Aiheeseen virittävää marinaa sakastissa: {"video":"http://www.youtube.com/watch?v=ABNN8cE-Mas","width":"400","height":"225"}
Uutterasti laitoin googleen erilaisia hakusanakombinaatioita löytääkseni vastauksen erääseen kysymykseen. Koska en jaksa ryhtyä muihin toimiin kuin naputella hakuohjelmiin sanoja, toivoisin jonkun itseäni viisaamman kertovan, että miksi ihmeessä juuri tämä kohta, Matt. 28:18-20, on poimittu ylitse muiden? Kuka on ensimmäisenä keksinyt, että näitä kolmea jaetta aletaan kutsumaan erityisellä nimellä ”kaste- ja lähetyskäsky” ja tällä nimeämisellä nostetaan ne jakeet ylitse kaiken muun tekstin, kristillisen eetoksen lähtökohdaksi? Ne kuitenkin on vain kolme jaetta Raamatun kahden testamentin uudemman osan kahdenkymmenenseitsemän kirjan sisältämien neljän evankeliumin yhden evankeliumin yhdestä luvusta.
En yhtään ihmettelisi, jos nämä kolme jaetta olisi äkännyt joku sellainen hahmo, jonka mielessä väikkyi maailman valloitus. Raamatulla kun on kautta historian yritetty puolustella mitä räikeämpiä valloitusretkiä, toisten kansojen ja kulttuurien alistamista. Vaikka itse evankelista olisikin tarkoittanut kaste- ja lähetyskäskyn rohkaisuksi sille, että hyvää sanomaa Jeesuksesta voidaan julistaa myös juutalaisen yhteisön ulkopuolella, eipä se vaadi vannoutuneelta konkistadorilta suurtakaan ponnistelua taivuttaa kyseinen kohta käskyksi pakata laivat täyteen aseita, seilata sinne, missä tulee maata vastaan ja pakkokäännyttää kuka tahansa vastaantulija kristityksi. Samalla voi sitten laivata heidän omaisuutensa, tappaa heidän biisoninsa ja ostaa lasihelmillä heidän maansa sekä kahlita hänet itsensä orjaksi kristityille seikkailijoille.
Jos nyt tuosta onnistuukin kiemurtelemaan omatunto puhtaana ulos…
koska enhän minä ole ikinä ollut konkistador tai amerikkalainen uudisraivaaja eikä minulla ole koskaan ollut ainakaan henkilökohtaista orjaa eikä niitä orjia lasketa, jotka puhaltavat hiekalla farkkujani, poimivat kahvipapuni, kasaavat elektroniikkatuotteeni ja kasvavat tehotuotantolaitoksissa leivänpäällisikseni
…toinen pulma liittyy omaan aikaamme ja omaan kontekstiimme. Kaste- ja lähetyskäsky korostaa yksipuolisesti julistamisen merkitystä. Muunkinlaisia kehotuksia löytyy esimerkiksi Matt. 10:8, missä Jeesus lähettää kaksitoista opetuslasta parantamaan sairaita, ajamaan ulos riivaajia jne. tai Luuk. 10:9 ”Parantakaa sairaat ja sanokaa heille: ’Jumalan valtakunta on tullut teitä lähelle.’”. Kylläjees, kaste- ja lähetyskäskyssä kyseessä oli ylösnousseen Kristuksen komentosanat. Näissä mainitsemissani maan päällä parantamisjuttuja tehneen Jeesus Nasaretilaisen sanat. Mutta ainakin apostolien tekojen mukaan työtä tehtiin varhaiskristittyjen parissa myös parantamisen saralla siinä missä kastamisen ja opettamisenkin. Miksi niin ei tehtäisi nykyisin? Siksikö, että Kaste- ja lähetyskäskyssä parantamista ei mainita sanallakaan?
Parantamisella en tarkoita sentyyppisiä poppakonsteja, että nyt jokainen Suomen kirkon pappi ryhtyy syljeskelemään saveen ja tekemään siitä rohtoja tai maallikot ryhtyvät eksorsisteiksi…
mutta ei tietenkään ilman ammattilaisen järjestämää kurssitusta, todistusten jakoa sekä vapaaehtoisten eksorsistien siunaamistilaisuutta, jossa kirkkoherra sanoo että tärkeää on tämä ja hienoa, ja tilaisuuden jälkeen on hyvät kahvit, jonka yhteydessä diakonissa ottaa nimet listaan
…Parantamisella tarkoitan parantavia sanoja ja katseita. Parantavaa kuuntelemista ja näkemistä. Julistamisenkin (tai opettamisen, kuten Matteus asian ilmaisee) tarkoituksena on parantaa. Aika usein julistaminen tuntuu olevan kuin panssarivaunu, jonka kurssi on määritetty iankaikkiseen ikuisuuteen eikä ole väliä jos sen telaketjujen alle muutama surkea sielu myllääntyy.
Ainakin ensi kesän rippikoululaiset kiittävät minua tästä mielipiteestäni: Kaste- ja lähetyskäskyn voisi edellämainituista syistä poistaa ulkolukulistasta.
”Uskotko sinä Jeesukseen omana henkilökohtaisena vapahtajanasi?” Olen joskus tosissani pohtinut sitä, miksi vierastan näitä kysymyksiä. Sanonta ’oma henkilökohtainen vapahtaja’ on tarkkaan ajatellen jotenkin Jeesusta vähättelevä ja juuri Hänestä puheen ollen loukkaavakin. Jeesus Kristus on maailman Vapahtaja eikä kukaan voi omia Häntä omaan henkilökohtaiseen palvelukseensa. Ihmisen usko on henkilökohtainen, mutta Vapahtaja on yhteinen. Uskon henkilökohtaisuudesta taas johtuu, että sen tivaaminen on rikkomus tätä henkilökohtaisuutta kohtaan. Sen rajan ylittämisen pitäisi mielestäni tapahtua hienotunteisesti eikä hyökäten.
