Kirkko Suomessa -Facebooksivu julkaisi vähän aikaa sitten alla olevan kuvan Raamattusitaatilla. Hämmennyin omaa reaktiotani. Minua alkoi ärsyttää.
Tekstihän on mitä viisain: Älkää huolehtiko huomispäivästä, kullekin päivälle riittävät sen omat murheet. Silti joku minussa inttää vastaan: Mitä sitten, jos kukaan ei ennakoisi tulevaa, ei huolehtisi huomisesta, ei murehtisi mistään? Maailma olisi pelkkää kaaosta! Huolettomat ovat huolettomia huolehtivaisten kustannuksella, repivät tähän hetkeen keskittymisensä huolehtijoiden selkänahasta. Helppohan se on elää hetkessä, kun joku muu huolehtii, ennakoi ja murehtii, saa asiat pyörimään, rullaamaan ja toimimaan.
Toisaalta: tämä reaktio voi olla myös stressaantuneen ihmisen puhdaspiirteinen defenssi. Entä jos syvällä sisimmässäni tajuan, että elämää voi elää kestävästi vain tuota ohjetta noudattaen, mutta kiistän tosiasian, koska en itse osaa? Lisäksi yliarvioin räikeästi ihmisen mahdollisuuden vaikuttaa tulevaan.
Olen ylpeä suomalaisista maailmanluokan rauhanvälittäjistä: Haavisto, Ahtisaari, Rehn! Pitäisikö listaan lisätä myös Holkeri, Pentikäinen? Tuossa työssä tarvitaan luullakseni paljon tarkkanäköistä ennakointia. Korostunut huoli ja murhe sen sijaan tuskin vievät rauhaa eteen päin.
Olisiko tähän Raamatun kohtaan löydettävissä siis kahden edellä kuvatun ääripään väliin sopiva, soviteltu kompromissi? Ennakoidaan ja varaudutaan, mutta ilman suurta huolta ja murhetta? Rakennetaanko niin sekä kansojen välistä- että mielenrauhaa?
Ihminen kai usein kasvaa (sattumien oikusta?) johonkin rooliin, eikä sitten enää meinaa kyetä murtautumaan siitä ulos. Jos kasvaa huolehtijaksi ja murehtijaksi, ei armo koskaan kunnolla ja omakohtaisesti kirkastu. Ihmisestä tulee jonkinasteinen körtti.
No, ei sekään osa lopulta ole kauhean huono, eihän?
Matias
”Tuon tapauksen jälkeisiin oloihin liittyy Paavalin kirje Roomalaisille ja Syyrian Antiokiassa tuohon aikaan piispana toimineen Pietarin siirtyminen Rooman piispaksi.”
Ja minkä puljun tai organisaation piispa se Pietari tuohon aikaan oli Roomassa ?
Ei kai evankeliumeitakaan vielä Neron aikana ollut kirjoitettu, saati koottu yhdeksi uskonnoksi.
Tarja
14) Kirkko on alusta asti ollut erittäin hyvin ja selkeästi organisoitu liike. Tässä se toimi kuten muutkin juutalaiset ryhmittymät. Esimerkiksi Qumranin yhteisössä kukaan nuorempi ei ruokaillessa tai muussakaan yhteisessä kokouksessa saanut päästään suustaan pihaustakaan ilman paikalla olleen johtajan lupaa.
Näin myös apostoliset isät todistavat, että vain piispojen luvalla kukaan sai käyttää virallista puheenvuoroa kirkon tilaisuuksissa. Tämä viittasi pappisvihkimykseen ja tämän antamaan valtuutukseen.
Tässä tavassa kirkko seurasi suoraan synagogan periaatetta että vain synagogan esimiehen ( piispaa vastaava virka ) antaman vihkimyksen saaneet rabbit ( kreikaksi presbyteros –> präst, priest, prêtre jne eli virkaansa vihitty pappi) saivat saarnata synagogissa. Tämän saamiseksi piti olla vähintää 30 vuotias.
Huomaapa tästä, että Jeesuskin aloitti julkisen saarnaamisen vasta sitten kun hän oli 30 vuotta täytettyään saanut rabbiksi vihkimyksen.
Kristinusko muuten oli tullut Roomaan jo hyvin varhain. Claudiuksen vuonna 49 säätämä kielto juutalaisten asumisesta Roomassa nimittäin perustui siihen, että Jeesuksesta keskusteltiin niin vilkkaasti Rooman synagogissa, että keisari alkoi pelätä tuosta koituvan levottomuuksia koko kaupungille. Tästä syystä sen paremmin asiaan kantaa ottamatta hän karkotti kaikki juutalaiset imperiumin pääkaupungista.
Joten kuvitelmasi jostain epämääräisestä porukasta ilman selkeää järjestystä on jonkun täysin toiselta ajalta peräisin olevien epärealististen ja ilmassa leijuvien haaveita muistuttavien ajatusten sisään lukemista tuon ajan todelliseen historialliseen tilanteeseen.
Tarja
15) Kysymys Uuden testamentin kirjoitusten synnystä
Uuden testamentin vanhimmat teokset ovat Paavalin kirjeet. Muut kirjoitukset ovat syntyneet nykymuodossaan paljon myöhemmin.
Evankeliumin julistus meni eteenpäin tuon ajan tavanomaisen menetelmän avulla, suullisen julistuksen ja opetuksessa käytetyn ulkoa opettelun kautta.
Niinpä evankeliumitkin on kirjoitettu vasta paljon myöhemmin. Vanhin maininta esimerkiksi Markuksen evankeliumista kertoo että Markus kuuli Pietarin julistusta toimiessaan tämän avustajana. Näiden Pietarilta saamiensa tietojen perusteella hän sitten kirjoitti evankeliuminsa.
Luukas itse kertoo kuulleensa tekstinsä sellaisilta jotka itse olivat alkuperäisiä Jeesusta seuranneita kuulijoita tai näihin verrattavilta luottettavan ketjun kautta Jeesusta kuulleilta ihmisiltä. On myös todettu hänen seuranneen Markuksen evankeliumia tai sen aikaisempaa kehitysvaihetta, koska tekstin kirjallinen samanlaisuus voi olla ainoastaan seurauksena keskinäisestä vuorovaikutuksesta.
