Ajankohtaista menneisyydestä: Ympärileikkaus

Mitä minulle saa tehdä minulta kysymättä?

* Rukoilla puolestani?

Kyllä saa. Ei aiheuta näkyvää vahinkoa. Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että joku rukoilee puolestani. Enkä pahastu siitäkään, että näin jokin jumaluus ottaa minut erityiseen suojelukseensa. Esimerkiksi lottovoitto vähän sillä suuremmalla summalla kuin 4+lisänro tekisi poikaa. Kaikkien uskontojen edustajat, antaa palaa! Kiitän ja kumarran ja jään odottamaan rukoustenne myönteisiä vaikutuksia elämääni.

* Kastaa kun olin vauva?

Antaa palaa, hyväähän siinä tarkoitetaan. Jos en myöhemmin ota asiaa todesta, niin eipä se aiheuttanut näkyvää vahinkoa. En usko tarvitsevani edes Katumajärveä kasteen mitätöimiseen.

* Siunata minut vauvana, kun käyn nukkumaan? Opettaa iltarukous?

Siitä vaan, ei oleellista eroa ensimmäiseen. Tulee vielä turvallinen olo, unikin ehkä paremmin. Jos aikuisena kasvan pois vanhempieni uskonnollisesta maailmasta, voin silti arvostaa vanhempani halua toivoa minulle hyvää pienenä. Mutta älkää menkö fanaattisuuden puolelle, liika on aina liikaa. Ylimitoitettu tuputtaminen voi traumatisoida minut.

* Kastaa 1 Kor. 15:29 tapaan?

Siis että joku ottaisi kasteen puolestani kuolemani jälkeen? Mormonien tapaan? Siitä vaan, ei aiheuta näkyvää vahinkoa. Hyväähän hekin tarkoittavat.

* Ympärileikata kun olin vauva?

Ei herskutarepale, jotain rajaa. Kullini on minun eikä sitä silvota. Ei sitä nyt mitä vaan saa uskonnonkaan nimissä tehdä.

* Tunkea öylättiä suuhuni?

Ei onnistu, voin napsauttaa halutessani suuni kiinni, toisin kuin edellisessä tapauksessa haarovälini suhteen vauvana.

* Tuputtaa jotain uskonnollista vakaumusta, paratiisia tai maailmanloppua kotiovellani?

Jos pyytää kauniisti, ei muuten. Ovi saattaa kyllä mennä kiinni joka tapauksessa niin halutessani. Ja useasti niin haluan.

* Kusta haudalleni kuolemani jälkeen?

Siitä vaan, ei aiheuta näkyvää vahinkoa. Jos se jotakuta helpottaa, niin anna palaa, ihan luvan kera. Tosin koska joku sukulaiseni saattaa pahastua, niin toimi mielellään pimeässä äläkä jää kiinni. Ja jos oikein jonoa alkaa muodostua, niin kerätkää maksu ja laittakaa rahat johonkin hyvään tarkoitukseen, vaikka prostatatutkimukseen. Siihen kannattaa satsata!

… minun tahtoni siis ratkaisee. Annan luvan moneen asiaan. Mutta pienen lapsen kohdalla lupaa ei oikein pysty kysymään ja saamaan ilmeisestä syystä. Niinpä joku tahtoo puolestani.

Näillä kahdella riitillä -kasteella ja ympärileikkauksella- on silti vissi ero. Toinen liittyy selvästi ruumiilliseen koskemattomuuteen, toinen ei. Näpit irti vehkeistä. Miehen ja naisen sellaisista.

