Suomalaisia kohahdutti ennen juhannusta uutisoitu terrorismin uhka, joka kohdistui Temppeliaukion kirkkoon. Isisin propagandakoneiston Dabiq-lehdessä kirkko mainittiin jo aikaisemmin pakanallisen maallistuneena kohteena. Kohde oli symbolisesti tarkkaan valittu.
Meillä islamilainen terrorismi on nähty radikalisoituneen ääriaineksen toimintana, jossa uskonto valjastetaan maallista ja poliittista valtaa haluavien ryhmien tavoitteiden keppihevoseksi. Kristillisen ja islamilaisen maailmankuvan polarisaatiosta on keskusteltu vain vähän, mutta nyt on kuulunut huolestuneita äänenpainoja: onko sittenkin kyse laajemmasta uskontojen välisestä taistelusta, ei vain ääriaineksen touhusta? Samoin on kysytty, muodostaako lisääntyvä islamilainen kulttuuri uhkan suomalaiselle, maallistumisesta huolimatta varsin yhtenäiselle, kristilliselle kulttuurille.
Talvella 2017 Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa käynnistetyssä tutkimushankkeessa selvitetään uskonnollisten ryhmien välisiä ennakkoluuloja. Kahdesta itä-suomalaisesta vastaanottokeskuksesta kerätyssä aineistossa kysyttiin muslimien (147 vastaajaa) stereotypioita kristityistä ja meta-stereotypioita muslimeista. Vastaajia pyydettiin arvioimaan, kuinka monen henkilön sadasta he olettavat toimivan tai käyttäytyvät kysytyllä tavalla.
Stereotypia on yleistävä ja yksinkertaistettu käsitys ryhmästä, jonka kaikilla jäsenillä uskotaan olevan samankaltaisia piirteitä. Meta-stereotypia on jonkun ryhmän jäsenen arvio siitä, mitä ulkoryhmään kuuluvat ajattelevat heistä. Se on sisäryhmän jäsenen stereotypia siitä, mitä kuvittelee ulkoryhmäläisten ajattelevan sisäryhmäläisistä. Suomalaiseen kulttuuriin meta-stereotypian idea on helppo istuttaa. Meidän sanotaan aina arvailevan mitä muut meistä ajattelevat. Meta- ja stereotyyppinen ajattelu edellyttää sisäryhmän, johon itse kuulun ja ulkoryhmän, ne muut, joista en välttämättä paljoa tiedä, mutta minulla on näkemykseni ”heistä”.
Tutkimustulosten mukaan muslimit pitävät kristittyjä erittäin luotettavina (81 % kristityistä on luotettavia) ja hyvin rehellisinä (78 %). Kristittyjen katsotaan olevan asiantuntevia ja älykkäitä (76 %). Muslimit pitävät kristittyjä toisten etua ajavina ja hädässä olevia auttavina (75 %). Muslimien mukaan 46 prosenttia kristityistä on dogmaattisia, eli sellaisia, jotka eivät voi erehtyä, koska ajattelevat toista mieltä olevien olevan ilman muuta väärässä. Kristittyjä ei pidetä kovin impulsiivisina (43 %), eikä auktoriteettiuskoisina (42 %). Näiden tulosten perusteella on vaikea nähdä, että tavalliset muslimit olisivat nousemassa kristittyjä vastaan, ja että kristittyjen ja muslimien mielipiteet olisivat polaroitumassa. Muslimien käsitykset toisen uskonnon edustajista ovat myönteiset ja arvostavat. Provosoitumiselle, saati radikalisoitumiselle ei tulosten perusteella ole sijaa.