Luukkaan evankeliumi:
1:1 Koska monet ovat ryhtyneet tekemään kertomusta meidän keskuudessamme tosiksi tunnetuista tapahtumista, 1:2 sen mukaisesti kuin meille ovat kertoneet ne, jotka alusta asti ovat omin silmin ne nähneet ja olleet sanan palvelijoita, 1:3 niin olen minäkin, tarkkaan tutkittuani alusta alkaen kaikki, päättänyt kirjoittaa ne järjestyksessään sinulle, korkea-arvoinen Teofilus,
Eräs kristillinen historioitsija kirjoitti, että Rooman ajoilla oli joku Krestus, jonka yllyttäminä joku ryhmä toimi kapinallisesti ja aiheutti pahennusta ja villitsi ihmisiä johonkin toimintaan.
”Seurasi suoraan synagogan periaatteita. ”
Miksi teidän piti matkia juutalaisia kaikessa, mutta opetella kuitenkin vihaamaan ja haukkumaan ja vainoamaan heitä. Siinä se meni pieleen, koska sellainen ei ole voidellun tehtävä.
Haluaisin muuten huomauttaa, että ei sinun tarvitse vakuutella omaa touuttasi sillä, että joku juutalainen on sinun kanssasi samaa mieltä. Minulla on ihan oma mieli, eikä siihen vaikuta se, mitä joku juutalainen on mieltä. Paitsi, jos mielipide on hyvä, voin ottaakin sen ohjenuoraksi.
Messiaan kärsimys:
Kansan kärsimystie ylittää kaiken kärsimyksenä tunnetun ja jos kärsimys on messiaan olemus, on kansa sitten voideltu ja valittu, kuten onkin. Mutta onko Jumala kärsimyksen aiheuttaja, vai ihminen, niin veikkaan jälkimmäístä.
Olen lukenut esim. Maimonideksen juttuja messiaan kärsimyksestä ja siitä kuinka häntä tulee syyttää kaikesta, muuten joutuu itse vastaamaan teoistaan. Jotenkin vaikutti kristillisen kummalliselta koko juttu. En muista siitä tarpeeksi, joten en selitä enempää.
Ehkä olen lukenut jotain Mamonides väärennöstä, jolla on pyritty kertomaan, että Maimonides olikin kristillinen. Linkissä kerrotaan tästä Herrasta laajemmin, vaikuttaa viisaalta mieheltä.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Maimonides
Tarja
Kiitos mielenkiinnosta. Uusi sivu ja aloitan uudelleen numeroinnin
1) Svetonius ei ollut kristitty kirjailija, vaan roomalainen pakana.
Olen jo aiemmin viitannut Claudiuksen ajan juutalaisten karkotukseen Rooman kaupungista vuonna 49 jKr. Tässä sinä palaat samaan historian tapaukseen puhuessasi ”eräästä kristillisestä historioitsijasta”. Alkutekstissä Kristus sanan i muuttuu eeksi sen takia että r -kirjain muuttaa vokaalin ääntämystä.
”Iudaeos impulsore Chresto assidue tumultuantis Roma expulit”
Tämän tekstin ajatus on se, että Claudius ajoi juutalaiset pois Roomasta siksi, että näiden keskuudessa mielialat olivat kuumenneet heidän kiistellesään Kristuksesta.
Valitettavasti sinun selityksesi muuttaa tämän ajatuksen aivan toiseksi ikään kuin kyseessä muka olisi joku kansan keskuudessa esiintynyt agitaattori joka yllytti kansaa kapinaan tms.
Tarja
2) Kuvitelma että kristittyjen samankaltaisuus muka olisi vain muiden taholta harjoitettua juutalaisuuden matkimista, ei alkuunkaan pidä paikkaansa.
Jeesuksen aikana juutalaisuudessa oli noin 15 eri suuntausta, joista suuri osa ei pystynyt jatkamaan toimintaansa Jerusalemin hävityksen vuonna 70 jKr. jälkeen.
Suurin näistä tapahtuman yli selviytyneistä liikkeistä oli kristillinen kirkko ja toiseksi suurin oli synagoga -juutalaisuus. Kristillinen kirkko oli avoin muiden maiden mukaan tuloon yhteiseen toimintaan ja siksi kirkko laajeni räjähdysmäisen nopeasti mitä erilaisempien kansojen keskuuteeen kaikista vainoista huolimatta.
Synagoga -juutalaisuus puolestaan oli asenteeltaan sulkeutuneempi ja enemmän omaan toimintaansa keskittynyt. Siksi se kehityi eristäytyneempi kansa, jossa sekä kansallisuus että uskonto liittyivät toisiinsa hyvinkin tiukasti.
Muut liikkeet joko taantuivat ja lopulta joko kuolivat omina liikkeinään tai sulautuivat jompaan kumpaan isompaan liikkeeseen erityiskorostuneine perinteineen.
Otanpa tähän vertauksen. Jos joku puu saa voimakkaan ulkoa päin kohdistuneen iskun niin, että vain kaksi oksaa siitä jatkaa kasvamistaan tuon jälkeen, niin ei voida sanoa, että toinen oksa matkii toista, vaan molemmat nousevat samasta juuresta ja niiden ulkonaisista eroistaan huolimatta ne jatkavat saman puun edelleen kasvamista.
Sitten on valitettavaa historian tuomaa painolastia että historian kuluessa on esiintynyt lukuisia todella järkyttäviä antisemiittisiä juutalaisvainoja, joiden syntyyn on vaikuttanut monikin tekijä, mutta kaksi merkittävää ovat monien ihmisten mielissä kummitteleva muukalaispelko ja ikivanhojen puunilaissotien aiheuttama seemiläisten pelko.
Tarja
3) Olen huomannut että sinulla on monestakin juutalaisuutta koskevasta kysymyksestä täysin oma mielesi. Lukuisten tapaamieni juutalaisten keskuudessa ei ole todellakaan vastaavia käsityksiä kohdannut.