Blogi julkaistu alun perin keväällä ‎2012, mutta kysymys ympärileikkauksesta on taas ajankohtainen:

https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/3219

Lisätietoa: https://fi.wikipedia.org/wiki/Ymp%C3%A4rileikkaus

  1. Muuten oikein osuvia huomioita, mutta vauvakaste on moraaliton moneltakin kannalta. Siinä liitetään ihminen tältä kysymättä johonkin, jonka sisällöstä ihmisellä ei ole mitään käsitystä. Tällaisesta ihmisestä tulee automaattisesti kirkollisveron alainen, eikä hän voi erota (jos vanhemmat eivät anna lupaa) lafkasta ennen täysi-ikäisyyttä. Kyse on äärimmäisen moraalittomasta käytännöstä. Yhtä oikeutettua olisi liittää lapset vauvana natsiliikkeeseen tai mihin tahans, pelkästään koska vanhemmat haluavat.

    • Ateisti ei voi esittää mitään uskottavia väitteitä moraalista. Ateistin materialistinen maailmankatsomus kun ei tunnusta kuin materian ja moraali ei ole mitään materiaa.

    • ”Ateisti ei voi esittää mitään uskottavia väitteitä moraalista.”

      Noin itseään täynnä olevaa kommenttia ei olekaan täällä hetkeen nähty. Ihan palaa ne vanhat hyvät ajat mieleen.

    • ”…Tällaisesta ihmisestä tulee automaattisesti kirkollisveron alainen, eikä hän voi erota (jos vanhemmat eivät anna lupaa) lafkasta ennen täysi-ikäisyyttä. Kyse on äärimmäisen moraalittomasta käytännöstä. ” Kyllä, hyviä näkökulmia, erityisesti tuo konkreettinen kirkollisveron alaisuus. Mutta minkäs teet, koska uskonnonvapaus. Tässä blogissa oli kuitenkin kyse ympärileikkauksesta, joka nähtiin kommentoijan ilmaisua käyttääkseni ”äärimmäisen moraalittomana käytäntönä”. Suhteessa siihen on vaikea nähdä vedellä valelu ja rekisteriin liittäminen äärimmäisen moraalittomana. Ilmaisu ”äärimmäinen” tuntuu siis turhan vahvalta tässä yhteydessä. imho.

    • Ateistin maailmankatsomus tunnustaa ihan mitä ateisti haluaa. Ei ole olemassa mitään kaavaa, jonka pohjalta voisit väittää ateistista yhtään mitään, vaikka niin haluaisitkin.

      Tosin väittämällä että ateistin maailmankatsomus ei tunnusta kuin materian, ja vetämällä tästä suoran johtopäätöksen ateistin moraalista tai elämänkatsomuksesta, olet ennätyksellisen väärässä. Ateisti voi olla, ja usein on, huomattavasti moraalisempi kuin uskova. Etenkin kun puhutaan fundamentalistiuskovasta. Fundikselle merkitsee vain nk. lain kirjain, josta johtuen he aiheuttavat käsittämätöntä inhimillistä kärsimystä monella saralla.

      Mutta eiväthän he sitä ymmärrä. Ehkä siksi, että ”he eivät tiedä mitä tekevät.”

    • “Ateisti ei voi esittää mitään uskottavia väitteitä moraalista.”

      Kyseessä ei ole väite vaan neutraali toteamus. Ateisteilla ei tietenkään ole moraalia vaan pelkästään moraalia koskevia perustelemattomia mielipiteitä joita he voivat milloin tahansa muuttaa.

      Itsetäänselvyyksistä ei kannata väitellä pitempään. Ugh.

    • Jari: ”Kyseessä ei ole väite vaan neutraali toteamus. Ateisteilla ei tietenkään ole moraalia vaan pelkästään moraalia koskevia perustelemattomia mielipiteitä joita he voivat milloin tahansa muuttaa.”

      Todellinen moraali kumpuaa nimenomaan ilman pakotettua ulkoista moraalikoodistoa. Se, etten tapa kaveria koska tiedän sen vääräksi, on todellista moraalia. Jos jättäisin tappamatta vain koska jokin taho niin käskee, kuten uskonto, ei ole moraalia vaan pakotettu käyttäytymismalli.

