Ajankohtaista menneisyydestä: Ympärileikkaus
Mitä minulle saa tehdä minulta kysymättä?
* Rukoilla puolestani?
Kyllä saa. Ei aiheuta näkyvää vahinkoa. Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että joku rukoilee puolestani. Enkä pahastu siitäkään, että näin jokin jumaluus ottaa minut erityiseen suojelukseensa. Esimerkiksi lottovoitto vähän sillä suuremmalla summalla kuin 4+lisänro tekisi poikaa. Kaikkien uskontojen edustajat, antaa palaa! Kiitän ja kumarran ja jään odottamaan rukoustenne myönteisiä vaikutuksia elämääni.
* Kastaa kun olin vauva?
Antaa palaa, hyväähän siinä tarkoitetaan. Jos en myöhemmin ota asiaa todesta, niin eipä se aiheuttanut näkyvää vahinkoa. En usko tarvitsevani edes Katumajärveä kasteen mitätöimiseen.
* Siunata minut vauvana, kun käyn nukkumaan? Opettaa iltarukous?
Siitä vaan, ei oleellista eroa ensimmäiseen. Tulee vielä turvallinen olo, unikin ehkä paremmin. Jos aikuisena kasvan pois vanhempieni uskonnollisesta maailmasta, voin silti arvostaa vanhempani halua toivoa minulle hyvää pienenä. Mutta älkää menkö fanaattisuuden puolelle, liika on aina liikaa. Ylimitoitettu tuputtaminen voi traumatisoida minut.
* Kastaa 1 Kor. 15:29 tapaan?
Siis että joku ottaisi kasteen puolestani kuolemani jälkeen? Mormonien tapaan? Siitä vaan, ei aiheuta näkyvää vahinkoa. Hyväähän hekin tarkoittavat.
* Ympärileikata kun olin vauva?
Ei herskutarepale, jotain rajaa. Kullini on minun eikä sitä silvota. Ei sitä nyt mitä vaan saa uskonnonkaan nimissä tehdä.
* Tunkea öylättiä suuhuni?
Ei onnistu, voin napsauttaa halutessani suuni kiinni, toisin kuin edellisessä tapauksessa haarovälini suhteen vauvana.
* Tuputtaa jotain uskonnollista vakaumusta, paratiisia tai maailmanloppua kotiovellani?
Jos pyytää kauniisti, ei muuten. Ovi saattaa kyllä mennä kiinni joka tapauksessa niin halutessani. Ja useasti niin haluan.
* Kusta haudalleni kuolemani jälkeen?
Siitä vaan, ei aiheuta näkyvää vahinkoa. Jos se jotakuta helpottaa, niin anna palaa, ihan luvan kera. Tosin koska joku sukulaiseni saattaa pahastua, niin toimi mielellään pimeässä äläkä jää kiinni. Ja jos oikein jonoa alkaa muodostua, niin kerätkää maksu ja laittakaa rahat johonkin hyvään tarkoitukseen, vaikka prostatatutkimukseen. Siihen kannattaa satsata!
… minun tahtoni siis ratkaisee. Annan luvan moneen asiaan. Mutta pienen lapsen kohdalla lupaa ei oikein pysty kysymään ja saamaan ilmeisestä syystä. Niinpä joku tahtoo puolestani.
Näillä kahdella riitillä -kasteella ja ympärileikkauksella- on silti vissi ero. Toinen liittyy selvästi ruumiilliseen koskemattomuuteen, toinen ei. Näpit irti vehkeistä. Miehen ja naisen sellaisista.
Blogi julkaistu alun perin keväällä 2012, mutta kysymys ympärileikkauksesta on taas ajankohtainen:
https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/3219
Lisätietoa: https://fi.wikipedia.org/wiki/Ymp%C3%A4rileikkaus
30 kommenttia
Lauri F,
Mitä mieltä olet, saisiko Sinut tappaa Sinulta kysymättä ennen syntymääsi?
Lauri: ” Tässä blogissa oli kuitenkin kyse ympärileikkauksesta, joka nähtiin kommentoivan ilmaisua käyttääkseni “äärimmäisen moraalittomana käytäntönä”. Suhteessa siihen on vaikea nähdä vedellä valelu ja rekisteriin liittäminen äärimmäisen moraalittomana. Ilmaisu “äärimmäinen” tuntuu siis turhan vahvalta tässä yhteydessä. imho.”
