Arkkipiispa ja suomalaisuus
Rooma, eikun anteeksi pikkuinen Åbo on puhunut. Korkealla kirkon hierarkiassa olevat hankkivat lisäpisteitä tykkäämisillä facebookissa. Vain pari poikkipuolista kommenttia nekin maallikoilta. Minä rohkenin esittää facebookissa heti sunnuntaina, että kirkko, se on seurakunta ei voi olla olematta myös lokaalinen. Tänään oli HS:n mielipidesivuilla kaksi kommenttia.
Arvo Jäppinen toteaa, että ”kirkon päämies tulee kuitenkin vähintäänkin epäsuorasti antaneeksi viestin, ettei kirkko edes eettisessä mielessä pidä yhteistä etuamme puolustamisen arvoisena.” Erkki Hylkilän vaikutelma on, että ”vaikka kirkolla on esitettävänä kristinuskon hyvä sanoma, se oin ikäänkuin vetäytynyt kansalaisten todellisuudesta sivuun.”
Kansalaiset siis odottavat, että kirkko on läsnä aidosti heidän todellisuudessaan. Minusta se on luonnollista myös luterilaisen kansankirkkoajatuksen pohjalta.
Lukekaapa tuo haastattelu Helsingin Sanomista ja ihailkaa, kuiunka selkeä näkemys tavallisella toimittajalla on uskon asioista!
Tässä virikkeeksi keskeisen lauseet HS:n haastattelusta: "Kirkko nationalistisena instituutiona on historiaa", arkkipiispa sanoo. Toimittaja: Suomalaisuus ja luterilaisuus kietoutuvat yhä tiiviisti yhteen. Ja nyt kirkon johtaja sanoo, ettei kirkon tehtävä ole puolustaa kansallisia etuja.
Ja myös loppulause, arkkipiispa :"Kun oli puhetta siitä, että kuullaanko kirkon ääniä. Niin voi ajatella niinkin, että ne saavat sen tilan, joka niillä nyt suomalaisessa kulttuurissa on." Toimittaja: Kirkko ei ole suomalainen, mutta suomalaiset päättävät, kuunnellaanko sitä täällä.
41 kommenttia
Tiedät oikein hyvin mitä tarkoitan.
Hyvä Seija
Toki mainitsemasi asiat ovat tärkeitä ihan ihmisyyden kannalta. Suomen kirkon johto vetää linjaa, jossa humaanisuus on kaiken ydin. Kristinuskon pelastussanomasta ei ole enää mitään puhuttu.
Martti Pentti
No voi, eihän nyt toki. Tärkeintä asiaa, syntien anteeksisaamista ja pelastusta ei vaan kirkon johto enää mainitse lainkaan puheissaa. Siinä on suuri kuilu. Kuulisipa edes joskus. Saarnat ovat kirkoissa jo kauan olleet niin hengettömiä, poikkeuksia onneksi on, kylläkin harvassa. ’Puolustin’ luterilaista hiljaiselokantaa erittäin pitkään, mutta en enää voi. Johto on linjallaan tehnyt tehtävänsä.
Kimmo Wallentinin sisäinen dhimmi estää häntä kummeksumasta perheensä hätään jättämiä miehiä. Islamissa naiset ja lapset ovat vähempiarvoisia kuin miehet ja siksi heidät sopii jättää oman onnensa nojaan.
Kirjoittaja
Seppo Väisänen
Olen historian maisteri ja eläköitynyt YLE:n toimittaja. Kirjoittelen yhteiskunnasta, historiasta, kirkosta ja uskonnosta syrjäisen ja sivuun pannun asemasta. Kannatan kansankirkkoa, kirkollisesti olen vapaamielinen traditionalisti, joka määrittyy blogiensa kautta. Tutkimuksellisia kohteitani ovat virret ja Luther sekä tietenkin vuosi 1917.
Kimmo Wallentin. En tiedä minkä vuoksi nuoret miehet tulevat yksin mutta tuntuu oudolta että jos miehellä on vaimo ja lapsia että hän jättää heidät oman onnensa nojaan. Onko sinusta tämä aivan luonnollista?
Ilmoita asiaton kommentti