”ja olkaa aina valmiit antamaan vastaus jokaiselle, joka kysyy, mihin teidän toivonne perustuu”…………….. 1 Piet 3: 15
Jorman kysymykseen. Niin kuin Martti sanoi, moni vierastaa erilaisia henkilökohtaisia uskoon kohdistuvia kysymyksiä. Joskus tai ainakin joissan tilanteissa ne kieltämättä ylittävät sopivuuden rajan syystä tai toisesta, mutta usein ne ovat tärkeitä kysyjälle ihan aikuisten oikeesti.
Kun on vuosia ollut lähetystyössä ulkomailla ja saman verran kotimaisessa kiertävässä julistustyössä, kysymysten kaikki muodot on kohdattu. Kysyjä saattaa kysymyksellään varmistaa, kannattaako toista kuunnella tai kannattaako hänen sanomaansa uskoa tai voisiko hänen kanssaan kinastella tai voisiko häntä halveksia tai voisiko hänen uskonlaatuaan arvostella tai…
En tiedä, mikä motiivi Jormalla oli kysyä lähetystyöntekijän henkilökohtaista uskoa enkä siitä välitäkään. Vastaus on kyllä, toivon mukaan kaikilla kysymysmuodoilla
Niin, tuossa kohdassa kehotetaan ymmärtääkseni vastaamaan, ei kysymään.
Muutenkin irrallisilla raamatunlauseilla voi perustella melkein mitä vain. Olkoon esimerkkinä Kristuksen kirkkolakiin (ja sen myötä ”raamatullisuuteen”) vetoaminen Lempäälässä.
Jos ei ole isää, ei tietenkään ole kiva kun kysytään, mikä olikaan isäsi nimi ja missä hän on?
Silmäilin tuossa just ilmestynyttä Kulmakiveä, jossa kommentoitiin Timo Junkkaalan puhetta Lahdessa maaliskuusa. Siinä tuli esille sama asia, joka täälläkin olli esillä.
Junkkaala muisteli edesmenneen Muroman sanoneen: Jos minä sanon uskovani Kristukseen, mutta en usko Sanaan, joka minulle ilmoittaa minkälainen Kristus on, niin minä pakostakin uskon toiseen kristukseen kuin Jumalan Kristukseen”.
No niin, tuomari on puhunut: muut täällä eivät ole aitoja kristittyjä – ainakaan ne, jotka rohkenevat olla jostain hänen kanssaan eri mieltä. Taisin tuolla aiemmin puhuakin jotain siitä, kuinka joidenkin mielenkiinto kohdistuu toisten uskon arviointiin ja kritisoimiseen.
”…mutta en usko Sanaan…” Isolla kirjoitettuna Sana tarkoittaa Kristusta, lihaksi tullutta Jumalan Sanaa (Joh. 1:14). Uskomme kohde on Hän eikä Raamattu. Meidän tulee toki uskoa Raamattua, mutta ei Raamattuun.
Minä en ole moittinut kenenkään uskoa, Panu Saarela.
Mielestäni sinä painat täällä jatkuvasti alas uskovia, heidän vakaumuksensa arvia ja heidän tekemisiään. Olen kahdessa eri blogissa joutunut oikaisemaan sinun epätosia ja aivan henkillökohtaisuuksiin meneviä väitteitäsi. Sinä tulkitset rivien välistä asioita oman yksityisen arvomaailmasi mukaan, ja vaadit sitten niistä perusteluja. Eikö sinulla ole mitään mielipidettä teologiasta, sen sijaan, että puret uskovia?
Kerro nyt sitten, oletko uskossa?
Martti Pentti kritisoi kysymystäsi ”uskotko Jeesukseen henkilökohtaisena Vapahtajanasi”. Vastasit: ”Jos ei ole isää, ei tietenkään ole kiva kun kysytään, mikä olikaan isäsi nimi ja missä hän on”.
Minä en voi tulkita tuota muuten, kuin kritisoijan uskon kyseenalaistamiseksi: se, joka ei tykkää kysymyksestäsi, ei ole kristitty. Vahvistat vielä tulkinnan Muroma-sitaatilla, jolla ”perustelet” toisen väärän uskon: joka ei usko Sanaan, ei ole oikea kristitty.
”Olen kahdessa eri blogissa joutunut oikaisemaan sinun epätosia ja aivan henkillökohtaisuuksiin meneviä väitteitäsi.”
Noille valheellisille ja henkilökohtaisuuksiin meneville väitteillesi olen pyytänyt sinulta perusteluja – toistaiseksi aina turhaan.
Tajuatko, että tuollaisten väitteiden (perustelematon) esittäminen on moraalitonta? Ja huomaatko, että minä (taas) perustelen tämän viestin aluksi väitteeni, jonka sinun tekstiisi liittyen esitin? Siinä se pieni ero.
”Eikö sinulla ole mitään mielipidettä teologiasta, sen sijaan, että puret uskovia?” Vaikka kysymys ei ollut minulle osoitettu, sanon mielipiteeni muromalaisesta teologiasta. Pidän sitä luterilaisuudelle vieraana amerikkalaisesta kalvinismista vaikutteita saaneena ihmiskeskeisenä ratkaisukristillisyytenä.