      Ei ole ensimmäinen kerta, kun joudun hymähtelemään uskovan omahyväiselle käsitykselle moraalista, kun todellisuudessa uskovan käsitys moraalista on kaikkea muuta kuin moraalista.

    • Ihmisen syntymä on näin ajatellen myös ’moraaliton’ tapahtuma. Hänet liitetään perheeseen, sukuun ja kansaan kysymättä hänen mieltään.

    • ”Ihmisen syntymä on näin ajatellen myös ’moraaliton’ tapahtuma. Hänet liitetään perheeseen, sukuun ja kansaan kysymättä hänen mieltään.”
      Tämä on kiinnostava ajatus monin tavoin ja sisältää moraalin/etiikan kannalta useitakin ulottuvuuksia. Esimerkiksi ihmisen tuottamat ja aiheuttamat päästöt elinaikanaan ovat kovin suuret, joten sanovat suurimmaksi ilmastoteoksi sen, ettei hanki lapsia.
      Mutta itseäni kiehtoo eniten syntymiseen liittyvä eksistentiaalinen ulottuvuus: minulta ei tosiaan kysytty sitä, tahdonko syntyä maailmaan. Tänne tultiin, tänne pakotettiin. Ja täällä nyt olen. On todella erikoinen se kristillinen ajatus, että kuoleman jälkeen ihminen tungettaisiin vielä ikuiseen vaivan paikkaan kärsimään ja kitumaan. Jos tämä uskomus on totta, on todella vaikea väistää ajatusta, että parempi olisi, etten olisi edes syntynyt tähän maailmaan.
      Miksi synnyttää lasta maailmaan, jos ikuinen kärsimys on mahdollista? Ja todella: miksi minut pakotettiin syntymään tällaiseen maailmaan?

    • Minusta on vähän keinotekoista ajatella, että lapsi olisi pakotettu syntymään. Yksilötasolla ihminen voi tietenkin (useimmiten) valita, ryhtyykö lapsentekoon. Mutta yleisesti ihminen vain toteuttaa kaikille lajeille tyypillistä ja olemassaolon kannalta välttämätöntä tarvetta lisääntyä. Yhtä hyvin voi minusta kysyä, onko moraalista että aurinko laskee länteen.

      Ja lasten silpomisesta olen samaa mieltä. Allekirjoitin aloitteenkin, vaikka sillä ei vielä tällä vuosikymmenellä (-sadalla?) liene läpimenon mahdollisuutta.

    • ”Minusta on vähän keinotekoista ajatella, että lapsi olisi pakotettu syntymään.” Niin, pointti oli se eksistentiaalinen kokemus, ei biologinen fakta. Keneltäkään meistä ei kysytty, haluatko syntyä tähän maailmaan. Tänne synnytään. Ja tämä kokemus välttämättömästä olemisesta ilman lupaani on aina jaksanut lumota minut siitä lähtien, kun sen ensi kerran oivalsin. Siitä on tullut osa sitä, mitä pidän ihmisyytenäni. Se nimittäin asettaa muun muassa joitain rajoja sille, mitä pidän mielekkäänä maailmassa, mitä olen velkaa sille ja se minulle.

    • Lauri F,

      Ai, niin olet onnistunut syntymään. Siis muotoillaan toisin: Onko oikein vai suuri vääryys että syntymätön lapsi tapetaan ?

  2. Lauri: ” Tässä blogissa oli kuitenkin kyse ympärileikkauksesta, joka nähtiin kommentoivan ilmaisua käyttääkseni “äärimmäisen moraalittomana käytäntönä”. Suhteessa siihen on vaikea nähdä vedellä valelu ja rekisteriin liittäminen äärimmäisen moraalittomana. Ilmaisu “äärimmäinen” tuntuu siis turhan vahvalta tässä yhteydessä. imho.”

