Alku aina hankalaa – blogin lähtölaukaus

Bloggaamisen aloittaminen on ollut takkuisaa. Olen kypsytellyt Kotimaahan kirjoittamista usean vuoden ajan. Blogioikeudet ovat olleet käytössäni jo pitkään mutta en ole löytänyt itselleni mieluisaa tyyliä kirjoittaa tai sopivaa teemaa, jota haluaisin käsitellä.

Pitkällisen pohdinnan ja pallottelun jälkeen päätin lopulta kirjoittaa omasta arjestani kristittynä kaikkine iloineen ja suruineen. Jaan blogissani havaintoja arjen kristillisyydestä ja uskosta, koska ruohonjuuritaso on se, josta tiedän parhaiten. Kristinusko on minulle koko elämän läpäisevä asia, joka näkyy kaikessa ja kaikkialla, kun vain oikein silmin katsoo.

Blogini teemallisia (ja teologisia) esikuvia minulla on kaksi: Kirkko & kaupunki -lehden päätoimittaja, tietokirjailija Jaakko Heinimäki sekä fransiskaanisääntökunnan perustaja pyhä Franciscus Assisilainen.

Jaakko Heinimäen kirjoihin tutustuin lukioikäisenä ja hänen asiapitoinen mutta humoristinen sekä inhimillinen tyylinsä kirjoittaa arjen uskosta, uskonnosta ja kristillisyydestä teki minuun lähtemättömän vaikutuksen. Usko on itselleni ennen kaikkea voimavara ja iloinen asia, inhimillistä yritystä löytää Jumala, jota en näe mutta jonka olemassaoloon turvaudun. Jaakko Heinimäki sanoittaa teksteissään tämän ajatuksen minua paremmin. Arvostan erityisesti hänen työtään kristinuskon kansantajuistajana, sillä sitä me tässä ajassa mielestäni tarvitsemme.

Franciscus Assisilaiseen tutustuin yliopistoaikoinani. Hänen kirjoituksistaan ja hänestä kirjoitetuissa pyhimystarinoissa välittyvä humoristisuus, lempeys, armo, inhimillisyys ja luomakuntaa syleilevä kokonaisvaltainen usko Jumalan hyvyyteen puhuttelivat. Franciscus on suosikkipyhimykseni ja hänen kirjoittamansa Aurinkolaulu on yksi itselleni rakkaimmista hymniteksteistä. Se kuvastaa osuvasti ja kauniisti omaa käsitystäni Jumalasta, maailmasta ja ihmisestä.

Näiden kahden herran jalanjäljissä yritän taapertaa tämän blogin teksteissä niin tyylillisesti kuin temaattisesti. Uskonelämää ja elämää uskossa, arkea ja juhlaa, ajatuksia ja ideoita. Kaikkea sikin sokin ja sulassa sovussa. En pyri korkealentoisuuteen tai teologisiin analyyseihin. Oppikysymykset jätän minua viisaammille, samoin teologisen säilän heiluttelun. Keskityn olemiseen, elämiseen ja ihmettelemiseen. Yritän kirjoittaa joka viikko, mutta katsotaan, miten käy.

Rauhaa, rakkautta ja siunattua paaston aikaa!