Ja Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme, ja me katselimme hänen kirkkauttansa, senkaltaista kirkkautta, kuin ainokaisella Pojalla on Isältä; ja hän oli täynnä armoa ja totuutta. (Joh. 1:14 / FB38)
Miksi sinun mielestä on (tai ei ole) tärkeää, että Jumala syntyi ihmiseksi?
Millä lailla pääsiäinen liittyy jouluun ja miksi nämä molemmat juhlat ovat meille tärkeitä?
Apostoli Johannes oli Jeesuksen rakkain opetuslapsi, entä sinulle?
Kaikki julkaistut blogini:
Niin, minun mielestäni olennaista on yksinkertainen pitäytymisemme Jumalan ilmoitettuun sanaan, ei se, minkä lainen yksinkertaisuus sopii meidän itse kunkin langenneelle järjellemme. Ja koska Raamattu opettaa Kristuksen olevan tosi Jumala ja tosi ihminen, pitäydyn siihen. Koska pelastukseni täydellisyys palautuu jäännöksettömästi siihen, että Kristus ei ainoastaan ollut täydellisesti kuuliainen täydellinen ihminen vaan Jumalihminen, joka sekä täytti Jumalan tahdon ja sovitti täydellisesti meidän syntimme. Meidän kaikkien hyväksemme ja meidän edestämme.
Marko, kiitos hyvistä kommenteista. Jumalan sanassa on koko totuus. Luottakaamme siihen.
Mielenkiintoista lukea erilaisia ajatuksiaJumalasta, Herrasta Jeesuksesta Kristuksesta. Kiitos kaikille kommentoijille ja lukijoille – tasapuolisesti.
Ajatuksia Reijon 28.12. klo20.17 kirjoittamasta. Toivottavasti annat Juha niille vielä tilaa tässä pitkähköksi venyneessä keskustelussamme.
Johannes todellakin viittaa Jeesuksen kirkkauteen, jonka jo Jesaja oli ennalta nähnyt: ”Näin Jesaja sanoi, koska oli nähnyt Kristuksen kirkkauden; juuri Kristusta hän sanoillaan tarkoitti.”(Joh12:41)
Edellisissä jakeissa on useita Jesajan profetioiden sanoja, ja niissä oli myös tuo näky taivaallisesta valtaistuimesta ja sillä istuvasta: ”Kuningas Ussian kuolinvuonna minä näin Herran: hän istui korkealla ja ylhäisellä istuimella.” Ei ole epäilystä siitä, kuka oli istuja, ”Herra” on alkutekstissä kirjainyhdistelmä JHVH, joka suomalaisessa kieliasussa on Jehova/Jahve.
Jeesus ja hänen taivaallinen kirkkautensa toki tuossa näyssä Jesajalle paljastettiin, vaikka hän tuskin vielä mitään tarkempaa tiesi tulevasta Jumalan valtakunnan kuninkaasta. Myöhemmin Raamattu osoittaa, että Jeesuksen nousu ”kirkkautensa valtaistuimelle” tapahtuisi vasta taivaaseen paluun jälkeen.
Esimerkiksi Matteuksen 25. luku kertoo, ettei Jeesus ole istunut valtajakkarallaan aina: ”Kun Ihmisen Poika tulee kirkkaudessaan kaikkien enkeliensä kanssa, hän istuutuu kirkkautensa valtaistuimelle.”(jae31) Raamatussa todetaan Jeesuksen taivaaseen paluun jälkeen, että ”nyt hän istuu Jumalan valtaistuimen oikealla puolella” eikä valtaistuimella useassakin kohdassa.(EsimHepr12:2;1:3;1. Piet3:22)
Muistelen, että jossakin uskontunnustuksessaki vilahtaa ajatus, joka esitetään Raamatussa seuraavasti: ” Kristus sitä vastoin on uhrannut yhden ainoan syntiuhrin ja asettunut pysyvästi istuimelleen Jumalan oikealle puolelle. Hän odottaa siellä, kunnes hänen vihollisensa pannaan korokkeeksi hänen jalkojensa alle.”(Hepr10:12,13)
Myös Jesajan jälkeen kirjoitetussa Danielin tekstissä kerrotaan Jeesuksen saavan vasta kaukana tulevaisuudessa hallitusvallan. Näin meille opetetaan Jeesuksesta ja hänen Isästään: ”Yhä minä katselin yöllisiä näkyjä ja näin, miten taivaan pilvien keskellä tuli eräs, näöltään kuin ihminen. Hän saapui Ikiaikaisen luo. Hänet saatettiin Ikiaikaisen eteen, ja hänelle annettiin valta, kunnia ja kuninkuus, kaikkien kansojen, kansakuntien ja kielten tuli palvella häntä. Hänen valtansa on ikuinen valta, joka ei katoa, eikä hänen kuninkuutensa koskaan häviä.”(Dan7:13;14)
Poimin tähän nyt vain muutamia todisteita Raamatusta osoittaakseni, että Jeesus ei istunut ennen maan päälle tuloaan taivaallisella valtaistuimella missään merkityksessä. Hänen Kaikkivaltias Isänsä on aina ollut kaikkeuden Päällikkö ja antaa siis Pojalleen hallitsemisvallan tarkoitustensa loppuun saattamiseksi. Tämän tulisi viimeistään osoittaa sen, mistä Raamattu sanoo myös suoraan: ”Kristuksen pää on Jumala.”(1. Ko11:3)
Ilm. 22 luvussa sanotaan lopputulema valtaistuimesta ”Ja hän näytti minulle elämän veden virran, joka kirkkaana kuin kristalli juoksi Jumalan ja Karitsan valtaistuimesta” Huolimatta siitä vaikka joudut tuon kaupungin muuttamaan 144000 voidelluksi. Näinhän sinun uskollinen ja ymmätäväinen orjasi opettaa.