    En väitä, etteikö ympärileikkaus olisi vielä pakotettua uskontoon liittämistä ja verovelvollisuutta astetta vahvempaa moraalittomuutta, mutta onhan vauvakaste selkeästi samaa sarjaa. Kummassakin päätetään ihmisen puolesta jotain kysymättä tältä itseltään. Jälkimmäisestä tekee erityisen moraalitonta se, että kyse on ainoastaan kirkon taloudesta. Ei uskosta. Vaikea kuvitella, että jos Jumala on, tämä haluaisi että ihmiset liitetään johonkin uskontoon heiltä kysymättä, ja vain siksi että uskontokunnan talous pysyy plussan puolella.

    • ”Kummassakin päätetään ihmisen puolesta jotain kysymättä tältä itseltään. Jälkimmäisestä tekee erityisen moraalitonta se, että kyse on ainoastaan kirkon taloudesta. ”
      Kyllä, katsomuskasvatus on vaikea alue. Kun katsomuksensa tiedostavat vanhemmat alkavat kasvattaa lastansa, he välittävät tälle omaa uskomusmaailmaansa. Tämäkin on päätös. Valistuneet ja osaavat vanhemmat kykenevät kasvattamaan lapsensa sanokaamme vähintäänkin suhteellisuudentajuun ja kykyyn nähdä asioita eri näkökulmista. Mutta mitä pienempi lapsi on, sitä haasteellisempi on katsomuskasvatus. Miten välttää ideologinen indoktrinaatio?
      Ja taas tuo absoluuttien heittäminen:” …ainoastaan kirkon taloudesta.” Oma kokemukseni kirkosta ja esim. sen hallinnosta on toinen. Kirkon elämän jatkumisessa ei ole kysymys ensisijaisesti sen taloudesta. Eikä varmaankaan edes toissijaisesti.

    • Siinä kannattaa ottaa huomioon, että mikäli kirkkoon kuuluvien prosentti laskee kovasti alle 50 prosenttia kokonaisväestöstä, alkaa kirkon verotusoikeus olla entistäkin kyseenalaisempaa. Ja mikäli lapsia ei kastettaisi automaationa kirkkoon, Suomessa olisi varsin haipakkaa tilanne, jossa kirkkoon kuuluisi alle 50 prosenttia väestöstä.

    • Pitää kuitenkin muistaa, että vanhemmilla on oikeus kasvattaa lapsiaan. Jos lapsen saa viedä satupalettiin tai jääkiekkotreeneihin, kyllä lapsen saa kyllä ottaa mukaan seurakunnankin toimintaan. Vanhemmilla on oikeus päättää lapsen puolesta asioista ja mielestäni tähän ei kukaan perheen ulkopuolinen ateisti voi eikä saa puuttua.

      Verotukseen liittyvä epäkohta voitaisiin korjata siten, että alaikäisiltä ei perittäisi kirkollisveroa ja että 15 vuotias saisi itsenäisesti erota kirkosta ilman vanhempiensa lupaa. Tällöin nuorelle taattaisiin uskonnonvapaus eikä ketää pakotettaisi vastentahtoisesti maksamaan kirkollisveroa. Tämä ei ehkä ole suuri ongelma, mutta sen voisi silti helposti korjata.

      Ympärileikkausessa on kyse lapsen fyysisestä koskemattomuudesta. Sitä olisin valmis lainsäädännöllä turvaamaan silloin kun kyse on ilman lääketieteellistä syytä tehtävistä leikkauksista.

  3. Tuo haudlle virtsaaminen on mielenkiintoinen juttu. Olisinkohan voinut luokata tai vahingoittaa jotakin kanssaihmistä noin kovsti että hänen tulisi tulla osoittamaan halveksuuntaansa tuolla eleellä. No sitten olen ollut huono sovitukseenpyrkijä ja asianomainen on aivan oikeassa siinä että olen eleen ansainnut . Että siitä vain.

