Koitin keksiä otsikkoa, mutta en pystynyt parempaan. Olen toiminut muutamia vuosia vankilalähettinä. Evankelistanimitystä en halunnut käyttää, kun en tunne olevani evankelista armoitukseltani. Meillä oli vuosittain yhteisiä kokoontumisia eri seurakuntien valtuuttamien lähettien kanssa. Meille kerrottiin lainsäädäntöä ja vallitsevaa tilannetta tilanteista Rikosseuraamuksen näkökulmasta. Meitä valmensivat myös vankilapastorit omalta kannaltaan. Varmasti kaikki ymmärrämme, että tehtävässä vankilalähettinä on äärimmäisestä luotettavuudesta ja lainkuuliaisuudesta kyse.
Vankilapastorit olivat asialleen vihkiytyneitä Herran palvelijoita, mutta jotain poikkeamaakin oli. Jossain tapaamisessa saimme opastusta, että saarnat saisivat olla vain 4-5 minuuttia, koska asukkaat eivät jaksa keskittyä enempää. Silloinkin niinä minuutteina kannattaisi puhua siitä kirkosta tai kappelista ja erityisesti alttaritaulusta, jos sellainen on! Psykiatri esitteli omaa alaansa ja lähes purki hengellisen työn merkityksen. Eräs herttainen lähetti rohkaistui kysymään: Onko meidän työstä sitten mitään hyötyä, kannattaako meidän siellä käydä? Hän antoi kyllä tunnustuksen, että kannattaa.
Yleinen käsityshän näyttää olevan, että hengelliset harjoitukset Herran edessä ovat vain heikkoja yksilöitä varten, jotka eivät pysty vastaamaan omasta kohdastaan pystypäin. Kaikesta tästä herää ainakin minulla kysymys, miksi uskomme ja kilvoittelemme? Vain tätä elämää mahdollisimman mukavasti elääksemme? Sitäkin siunaus on, mutta erityisesti rauha, jonka anteeksiantamus tuottaa, on hyvää elämää jo tässä ajassa ja viimein iankaikkisuudessa. Kun seisoo vankilan kirkossa kokoontuneen seurakunnan edessä, voi tulla moninaiset ajatukset. Yhtäällä henkilöt keskustelevat isoon ääneen ja naureskelevat, no se ei henkeä nostata, mutta toisaalla joku henkilö kuuntelee kyynelsilmin ja silloin ymmärsin jutun juonen. Jeesus puhui usein yhden ihmisen kanssa kasvotusten. Niin minäkin päätin puhua hänelle, joka kaipasi elämäänsä jotain apua. Olen katsellut murheen murtamia kasvoja, mutta olen saanut nähdä evankeliumin koko voiman auttavan syntien murtaman ihmisen pääsevän hiljalleen sisälle taivaalliseen iloon syntien anteeksisaamisesta.
Meidän kannattaa miettiä, kenen palveluksessa olemme? Epärehellinen huoneenhaltija vähensi velkaa, koska oli kuullut inventaarion lähestyvän ja viraltapano on edessä. Jokainen Raamatun Kuninkaallisen lain rikkoja tietää rikkovansa sitä, mutta mitä se vaikuttaa. Tietoisuus, että en saa toimia enää Jumalan mandaatilla saa aikaan sen, että tyydytään ihmisten mandaattiin, jonka saa helposti puolittamalla velallisen velan. Herra armahda meitä, Kristus armahda meitä, Herra armahda meitä.