Olen keskustellut juutalaisten kanssa jo 1960 -luvulta asti. Silloin tällöin olen myös osallistunut heidän liturgiaansa tai synagogan joihinkin luento tai muihin tilaisuuksiin. Yksi jo edesmennyt todella läheisistä perheystävistäni oli juutalainen. Jne.
Joten viitatessani tuon juutalaisen yhteisön erittäin korkeasti arvostaman henkilön kanssa käymään keskusteluumme en suinkaan tuonut esiin mitään privaattiajattelun kantoja.
Emme siis suinkaan keskustelleen meidän kummankaan omista henkilökohtaisista kannanotoistamme, vaan pyrimme löytämään kummankin meidän yhteisöjemme suhteiden oleellisimmat erot ja yhtäläisyydet. Kaikkien noiden tiivistelmän kuvasin edellä.
Tarja
4) Maimonides on juutalaisuuden yksi suurimmista filosofeista. Hän on aidosti juutalainen ja sellaisena heidän uskontonsa selkeä esillä pitäjä.
Olen Helsingin juutalaisessa synagogassa ollut kuulijoiden joukossa, kun siellä pidettiin erittäin hyvä esitelmä Maimoniden eräästä keskeisestä näkemyksestä.
Kuvitelmat että joku kristitty muka olisi ollut luomassa hänen tekstiään, osoittavat ainoastaan etteivät tällaista väittävät ole alkuunkaan selvillä juutalaisuuden ja kristinuskon yhteisistä juurista, jotka vaikuttiva aikoinaan Maimonideen aikana ja vaikuttavat yhä edelleenkin,
paljon enemmän
kuin tavalliset ihmiset edes tajuavatkaan.
Matias
”1) Svetonius ei ollut kristitty kirjailija, vaan roomalainen pakana. ”
Ei se ole mitään uutta, että halvennetaan ne kirjoitukset, jotka eivät tue omaa käsitystä. Edvwin Yamauchi tosiaan lainaa tällaista Suetoniusta, ja Krestus kirjoitetaan oikeasti Chrestus, ” Chrestuksen yllytyksestä”.
Itseasaissa se on hyvin kristillistä, että muut ovat pakanoita, vaikka kukaan ei oikeasti voi tietää, mitä Roomassa tapahtui.
Pakana on muuten kreikkalainen sana, ja tarkoittaa maalaisia, joita pidettiin tyhminä ja likaisina. Kreikkalaiset luulivat elävänsä filosofiasta ja sotavoimista, jotka kävivät ryöstämässä tyhmien maalaisten vuoden sadon, raiskaamassa naiset ja viemällä miehet orjiksi, tekemään työt, he olivat julistaneet itsensä vapaiksi miehiksi.
Vapaa mies oli ylimystöä ja heidän ei kuulunut tehdä työtä, vaan filosofoida ja viisastella. Rooma oli alistanut, tai valloittanut kreikkalaiset, ja siellä saattoi olla Cherstuksia, kreikkalaisia Greek, jotka eivät hyväksyneet niin sanottuja miehittäjiä, ja halusivat tuhota Rooman, esim. polttamalla koko kaupungin.
Kirjoittaja Edvin kertoo, että” Cherstus saattaa tarkoittaa Kristusta ja häiriöt ovat voineet syntyä opettajien toiminnasta. Heitä olivat esim. Akylas ( Aquila) ja Priskilla, jotka karkotetiin kaupungista 49 jKr. ja he tapasivat Paavalin korintissa kaksi vuotta myöhemmin.”
Sanot minun puhuvan juutalaisvastaisesti monessa kohdassa, joka on mielenkiintoinen väärennös, kun hyvin tiedät, että olen puhunut juuri antisemitismia vastaan hyvinkin voimakkaasti ja saanut siitä syystä, jopa nimen saatanan tytär ja paholaisen rakastaja.
Minulla on oma järki ja pää, luen kaikenlaista, mutta uskonopillisesti en ole sitoutunut mihinkään, olen henkisesti vapaa hyväksymään sen minkä hyväksi näen ja hylkäämään sen, mistä en ole samaa mieltä.
Kristillinen kritiikkini johtuu siitä, mitä evankeliumissa lukee, ja väitän antsemitismin syntyneen juuri näistä syistä ja se on minun syyni kirjoitella täällä ja jossain muuallakin.
En voi vedota keneenkään, koska tämä on ilmeisesti uusi asia, sitä ei voi opiskella missään, ainakaan vielä. Nyt sananvapauden aikakaudella on mahdollisuus tuoda esille tämä näkemys, aikaisemmin se on ollut kiellettyä, jopa rangaistavaa toimintaa. Voin hyvin ymmärtää miksi juutalaiset eivät ole kääntyneet kristiyiksi, johtuen juuri sanoista, ja syytöksistä, mitä evankeliumi heistä käyttää.
Kiitos tähän saakka, moni muu kristitty olisi jo sulkenut minulta kommentoinnin, pitäen minua antikristuksena. Joka tietysti tavallaan olenkin, naisena ja noitana.
Tarja
Keskustelu on aina mielekästä.
Jatkoa kohtaan 1)
Annoin selittävän käännöksen tuosta Svetoniuksen tekstistä, jottei yhteydestään irroitettuna joku tekisi tuosta omia käännöksiään googlen tai muun kautta, missä konteksti ei pääse oikeuksiinsa. Ilman yhteyden huomiointia kohta voidaan tulkita monella eri tavoin. (Olen aikoinaan toiminut latinan opettajana. Olen lukenut Svetoniusta alkukielelläkin.)
Akylaan ja Priskillan tapaus oli vain yksi hyvin monista vuoden 49 säädöksen juutalaisiin kohdistuneista ihmiskohtaloista. Ei enempää eikä vähempää.
Kulttuurinen yhteys on myös tekstien tulkinnassa merkittävää. Muutoin voi sijoittaa joihinkin yhteyksiin aivan asian kannalta vieraita vastineita, jotka ovat peräisin jostakin toisesta kulttuuriyhteydestä.