    Sitten tuosta ateistien moraalista josta Haukka mainitsee. Myös ateisteilla on psykologiansa ja sen mukaan sisäistetty arvomaailmansa joka on kiinni heidän identiteetissään. Hekään eivät ole vapaita valitsemaan itselleen omia arvoja vain rationaalisin perustein, vaan ne ovat syntyneet samaistumisien ja hylkäämisien kautta ”yliminäksi” jos jotakin termiä halutaan. Ihminen ei voi rankaisematta rikkoa omia ja sosiaalisia arvojaan vastaan. Rangaistus tulee sisältäpäin psyykkisenä kipuna ahdistuksen, masennuksen , epävarmuuden ,pelon ja syyllisyydentunteen muodossa.

    Ateisteilla on aivan varmasti myös minäideaalinsa jotka ohjaavat häntä pyrkimään moraalisesti oikeisiin päämääriin. Niitäkään vastaan hän ei rankaisematta voi rikkoa. Rangaistus on ennenkaikke itsehäpeä siitä että on alentanut tasoaan.

    Moni ateisti pitää esimerkiksi elämän kunnioittamista , demokratiaa ja humanistista tasaarvoa moraalinsa tärkeänä osana.Niiden puolesta taistellessaan he ovat soittaneet suurta rohkeutta . Ystävämme Dostojevski oli väärässä julistaessaan että jos ei usko jumalaan niin kaikki on sallittua.

    • On tosiaan käsittämätön ja hullu yllä esitetty ajatus siitä, että ateistilla ei voisi olla (aitoa?) moraalia, vain vaihtelevia mielipiteitä. Tämän uskomuksen takana on olettamus, että aito moraali tarvitsee absoluutin pohjan eli Luojan, johon oikea ja väärä perustuu. Jos tällaista tahoa ei ole, putoaa moraalilta pois sen perustus.
      Yllä on esitetty jo joitain päteviä ajatuksia tämän hölmöyden kyseenalaistamiseksi eikä siihen olkiukkoon kauheasti tässä keskustelussa kannattane satsata. Ehkä kuitenkin sen verran haluan omalta osaltani lisätä, että nämä jumalaiseen moraaliin vetoajat jättävät säännöllisesti kertomatta, että he eivät voi paeta omaa tulkintaansa / mielipidettä tuosta todeksi uskomastaan moraalista. ”Älä tapa” ja kuitenkin tappaa saa tietyissä tilanteissa. Ja jos katsoo kirkon historiaa, niin ehdottomat säännöt ja käskyt muuttuvat, kun tämä ihmisen maailma muuttuu. Katolinen kirkkokin muuttaa nyt kantaansa suhteessa kuolemantuomioon. Perustelut etsitään teologisesti, mutta itse näen, että seliseli. Jumala/isä se vaan jatkaa ikuista keskusteluaan rakkaan poikansa morsiamen kanssa eikä päätepistettä näy. Tunnustuksellinen teologia on asioiden selittämistä itselle parhain päin, vaikeiden asioiden harmonisoimista jälleen loogiseksi kokonaisuudeksi muuttuvassa maailmassa.

  4. Yhteiset tavat luo yhteisyyden. Ilman sitä ei voi olla Juutalaisuutta, eikä kristillistä uskoa. Molemmat on sidottu yhteiseen uskoon. Ateisti voi luoda omasta yhteisöstä erillisenä, millaiset uskon näkemykset tahtoo.
    Tähän perustuu sekin, että moni uskoo, että lapsi ei voi uskoa omasta tahdostaan, kun ei vielä voi käsittää uskon kaikkea merkitystä. Heidän mukaansa vasta aikuinen voi päättää haluaako uskoa vai ei.
    Jos koko lapsuutensa ja nuoruutensa on erossa uskovien yhteydestä, niin silloin ei ole mitään käsitystä uskon yhteisön merkityksestä. Josta johtuen ei voi olla mitään objektiivista näköalaa koko asiaan. Joten valinta on pelkän mielipiteen varassa, joka ei perustu kokemukseen. Joten todellinen valinta on mahdottomuus, koska ei tiedä mistä pitäisi valita ja mitä.