Kumpikaan ei ole valtaistuimen puolesta toistaan korkeammassa asemassa kun heillä on yhteinen valtaistuin.
Joosefin tilanne oli toinen: 40. ”Sinä saat hallita minun valtakuntaani, ja koko kansani on totteleva sinun sanaasi. Vain valtaistuimeni tekee minut sinua korkeammaksi.”
Tiedoksi Rauli ettei kreikassa pää kefale tarkoita koskaan valtaa jota todennäköisesti ajat takaa. Se tarkoittaa paremminkin alkupistettä. Mies on vaimon pää kun nainen on miehestä. Samoin Kristus on Jumalan pää synnytyksen kautta. Huom. Isä ei voinut synnyttää luotua enkeliä.
Rauli kirjoitti: ”Ja kun vielä KR92 otsikoi ”Jumalan Poika on enkeleitä suurempi”, johtopäätös on pikaisella lukemisella se, ettei Jeesuksella ole mitään tekemistä enkelikategorian kanssa.”
Etkö luekkaan ””Jumalan Poika on (muita) enkeleitä suurempi”? Vaikuttaako jakeen 5 selvä sanoma? ” Ei Jumala ole yhdellekään enkelille milloinkaan sanonut: – Sinä olet minun Poikani, tänä päivänä minä sinut synnytin.”
Minulle JT esitti jakeen 6 lukutavaksi lisäämällä ”muut” sana kun enkeli Mikael ei voi kumartaa itseään. Miten sinä Rauli olet tuon ongelman ratkaissut? Minusta Jeesuksen Isä oli määräystä antaessaan varsin hajamielinen jos Hän unohti poikansa olevan enkeli? ”Kun Jumala jälleen tuo Esikoisensa maailmaan, hän sanoo: – Kaikki (muut) Jumalan enkelit kumartakoot häntä.”
Varsin omituisia kirjoittaa apostoli Pietari jos Jeesus on enkeli Mikael? ”kehoittaen teitä ja vakuuttaen, että se armo, jossa te olette, on Jumalan totinen armo” ja ”18. ja kasvakaa meidän Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen armossa ja tuntemisessa”
Rauli sinulla on kahdenlaista armoa luodun enkeli Mikaelin ja oikeaa Jumalan armoa. Minulla on vain yhtä jota Pietari sanoo Jeesuksen armoksi ja vakuuttaa sen Jumalan armoksi.
Järjestösi opetuksella tullaan tilanteeseen jossa sinulla on jumala ja Jumala. Luotu enkeli Mikael jumala ja oikea Jumala. 2. Moos. 20:3 ”Sinulla ei saa olla muita jumalia.
Korjaus edelliseen. Samoin Jumala on Kristuksen pää synnytyksen kautta.
Viittaat Reijo ”Kristuksen ja Jumalan valtaistuimen” ja vedät johtopäätöksen ”Kumpikaan ei ole valtaistuimen puolesta toistaan korkeammassa asemassa kun heillä on yhteinen valtaistuin.”
Samalla logiikalla saadaan valtaistuimelle useitakin istujia. Katsohan vaikka saman Ilmestyksen jaetta 3:21: ””Sen, joka voittaa, minä annan istua kanssani valtaistuimellani, niin kuin minäkin olen voittoni jälkeen asettunut Isäni kanssa hänen valtaistuimelleen”.
Mistä muuten olet oppinut, ettei ”kreikassa pää kefale tarkoita koskaan valtaa”? Eikö edes seuraavissa jakeissa, jotka kertovat Kristuksen vallasta?
”Jumala on alistanut kaiken hänen valtaansa ja asettanut hänet kaiken yläpuolelle seurakuntansa pääksi.(Ketale)”(Ef1:22)
”Hän on kaikkien valtojen ja voimien pää”(Kol2:10)
”jokaisen miehen pää on Kristus”(1. Ko11:3a)
Strongin sanakirja antaakin sanalle kefale merkitykset . ” anything supreme, chief, prominent”
Tuo Heprealaiskirjeen kertoma Jeesuksen alentamisesta ja korottamisesta lienee käsitelty jo riittävästi. Tuon korotuksen jälkeen voidaan todellakin sanoa, että kenelle enkeleistä onkaan tuollaisia valtuuksia suotu. Ennen tuota Jeesuksen ”ylennystä” repliikki olisi ollut kovinkin sopimaton.
Sinnikkäästi tarjoat myös keskustelua Mikaelista, joka kieltämättä aiheeseen liittyy. Kirjoitin siitä blogin, ja keskustelu siitä oli varsin monipuolisesti aihetta tarkasteleva. En nyt taida sieltä ruveta copypastaamaan.
Tämä keskustelu oikeastaan alkoi Johanneksen evankeliumin alusta, jossa todetaan, että ”Sana oli Jumala”(KR) Ja tuo Sana on Jeesus Kristus. Otettakoon vielä tuo lähtökohta esille.
Alkuperäisen kreikkalaisen tekstin mukaan tuo jae1c kuuluu: ”θεὸς ἦν ὁ λόγος” eli helpommalla tavalla kirjoitettuna ”theos ēn ho logos”. Merkityksellistä tässä on se, että sanan theos edessä ei ole määräistä artikkelia(ho) kuten sanan logos edessä.