Viittaat Edwin Yamauchiin, joka on hyvin tuotteliaasti kirjoittanut professori. Valitettavasti en ymmärrrä mihin sinä tähtäät häneen viitatessasi.
Jatkoa kohtaan 3) Kirjoitat: ”Sanot minun puhuvan juutalaisvastaisesti monessa kohdassa, —”
Koen että olet väärinkäsittänyt sanomani tuossa yhteydessä.
Mielestäni olen koko ajan ymmärtänyt että sinä taistelet antisemitismiä vastaan. Samaa teen minäkin. Samaan tähtäävät myös erittäin monet luterilaisen kirkon ja juutalaisuuden väliset neuvottelut ja niissä laaditut merkittävät julkilausumat.
Tarkoitukseni oli sanoa, että monissa yksityiskohdissa olen huomannut sellaisia käsityksiä juutalaisuudesta, joita en ole juutalaisuuteen perehtyessäni koskaan tavannut missään muualla.
Samaten olen useasti kokenut että juutalisuuden ja kristinuskon välisistä suhteista sinulla on sellaisia kannanottoja, joita en ole aikaisemmin tavannut. Näillä on kuitenkin ollut se hyvä puoli, että on syntynyt vilkasta keskustelua, joka yleensä selventää käsitteitä, kun niitä voidaan tarkastella eri näkökulmista, vaikka omien noin kuudenkymmenen vuoden asioihin paneutumisen valossa en olekaan samaa mieltä kanssasi. Mutta sellaistahan sattuu. Eihän meidän sellaisen takia kannata polttaa päreitämme toinen toisellemme, kun voi keskustella miellyttävästikin, myös eri mieltä ollessaan.
Tarja
5) Viittaat evankeliumien teksteihin antisemitismin syynä
Mielestäni silloin ei voi puhua antisemitismistä silloin, jos kirjoittaja itse on juutalainen eikä suinkaan tarkoita oman kansansa halventamista, vaan kohdistaa kritiikkinsä toisiin oman kansansa jäseniin, joilla on erilaiset näkemykset ja jotka näiden näkemystensä takia ovat hyökänneet Jeesusta ja hänen evankeliumiaan vastaan.
Ota huomioon että juutalaissodan 66 – 73 aikana useat juutalaiset ryhmät ja koulukunnat riitelivät toisiaan vastaan niin voimakkaasti, että se alkoi luonteeltaan olla lähes tulkoon kuin jossain päin käydyt nykyaikaiset jengisodat tai miltei sisällissodan luonnetta lähentelevää. Noista keskenään toinen toistaan vastaan taistelleista ryhmittymistä kukaan ei halunnut taistella juutalaisuutta vastaan vaan ainoastaan puolustaa omaa poliittista tai aatteellista kantaansa.
Juutalaiseen tempperamenttiseen luonteeseen kuuluu että vielä nykyäänkin Israelin parlamentissakin kiihkeä keskustelu saattaa toisinaan muodostua milteipä käsirysyksi. Eikä näistä kenellekään tule edes mieleenkään että se olisi millään tavoin Israelin valtiota tai juutalaisuutta vastaan suunnattua antisemitismiä, vaan kertoo ainoastaan siitä että kukin yrittää puolustaa omia näkemyksiään täydellä antaumuksella.
Tämän valossa näen noissa evankeliumeissa esiin tulleissa Jeesuksen kuolemaan johtaneitten toimijoiden menettelytapojen vastaisten kannanottojen ainoastaan kuvaavan sitä, miten Jeesuksen läheiset kokivat noiden vastakkaista mielipidettä olevien uhan ja painostuksen.
Sen sijaan evankeliumien tavoitteen määrittelyssä puhuttiin koko kansan pelastumisen puolesta, ei kansaa vastaan.
Kuten Luukas kertoo
2:10 Mutta enkeli sanoi heille: ”Älkää peljätkö; sillä katso, minä ilmoitan teille suuren ilon, joka on tuleva kaikelle kansalle:
2:32 valkeudeksi, joka on ilmestyvä pakanoille, ja kirkkaudeksi kansallesi Israelille.”
Lainaan vielä hiukan Edvin Yamauchia, hän sanoo:
Turhaminen Nero pystytti valtavan patsaan Apollon Heliokselle, jolle hän veistätti omat kasvonsa. Hän ei kuitenkaan halunnut Roomaan temppeliä Nero-jumalalle.
” Princeps saa jumalalle kuuluvat kunnianosoitukset vasta kun ei enää ole ihmisten joukossa” hän sanoi.
Sitä kunniaa senaatti ei kuitenkaan hänen kuoltuaan, hänelle suonut.
Vespasianus joka pidetiin hyvänä keisarina, vitsaili kuolinvuoteellaan: ” Oi joi, Taidan olla muuttumassa jumalaksi. ” Titusta alettiin hänen kuoltuaan palvomaan jumalana ja Domitianus vaati, että häntä on alettava puhuttelemaan herraksi ja jumalaksi. Vespasianus ja Titus olivat Isä ja poika, jotka tuhosivat Jerusalemin.
Faaraot olivat jumalia tai jumalan poikia. Julius Caesarin senaatti julisti jumalaksi, 42 eKr. Augustus julistettiin jumalaksi. Caius Caligula vaati että häntä oli kunnioitettava jumalana ja hän julisti sisarensa Drusillan jumalttareksi.
Paavali kirjoittaa Rooman kristityille: ” jokainen olkoon alamainen sille esivallalle, jonka vallan alla hän on, Sillä ei ole esivaltaa muuten kuinJumalalta. ” Kristityt eivät halunneet palvoa keisaria uhraamalla hänelle, Juutalaiset ottivat saman kannan, mutta heitä suvaittiin, koska juutalaisuus oli Rooman valtakunnassa ” tunnustettu uskonto”.
Kristittyjen, jotka koostuivat monista kansallisuuksista, epäiltiin olevan jonkinlainen moraaliton salaseura. Heidän kieltäytymisensä keisarille uhraamisesta katsottiin valltionpetokseksi ja heitä vainottiin.
