihan pakko kysyä teiltä luterilaislta, mitä tykkäätte tuollaisesta ajatuksesta, että kirkon ”tärkeintä ja arvokkainta” työtä on diakonia? Minä en siis todellakaan väheksy diakoniaa. Raamattu kehottaa huolehtimaan köyhistä ja tiedämme hyvin, mitä on oikea jumalanpalvelus Jaakobin mukaan. Ja se on meidän jokaisen tehtävä. Ei vain palkattujen diakonien.
Eikö kuitenkin jopa enemmän tärkeää ole pitää esillä pelastuksen sanomaa? Jeesuskin kehotti ennen kaikkea hankkimaan ”sitä ruokaa, joka pysyy hamaan iankaikkiseen elämään”. Eli hän tarjoaa meille itseään elämän leipänä.
Hän lähetti omansa nimenomaan julistamaan evankeliumia ja kastamaan ne jotka uskovat. Ja hän lupasi, että joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu.
Pitää tietysti myös opettaa uskovat pitämään kaikki, mitä Jeesus käski meidän pitää.
Minä en löytänyt, Sonja, Askolan kirjoituksesta lainkaan noita hyviä painotuksia, joita sinulla oli. Päinvastoin hän sivuuttaa ne tyystin.
Kristus tuli syntisiä pelastamaan. MUTTA, Jeesus sanoi syntiselle naisellekin, mene, ÄLÄKÄ ENÄÄ SYNTIÄ TEE!
Pyhä Henki ohjaa totuuteen, jos ihmisellä on usko. Muussa tapauksessa on vain totena pitämistä. Se on eri asia.
Päivi Räsästä syyttelemällä tyhjästä tulee kirkon luopumus esiin. Päivi pitää Raamatusta kiinni, eikä kiellä sitä. Häntä vastaan hyökätään, kuten pahalainen on aina tehnyt Herran omia kohtaan.
Päivillä on rauha Jumalansa kanssa. Ei ole huono asia ministerille elää uskosta. On edes joku ylemmän tahon päättäjä, joka kunnioittaa Jumalaa.
Toivon samaa armoa muillekin päättäjille. Myös parannuksen armoa.
Risto Kauppinen, Mateuksen evankelumin lopussa Jeesu selkeästisanoo, mikä häen seuramisessaan on keskeisintä:
diakoniset TEOT! Niiden mukaan jaetaan poruka vuohiin ja lampaisiin.
Diakoniatyön volyymiä kirkossa on suhteessa kirkon budjettiin raskaasti liioiteltu. Vois olla todella paljon suurempaa ja kattavampaakin. Mutta edellytäsi luopumista kerskarakentamisesta, tietyistä suurista palkoista ja kalleista dekoraatoista jne.
Otsikkoon viitaten totean, että itse Askolan asema piispana on ongelmallinen.
Hän julistaa maan suurimman päivälehden näkyvässä haastattelussa eriävää mielipidettä työnantajaorganisaationsa aviliittokäsitykseen.
Maanpuolustusalueen johtaja joka ei usko maanpuolustukseen?
http://scholar.google.fi/scholar?cluster=17192221241458381654&hl=fi&as_sdt=0,5&as_vis=1
Erilaisia näkökantoja päivän aiheeseen.
Minä en ymmärrä mitä ongelmallista Räsäsen roolissa on. Olisiko parempi, jos viran haltija olisi vaikkapa ateisti, muslimi, tai juutalainen? Sittenkö kelpaisi paremmin kuin kotimainen kristitty.
Askolan on turha stressata Räsäsen mahdollisesti antamaa huonoa kuvaa kirkosta. Jos ihminen on niin sivistymätön, ettei tajua sisäministerin virkaa ja tehtäviä, eikä erottaa niitä ihmisen henkilökohtaisista vakaumuksista, niin ei voi mitään.
Jotain paradoksaalista on siinä, että monet kirkon julkisuuskuvasta huolissaan olevat kristityt hyökkäävät Räsästä vastaan kiivaammin kuin konsanaan saatananpalvojia, ateisteja ym. vastaan. Omat koirat pitävät puremisesta?