Artikkelittomuus on merkille pantavaa siksi, että saman jakeen aiemmassa osassa ”Sana oli Jumalan luona” on sanan theos edessä määräinen artikkeli. Ja seuraavassa jakeessa theos on jälleen määrätyn artikkelin kera. Miksi ei tuossa välillä?
Hyvä selitys on se, että halutaan painottaa Jeesuksen ominaisuutta taivaasta tulleena jumalallisena persoonana: ”Sana on jumala” tai ”Sana on jumalallinen”. Vastaavanlainen ilmaus on Johanneksen 4:24:ssä: pneuma ho theos. Se kertoo Jumalan ominaisuuden henkenä vastakohdaksi meidän aineelliselle materiallemme. (Olla- verbi puuttuu, mutta perustelluista syistä.)
Kreikan kielioppi on hyvin ratkaisevassa roolissa silloin kun kääntäjä valitsee, antaako sanalle jumala/theos ison vai pienen alkukirjaimen.
Jotkut voivat viitata siihen tosiasiaan, että theos on joskus ilman artikkeliakin selkeästi määrätty. Tämä on mahdollista silloin, kun substantiivi kuten theos on genetiivissä tai datiivissa, mutta nominatiivissa olevalle theokselle vaaditaan määrätty artikkeli. Tästä säännöstä on muutamia poikkeuksia, esimerkiksi possessiivipronominin liittyminen tekee theoksesta määrätyn ilman artikkelia(Joh8:54). Näitä artikkelittomia määrättyjä muotoja on Raamatun kreikkalaisella puolella 7 kpl, mutta Johanneksen 1:1c ei täytä vaadittavia kriteereitä. Määräisen artikkelin puuttuminen merkitsee siksi jumalaa pienellä alkukirjaimella aivan kieliopillisia kriteereitä käyttäen.
En laita tähän mitään asiantuntijaviitteitä, koska haluan viitata perusteluihin enkä siihen, millainen oppituoli on niiden takana. Kenties joku haluaa kertoa jotakin kieliopillista, joka päätyy erilaiseen käännösmuotoon? Onhan täällä varmaankin asiaa osaavia?
Todennäköisesti teistä moni jaksaa vielä lukea pastori Simo Kivirannan erinomaisen kirjoituksen. Mielestäni tähän on hyvä päättää tämä keskustelu, toki saa edelleen kommentoida, mutta mitään uskontojen välistä nokittelua tai toisten mustamaalaamista ei kannata jatkaa.
http://www.luterilainen.net/mita-hanesta-kaikissa-kirjoituksissa-on-sanottu/
Vapahtajallemme ylistys ja kiitos!
.
Kiitos Juha tasapainottavista ajatuksistasi.
Kumpa jaksaisimme aina keskustella tuoden omia näkemyksiämme esille emmekä toisia mustalla värillä maalaten. Silloin kuljemme Vapahtajamme viitoittamaa tietä lähimmäistämme rakastaen.
Rauli, kiitos kommenteistasi.
Tuossa muutamia näkökulmia Raamatun käännöskomiten jäseneltä profesori Jukka Thuren kirjoittaa;
”1:1 Alussa tarkoittaa koko olevaisuuden alkua. Samalla sanalla alkaa 1. Moos 1:1. Vrt.1. Joh:n alkua!
Jumalan luona ilmaistaan tällä kertaa prepositiolla pros +akk., mikä tavallisesti tarkoittaa suuntaa ’johonkin päin’. Mahdollisesti meidän tulisi siis näistä sanoista kuulla samalla se ajatus, että Sana on aina tarkkaavan kuuliaisena suuntautuneena Jumalaan päin – toisin kuin maailma, joka käänsi selkänsä Sanalle ja hänessä Jumalalle, 10s.
22—
Sana oli Jumala. Edellisessä säkeessä sanalla ”Jumala” on artikkeli, ho theos, tässä se on vailla artikkelia, theos. ”Sana” ei ole identtinen Jumalan kanssa, mutta ei myöskään toinen jumalolento. Nikaian kirkolliskokous turvautui filosofiseen oppisanaan tämän arvoituksellisen totuuden selittämiseksi: Sana eli Jumalan Poika on ”samaa olemusta kuin Isä”.
2 Jo on lisätty suomennokseen sen selventämiseksi, että Sana ei ollut Jumalan luona vain alussa.
#3 Kaikki syntyi Sanan voimalla, RKK: … Sanan luomana kr. panta di’ autou egeneto ”kaikki tuli olevaksi hänen kauttaan”. UT käyttää dia prepositiota sekä luomisen alkusyystä, kaiken olevan lähteestä, että luomisen ”välittäjästä”. Niinpä Room. 11:36 käyttää sitä Jumalasta: ex autou kai di’ autou kai eis auton ta panta, mutta 1 Kor 8:6 tekee eron: ex hou ”hänestä” (Jumalasta) mutta di’ hou ”hänen kauttaan” (RKK: ”…välityksellään”; Kristuksesta). Gal. 1:1 kr:n mukaan Paavali on saanut apostolinvirkansa sekä Kristuksen että Isän Jumalan ”kautta”, dia lesou Khristou kai theou patros, vaikka Isä ei ole kutsun välittäjä vaan sen perimmäinen lähettäjä. Sana ei Joh:n mukaan ollut maailmaa ja elämää luotaessa pelkästään Jumalan instrumentti vaan Isän ”edustaja”, kuten 5:26 selittää: ”Isä, elämän lähde, on tehnyt myös Pojasta elämän lähteen.” Käännös ”Sanan luomana” pyrki olemaan oikealla tavalla kaksiselitteinen; vrt. ilmauksia ”ihmisen tekemä” ja ”ihmiskäden tekemä”. – Ainakin kuultuna käännös ”Sanan voimalla” voi herättää harhaanjohtavia assosiaatioita arkikielen vastaavaan ilmaukseen.