Syntyikö kristittyjen kateus ja viha juutalaisia kohtaan tässä vaiheessa, jos siis juutalaisuus oli ”tunnustettu uskonto.”
Tarja
Kiitos professorin tekstin lainauksesta. Hänhän toteaa aivan saman syyn kristittyjen vainoille kuin itse jo edellä ensimmäisen aukeaman kohdassa 3) olen lausunut:
Tämä ensimmäisen käskyn totena pitäminen johti ristiriitaan Rooman vallan kanssa, kun kristityt eivät suostuneet uhraaman Rooman jumaluudelle. Tämä koettiin niin suurena uhkana Rooman valtakunnan valtarakenteita kohtaan että kristittyjen johtaviksi henkilöiksi tunnetut Rooman piispa Pietari ja maineikkaimmaksi lähetyssaarnaajaksi tunnettu Paavali tuomittiin kuolemaan.
Alkuajan kristittyjen ja juutalaisten välisestä suhteesta olen juuri edellä kirjoittanut kohdassa 5)
Pieni korjaus/lisäys
Lause; Vespasianus ja Titus olivat isä ja poika…….. sekä seuraava kappale ja viimeinen lause ovat omia lisäyksiäni.
Tarja
Kiitos selvennyksestä.
Sain vastauksen minua tekstissä askarruttaneeseen huomioon:
Tekstiä lukiessani alku oli erittäin selkeää asian kuvausta.
Sitten jälkiosassa jäin vähän miettimään, mistä tällainen teksti voisi olla peräisin, kun siinä oli muutamia sanakäänteitä, joita ei voinut liittää mielikuvaani professorin tuotannosta.
Matias
” Mistä tällainen teksti ”
Kirja on nimeltään ”Ensimmäisten kristittyjen maailma ” Ihana helppolukuinen tiivistelma tuonajan uskonnoista ja filosofioista.
Tausta kertoo:” Alkukristittyjen kirjoitukset nivoituvat heidän omaan aikaansa. Uutta testamenttia ja sen opetuksia on helpompi ymmärtää, jos tuntee paremmin kyseistä aikaa. Historian professori Edwin Yamauchi tekee ensimmäisen vuosisadan maailman hyvin eläväksi lukijoilleen.”
Mutta mistä lähteestä sinä olet lukenut sen, että Pietari oli Rooman ensimmäinen piispa?
Eriäviä näkemyksiä
” Apostoli Pietarin asema paavina on kielletty niin protestanttisissa kuin myös moderneissa katolisissa tutkimuksissa.[1] Kriittisten mielipiteiden mukaan Pietaria ei voida pitää paavina, eikä täten paaviuden erityisasemaa kristinuskossa voida mitenkään perustella. Paavin kirkollis-hierarkkinen asema on aina ollut Rooman seurakunnan johtaja, eikä kriittisten mielipiteiden mukaan paaviudelle voida antaa suurempia erityisoikeuksia ainakaan teologisilla perusteilla. Kriittisten mielipiteiden mukaan paavius ei liity mitenkään suoranaisesti apostoli Pietariin, eikä Rooman piispalla eli paavilla pitäisi olla enempää vaikutusvaltaa Rooman ulkopuolella kuin muillakaan eri kaupunkien piispoilla. Useiden apostoli Pietarin paaviuden kieltävien tutkijoiden mielestä paaviuden historian voidaan katsoa alkaneen aikaisintaan 100-luvulla, jolloin Anicetus toi Aasian seurakunnista Roomaan piispa-instituution. Myös myöhäisempiä ajankohtia paaviuden synnylle on esitetty. ”
https://fi.wikipedia.org/wiki/Kysymys_ensimm%C3%A4isest%C3%A4_paavista
”Joissain kriittisissä näkemyksissä kyseenalaistetaan jo apostoli Pietarin oleskeleminen Roomassa. Kriittisimpien tutkijoiden mukaan Pietari ei koskaan edes käynyt kyseisessä kaupungissa, saati sitten kärsinyt siellä marttyyrikuolemaa. Näiden näkemysten mukaan Pietaria ei voida pitää ensimmäisenä paavina, eikä paaviutta instituutiona voi perustella väitetyillä yhteyksillä apostoliin.
Raamattu ei anna suoraa vastausta Pietarin mahdolliseen oleskeluun Rooman kaupungissa, koska Uusi testamentti ei kerro apostolin elämän loppuvaiheista. Kriittisistä mielipiteistä huolimatta perimätieto Pietarin marttyyrikuolemasta Roomassa lienee tosi ”
Tarja
Kiitos jatkosta edelliseen
Alkuosan tunnistin Edwin Yamauchin tekstiksi. Tuumailuni koski sinulta peräisin olevaan osaan tekstiä.
Kiitos kirjan nimen esille nostamisesta lukijoitamme varten.
Olen huomannut että niin poliittisissa kuin uskonnollisissakaan kysymyksissä wikipedia voi olla paikoin hyvinkin epätasapainoinen tietolähde. Tämä johtuu siitä, että erilaisten asiallisesti kirjoittavien joukkoon tulee useinkin sellaisia, jotka jonkun erityisen porukan erityispainottein sotkevat tekstiä mitä oudoimmilla väitteillä.
Vanhimmissa vanhan ajan kirkkohistorian teoksissa on selvästi tuotu esille, että Pietari oli Rooman ensimmäinen piispa. Nimitys ”paavi” on sitten nimenä tullut myöhemmin, mutta Pietarin asema johtavana piispana on ollut selkeä jo alusta asti. Sitten jo hänen neljäs seuraajansa Klemens, jota hän oli suositellut piispaksi, mutta jota ennen Rooma oli valinnut kaksi muuta piispaa, kirjoitti Korintton seurakunnalle selkeästi paavillista asemaa osoittavan kirjeen sikäläisen piispan asemaa koskien. Kirje on säilynyt Apostolien isien teosten kokoelmassa, 1. Klemensin kirje.