Meta-stereotypioiden mukaan muslimit arvioivat, etteivät kristityt pidä heitä erityisen luotettavina (57 %) tai rehellisinä (62 %). He ajattelevat, etteivät kristityt pidä heitä kovin asiantuntevina ja älykkäinä (61 %), sen sijaan hieman altruistisempina kristittyjen oletetaan pitävän muslimeja (67 %). Muslimit eivät ajattele, että heitä pidettäisiin dogmaattisina (44 %), tai erityisen impulsiivisina (60 %). Auktoriteettiuskovina he eivät usko kristittyjen heitä pitävän (48 %). Meta-stereotypioiden perusteella muslimien kokemus on, etteivät kristityt pidä heitä fanaattisina tai erehtymättöminä, aina oikeassa olevina. Lievä huolenaihe ovat ne muslimien meta-stereotypiat, ettei heihin täysin varauksetta luoteta ja että heidän rehellisyyttään, vaikka vähänkin, epäillään. Tutkimuksen tulos ei ole hälyttävä, mutta se on muistutus siitä, miten nurja kokemus voi syntyä pienenkin vihjeen perusteella. Meta-stereotypioita ei esiinny, ellei niiden muodostumiseen ole todellista alkusyytä.
Tutkimuksen tulokset osoittavat, että kristinuskon kannalta katsoen uskontodialogissa on onnistuttu suhteellisen hyvin, mutta vielä on paljon parannettavaa. Onnistumisena voi pitää muslimien stereotypioita, joiden mukaan kristityt nähdään rehellisinä, luotettavina ja lähimmäisistä huolehtivina, ei joustamattomina besserwissereinä. Samalla on vahvistettava muslimien kokemusta luotettavuudesta ja tuettava heidän uskoaan omiin kykyihinsä ja osaamiseensa.
Meta-stereotypioiden äärilaidalla on itsensä toteuttava ennuste. Jos jossakin ihmisryhmässä yksilöt uskovat, että heitä pidetään epäluotettavina tai epärehellisinä, he alkavat pikkuhiljaa käyttäytyä odotusten mukaisesti. Onneksi itseään toteuttava ennuste on vastassa myös toisella, positiivisella laidalla. Luottamus lisää luotettavuutta, vastuun antaminen vastuullisuutta ja mahdollisuuksien avaaminen mahdollistaa potentiaalin täyden käytön. Tällaisessa yhteiskunnassa uskonnot eivät ole uhka toisilleen, vaan ne rikastuttavat toisiaan.
Antti Räsänen
uskonnonpedagogiikan professori
Helsingin yliopisto
Taitaa piispa sortua siihen mitä muita syyttää. Perhesuunnittelua muiden kuin oman avioliiton osalta ei piispan tarvitse harjoittaa. Vaikuttaa siltä, että piispa ei tykkää lapsiperheistä. Jokainen aviopari itse päättää montako lasta he haluavat. Kaikki lapset ovat Jumalan lahjaa, joten ihan jokainen aviopari ei lapsia saa, vaikka niin haluaisivat. Jatkossakin on pieniä ja suuria perheitä, eikä kirkon siihen tarvitse puuttua.
En oikein ymmärrä Heinilän kommenttia. Heinilä kirjoittaa, että ”jokainen aviopari itse päättää montako lasta he haluavat”. Piispa totetaan haastattelussa, että ” perhesuunnittelu on käsitykseni mukaan jokaisen perheen oma ja sisäinen asia.”
Millä tavoin Heinilän ja Bylundin ajatukset eroavat toisistaan vai onko kyse vain siitä, että Heinilä haluaa nillittää ihan tavan vuoksi ja keksii tikusta asiaa koska kyseinen piispa on naispuolinen?
Heinilä: ”Taitaa piispa sortua siihen mitä muita syyttää.”
Tarkoitatko nyt ihan tosissasi sitä, mitä sanot??? Siis että piispa harjoittaa seksuaalista väkivaltaa pakottamalla naisia synnyttämään???
Heinilä: ”Perhesuunnittelua muiden kuin oman avioliiton osalta ei piispan tarvitse harjoittaa.”
En ymmärrä myöskään mitä tarkoitat edellä olevalla kannanotollasi??? Piispa Koivunen Bylundhan sanoo yksiselitteisen selkeästi: ” hengellinen yhteisö ei voi päättää esimerkiksi siitä, miten monta lasta nainen synnyttää.”
Hän sanoo myös täysin selvästi, että: ”Perhesuunnittelu on käsitykseni mukaan jokaisen perheen oma ja sisäinen asia.”
Perin kummallinen kommentti sinulta.