mikä on syntynyt. Kr. ho gegonen, vaikka näin tulkittavan lauseen pitäisi kieliopin mukaan olla hön gegonen. Koska sanat lisäksi ovat jakeen lopussa eikä varhaisimmissa käsikirjoituksissa ole välimerkkejä, lauseet on ryhmitetty myös siten, että tämä lause kuuluu yhteen seuraavan jakeen kanssa; ks. sen selitystä. Koska kuitenkin muutkin tulkinnat ovat hyvin epävarmoja, ei ole nähty aiheelliseksi hylätä perinteistä tulkintaa.” ( J. Thuren kirkon aarteita)
Sitaatti edustaa korkeaa asiantuntemusta, kiitos Sami siitä.
Olennaista tekstissä on seuraava Johanneksen evankeliumin alkua koskeva kielitieteellinen todentaminen:
”Sana oli Jumala. Edellisessä säkeessä sanalla “Jumala” on artikkeli, ho theos, tässä se on vailla artikkelia, theos. “Sana” ei ole identtinen Jumalan kanssa.”
Rehellisesti professori toteaa, miten ongelmasta selvittiin: ”Nikaian kirkolliskokous turvautui filosofiseen oppisanaan tämän arvoituksellisen totuuden selittämiseksi: Sana eli Jumalan Poika on “samaa olemusta kuin Isä”.
Nyt sitten jokainen voi valita uskooko kirkolliskokouksen filosofiaan vai siihen, mitä alkutekstissä oikeasti sanotaan.
Sami, kiitos hyvästä kommentista. Yritän lainata uskonpuhdistajamme erinomaisen saarnan alkua, jossa hän selittää Johanneksen evankeliumin ensimmäistä jaetta. Saa nähdä miten onnistun.
Tohtori Martti Lutherin kolmannen joulupäivän saarnan alusta (Joh. 1:1). Saarnan lopussa on kolmentoista muun jakeen selitys, jonka voi lukea kirkkopostillasta.
Raamatusta:
Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Jumala oli se Sana. Hän oli alussa Jumalan tykönä. Kaikki on saanut syntynsä hänen kauttansa, ja ilman häntä ei ole syntynyt mitään mikä syntynyt on. Hänessä oli elämä, ja elämä oli ihmisten valkeus. Ja valkeus loistaa pimeydessä, ja pimeys ei sitä käsittänyt. Oli mies, Jumalan lähettämä; hänen nimensä oli Johannes. Hän tuli todistamaan, todistaaksensa valkeudesta, että kaikki uskoisivat hänen kauttansa. Ei hän ollut se valkeus, mutta hän tuli valkeudesta todistamaan. Totinen valkeus, joka valistaa jokaisen ihmisen, oli tulossa maailmaan. Maailmassa hän oli, ja maailma on hänen kauttansa saanut syntynsä, ja maailma ei häntä tuntenut. Hän tuli omiensa tykö, ja hänen omansa eivät ottaneet häntä vastaan. Mutta kaikille jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille jotka uskovat hänen nimeensä, jotka eivät ole syntyneet verestä eikä lihan tahdosta eikä miehen tahdosta, vaan Jumalasta. Ja Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme, ja me katselimme hänen kirkkauttansa, senkaltaista kirkkautta kuin ainokaisella Pojalla on Isältä; ja hän oli täynnä armoa ja totuutta. (Joh. 1:1–14 / FI1776)
—
Alussa oli Sana.
Mitä muuta alkua hän tarkoittaisi kuin sitä, josta Mooses kertoo: ”Alussa loi Jumala taivaan ja maan”? Se on se alku jossa luomakunta aloitti olemassaolonsa; mitään muuta alkua ei sitä ennen ole ollut, sillä Jumalan olemassaololla ei ole alkua, hän kun on iankaikkinen. Niinpä on myöskin Sana iankaikkinen, koska se ei ole saanut syntyänsä alussa, vaan oli alussa, niinkuin Johannes tässä sanoo. Se ei aloittanut olemista silloin kun kaikki sai syntynsä: se oli jo silloin olemassa; hänen olemuksensa ei alkanut olla olemassa, vaan oli läsnä jo silloin, kun kaiken olemusperusta sai alkunsa.
Kuinka viisaasti puhuukaan evankelista! Hän ei sano: ”Alussa sai syntynsä Sana”; hän sanoo sen olleen, ei tulleen. Sanan olemuksella on toinen alkusyy kuin syntynsä saaminen tai alkaminen. Sitä paitsi evankelista sanoo: alussa. Jos Sana olisi valmistettu ennen maailmaa, niinkuin areiolaiset esittivät, hän ei olisi ollut alussa, vaan hän olisi itse ollut alkamisena. Mutta nyt Johannes varmasti ja selvästi sanoo: ”Alussa oli Sana”; ei hän ole ollut alkamisena. Mistä pyhä Johannes on saanut tällaisen sanan? Moosekselta! Siellä, 1. Mooseksen Kirjan 1. luvussa sanotaan: ”Jumala sanoi: ’Tulkoon valkeus!'” Tästä raamatunkohdasta antautuu päivän selvänä tämä: ”Alussa oli Sana”. Jos nimittäin Jumala on sanonut, täytyy siinä Sanan olla; jos hän alussa sanoi, ennen kuin luomakunta sai alkunsa, niin oli Sana todella jo alussa, eikä alkanut olla vasta silloin kun luomakunta.