Filippiläiskirje:
4:3 Myös sinua, sinä minun oikea Synsygukseni, minä pyydän: ole näille vaimoille avullinen, sillä he ovat taistelleet minun kanssani evankeliumin hyväksi, yhdessä sekä Klemensin että muiden työtoverieni kanssa, joiden nimet ovat elämän kirjassa.
Jerusalemin hävityksen 70 jKr. jälkeen Jerusalemin temppelin ylipappi menetti mahdollisuutensa toimia juutalaisuuden yhteisenä esimiehenä, joko juutalaisuuden yhteen kokoavana voimana. Sen jälkeen piti rakentaa uusi muoto koko juutalaisuuden yhteen kokoavaksi viraksi. Näin syntyi Jamniaan uusi hallinto: juutalaisen paavin eli ylirabbin tehtävä. Tämän viran ensimmäinen viranhaltija oli Hillel I, joka johti koko kansaa hyvinkin itsevaltaisesti. Tämä järjestelmä sitten joskus noin 100 – 130 jKr. teki päätöksen nykyisestä juutalaisten Raamatusta TaNaKista, yhteensä 22 hepreaksi tai arameaksi kirjoitettua teosta, meidän nykyisen laskutapamme mukaan 39 kirjaa Vanhasta testamentista.
Kreikankielinen osa juutalaisuutta pitäytyi Raamatussaan Septuagintaan, jossa ovat mukana myös nykyisin Deuterokanonisina eli Apokryfeinä tunnetut teokset.
Jamniassa hallinnut juutalaisten paavi jäi kuitenkin vieraaksi kristikunnalle. Näin syntyi kirkon keskuudessa omat piispoja kokoavat virat Syyrian Antiokiaan patriarkka, Aleksandriaan paavi, Roomaan paavi, Jerusalemiin ja Konstantinopoliin patriarkkain virat, toki nämä viimeiset kaksi vasta myöhemmin, kun historian kulku sen salli. Jerusalemin ensimmäinen piispa oli Jaakob Vanhurskas, Joosefin ensimmäisestä avioliitosta lapsi, vanhempi kuin neitsyt Maria. Jerusalemin toinen piispa oli Simeon Jerusalemilainen, Joosefin veljen Kleopaan/Kloopaan poika. Mutta sitten toisen juutalaiskapinan seurauksena keisari kielsi juutalaisten asumisen Jerusalemissa, joten Jerusalemissa asui sitten osan aikaa aivan muuta porukkaa.
Joten vaikka nimitykset ylirabbi, siitä suora käännös patriarkka tai hengellinen isä, papa, paavi ovatkin tulleet käyttöön vasta myöhemmin niin tehtävät ovat kuitenkin olleet käytössä jo siitä asti kun Jerusalemin hävityksen aiheuttamasta shokista oli selvitty.
Tarja
6)
Mainitset Anicetuksen. Pyhä Anicetus 155 – 166 oli Rooman yhdestoista paavi.
Hänen edeltäjänsä Pyhä Pius I 140/142 – 155 oli kymmenes paavi. Hänen veljensä Hermas kirjoitti teoksen Paimen, joka esiintyy monissa vanhan ajan kokoelmissa yhtenä Uuden testamentin teoksena, mutta on puuttunut toisista kokoelmista. Nykyisin se luetaan Apostolisten isien joukkoon. Olen pitänyt Hermaan Paimenesta luennon, jossa esitin että teos on noin kolmen vuosikymmenen kuluessa pidettyjen hyvin avoimen näynomaisen tyylin mukaisten puheiden tai saarnojen pohjalta koottu ja yhteen sovitettu teos toisen vuosisadan ensimmäiseltä puoliskolta.
Tässä luettelo Rooman paaveista
https://fi.wikipedia.org/wiki/Luettelo_paaveista
Matias
”Alkuosan tunnistin Edwin Yamauchin tekstiksi. Tuumailuni koski sinulta peräisin olevaan osaan tekstiä.”
Minulta oli peräisin se pieni kappale jossa luettelin ketä kaikkia on julistettu jumaliksi. Kyllä niistä kerrotaan samassa kirjassa, mutta ei yhtenä kappaleena. Ei niissä ole mitään vaheellista.
Loppuosa, jossa puhutaan myös Paavalista, on samasta kirjasta.
Tarja
Kiitos täsmennyksestä
Olen tyytyväinen että mainitset Edwin Yamauchin kirjan Ensimmäisten kristittyjen maailma. Hän valmistui filosofian tohtoriksi vuonna 1964 Brandeis Universityssä. Professorina hän toimi Miami Universityn osastolla Department of History.
Matias
”Vanhimmissa vanhan ajan kirkkohistorian teoksissa on selvästi tuotu esille, että Pietari oli Rooman ensimmäinen piispa. Nimitys ”paavi” on sitten nimenä tullut myöhemmin, mutta Pietarin asema johtavana piispana on ollut selkeä jo alusta asti.”
En ole koskaan kuullut, paitsi sinulta, Pietarin piispuudesta. Yleisin tarina kai lienee, että hän oli Simon kiivalija, koki vainoa ja vihaa, ja lopulta ristiinnaulittiin, ja hän halusi sen tahtuvan niin, että hän on pää alaspäin ristillä.
Joka tietysti on tarua, koska se on mahdottomuus, Jalat eivät repeämättä pysty kantamaan ruumiin painoa. Tietysti voi myös sitoa.
Eivät kämmenetkään kestä, vaan naulaaminen tapahtui ranteista, todennäköisesti ranneluun läpi, tai sen alta. Ja näin ollen ei olle totta sekään, että Jeesus olisi voinut esitellä kämmenissä olevia reikiä.
Pietari nimisiä paaveja on tietysti ollut, ja paavit yleensäkin ovat väittäneet, että Jeesus antoi Pietarille taivasten valtakunnan avaimet, ja ne ovat nyt heillä Pietarilta saatuina.
Tarja
Pietari oli aluksi Jerusalemin seurakunnan johtava persoonallisuus, mutta kreikankielinen väestö tuli vasta Jaakob Vanhurskaan aikana niin merkittäväksi, että tämä ensimmäisenä otti piispa nimikkeen tehtäväänsä.