En väitä, etteikö ympärileikkaus olisi vielä pakotettua uskontoon liittämistä ja verovelvollisuutta astetta vahvempaa moraalittomuutta, mutta onhan vauvakaste selkeästi samaa sarjaa. Kummassakin päätetään ihmisen puolesta jotain kysymättä tältä itseltään. Jälkimmäisestä tekee erityisen moraalitonta se, että kyse on ainoastaan kirkon taloudesta. Ei uskosta. Vaikea kuvitella, että jos Jumala on, tämä haluaisi että ihmiset liitetään johonkin uskontoon heiltä kysymättä, ja vain siksi että uskontokunnan talous pysyy plussan puolella.
Tuo haudlle virtsaaminen on mielenkiintoinen juttu. Olisinkohan voinut luokata tai vahingoittaa jotakin kanssaihmistä noin kovsti että hänen tulisi tulla osoittamaan halveksuuntaansa tuolla eleellä. No sitten olen ollut huono sovitukseenpyrkijä ja asianomainen on aivan oikeassa siinä että olen eleen ansainnut . Että siitä vain.
Sitten tuosta ateistien moraalista josta Haukka mainitsee. Myös ateisteilla on psykologiansa ja sen mukaan sisäistetty arvomaailmansa joka on kiinni heidän identiteetissään. Hekään eivät ole vapaita valitsemaan itselleen omia arvoja vain rationaalisin perustein, vaan ne ovat syntyneet samaistumisien ja hylkäämisien kautta ”yliminäksi” jos jotakin termiä halutaan. Ihminen ei voi rankaisematta rikkoa omia ja sosiaalisia arvojaan vastaan. Rangaistus tulee sisältäpäin psyykkisenä kipuna ahdistuksen, masennuksen , epävarmuuden ,pelon ja syyllisyydentunteen muodossa.
Ateisteilla on aivan varmasti myös minäideaalinsa jotka ohjaavat häntä pyrkimään moraalisesti oikeisiin päämääriin. Niitäkään vastaan hän ei rankaisematta voi rikkoa. Rangaistus on ennenkaikke itsehäpeä siitä että on alentanut tasoaan.
Moni ateisti pitää esimerkiksi elämän kunnioittamista , demokratiaa ja humanistista tasaarvoa moraalinsa tärkeänä osana.Niiden puolesta taistellessaan he ovat soittaneet suurta rohkeutta . Ystävämme Dostojevski oli väärässä julistaessaan että jos ei usko jumalaan niin kaikki on sallittua.
Yhteiset tavat luo yhteisyyden. Ilman sitä ei voi olla Juutalaisuutta, eikä kristillistä uskoa. Molemmat on sidottu yhteiseen uskoon. Ateisti voi luoda omasta yhteisöstä erillisenä, millaiset uskon näkemykset tahtoo. Tähän perustuu sekin, että moni uskoo, että lapsi ei voi uskoa omasta tahdostaan, kun ei vielä voi käsittää uskon kaikkea merkitystä. Heidän mukaansa vasta aikuinen voi päättää haluaako uskoa vai ei. Jos koko lapsuutensa ja nuoruutensa on erossa uskovien yhteydestä, niin silloin ei ole mitään käsitystä uskon yhteisön merkityksestä. Josta johtuen ei voi olla mitään objektiivista näköalaa koko asiaan. Joten valinta on pelkän mielipiteen varassa, joka ei perustu kokemukseen. Joten todellinen valinta on mahdottomuus, koska ei tiedä mistä pitäisi valita ja mitä.
Kansankirkko ajatus, jossa jokainen on hyvä kristitty, kunhan vain on kastettu, – on luonut hyvän pohjan kielteiselle näkemykselle kirkkoa ja koko kristillistä uskoa kohtaan. Kansankirkko ajatuksen yksi keskeinen teema on olla näennäisesti kristitty. Uskon ei tarvitse vaikuttaa uskovassa mitään, eikä uskon ulospäin näkyä mitenkään. Pelkkä kirkkoon kuuluminen riittää. Tällöin on kyse mielipiteestä, eikä uskosta. Nyt Jumalan kieltävät ja uskoon skeptisesti suhtautuvan on helppo luoda oma käsityksensä kristillisestä uskosta pelkkänä vakaumuksena jonka voi valita mielensä mukaan.
Tuon kaltainen ajatus uskosta, on jotain josta Vapahtajamme varoitti ankarasti opetuslapsia.