    • Monet ateistit ovat nimenomaan entisiä uskovia, uskovista perheistä ja yhteisöistä. Heillä, jos joillain voisi kuvitella olevan asiaan objektiivisuutta.

  5. Kansankirkko ajatus, jossa jokainen on hyvä kristitty, kunhan vain on kastettu, – on luonut hyvän pohjan kielteiselle näkemykselle kirkkoa ja koko kristillistä uskoa kohtaan. Kansankirkko ajatuksen yksi keskeinen teema on olla näennäisesti kristitty. Uskon ei tarvitse vaikuttaa uskovassa mitään, eikä uskon ulospäin näkyä mitenkään. Pelkkä kirkkoon kuuluminen riittää. Tällöin on kyse mielipiteestä, eikä uskosta. Nyt Jumalan kieltävät ja uskoon skeptisesti suhtautuvan on helppo luoda oma käsityksensä kristillisestä uskosta pelkkänä vakaumuksena jonka voi valita mielensä mukaan.

    Tuon kaltainen ajatus uskosta, on jotain josta Vapahtajamme varoitti ankarasti opetuslapsia.

    Usko, joka ei vaikuta uskovassa mitään ei ole minkään arvoista, ei edes sitä kristillistä uskoa, jota Paavali ja Luther julisti. Juuri tuo näennäinen kristillisyys on luonut hyvän pohjan Jumalan kielteiselle ajattelulle. Jos sitä ei olisi, niin olisi paljon vaikeampaa kieltää Jumalan olemassaoloa.

  6. Jusu: ”Vanhemmilla on oikeus päättää lapsen puolesta asioista ja mielestäni tähän ei kukaan perheen ulkopuolinen ateisti voi eikä saa puuttua.”

    Näin on, onneksi ja valitettavasti. Useimmissa tapauksissa onneksi, mutta sitten on paljon myös sitä valitettavasti -osastoa. Tavallisessa luterilaisessa perheessä tapahtuu harvoin muuta kuin periaatteellista vahinkoa tiettyyn maailmankuvaan pakkoliittämisen muodossa, ja toisaalta myös siksi että kirkko elää uusista jäsenistä ja heiltä saamillaan veroeuroilla, joka tekee pakkoliittämisen motiiveista jotain muuta kuin usko -pohjaista.

    Sitten löytyy myös ahdasmielisempää uskontoa, joiden perheiden lapsikatras joutuu monella tavalla vahingollisen maailmankuvan vaikutuspiiriin. On yhteisöjä, jotka demonisoivat ulkomaailman ja muut ihmiset. Opettavat lapsilleen että harmagedon tulee ihan pian, ja että siitä selviää ainoastaan olemalla uskollinen yhteisön jäsen. Kerrotaan kohta alkavista (väkivaltaisista) vainoista, joiden kohteena myös lapset tulevat olemaan. Opetetaan lapset siihen, että on oikein hylätä kenet tahansa, joka lähtee yhteisöstä – oma äiti, oma sisko tai veli.

    Joten minä kysyn nyt tämän seurakunnan edessä teiltä: Onko todella niin, että vanhempien oikeus kasvattaa lapsiaan miten tahansa, pelotella heitä miten tahansa ja päättää heidän puolestaan mitä tahansa, oli se kuinka vahingollista tahansa, ylittää lapsen hyvinvoinnin, eikä siihen saa olla ulkopuolisilla mitään sanottavaa?