Pietari oli Syyrian Antiokian ensimmäinen piispa ja sen takia myös ensimmäinen patriarkka. Nykyisin tuo virka on parin vuosituhannen historiallisista syistä johtuvien jakaantumisten takia jopa viideksi eri patriarkan viraksi jakautunut. Kun valtakuntien rajat ovat siirtyneet ja uskovia on jäänyt molemmin puolin rajaa, niin näiden ylin johto oli aihetta uudelleen järjestellä ja niinpä sama virka jakaantui useammaksi viraksi, kukin omilla puolillaan rajoja.
Rooman piispaksi Pietaria tarvittiin Neron keisarikauden alussa, kun juutalaiset jälleen saivat asettua asumaan Roomaan, niin aikaisemmin Roomassa asuneiden ei-juutalaista perää olevien kristittyjen ja juutalaistan alkuperää olevien kristittyjen välille tuli ongelmia. Silloin imperiumin pääkaupunkiin kutsuttiin koko Rooman valtakunnan alueella olevan kristikunnan suurinta arvovaltaa edustava Pietari piispan virkaa hoitamaan. Hänen jälkeensä ei tästä ongelmasta ole kuultu mitään. Tämän ongelman kiistoista saa hyvän kuvan Paavalin kirjeestä Roomalaisille, kun sitä tutkii Rooman seurakunnan tilanteesta ja siihen liittyvistä kysymyksenasetteluista käsin.
Tarja
Simon Kiivailija oli täysin eri henkilö. Simon tai Simeon -nimi oli hyvin yleinen juutalaisten keskuudessa, koska se oli yhden Jaakobin pojan nimistä.
Kiivailijat eli selootit olivat sellainen ääriliike, jotka myöhemmin muuttuivat miltei kapinaliikkeeksi roomalaista miehitysvaltaa vastaan ja samalla hyvin voimakkain ottein muita juutalaisia liikkeitä vastaan kiivaillen.
Pietari puolestaan oli myöhemmin elämässään niin merkittävässä asemassa, että hän jopa oli suuren juutalaisten kansallisen juhlan helluntain eli viikkojuhlan yhden liturgian juhlasaarnaaja. Tämän saarnan vaikutus on kuvattu Apostolien tekojen luvussa kaksi.
Tuohon juhlaan kokoontui satoja tuhansia juutalaisia eri puolilta maailmaa, kerrotaampa joskus olleen miljoonakin ihmistä Pyhässä kaupungissa tuon juhlan aikana. Niinpä eri aamu-uhrin liturgioihinkin valittiin vain pätevimpiä puhujia tai oppineimpia miehiä – ja Pietari oli yksi heistä.
Jeesuksen kokoava vaikutus ympäristöönsä näkyi siinä että kahdentoista apostolin joukossa oli juutalaisen yhteiskunnan eri puolilta, milteipä toistensa ääripäistäkin olevista suuntauksista lähtöisin olevia oppilaita.
Matias
” kreikankielinen väestö tuli vasta Jaakob Vanhurskaan aikana niin merkittäväksi, että tämä ensimmäisenä otti piispa nimikkeen tehtäväänsä.”
Jaakob Vanhurkas oli käsittääkseni essealaisen yhteisön esihenkilöitä ja hänellä oli joku yhteys myös temppeliin. Essealaisella neuvostolla oli kaksitoista jäsentä ja kolme esihenkilöä.
Harrastivatko essealaiset erilaisia titteleitä, en usko, he olivat hyvin tiukkoja lain noudattajia ja rangaistuksetkin olivat ankaria, joten piiska olisi ehkä parempi sana kuin piispa. Ei siellä ollut piispoja.
Jaakob Vanhurskas surmattiin jostain syystä, ehkä hän moitti ja syytti papistoa maan kavaltamisesta ja roomalaismielisyydestä ja sai joukkoja taaksensa. Papiston edustajat tai kannatajat surmasivat hänet ja pudottivat alas muurilta. Jaakobin surmasta tuohtuneina Jaakobin ryhmän jäsenet surmasivat ylimmäisiä pappeja, kuten Ananus ja Jeesus nimiset. Jeesuksia oli joka ryhmässä, ainakin Josefuksen kirjassa. Jaakob Vanhurskan on siis historillinen henkilö.
Kun Apostolien teot syyttää Vanhuskaan tappamisesta, se ei tarkoita Jeesusta vaan tätä Jaakobia, jota pidettiin vanhurskaana miehenä. Koska, kuten kerroin, he olivat tiukimpia lain noudattajia, myös sapatin suhteen.
Juutalaisilla ei ole piispoja, jotka hylkäisivät sapatin, Mooseksen ja kaikki säädökset. Essealaiset varsinkin, kunnioittivat ylimpänä auktoriteettina Moosesta.
Essealaiset lukivat Moosesta, Jesajaa, ja Eenokia. Evankeliumia ei ollut, eikä ole vieä sieltä löytynyt. Se on kirjoitettu todennäköisesti Euroopan puolella, joskus Myöhemmin.
Ei edes apokryfeissä kerrota, että Jaakob Vanhurskas olisi ottanut arvonimekseen
piipa, hän oli jo saanut Vanhurskaan kunnianimen. Ei myöskään, että hän olisi ollut jotenkin kreikkalaismielinen.
Tarja
Jaakob nimi oli juutalaisten keskuudessa hyvin yleinen. Jaakobhan oli koko kansan kantaisä.
Jaakob Vanhurskas ei ollut essealainen. Mutta temppelin rukouksiin hän osallistui niin säännöllisesti ja niin hartaasti, että on kerrottu hänen polviensa olleen känsäiset kuin kamelin polvet niin ahkerasta polvistumisesta temppelissä osallistumiinsa hartauksiin. Juutalaiset arvostivat häntä erittäin korkealle. Hän oli hyvin kunnioitettu temppelin väen piirissä. Kun sitten juutalaisten sisäisissä taisteluissa, missä eri juutalaisuuden suuntaukset sotivat toisiaan vastaan, joku tappoi hänet kuin venäläiset nykyään tappavat Ukrainassa siviilejä, niin tuon surmatyön jälkeen alkaneesta roomalaisten maahan tulosta jotkut esittivät syyksi Jaakob Vanhurskaan tappamista – hiin hurskaan miehen kuolemantuottamuksen aiheuttamana rangaistuksena.
