Alussa

Niinkuin hyvin tiedetään alkaa Raamattu sanalla: Alussa. Tuo alkujohdanto taasen löytyy Tuntemattoman Sotilaan alusta. Kaiki alkaa jostakin ja päättyy jonnekkin. Kun sain tehtäväkseni paneutua tuohon sanaan, Alussa, niin ensin kuvittelin sen olevan miljoonas tutkielma Luomiskertomuksesta, mutta Raamattuhaku auttoi ymmärtämään alkuja eri tavalla. Meidän jokaisen elämälläkin on ollut alku ja nyt olemme jokainen edenneet siihen missä nyt olemme. Meillä jokaisella on uniikki käsitys elämästä, koska se on ominta aluettamme. Jokaisen käsitys asiasta elämä on myös ainutlaatuinen. Jollekkin hevosvetoinen  maatalous on esihistoriallista asiaa ja joku minun tavoin on nähnyt kehityksen sieltä asti.

Alussa Jumala siis teki asioita, jotka hyvin Raamatuistamme tunnemme. Olemmeko jo siinä harhautuneet uskostamme tiedon poluille, kun olemme alkaneet laskea sukupolvia ja aikamääriä? Olisimme vain uskoneet mitä on kirjoitettu. Nimittäin ajan kalkuloimisen tekee vaikeaksi ne ihmeelliset elinvuodet, jota epäuskossamme mielellämme hylkäisimme.  Miten reagoisimme, jos jonain aamuna olohuoneemme sohvalla istuisi itse Melkisedek, jonka ikää ei voida laskea.  Jos ottaisimme Metusalahin iän sukupolven iäksi, niin laskut menisivät sekaisin. Yhtä huonoa tulosta tulisi, jos alkaisimme antamaan Aabrahamille vain raamatullisen 80 vuoden iän. Mooseksen tosiduuni alkoi vasta siinä iässä, kun me jo hyydymme.

Merisotilaan urani alussa tiesin, että minun tulee oppia joitakin asioita täsmällisen tervehtimisen lisäksi. Vasta eläkkeelle jäädessäni ymmärsin miten paljon oli niitä asioita, joita olisi pitänyt oppia ja joihin en saanut mitään kosketusta. Samoin on uskonelämän laita. Alussa kaikki oli selkeää ja hetken tuntui, että uudestisyntyminen otti sielunviholliseltakin nirrin pois.  Pian kuitenkin sain havaita, että ei hän niin kauaksi mennytkään, vaan tuli takaisin kyselemään kommuuniasumisesta. Voitasko jotenkin tulla toimeen. En vaadi paljoa, vain vähän myötätuntoa. Kunnes huomaamme rapalan syvällä kiduksissamme emmekä enää saa itse määrätä suuntaa eikä vauhtia. Tarvitaan Suuri Kalamies, joka voi katkaista koukut ja päästää vapaaksi.

 

 

Lahtinen Lauri
Lahtinen Laurihttps://laurileevi.wordpress.com/,%20Lauri%20Leevi%20Mikael%20Lahtinen%20youtube.com
Olen eläkkeellä sotilasammatista. Vanhemmiten ovat hengelliset asiat tulleet tärkeiksi. Olen tuottanut päivänsanakirjan: Muruja Herran pöydästä. Agape-kodin pastorina tuotan joka torstai klo 12.00 noin puolentunnin live-lähetyksen, Kun corona esti kokoontumisen...Olen jatkanut torstai juttuja otsikolla. Torstaihartaus.

Niinkuin hyvin tiedetään alkaa Raamattu sanalla: Alussa. Tuo alkujohdanto taasen löytyy Tuntemattoman Sotilaan alusta. Kaiki alkaa jostakin ja päättyy jonnekkin. Kun sain tehtäväkseni paneutua tuohon sanaan, Alussa, niin ensin kuvittelin sen olevan miljoonas tutkielma Luomiskertomuksesta, mutta Raamattuhaku auttoi ymmärtämään alkuja eri tavalla. Meidän jokaisen elämälläkin on ollut alku ja nyt olemme jokainen edenneet siihen missä nyt olemme. Meillä jokaisella on uniikki käsitys elämästä, koska se on ominta aluettamme. Jokaisen käsitys asiasta elämä on myös ainutlaatuinen. Jollekkin hevosvetoinen  maatalous on esihistoriallista asiaa ja joku minun tavoin on nähnyt kehityksen sieltä asti.

Alussa Jumala siis teki asioita, jotka hyvin Raamatuistamme tunnemme. Olemmeko jo siinä harhautuneet uskostamme tiedon poluille, kun olemme alkaneet laskea sukupolvia ja aikamääriä? Olisimme vain uskoneet mitä on kirjoitettu. Nimittäin ajan kalkuloimisen tekee vaikeaksi ne ihmeelliset elinvuodet, jota epäuskossamme mielellämme hylkäisimme.  Miten reagoisimme, jos jonain aamuna olohuoneemme sohvalla istuisi itse Melkisedek, jonka ikää ei voida laskea.  Jos ottaisimme Metusalahin iän sukupolven iäksi, niin laskut menisivät sekaisin. Yhtä huonoa tulosta tulisi, jos alkaisimme antamaan Aabrahamille vain raamatullisen 80 vuoden iän. Mooseksen tosiduuni alkoi vasta siinä iässä, kun me jo hyydymme.

Merisotilaan urani alussa tiesin, että minun tulee oppia joitakin asioita täsmällisen tervehtimisen lisäksi. Vasta eläkkeelle jäädessäni ymmärsin miten paljon oli niitä asioita, joita olisi pitänyt oppia ja joihin en saanut mitään kosketusta. Samoin on uskonelämän laita. Alussa kaikki oli selkeää ja hetken tuntui, että uudestisyntyminen otti sielunviholliseltakin nirrin pois.  Pian kuitenkin sain havaita, että ei hän niin kauaksi mennytkään, vaan tuli takaisin kyselemään kommuuniasumisesta. Voitasko jotenkin tulla toimeen. En vaadi paljoa, vain vähän myötätuntoa. Kunnes huomaamme rapalan syvällä kiduksissamme emmekä enää saa itse määrätä suuntaa eikä vauhtia. Tarvitaan Suuri Kalamies, joka voi katkaista koukut ja päästää vapaaksi.