Usko, joka ei vaikuta uskovassa mitään ei ole minkään arvoista, ei edes sitä kristillistä uskoa, jota Paavali ja Luther julisti. Juuri tuo näennäinen kristillisyys on luonut hyvän pohjan Jumalan kielteiselle ajattelulle. Jos sitä ei olisi, niin olisi paljon vaikeampaa kieltää Jumalan olemassaoloa.
Jusu: ”Vanhemmilla on oikeus päättää lapsen puolesta asioista ja mielestäni tähän ei kukaan perheen ulkopuolinen ateisti voi eikä saa puuttua.”
Näin on, onneksi ja valitettavasti. Useimmissa tapauksissa onneksi, mutta sitten on paljon myös sitä valitettavasti -osastoa. Tavallisessa luterilaisessa perheessä tapahtuu harvoin muuta kuin periaatteellista vahinkoa tiettyyn maailmankuvaan pakkoliittämisen muodossa, ja toisaalta myös siksi että kirkko elää uusista jäsenistä ja heiltä saamillaan veroeuroilla, joka tekee pakkoliittämisen motiiveista jotain muuta kuin usko -pohjaista.
Sitten löytyy myös ahdasmielisempää uskontoa, joiden perheiden lapsikatras joutuu monella tavalla vahingollisen maailmankuvan vaikutuspiiriin. On yhteisöjä, jotka demonisoivat ulkomaailman ja muut ihmiset. Opettavat lapsilleen että harmagedon tulee ihan pian, ja että siitä selviää ainoastaan olemalla uskollinen yhteisön jäsen. Kerrotaan kohta alkavista (väkivaltaisista) vainoista, joiden kohteena myös lapset tulevat olemaan. Opetetaan lapset siihen, että on oikein hylätä kenet tahansa, joka lähtee yhteisöstä – oma äiti, oma sisko tai veli.
Joten minä kysyn nyt tämän seurakunnan edessä teiltä: Onko todella niin, että vanhempien oikeus kasvattaa lapsiaan miten tahansa, pelotella heitä miten tahansa ja päättää heidän puolestaan mitä tahansa, oli se kuinka vahingollista tahansa, ylittää lapsen hyvinvoinnin, eikä siihen saa olla ulkopuolisilla mitään sanottavaa?
Jusu: ”Verotukseen liittyvä epäkohta voitaisiin korjata siten, että alaikäisiltä ei perittäisi kirkollisveroa ja että 15 vuotias saisi itsenäisesti erota kirkosta ilman vanhempiensa lupaa. Tällöin nuorelle taattaisiin uskonnonvapaus eikä ketää pakotettaisi vastentahtoisesti maksamaan kirkollisveroa.”
Tämä olisi yksi malli, mutta huomattavasti oikeudenmukaisempi malli olisi – jos pakkoliittäminen nähdään pakollisena riittinä – olisi se, että vauvakasteen sitovuus olisi määräaikaista, ja jäsenyyden joutuisi itse vahvistamaan uudestaan tietyn ikäisenä, tai se raukeaisi automaattisesti.
Hassu juttu, mutta tajusin vasta aivan hiljattain, miksi amerikkalaisissa sarjoissa ja leffoissa miesten tärkein varuste itsesaastutukseen ryhdyttäessä on pullo jotain voiteluainetta. Heillä päinhän useimmilta puuttuu yksi tärkeä osa;)
Lauri Frosti: ”Ei sitä nyt mitä vaan (kuten ympärileikkausta) saa uskonnonkaan nimissä tehdä.”
Tällä lauseella juutalaisuus on – paitsi moraaliton uskonto – myös kohta lainsuojaton uskonto.
Pitäisikö (normatiivisen) juutalaisuuden harjoittaminen kieltää?
Muuten oikein osuvia huomioita, mutta vauvakaste on moraaliton moneltakin kannalta. Siinä liitetään ihminen tältä kysymättä johonkin, jonka sisällöstä ihmisellä ei ole mitään käsitystä. Tällaisesta ihmisestä tulee automaattisesti kirkollisveron alainen, eikä hän voi erota (jos vanhemmat eivät anna lupaa) lafkasta ennen täysi-ikäisyyttä. Kyse on äärimmäisen moraalittomasta käytännöstä. Yhtä oikeutettua olisi liittää lapset vauvana natsiliikkeeseen tai mihin tahans, pelkästään koska vanhemmat haluavat.
Ilmoita asiaton kommentti