Essealaisten hallintomalli on erittäin hyvin tutkittu. Heillä oli hyvin, hyvin tiukka järjestys ja myös johtavien henkilöiden johtoasema oli hyvin vahva. Piispa -nimitystä heillä ei kuitenkaan ollut, koska heidän hallintomallinsa ei toiminut kreikan kielellä. Johdon nimikke ei ole oleellinen vaan hallinnon periaatteellinen ja todellinen arvovallan järjestelmä.
Nimenomaan tutustumiseni Qumranin kaivauksiin jo vuodesta 1961 on avannut silmäni näkemään myös alkukirkon erittäin lujan hallinnon ja selkeän organisaation. Tämä käsitykseni on vahvistunut Apotolisten isien ja muidenkin historian lähteiden perusteellisella tutkimisella.
Aikoinaan saksalaisen romantiikan ja toisaalla amerikkalaisen yhdityskirkollisuuden luomat haavekuvat muka alkukirkon olemattomasta organisaatiosta ovat yhtä lailla reaalisen todellisuuden vastaisia kuin kuvitella, ettei maamme armeijalla sotiemme aikana ollut mitään organisaatiota, vaan korpisoturit vain kukin metsästi vihollisia miten itse kutakin lystäsi. Olisi aivan tyhmää kuvitella sanan ”korpisoturi” perusteella sotilaidenmme muka liikkuneen ilman mitään yhteistä komentovaltaa itse kukin siellä, missä parhaiten pääsi vihollista paukuttelemaan.
Tarja
Apostolien teoissa viitataan nimenomaan Jeesuksen kuolemaan, jonka vastapainoksi pannaan viittaus Barabbaan vapauttamisesta.
Apostolien teot:
3:14 Te kielsitte Pyhän ja Vanhurskaan ja anoitte, että teille annettaisiin murhamies,
Ota huomioon, että Jaakob Vanhurskas eli samassa lapsikatraassa kuin Jeesus. Siksi Uudessa testamentissa häntä juutalaisen sosiaalisen veli -käsitteen mukaan kutsutaan Jeesuksen veljeksi. Nämä Jeesuksen ”veljet ja sisaret” olivat Joosefin edellisestä avioliitosta olevia lapsia ja he kasvoivat Jeesuksen kanssa samassa perheessä. Jaakob Vanhurskas oli jopa vanhempi kuin neitsyt Maria.
Tarja
Asetat evankeliumien kirjat ja evankeliumin synnyn väärään järjestykseen. Olen jo edellä kumonnut tämän ajatuksen todetessani että Jeesuksen ajan opetuksen menetelmänä oli suullinen puhe ja keskeisten opetusten ulkoa opiskelu. Tätä menetelmää käytti myös Vapahtajamme aikansa oppineimpana miehenä oppilailleen ja muulle väellä julistaessaan ja opetusta antaessaan. Jerusalemin temppelissä, aikansa korkeimmassa juutalaisesa oppilaitoksessa, hän sai niin paljon oppilaita, että toiset opettajat kateudesta alkoivat huutelemaan, että
”koko maailma juoksee hänen perässään”.
Evankeliumit kirjoitettiin vasta paljon myöhemmin Jeesuksen ajan tapausten ja opetusten jälkeen. Olen tästä jo edellä kirjoittanut, joten en lähde sitä uudelleen toistamaan.
Qumranin löytöjen esiin tuomat tekstit ovat runsaan parin vuosisadan ajalta. Jeesuksen esiintyminen osuu heidän näkökulmastaan katsoen noin pyöreästi puolivälin aikaan. He siis olivat Jeesuksen aikalaisia. Jeesus kuitenkin liikkui hyvin paljon aivan muissa ympyröissä kuin Qumranin väki. Tästä johtuu se, ettei Uusi testamentti mainitse heitä eivätkä he mainitse Jeesusta. Ainoa kohta missä maininta heistä esiintyy on kuvaus vesiruukkua kantavasta miehestä. Veden kantohan oli naisten tehtävää juutalaisessa yhteisössä. Essealaisten naimattoman väen keskuudessa kuiten miestenkin oli kannettava vettä. Jeesus siis näyttää viettäneen viimeisen aterian opetuslastensa kanssa essealaisten vaeltavia veljiään varten ylläpitämässä majatalossa. Tuollaiset majatalothan olivat paljonkin käytössä varsinkin suurten juhlien aikoina, kun valtaisa määrä ihmisiä virtasi Jerusalemiin suurimpia juhliaan viettämään.
Matias
Kyllä Simon Pietari, on Simon Pietari ja myös kiivas mies, Jeesuskin sanoi häntä kerran perkeleeksi, mutta aikoi rakentaa kirkon tälle kalliolle.
Tarja
Jeesus puhui Pietarin puheenvuoron mukanaan tuomasta kiusauksesta jättää sovintokuolema tekemättä ja näin tuon kiusauksen seurauksena olisi ollut koko hänen elämäntyönsä tyhjiin valuminen.
Tämän saatanasta peräisin olevan kiusauksen Jeesus karkoitti, kuten aikoinaan ensimmäisen suuren kiusauksensa aikanakin sanoessaa: ”Me pois, Saatana!”
Vertaapa näitä kahta jaetta niin näet, kuka siinä hätistettiin menemään.
Matteuksen evankeliumi:
4:10 Silloin Jeesus sanoi hänelle: ”Mene pois, saatana; sillä kirjoitettu on: ’Herraa, sinun Jumalaasi, pitää sinun kumartaman ja häntä ainoata palveleman.'”
16:23 Mutta hän kääntyi ja sanoi Pietarille: ”Mene pois minun edestäni, saatana; sinä olet minulle pahennukseksi, sillä sinä et ajattele sitä, mikä on Jumalan, vaan sitä, mikä on ihmisten.”