Antero Laukkanen: Pride tulee, oletko valmis?
Tämän ajan hengen julistajat tulevat Setasta ja Pride-aatteen kannattajista. Ja jos ei hyväksy sanomaa, on tuomio ankara: olet suvaitsematon tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden vastustaja.
Pride-yhteisön tuottama henkinen paine, lähes pakko-osallistuminen pride juttuihin, jotta todistat olevasi suvaitsevainen ja tasa-arvoinen, alkavat olla ahdistavaa, joka vuotista pakkosyöttöä, kaiken median voimalla.
Onko tosiaan yhdenvertaisuus, tasa-arvo, suvaitsevaisuus ja oikeudenmukaisuus kutistunut pride-aatteen kokoiseksi ja näköiseksi? Onko tosiaan niin, että yritysten ja Kirkon ainoa tapa todistaa tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta, on julkisesti tukea Pride-yhteisön toimintaa? Onneksi näissä länsimaisen yhteiskunnan peruspylväissä on sisällöllisesti kysymys paljon suuremmista arvoista, kuin osallistumisesta pride-toimintaan.
Hyvät suomalaiset, tässä tulee ilosanoma vailla vertaa: yhdenkään ihmisen ei tarvitse kokea alamittaisuutta yhdenvertaisuudessa, tasa-arvossa, suvaitsevaisuudessa ja oikeudenmukaisuudessa, vaikka ei osallistu Pride-marssiin ja tue Pride-yhteisön toimintaa.
Tässä ilosanoma myös yrityksille ja kirkolle: Ette ole yhtään vähemmän yhdenvertaisia, tasa-arvoisia, suvaitsemattomia tai epäoikeudenmukaisia, vaikka ette tue ja osallistu Pride-yhteisön toimintaan. Jokainen yritys ja yhteisö voi näitä arvoja kuvata ja ilmentää omassa toiminnassaan, ilman Pride-yhteisön toimintaan osallistumista. Kun yritys päättä tukea Pride-tapahtumaa se samalla laittaa työntekijänsä hankalaan välikäteen, koska oletus on, että myös työntekijöillä on velvollisuus tukea työnantajansa arvovalintoja. Yritysten olisi hyvä pysyä neutraalilla maaperällä ja näin kunnioittaa kaikkien asiakkaidensa ja työntekijöidensä moniarvoisuutta ja keskittyä omien arvojensa soveltamiseen työyhteisössä.
Suuryritykset Finnair, Neste, Alko, Nordea ja K-ryhmä kertovat haluavansa viestittää omalla osallistumisellaan koko työyhteisön tukea Pride-yhteisön arvoille. Tämä on rohkea yleistys. Rohkenen epäillä, etteivät kaikki heidän työntekijänsä tue Pride-ideologiaa ja ole valmis kantamaan Pride-lippua. Entä miten käy niiden työntekijöiden, jotka avoimesti ilmaisevat, etteivät halua olla osallisena yrityksen Pride-toimintaan? Saavatko he arvostusta ja kunnioitusta omalle valinnalleen?
Haluaisin nähdä näiden suuryritysten keskittyvän palkkatasa-arvon toteuttamiseen yhtä suurella näkyvyydellä ja tarmolla, kuin Pride-yhteisön tukemiseen. Sillä olisi suuri vaikutus ja merkitys yhteiskunnallisen yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon toteutumisessa. Olkaamme vapaita olemaan osallistumatta ja silti tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden kannattajia, ilman häpeää ja syyllisyyttä.
Antero Laukkanen
Kansanedustaja (kd), sosiaalineuvos
179 kommenttia
”Onko tosiaan yhdenvertaisuus, tasa-arvo, suvaitsevaisuus ja oikeudenmukaisuus kutistunut pride-aatteen kokoiseksi ja näköiseksi?”
Kas kun ko Laukkasen luettelemat arvot ovat valistusfilofien, työväenliikkeiden ja naisasialiikkeidn ankarien ponnistelujen kautta jo saatu paljolti voimaan, joten nyt koitosta käydään tietenkin siellä, minne pahoja aukkoja on vielä jäänyt, ja missä ko arvoja yhä vastustetaan. Näin arkilogiikan mukaan.