Jusu.
Ehdit ensin. Kirjoitin kommenttiani, enkä huomannut, että puutuit jo samaan asiaan. Sorry.
Mutta tulihan asia todetuksi oikein tuplasti.
Turhaa piispa ottaa kantaan sellaiseen asiaan, joka hänelle ei kuulu. Jokainen aviopari itse päättää, että haluavatko lapsia vai ei ja mikä heidän mielestä on sopiva lapsiluku.
Juha, eikös se juuri äsken vielä ollut mielestäsi Jumala, joka päättää mikä on oikea lapsiluku? Vai tarkoititko vain, että aviopareilla on se kuuluisa vapaa tahto haluta itsekin jotain;)
Ihan jokainen aviopari ei saa lapsia, vaikka haluaisivat. Näin vain on. Joskus meidän toiveet eivät vain toteudu.
Heinilä: ”Jokainen aviopari itse päättää, että haluavatko lapsia vai ei ja mikä heidän mielestä on sopiva lapsiluku.”
Koivunen-Bylund: ” Perhesuunnittelu on käsitykseni mukaan jokaisen perheen oma ja sisäinen asia.”
Miksei piispa voi esittää kantanaan, että perhesuunnittelu on perheen oma ja sisäinen asia??? Niinhän sinäkin teet. Etkö vieläkään tajua, että piispa on kanssasi samaa mieltä???
Heinilä: ”Turhaa piispa ottaa kantaan sellaiseen asiaan, joka hänelle ei kuulu.”
Piispahan nimen omaan esittää kantanaan, että perhesuunnittelu on perheitten sisäinen yksityisasia, eikä kuulu kellekään muulle. Ei kirkolle, minkään sorttiselle uskonnolliselle yhteisölle, ei hänelle, ei papeille, ei poliiseille, ei presidentille eikä eduskunnalle. Ainoastaan parille itselleen, joka perheen perustaa tai on perustanut.
Ymmärsitkö???
Yskä ymmärretty.
Heinilä on itse asiasta täsmälleen samaa mieltä Bylundin kanssa, mutta ruikuttaa siitä, että naispiispa puuttuu konservatiivisen uskonlahkon asioihin.
Minun mielestä on hienoa, jos on isoja perheitä. Mitään syytä ei kirkolla ole rajoittaa lasten lukumäärää perheissä. Jokainen aviopari itse päättää käyttääkö ehkäisyä vai ei. Miksi kirkko tähänkään puuttuisi? On myös aviopareja, jotka eivät saa lapsia, vaikka niin haluaisivat, eikä tähänkään kirkon tarvitse mitään puuttua. Ymmärsin, että piispa ei hyväksy muunlaista Raamatun tulkintaa kuin mitä hän on. Jotenkin tuntuu siltä, että hän haluaisi rajoittaa lasten lukumäärää lestadiolais perheissä, mutta voin olla väärässä.
Kommenttini loppuosa korjattuna: Ymmärrän niin, että piispa ei hyväksy muunlaista Raamatun tulkintaa kuin mitä hänellä on. Jotenkin tuntuu siltä, että hän haluaisi rajoittaa lasten lukumäärää lestadiolais perheissä, mutta voin olla väärässä.
Heinilä: ”Mitään syytä ei kirkolla ole rajoittaa lasten lukumäärää perheissä. Jokainen aviopari itse päättää käyttääkö ehkäisyä vai ei.”
Tästähän juuri piispa Koivunen-Bylund on kanssasi ihan täsmälleen samaa mieltä. Eihän hän pyri rajoittamaan lasten lukumäärää sanoessaan: ”Perhesuunnittelu on käsitykseni mukaan jokaisen perheen oma ja sisäinen asia. Kirkko menee aika vaaralliselle tielle, jos se alkaa lukea lakia, että näin pitää tehdä tai näin ei saa tehdä.”
Piispahan nimenomaan kritisoi sitä, että jotkut uskonnolliset suuntaukset, paavi porukka mukaan luettuna katsoo oikeudekseen puuttua perheen sisäiseen päätöksentekovaltaan kieltämällä perhesuunnittelun ja ehkäisyn.