Mutta minkä tähden evankelista ei sano: ”Ennen alkua oli Sana”? Sehän olisi ollut selvempää — ainakin tuntuu siltä. Sanoohan pyhä Paavalikin usein: ”ennen maailman perustamista” tai muuta samantapaista. Tähän minä vastaan: Sen tähden, että alussa olemisella ja ennen alkua olemisella on aivan sama merkitys; joka tapauksessa toinen on toisen seurauksena. Pyhän Johanneksen tarkoituksena on oikeana evankelistana olla sopusoinnussa Mooseksen kirjoitusten kanssa, aukaista ne ja osoittaa hänen perustuksensa. Tämä ei olisi käynyt niin luontevasti päinsä, jos hän olisi sanonut: ”ennen alkua”; Mooses ei nimittäin puhu mitään siitä, mikä on ennen alkua, hän selittää vain sitä Sanaa, joka oli alussa, voidakseen sitä paremmin selittää, kuinka luominen on tapahtunut Sanan kautta. Samasta syystä hän nimittää Kristusta Sanaksi, vaikka olisi voinut — niinkuin hän jäljestäpäin tekeekin — nimittää häntä valkeudeksi, elämäksi tai joksikin muuksi: Mooses nimittäin kirjoittaa Sanasta. Nytpä alkamattomuus ja alussa oleminen ei ole samaa kuin ennen alkua oleminen. Mutta jos sen olisi pitänyt olla alussa, mutta ei ennen alkua, täytyisi sen olemisen alkamisen olla ennen alkua, ja näin alku olisi ollut ennen alkua, mikä on ristiriitaista: alku ei silloin olisikaan alku. On siis tämä sanonta vallan mestarillista: Alussa oli Sana; sillä nimittäin osoitetaan, että Sana ei ole alkanut ja että se ehdottomasti on ikuisena ollut olemassa ennen alkua.
ja Sana oli Jumalan tykönä.
Missä muualla? Eihän ulkopuolella Jumalaa ollut mitään olemassa! Saman sanoo Mooseskin kirjoittaessaan: ”Jumala sanoi: ’Tulkoon valkeus!'”. Jos hän kerran puhuu, täytynee kai Sanan olla hänen tykönänsä. Mutta tässä erotetaan selvästi persoonat toisistaan: Sana on toinen persoona kuin se Jumala jonka tykönä hän oli. Tämän Johanneksen lausuman mukaan on mahdotonta, että Jumala olisi ollut yksin, sillä Mooses sanoo, että Jumalan tykönä on ollut jotakin, nimittäin hänen Sanansa. Jos olisi ollut olemassa vain yksi ainut, niin mitä hänen tarvitsi sanoa: ”Sana oli Jumalan tykönä”; jos Jumalan tykönä on jotakin, on se toista kuin että hän on yksin, itsekseen. On vielä tarkkaan kiinnitettävä huomio siihen, että evankelista kovin tähdentää ”tykönä”-sanaa — hänhän kertaa sen kohta jälkeenpäin —: hän tahtoo selvästi ilmaista persoonien erotuksen, näin vastustaakseen luonnollista järkeä ja vastaisia harhaopettajia. Kun luonnollinen järki nimittäin helpommin käsittää, että on olemassa ainoastaan yksi Jumala, ja kun useat Raamatun lausumat sitä tukevat — ja totuushan se onkin — niin se haraa hirmuisesti sitä vastaan, että samassa Jumalassa olisi useampia persoonia kuin yksi.
Tällaisin tunnuksin esiintyi harhauskoinen Sabellius: hän väitti, että Isä, Poika ja Pyhä Henki ovat yksi persoona. Ja sitten Areios vaikka myönsikin, että Sana oli Jumalan tykönä, hän kuitenkaan ei tahtonut tunnustaa Sanaa tosi Jumalaksi. Edellinen tunnustaa ja opettaa liian suurta ykseyttä Jumalassa, jälkimmäinen taas liian suurta hajanaisuutta; edellinen sekoittaa persoonat toisiinsa, jälkimmäinen erottaa luonnot toisistansa. Kristillisen uskon totuus sen sijaan kulkee keskiväliä: se opettaa ja tunnustaa persoonien sekoittamattomuutta ja luontojen hajoittamattomuutta: Isä on toinen persoona kuin Poika, mutta hän ei ole toinen Jumala. Näin on oikein, vaikka luonnollinen järki ei sitä käsitäkään; ainoastaan uskon pitääkin se käsittää. Luonnollinen järki synnyttää harhaoppia ja erehdyksiä; usko opettaa totuutta ja jää siihen, sillä se pitäytyy Raamattuun, joka ei petä eikä valehtele.
ja Jumala oli se Sana.