Antero hyvä, yritys pysyy neutraalilla puolella siinäkin tapauksessa, jos haluaa näkyvästi vastustaa syrjintää ja osallistua pride-liikkeeseen? Koitat varmaan sanoa, että ne työntekijät, jotka eivät hyväksy homoseksuaalisuutta, pitäisi ottaa tässä jotenkin huomioon? Ei pidä, koska silloin yritys osallistuu lainvastaiseen syrjintään. Mitä jos löytäisit raamatustasi ne laupeutta ja lähimmäisen rakkautta korostavat tekstit?
Kaikilla ihmisillä on oma päätösvalta elämänsä ratkaisuihin. Työtehtävissä se on toiminta työnantajansa tavoitteiden mukaisesti. Sen ulkopuolella vastuu on täysin henkilökohtainen vaikka esim. äänestää mitä puoluetta haluaakin.
Meidän ihmisten tasa-arvoisuus etenee huolimatta kirkon käsityksistä. Me kaikki ihmiset synnymme tasa-arvoisina tänne maailmaan.
Kansanedustaja Laukkanen puhuu asiaa. Erityisen hyvä on huomio tämän Priden muuttumisesta jonkunlaiseksi pakonomaiseksi mukana-olo näytökseksi joka todistaa osallistujan ja taustayhteisön suvitsevaisuudesta ja muista hyvistä arvoista. Aivan oikein, voivatko suuret yritykset nyt kirkko mukaanlukien osallistua kaikkien jäsentensä nimissä? Tässä koko kuviossa on kyllä aika ikävä sivumaku.
Itse asun pienellä paikkakunnalla missä ihmiset ovat yleisen mielipiteen ja keskinäisen sosiaalisen painostuksen orjuuttamia siinä määrin, että tämä tasa-arvon ja suvaitsevaisuuden julkinen todistelu tuntuu erityisen keinotekoisellta ja vastenmieliseltä. Jos joku yrittäjä ei laita sateenkaarilippua kauppansa ikkunaan hänet leimataan ikävällä tavalla. Noloa touhua.
Kovasti mielenkiintosta tämä keskustelu.
Piispatkin ovat tehtäväksiantoaan selitelleet mielenkiintoisesti, eli pitäisi ensin huomata mistä puhutaan. Voiko tämä nyt olla Piispojen kannaksiotoksi todeksi uskottavaa.
Näin ennenpitkää tullaan asiaan jolloin kirkko vihkii kaikki kelpoisuutta osoittavat parit tai sitten kirkko luopuu vihkioikeudesta.
Kun nykytilanne jatkuu ollaan tilanteessa jolloin voidaan kyllä vihkiä parkkihallissakin ja jääkiekko·ottelun erätauolla edelleenkin papin mukana ollessa mutta alttariyhteyttä asialla ei samansukupuolisessa katsomisen mallissa ole vaikka lupa vapaaehtoisessa katsomisessa papeille annettaisiin ilman kirkon päätöksiä.
Näin asian ei pitäisi olla liian haasteellinen katsoa ja huomata.
Valitettavaahan on ollut Piispojemme vaitonainen puheenvuorojen käyttö edeltävissä kirkolliskokouksissa asiasta puhuttaessa. Ei asia kovin hengellistä tiennäyttöä kirkolliskokousedustajille ole näyttänyt.
Näin ollen Helanderin vapaaehtoisuusmalli ei samansukupuolisessa avionkonsensuksen vahvistamisen mallissa käy ennen kirkon päätöksiä kun siinä ei ole alttarin ja kirkon yhteyttä siunausasiassa vaan kyse on samasta asiasta kun uskova maallikko tai pappi siunaisi maistraatin vahvistaman avionkonsensuksen mikä sitten rinnastuu maalikolla Lutherin lupaukseen hengellisen substanssin välittämisessä ripissä.
Toki Piispat voivat ajatella moisen liikkeen kummoista tarvitsevankaan huolimatta Lutherin ymmärtäneen parin saavan osan Jumalan siunauksesta jo kihlauksessa, ja jolloin lopun osa tulisi kirkon siunaamana.
Onko edellisen katsomisen liian haasteellista Piispoillemme. En totisesti haluaisi uskoa.