Koivunen-Bylund siis korostaa juuri sitä, että jokaisella parilla, joka perhettä perustaa tai on jo perustanut, on oikeus ihan itse, omana yksityisasianaan päättää ehkäiseekö vai ei.
Hän on siis kanssasi ihan täsmälleen samaa mieltä kun sanot, että: ”Mitään syytä ei kirkolla ole rajoittaa lasten lukumäärää perheissä. Jokainen aviopari itse päättää käyttääkö ehkäisyä vai ei.”
Joko ymmärsit, vai pitääkö vielä yksinkertaisemmin yrittää vääntää rautalangasta sama asia???
Kuuluuko jonkin totuusgheton oppiin se, että luettu ymmärretään vasta sitten, kun se on käännetty gheton omalle kielelle ?
Tähän kuulu ehdottomasti se, että ensiksi luetaan tahallaan väärin ja sitten syytetään siitä mikä on ymmärretty väärin.
Minusta Piispa Bylund on oivaltanut asian hyvin ja ytimekkäästi!
Piispa Bylund on oivaltanut paljon muutakin:
Hän tuli tuomiorovastina tunnetuksi erityisesti 1998, kun hänet valittiin vuoden upplantilaiseksi. Syynä valintaan oli hänen siviilirohkeutensa jumalanpalveluksessa, jossa oli esillä Elisabeth Ohlson Wallinin Ecce Homo -kuvia.
Raamatun 12 avainkertomuksen yhdistäminen homo
–
seksuaalisuuteen kosketti monia ja herätti kohua lähes
kaikkialla, missä se esitettiin. Suomessa perheoikeuksia
lesboille ja homoille ajava Seta, tarkemmin Helsingin
seudun Seta, toimi näyttelyn tuottajana. Useat konserva
–
tiiviset kristilliset piirit ja yksittäiset henkilöt vastustivat
näyttelyn esittämistä vetoomuksilla. Ecce Homo –näyttelyn
suomalaista vastaanottoa tutkinut Satu Silvanto (2002)
onkin tulkinnut näyttelyn vastaanoton kulttuurikiistaksi.
Näyttelyn avajaispäivänä Suomen valokuvataiteen muse
–
on ovella päivysti säkkeihin pukeutunut ryhmä pappeja,
jotka jakoivat omia lentolehtisiään näyttelyvieraille. Myös
34 kansanedustajaa (kuudesta eri puolueesta) allekirjoitti
vetoomuksen näyttelyn peruuttamisesta, koska se sisäl
–
si heidän mielestään jumalanpilkkaa. Tällä perusteella
näyttelystä esitettiin Suomessa myös yksi tutkintapyyntö
poliisille. (Silvanto 2002, 36, 44, 47-49, 111.)
Jos kopi- oi tekstiä jostain toi- sesta Internet-sivus- tosta, tavutus kannattaa pois- taa, koska teksti näyttää muuten hassul- ta.
Jeesus ei aikoinaan varoitellut, vaan jyrkästi kielsi naisten toimimisen paimenena. Asia tuli Paavalin toimesta kaikkien tietoon. Nyt kun katselee tätä pohjolan naispappien toimintaa, ymmärtää kiellon helposti.
Anna sitaatti missä Jeesus kielsi naisten olemasta paimenia. Anna ihan sanatarkka sitaatti!
”On seksuaalista väkivaltaa pakottaa synnyttämään” kertoo otsikko. Oikeasti, ei kait ketään pakoteta synnyttämään? Eivätkö naiset aivan vapaaehtoisesti mene synnytysosastolle, useat jopa varsin etuajassa. En ole törmännyt sellaiseen, jota olisi pakotettu synnyttämään tai joka olisi omasta tahdostaan jättänyt synnyttämättä. Kotimaa24:ssa kuitenkin tunnutaan tietävän, että lestadiolaiset näin tekisivät. Tämähän ei ole totta ollenkaan!
Mielestäni on tärkeää, että otsikko kuvastaisi jotenkin aihetta. Pakkosynnytys yms. termit ovat hyvin harhaanjohtavia. Ei kukaan nainen halua vauvaa pitää kohdussaan loputtomiin.