Koska ei ole olemassa useampia jumalia kuin yksi, niin pysyy totuutena, että Jumala itse on tämä Sana, joka on ollut alussa, ennen koko luomakuntaa. On esiintynyt muutamia, jota haluavat selittelemällä vääntää tämän lausuman seuraavanlaiseksi: ” — ja Sana oli Jumala”; tässä heillä on mielestään ollut syytä hiuksenhalkomiisin. Mutta ei meitä niin vain tekstistä pois hätyytetä sillä, että Johannes muka ei olisi tietänyt, miten sanansa sovittaa. Hänen ajatuksensa on seuraava: Koska ei ole mitään muuta Jumalaa kuin yksi ainoa, on tämä sama Jumala olemuksensa puolesta täydelleen se Sana josta hän puhuu; jumalallisessa luonnossa ei ole mitään sellaista joka ei olisi Sanassa. Näin todellakin selvästi ilmaistaan, että tämä Sana on todellinen Jumala. Ei siis ole totta ainoastaan se, että Sana on Jumala, vaan myös se, että Jumala on Sana.
Yhtä ankarasti kuin tämä lausuma vastustaa Areiosta, joka opettaa, että Sana ei ole Jumala, yhtä voimakkaasti se näyttää tukevan Sabelliusta. Kuuluuhan tässä siltä kuin persoonat sekoitettaisiin toisiinsa, ja näin peruutettaisiin edellinen lausuma tai sitä seliteltäisiin, sitä, jossa persoonat erotetaan näin sanomalla: ”ja Sana oli Jumalan tykönä”. Mutta evankelista on halunnut sovittaa sanansa nujertaaksensa kaikki harhaoppiset. Sen tähden hän tässä kaataa kumoon Areioksen, omistamalla Sanalle tosi jumaluuden, sanoessaan: ”ja Jumala oli Sana”. On kuin hän sanoisi: En sano: ”Sana on Jumala”, sillä se voitaisiin käsittää siten, että häntä ainoastaan nimitetään Jumalaksi, mutta olemukseltansa ei ole Jumala, niinkuin sinä, Areios, sanot; vaan minä sanon näin: ”ja Jumala oli Sana”, ja sitä ei voida käsittää muulla kuin tällä yhdellä tavalla: Se, jota jokainen Jumalaksi nimittää ja Jumalana pitää, se juuri on tämä Sana. Toisaalta taas, jotta Sabellius ja järki ei joutuisi siihen käsitykseen, että minä ja hän vedämme samaa köyttä sekoittamalla persoonat toisiinsa ja peruuttamalla sen minkä jo ennen olen sanonut, minä vielä kertaan sen: Hän oli alussa Jumalan tykönä.
Jatketaan hiukan Jeesuksen jumaluuden ( kristologiasia tekstejä) Raamattukäänös komitean jäsen Jukka Thuren kirjoitaa Hebrealaiskirjeen alusta;
” Hepr. 1:5 Ei Jumala ole yhdellekään enkelille … Tosin enkeleitä (ainakin UT:n ajan käsityksen mukaan) sanotaan VT:ssa useinkin
21—
Jumalan pojiksi (esim. 1. Moos. 6:1 [ed. KR] vrt. Juud. 1:6; 2. Piet. 2:4), mutta yksikössä ei tätä nimitystä heistä käytetä. Tässä lainatut kaksi kohtaa tarkoittavat alunperin Daavidin sukuista kuningasta. Ne on liitetty samaan messiasennustusten ketjuun jo Qumranissa, 4QFlor 1:10s,18s.
Hepr. 1:6 Kun Jumala jälleen tuo esikoisensa maailmaan … ”Poika” on myös ”Esikoinen”. Taustalla on se, että Sanani 8:22 sanoo luomisesta puhuttaessa Viisautta Jumalan esikoiseksi ja Aleksandrian hellenistinen juutalaisuus Sanaa, Logosta; vrt. Kol. 1:15. Room. 8:29, Kol. 1:18 ja Ilm. 1:5 liittävät tämän nimityksen Jeesuksen ylösnousemuksesta alkaneeseen uuteen luomiseen: Esikoinen on kaikkien jälkeenpäin syntyvien hallitsija. Vm. kohta tukeutuu Ps. 89:28:n mukaan kuninkaalle annettuun lupaukseen. ”Esikoisena” Kristus on siis sekä inkarnoitunut ja kuolleista herätetty jumalallinen Viisaus ja Sana että Daavidin jälkeläinen, Messias.
Tutkijat eivät ole yksimielisiä siitä, milloin enkelien kumarrus tapahtuu. Enkelikuoron laulua jouluyönä kirjoittaja tuskin ajattelee. Jeesuksen tulo tuomiolle on todennäköisempi tulkinta: Fil. 2:9-11 antaa ymmärtää, että viimeistään silloin on vastahakoistenkin kumarruttava tunnustamaan häntä. Mutta Hepr. 2:5 kirjoittaja sanoo samaa oikoumene sanaa käyttäen puhuvansa siitä ”tulevasta maailmasta”, joka jo on taivaassa valmiina: sitä ei ole milloinkaan alistettu enkelien hallittavaksi niin kuin tämä nykyinen maailma on. Siihen maailmaan Jeesus on mennyt kuolleista noustuaan, ja Jumalalle kuuliaiset enkelivallat ovat jo silloin tunnustaneet hänet hallitsijakseen, vrt. 1. Tim. 3:16.
Hepr. 1:7 Hän tekee enkelinsä tuuliksi … Hepr. ja kr. lauseen voi tulkita kahdella tavalla. Psalmitekstin alkumerkityksen mukaan Jumala käyttää tuulia ja liekkejä palvelijoinaan, ”enkeleinään”. Tässä samaa lausetta käytetään osoittamaan enkelienkin katoavaisuutta Pojan vallan iankaikkisuuteen verrattuna, Hepr. 1:8. Juutalaisen mystiikan teksteissä tiedetään kertoa enkelijoukoista, jotka luodaan taivaallisesta tulivirrasta vain yhtä jumalanpalvelusta varten ja jotka sen toimitettuaan jälleen sulautuvat tulivirtaan.