Halki historian yhteiskunnalliset asenteet ovat aina muuttuneet. Ja samoin on tapahtunut kirkossa. Moni meistä kokisi 1900-luvun alun ilmapiirin hyvin oudoksi itselleen. 1700-luvun ajatukset olisivat jo hyvin käsittämättömiä. Jokainen sukupolvi on määritellyt arvonsa uudestaan.
Niin on aina ollut. Ja niin tulee aina olemaan. Halusimmepa sitä vaiko emme.
Suhtautuminen homoseksuaalisuuteen on muuttunut poikkeuksellisen nopeasti (vaikka moni seksuaalivähemmistöön kuuluva saattaa ajatella toisin). Jos yhteiskunnallisissa muutoksissa aikahorisontti on normaalisti sukupolvien mittainen, nyt puhutaan vain muutamasta kymmenestä vuodesta.
Ei tarvitse mennä kuin muutama vuosikymmen taaksepäin, yhteiskunnassa vastustettiin laajasti samaa sukupuolta olevien parisuhteita. Ei tarvitse mennä kymmentäkään vuotta taaksepäin kuin pride-kulkueiden osallistujia heiteltiin kananmunilla ja kaasukranaateilla. Ja tänään käytännössä koko puoluekenttä ja elinkeinoelämä on mukana karnevaalissa joka kerää satatuhatta osallistujaa pääkaupunkimme kaduille.
Aidosti ymmärrän sen, että osa ihmisistä on pudonnut kehityksen kelkasta. He ovat hämmentyneitä, ehkä osin hädissäänkin. Heidän ajattelunsa oli eilen valtavirtaa, tänään se on marginaalia.
Se on selvää, ettei tätä kehitystä kukaan meistä pysäyttämään pysty. Mielestäni ei edes pitäisi. Lähinnä pohdin, onko meillä keinoja saada vankkureilta pudonneet takaisin kyytiin. Laukkasen toiveet ovat turhia, osin epätoivoisia. Jotain muuta pitäisi keksiä.
Mikä estää yrityksiä Suomessa toteuttamasta palkkatasa-arvoa eli samasta työstä riippumatta sukupuolesta tai etnisestä taustasta maksettaisiin samaa palkkaa?
Yhdenkään noiden yrityksen omistajilta eli yhtiökokoukselta ei ole kysytty haluavatko omistajat, että yritys osallistuu pride riehaan.
Laukkanen: ” Onko tosiaan yhdenvertaisuus, tasa-arvo, suvaitsevaisuus ja oikeudenmukaisuus kutistunut pride-aatteen kokoiseksi ja näköiseksi? Onko tosiaan niin, että yritysten ja Kirkon ainoa tapa todistaa tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta, on julkisesti tukea Pride-yhteisön toimintaa?”
Kirkolla on huono omatunto, kun se ei vihi tasa-arvoiseen avioliittoon kirkon täysivaltaisia jäseniä. Kirkko toimii ihmisten tasa-arvoista kohtelua vastaan. Kirkko harjoittaa vasemmalla kädellään apartheidia ja oikealla kädellään koettaa selittää olevansa tasa-arvoinen ja kaikille ihmisille tilaa antava. Valhe huutaa ulos kirkon ovista ja ikkunoista, joita piispat koettavat kilvan sulkea.
Kirkko ei ole vanhurskas eli oikeudenmukainen niin kauan kuin harjoittaa eriarvostavaa politiikkaa seksuaalisen suuntautuneisuuden perusteella. Kirkko on synnin tiellä ja sen olisi tehtävä parannus. Vääryyden oikaisuun ei auta pride-marssi, vaan tarvitaan tekoja.
Kirjoittaja
eri kirjoittajia
YKSI KERRALLAAN -vierasblogissa julkaistaan yksittäisiä tekstejä kirjoittajilta, joilla ei ole omaa blogia Kotimaa24:ssä. – Jos haluat kirjoittaa, ota yhteyttä ylläpitoon.
Eikö kirkkohallituksesta todettu asian olevan bissnestä uutisen mukaan ja johtajan lausumana.
Näin hyvän asian mukana olo luo ja saa jatkuvuutta erilaisissa asiaan otoissa vaikkei niitä kannatetakkaan oikeassa uskossa ja kirkon järjestyksessä.
Ilmoita asiaton kommentti