    Jusu: ”Verotukseen liittyvä epäkohta voitaisiin korjata siten, että alaikäisiltä ei perittäisi kirkollisveroa ja että 15 vuotias saisi itsenäisesti erota kirkosta ilman vanhempiensa lupaa. Tällöin nuorelle taattaisiin uskonnonvapaus eikä ketää pakotettaisi vastentahtoisesti maksamaan kirkollisveroa.”

    Tämä olisi yksi malli, mutta huomattavasti oikeudenmukaisempi malli olisi – jos pakkoliittäminen nähdään pakollisena riittinä – olisi se, että vauvakasteen sitovuus olisi määräaikaista, ja jäsenyyden joutuisi itse vahvistamaan uudestaan tietyn ikäisenä, tai se raukeaisi automaattisesti.

    • ”Onko todella niin, että vanhempien oikeus kasvattaa lapsiaan miten tahansa, pelotella heitä miten tahansa ja päättää heidän puolestaan mitä tahansa, oli se kuinka vahingollista tahansa, ylittää lapsen hyvinvoinnin, eikä siihen saa olla ulkopuolisilla mitään sanottavaa?” Ei ole oikeutta kasvattaa ja/tai pelotella miten tahansa jne. Suomalaisessa yhteiskunnassa väärinkäytökseen puuttumisen saa tehdä viranomainen. Käytännössä homma ei tietysti oikein toimi, koska mm. uskonnonvapaus.
      Esität kyllä Marjaana hieman erikoisia kysymyksiä. Tai siis kenelle pohjimmaltaan kohdistat niitä? Tämän blogin aihepiiri oli pohjimmaltaan ympärileikkaus, mutta asetat paineen jonnekin muualle. Voisit ehkä kirjoittaa oman blogin, jossa tuota katsomuskasvatusta voisi ruotia enemmän? Ei millään pahalla, mutta kun uskoisin meidän tai ainakin uskoisin itse olevani kanssasi varsin samaa mieltä noista asioista, joita nostat esiin. Siis lapsen oikeudesta turvalliseen ja pelottomaan lapsuuteen.

      Tuon oikeudenmukaisemman mallin ongelma on se, että uskonnolliset yhteisöt eivät usein opillisen itseymmärryksensä takia voi lähteä tuolle tielle. Jäsenyyshän esim. Suomen ev-lut kirkossa vahvistetaan rippikoulun ja konfirmaation kautta tietyn ikäisenä. Vauvakasteen sitovuus uskonnollisesti on elinikäinen. Siis vaikka lapsena kastettu ihminen eroaisi kirkosta ja liittyisi takaisin, ei häntä kasteta uudestaan. Näin siis valtakirkossamme.

    • Lauri: ”Esität kyllä Marjaana hieman erikoisia kysymyksiä. Tai siis kenelle pohjimmaltaan kohdistat niitä?”

      Jusulle olin vastaavinani, lainaamieni tekstiensä pohjalta.

      Lauri: ”Vauvakasteen sitovuus uskonnollisesti on elinikäinen. Siis vaikka lapsena kastettu ihminen eroaisi kirkosta ja liittyisi takaisin, ei häntä kasteta uudestaan. Näin siis valtakirkossamme.”

      Kasteen sitovuus on yksi asia, kirkon jäsenyys ja siitä juontuva verovelvollisuus toinen. Jos luterilaisessa kirkossa olisi kyse ensisijaisesti uskosta, ihmiset saisivat liittyä siihen omalla päätöksellään eikä mitään pakkoliittämistä tarvittaisi.

      Mutta se nyt sitten siitä aiheesta tällä kertaa. 🙂

    • Ajattelin vaan, kun kuitenkin kysymys laajeni koskemaan kaikkia: ”Joten minä kysyn nyt tämän seurakunnan edessä teiltä:…”. Mutta että joo, mun psta riittää tältä osin.

Lauri Frosti
Lauri Frosti
Katsomusaineiden opettaja (UE/ET) Koulutus: Nuorisonohjaaja, TM, työnohjaaja. Harrastan lukemista ja katsomista.