Hepr. 1:8 Jumala, sinun valtaistuimesi pysyy Ps. 45 sanoo Israelin kuningasta jumalaksi. Sanan täydessä mielessä ainoastaan Jeesus on jumalallinen kuningas.
# Hepr. 1:9 Sen tähden Jumala, sinun Jumalasi, on voidellut sinut tai paremmin (RKK): Sen tähden, oi Jumala, sinun Jumalasi on voidellut sinut …” Koska kirjoittajan tarkoituksena on todistaa ja
painaa lukijoiden mieleen, että Jeesukselle on annettu nimi ”Jumala”, on todennäköistä, että tätä nimeä käytetään hänestä myös tässä jakeessa samoin kuin Hepr. 1:8.
Jukka Norvannolla yksinkertainen ratkaisu. Jeesus on Jumala kun Hänestä ei löydy alkutekstistä samaa sanaa kun ihmisen luomisesta muistaakseni baaraa. Sana tarkoittaa sellaisen hankkimista jota ei ole olemassa.
Täällä on edustaja järjestöstä jonka mielestä Jeesus on luotu. Jos kyseesä oleva sana löytyy Jeesukesta niin olen valmis tarkistamaan kantaani?
Hebrealaiskirje on erinomainen. Jeesuksen on Jumala.
Tuossa muutamia linkkejä kristologiaan ( oppiin Jeesuksesta)
https://www.adlibris.com/fi/kirja/kristologinen-opinmuodostus-9789519047973
https://www.booky.fi/tuote/pihkala_juha/yksi_kahdessa_kristus_uskon_historia_varhaisen/9789515703569
Edellisen paavin 3. hyvää kirjaa Jeesuksesta
https://www.adlibris.com/fi/kirja/syntyi-neitsyt-mariasta-9789518887112
https://www.booky.fi/tuote/ratzinger_joseph/jeesus_nasaretilainen/9789513752033
https://www.adlibris.com/fi/kirja/jeesuksen-viimeiset-paivat-9789518886504
Varhaiskristillistä kirjallisuutta Jeesuksesta, Logoksesta. Johannes ”kultasuulta”, kaksi osainen, kustantaja valamon luostari:
https://www.goodreads.com/book/show/30305828-johannes-krysostomos
Joku on tehnyt gradun homilioista;
https://helda.helsinki.fi/handle/10138/305053
Kiitos Sami hyvistä kommenteista.
Joseph Ratzinger on kirjoittanut hyviä Jeesus kirjoja. Suosittelen!
Tulin silmäilemään, mitä joulun aikana ja välipäivinä on kirjoiteltu. Huomasin, että keskustelu Jeesuksen asemasta on tässä blogissa jatkunut ainakin eiliseen asti. Nyt, kun aloitamme vuoden Jeesuksen nimessä, nousee mieleeni pari jaetta.
Jeesus sanoi:”Te tutkitte kirjoituksia, ja nehän juuri todistavat minusta.” Ja kun lukee Paavalin kirjeitä, esim. Ef, Fil ja Kol, lähes jokaisessa jakeessa mainitaan Jeesus Kristus. Jeesus on eittämättä Raamatun päähenkilö, ollut olemassa ennen kaikkea muuta (Kol. 1: 17).
Hänestä sanotaan Apostolien teoissa, että meille ei ole muuta nimeä annettu, jossa voisimme pelastua. Ja vielä: ”Jeesuksen nimeä kunnioittaen on kaikien polvistuttava, kaikkien niin taivaassa kuin maan päällä ja maan alla, ja jokaisen kielen on tunnustettava Isän Jumalan kunniaksi, että Jeesus Kristus on Herra.” (Fil. 2:10,11.) Kaikki kunnia ja kiitos siis hänelle ja hänen nimelleen.
Keskustelu aiheesta on todella ollut vilkasta, ja pitkiäkin sitaatteja on asiantuntijoilta poimittu. Itse olen pyrkinyt osoittamaan Johanneksen evankeliumin alusta sen kieliopillisen tosiasian, jonka professori Thuren on muotoillut : ”“Sana” ei ole identtinen Jumalan kanssa.”
Tarkoitukseni ei ole suinkaan väheksyä Kristuksen roolia meidän pelastajanamme ja Herranamme. Filippiläiskirjeen toteamukseen Jumalan Pojasta allekirjoitan täydelleen: ”Sen tähden Jumala on korottanut hänet yli kaiken ja antanut hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman. Jeesuksen nimeä kunnioittaen on kaikkien polvistuttava, kaikkien niin taivaassa kuin maan päällä ja maan alla, ja jokaisen kielen on tunnustettava Isän Jumalan kunniaksi: ”Jeesus Kristus on Herra.””(Fil2:9-11)
Kiinnitän nyt tässäkin vain tavallista enemmän huomiota siihen, että ”Jumala on korottanut hänet” ja ”Isän Jumalan kunniaksi”.
Rauli Toivonen, et taida yhtään tajuta kristologiaa. Kannattaisi hiukan ihan kristinuskon perusasioihin paneutua.
Rauli sinulle Jeesus ei ole pelastaja ja Herra, kristinuskon näkökulmasta. Kun puhut Jeesuksesta Herrana, kuninkaana, pelastajana sen sisältö on toinen kuin kristinuskossa.