Käsite ”pakkosynnytys” ymmärretään enemmänkin aborttina; pakotteena synnyttää. Ymmärtääkseni lestadiolaiset eivät ole abortin kannattajia, eivätkä näin siis pakkosynnyttäjiä. Tässä ei ole mitään näsäviisasta.
Synnytys itse on yleensä itsenäinen prosessi, mutta pakkosynnytys aborttiin verrattava. Voit vaikka hakukoneella etsiä. Edelleen, on tärkeää pysyä asiassa eikä mennä räikeästi omatekoisilla termeilla viemään ihmisiä harhaan.
Voisiko ylläpito puuttua tuhon Jusu Vihervaaran toistuvaan spämmäämiseen???
Ja voisiko puuttua myös sinun loputtomaan spammaukseen naispappeutta vastaan?
”Voisiko ylläpito puuttua tuhon Jusu Vihervaaran toistuvaan spämmäämiseen???”
Ylläpidolla ei ole täällä tapana puuttua asiallisiin ja aiheessa pysyviin kommentteihin.
On se kummaa ensin valitetaan ettei kirkossa oteta kantaa sitten kun otetaan tulee Heinilä ja hänen hengenheimolaiset meuhkaamaan heti vastamielipidettä.. Hoh hoijaa.
Kukahan täällä meuhkaa vastamielipiteitä?
Melkein jokaisen minunkin kommenttini perässä on kommennti, jossa esitetään haiseva vastalause minun kommentilleni. Joten ketkähän niitä tehtailevat?
Salme kannattaa katsoa ensin peiliin ja haistella ilmaa ennenkuin klikkaa ”lähetä kommentti” osiota.
Vanha kansa ilmaisee selkeästi ”Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan.”
Kannattaa siis valita sanojaan, eikä joka paikkaan kannata pukata mielipiteitään.
Albert, minä olen itsenäisesti ajatteleva nainen, joka kyllä tietää mihin kommentoi ja mihin ei. Peiliin katson lähinnä silloin kun ehostan kasvojani.
En epäile ettetkö ajattele itsenäisesti ja sen huomaa varmaan kaikki.
Mielestäni sointuu marttyyrileikiltä: ”Melkein jokaisen minunkin kommenttini perässä on kommennti, jossa esitetään haiseva vastalause minun kommentilleni.” Em kommentista johtuen tulen pakosta siihen tulokseen ettei vain yksin kasvoja ehostaessa, vaan myös mielipiteitä kirjoittaessa kannattaa vilkaista peiliin.
Luin ja kuuntelin tuon Tuulikki Koivunen Bylyndin haastattelun. Eihän siinä oikeastaan mikään pitänyt paikkaansa. Miten noin lyhyeen haastatteluun mahtuu näin tavaton määrä tietämättömyyttä ja ennakkoluuloja?
”Koivunen Bylundin mukaan hengellinen yhteisö ei voi päättää esimerkiksi siitä, miten monta lasta nainen synnyttää.”
Voiko kukaan päättää tarkkaa määrää montako lasta nainen synnyttää? Ei sitä voi tehdä hengellinen yhteisö eikä kukaan mukaan. Edes perhe itse ei voi määrätä tarkkaa määrää, koska ero voi tulla, kuolema voi yllättää, tai vanhemmat ovat hedelmättömiä, tai yhden lapsen sijasta tuleekin kolmoset. Mutta Isä Jumala yksin tietää.
Erikseen siitten ovat he, jotka haluavat katsoa lahjat kirouksiksi, ja pyrkivät kaikella tapaa estämään omaehtoisesti lapsia syntymästä. Eikös tällainen ole pakkoehkäisyä? Ettei vaan se kirous pääsisi tähän maailmaan, ja vieläpä omalle tontille hoidettavaksi?
Nieminen: ”“Koivunen Bylundin mukaan hengellinen yhteisö ei voi päättää esimerkiksi siitä, miten monta lasta nainen synnyttää.”
Koivunen-Bylund oli siis kommentistasi päätellen kanssasi täsmälleen samaa mieltä.