Armo avaa autuuden

Kerran lähetysmatkallamme tapasimme valtavan puun kaatuneen tien yli. Paikalliset ihmiset olivat sitä raivaamassa. Me emme voineet mitenkään vaikuttaa tien aukaisuun. Kylän asukkaat tekivät sen. Meidän kulkumme pääsi jatkumaan heidän työnsä takia.
Samoin on meidän taivastiellämme. Itse emme pysty tietä avaamaan. Vain Kristus on voinut sen tehdä. Hän on Golgatan sovintotyöllään raivannut meille avoimen tien, joka vie aina taivaaseen asti.

Sunnuntai 26.01.2020
3. sunnuntai loppiaisesta
Jeesus herättää uskon
1. lukukappale: Jes. 30:18–21 tai 2. Kun. 5:1–15

Käsittelen tässä sunnuntain Jesajan kirjan lukukappaletta.

Tekstissä on kolmekin sanaa, jotka puhuvat uskomme keskeisestä sanomasta, että Jeesus on pelastanut meidät armosta ja että juuri Kristuksen armon tähden olemme tulleet vanhurskautetuiksi eli Jumalalle kelpaaviksi: Armollinen, armahtaa ja Jumalan antama oikeus. Tämän Jumalan laupeuden tähden olemme autuaita.

Kuitenkin Herra vain odottaa,
että voisi olla teille armollinen,
hän nousee armahtamaan teitä.
Herra on oikeuden Jumala.
Autuaita ne, jotka häntä odottavat!

Lukukappaleessa Jumala puhuttelee koko Israelin kansaa ja lupaa sille armonsa.

Aksel Valen-Sendstad sanoo:

Israelin valinta ja Jumalan armoliitto sen kanssa ilmoittavat ilmoittavat historiassa, konkreettisessa aikaan, paikkaan ja henkilöihin sidotussa tapahtumassa, että Jumala on armollinen ja laupias, ja sen, mitä tämä tarkoittaa. Julistuksen profeetallinen sanoma kokonaisuudessaan ja Israelin elämän ja historian tapahtumien profeetallinen tulkinta viittaavat tähän Jumalan armoon ja laupeuteen Jumala-uskon ja Jumala-suhteen perustana. Jumalan armolupaus ja hänen laupeutensa eivät koskaan sorru. Sen hän on ilmoittanut teoissaan.

Kirkkomme vuoden 1948 Katekismus sanoo:

73. VANHURSKAUTTAMINEN

Kun uskossa otamme vastaan Kristuksen Vapahtajanamme, Jumala ei lue meille syntejämme, vaan antaa ne meille Kristuksen tähden anteeksi. Hän pukee meidät Kristuksen puhtauteen ja pyhyyteen. Näin Jumala vanhurskauttaa meidät.

Antti J. Pietilä sanoo:

Protestanttisuuden pääkappale. Sola gratia.
Vanhurskauttaminen uskosta ilman lain töitä oli jo Lutherin mielestä articulus stantis et cadentis ecclesiae, opinkappale, jonka mukana kirkko sekä seisoo että kaatuu, eikä mikään voi olla protestanttisuudelle vaarallisempaa kuin sellaiset sen omaan piiriin tunkeutuvat ajatustavat, joiden mukaan ihminen voi jotakin pelastuksensa asiassa.

Franz Pieper torjuu ensiksi ihmisen omat mahdollisuudet vanhurskauttamisen saamiseksi, mutta jatkaa sen jälkeen Jumalan hyvyyteen perustuvan Jumalalle kelvollisuuden eli vanhurskauttamisen saamisesta:

Ihmiset voivat kuitenkin pelastua armon tietä ja niin heidän pitääkin pelastua. Tämä armon tie on ilmoitettu evankeliumissa Kristuksesta, jota sen tähden sanotaan Jumalan armon evankeliumiksi. Evankeliumi nimittäin sisältää sen ihmeellisen asian, että Jumala katsoo ihmiset vanhurskaiksi ja pelastaa heidät uskon kautta ilman lakia, siis ilman heidän tekemiään tekoja, armosta, Kristuksen tähden (lahjaksi, δωρεὰν).
Tämä armon tie on kristinuskolle luonteenomainen piirre.

Olavi Tarvainen sanoo:

Paavalin vanhurskauttamisopin kirkkaimpana ilmaisuna voidaan pitää Rm 4:5 ”joka ei töitä tee, vaan uskoo häneen, joka vanhurskauttaa jumalattoman, sille luetaan hänen uskonsa vanhurskaudeksi”. Jumala pelastaa jopa ”aktiivisen jumalattoman”, joka on häntä vastaan kääntynyt, kapinoinut, ehkä pilkannut pyhintä. Tätä uskon radikaaleihin perustuksiin luottavaa näkemystä paradoksaalisesta, järkeä vastaan sotivasta armosta ilmentää Paavo Ruotsalaisen sana ”Ei se Herra armahda minua minun pyhyyteni, vaan minun pahuuteni tähden.”

Tässä vielä koko lukukappale Jesajan kirjasta

Kuitenkin Herra vain odottaa,
että voisi olla teille armollinen,
hän nousee armahtamaan teitä.
Herra on oikeuden Jumala.
Autuaita ne, jotka häntä odottavat!
Siionin kansa, sinä joka asut Jerusalemissa,
sinun itkusi aika on ohi!
Kun huudat häneltä apua, hän armahtaa,
hän kuulee ja vastaa sinulle.
Vaikka Herra suo sinulle vain kapean leivän
ja niukasti vettä,
hän, sinun opastajasi, ei enää kätkeydy.
Omin silmin sinä saat nähdä hänet.
Aina kun olet eksymässä tieltä,
milloin oikeaan, milloin vasempaan,
sinä omin korvin kuulet takaasi ohjeen:
– Tässä on tie, kulkekaa sitä.

********************************************

Aksel Valen-Sendstad. Kristillinen dogmatiikka. Suomeksi toimittanut Raimo Mäkelä. Jyväskylä 1985. ISBN 951-619-152-5 ja ISBN 951-9039-03-1

Suomen evankelis-luterilaisen kirkon Katekismus. Hyväksytty Suomen kuudennessatoista varsinaisessa kirkolliskokouksessa vuonna 1948

Antti J. Pietilä. Kristillinen dogmatiikka III. Helsinki 1932

Franz Pieper. Kristillinen dogmatiikka. Lyhennetty laitos J.T. Müller. Suomentaja Heikki Koskenniemi. Helsinki 1961

Olavi Tarvainen. Kristillinen usko ja elämä. Systemaattisen teologian pääpiirteet. Jyväskylä 1982. ISBN 951-621-365-0