Jehovan todistajista voidaan löytää verrokki ryhmä gnostilaisuudesta. He puhuivat, Jeesuksesta, pelastuksesta, mutta sisältö oli toinen kuin kristityillä.
Rauli, Joseph Ratzingerin kirjat Jeesuksesta on tutustumisen arvoisia. Viimenen näistä on syntyi neitsyt Mariasta. Tästä voi alkaa ja sen jälkeen voi lukea Jeesus Nasarettilainen, jos vielä kiinnostaa.
Sami, ihmettelen Thurenin lausuntoa joka ei pidä yhtä Raamatun kanssa. Tuosta tulee Polyteismi eli monijumalisuus.
Joh. 5:23. jotta kaikki kunnioittaisivat Poikaa niin kuin he kunnioittavat Isää. Room. 9:5. Heidän ovat kantaisät, heistä on Kristus ihmisenä lähtöisin, hän, joka on kaiken yläpuolella, ikuisesti ylistetty Jumala, aamen! Juuda 4. Nämä jumalattomat kääntävät meidän Jumalamme armon riettaudeksi ja kieltävät ainoan Valtiaamme ja Herramme Jeesuksen Kristuksen.
Ilm. 5:13 Ja kaikkien luotujen, jotka ovat taivaassa ja maan päällä ja maan alla ja meren päällä, ja kaikkien niissä olevain minä kuulin sanovan: ”Hänelle, joka valtaistuimella istuu, ja Karitsalle ylistys ja kunnia ja kirkkaus ja valta aina ja iankaikkisesti!”
Ymmärrän jotenkin Reijo ihmetyksesi, mutta en tuota loppuosaa kommentistasi: ”joka ei pidä yhtä Raamatun kanssa”.
Thuren ei ole ainoa professori, joka ymmärtää kreikan kielen määräävän artikkelin merkityksen ja sanoman. Ja vetää siitä Johanneksen 1:1 koskien varsin loogisen johtopäätöksen: kun ”Sana oli Jumalan luona” niin ”Sana ei ole identtinen Jumalan kanssa.”
Maallikollekin on varsin selvää, jos jonkun sanotaan olevan jonkun luona, kyseessä on kaksi erillistä yksilöä. Vaikka Jumala on Kaikkivaltias, ei Hänkään voi olla itsensä luona. Mutta Jumalan Poika voi olla Isänsä luona. Mitä hämmästeltävää tässä nyt on?
Rauli: ”Ja vetää siitä Johanneksen 1:1 koskien varsin loogisen johtopäätöksen: kun ”Sana oli Jumalan luona” niin ”Sana ei ole identtinen Jumalan kanssa.”
Et ole ensimmäinen JT jolle sanon että yrität olla Jumalaa viisaampi. Sinulla ei ollut Raamatunkohtiin (perusteluihini) mitään vastaansanomista?
Jes. 55:8. Sillä minun ajatukseni eivät ole teidän ajatuksianne, eivätkä teidän tienne ole minun teitäni, sanoo Herra. Jes. 40:13. Kuka on ohjannut Herran henkeä, kuka neuvonut ja opettanut häntä? 14. Kenen kanssa hän on neuvotellut, kuka on antanut hänelle ohjeita? Kuka on johtanut hänet oikeuden poluille ja opettanut häntä, kuka osoittanut hänelle viisauden tien?
Raamattu sanoo että isä on Poikansa synnyttänyt niin Hän on Jumala Jumalasta. Järjestösi neuvoo Jumalaansa synnyttämään enkelin! Onko siinä logiikka kohdallaan?
Kol. 1:19 Jumala näki hyväksi antaa kaiken täyteyden asua hänessä
Luulin ihmetyksesi liittyvän tuohon Thurenin lausumaan Joh1:1:sitä.
”Raamattu sanoo että isä on Poikansa synnyttänyt niin Hän on Jumala Jumalasta.”
Mitä kohtaa tarkoitat ja kuinka sen ymmärrät?
Thurenin lausuntoa ihmettelen koska saan saman johtopäätöksen joka järjestölläsi on. Eli jos uskoisin niin minulla olisi Jumala ja jumala. Jeesus on absoluuttinen Jumala Isänsä kanssa kun Jumala on yksi. ”Hänessä on jumaluus ruumiillistunut koko täyteydessään”
Ps. 2:7. Nyt kerron, mitä Herra on säätänyt. Hän sanoi minulle: ”Sinä olet minun poikani, tänä päivänä minä sinut synnytin” Mitä tulee asian ymmärtämiseeni niin varon olemasta Jumalaani viisaampi. Pysyn vain siinä mitä Raamattu sanoo.
”Jokainen, joka uskoo, että Jeesus on Kristus, on syntynyt Jumalasta, ja jokainen, joka rakastaa isää, rakastaa myös hänen lastaan” KR 38 ”Jokainen, joka uskoo, että Jeesus on Kristus, on Jumalasta syntynyt; ja jokainen, joka rakastaa häntä, joka on synnyttänyt, rakastaa myöskin sitä, joka hänestä on syntynyt”
Täysi mahdottomuus että Isä olisi synnyttänyt luodun enkeli Mikaelin!
Tai ehkä täsmällisemmin: Kaikki kunnia ja kiitos Isälle, Pojalle ja Pyhälle Hengelle. Pojalle kunnian antaminen on samalla kunnian antamista Isälle, kuten edellä siteeraamani Fil.kirjeen kohtakin ilmaisee.
Aamen. Kiitos hyvistä kommenteistasi, Anita!