”Kirkossa vallitsee kahdenlaista käsitystä aina piispoja myöten siitä, voidaanko Raamatun jakeita soveltaa samaa sukupuolta olevien parisuhteisiin tai homoseksuaalisuuteen ylipäätään. Sinä esität asian nyt kuin siinä olisi olemassa vain yksi totuus, sinun totuutesi.”

Niin kuin totesit, piispoissa on myös niitä joilla on se tulkinta että Raamatun jakeita voi ja pitää soveltaa samaa sukupuolta olevien suhteisiin. Tässä asiassa on siis monenlaisia ”totuuksia”. Kuten olen monta kertaa sanonut, tulkintojen pitää olla perusteltuja. Minulla on oma tulkintani jolle on vahvat raamatulliset perusteet ja ainakin perusasiassa pidän sitä ainoana mahdollisena. Olen vakaasti sitä mieltä, että homoseksuaaliset parisuhteet hyväksyvä kanta on perusteiltaan virheellinen, se on Raamatun valossa kestämätön ja sen perustelut ovat riittämättömiä.

”Tämä keskustelu ja ihmiskokeet käytiin viime vuosituhannella. Jopa Exodus International 2012 että ehetysterapia ei toimi ja on potentiaalisesta vahingollista. He sentään ehtivät yrittää sitä yli 30 vuotta.”

Samaistat seksuaalisuudessa tapahtuvan muutoksen homoseksuaalista heteroksi tietyntyyppiseen eheytysterapiaan, jota vertaat ihmiskokeisiin. Se on äärimmäisen voimakasta ja mustavalkoista yhden totuuden puolelle asettumista.

Olen samaa mieltä että ”eheytysterapian” nimissä on tehty paljon huonoa, ja siksi vältän käyttämästä termiä. Se on liian värittynyt ja mielletään helposti koskevaksi ainoastaan seksuaalivähemmistöjä. Jokainen ihminen on seksuaalisuudessaan jollain tavalla ja tasolla rikkinäinen ja tarvitsee siinä Jeesuksen eheyttävää työtä niin kuin muussakin elämisessään.

Eheytysterapioissa tehdyt virheet eivät mitätöi itse asiaa eli Pyhän Hengen vapauttavaa, parantavaa ja eheyttävää työtä. En tiedä luinko kommenttisi oikein ja pyrin välttämään vääriä tulkintoja, mutta sisältyikö tuohon nyt sellainen väite, että ne jotka sanovat kokeneensa muutoksen homosta heteroksi, ovat aivopestyjä ihmiskokeiden uhreja, että muutos on väkivaltaa itseä kohtaan ja näennäistä, tai että he eivät ole koskaan olleet oikeasti homoja? Sen kuvan kommentistasi sain.

Jos näin on, eikö se ole moittimaasi tungettelua ja sen kohderyhmän huomiotta jättämistä, mistä puhut?

”Lääketiede ei tunne menetelmää, jolla ihmisen seksuaalista suuntautumista voisi muuttaa. Jos puhutaan valtakirkosta, tällaiseen muutokseen ei ole olemassa kaavaa tai rituaalia eikä kirkossa edes ajatella, että tällainen muutos olisi mahdollinen saati tarpeellinen.”

Lääketiede ei kait tutki Pyhän Hengen ulottuvuuksia. Sillä ei ole siihen instrumentteja. Mutta aika laajalti on nykyään vallalla käsitys että ihmisen seksuaalisuus on muuttuvaa eikä suuntautumisen tarvitse olla pysyvä. Monet homotkin vastustavat näkemystä että ovat syntyneet homoiksi ja että se olisi yhtä lailla syntymäominaisuus kuin esimerkiksi silmien väri. Se sitoo ihmisen yhteen kategoriaan ja HLBT+ yhteisöissä on monia jotka vastustaa tuota kategoriointia.

En tosiaankaan puhunut rituaaleista ja kaavoista vaan Pyhän Hengen työstä. Jos luit määritelmäni kristinuskon perusteista, niin se on kristilliseen oppiin keskeisesti kuuluva, että Pyhä Henki on elävä ja todellinen. Kyse ei myöskään ollut siitä mikä on valtakirkon mielestä välttämätön tai edes tarpeellinen. Vaan että onko homoseksuaalisuus Raamatun ilmoituksen valossa luonnotonta ja onko homosuhteet syntiä. Minun tulkintani on että kyllä, ja mielestäni on hyvin vaikea muodostaa muunlaista tulkintaa jos haluaa olla uskollinen Jumalan sanalle. Pyhä Henki antaa voiman elää Jumalan tahdon mukaista elämää, ja esimerkkejä siitä että seksuaalisuudessa on tapahtunut muuttumista uskoontulon seurauksena tai siitä alkaneessa prosessissa, niitä on olemassa.

Jos pitää kiinni ettei niin saa eikä voi olla, niin totta kai selittää tuon muutoksen sitten jollain muulla tavalla. Eräässäkin keskustelussa kun oli puhe suomalaisesta miehestä joka on kertonut muutoksestaan ja on nyt avioliitossa naisen kanssa, niin keskustelija intti että jos näkisitte sen ihmisen elämään niin varmaan ei oo oikeasti muuttunut, ei oo. Kuitenkin samat inttäjät toisessa yhteydessä sanoo että ei kiinnosta minua ihmisten seksuaalisuus, on henkilökohtainen asia… ei saa olla tungettelija.

”Ei ole olemassa lääketieteellistä tai uskonnollista toimenpidettä, jolla ihmisen seksuaalinen suuntautuminen voitaisiin muuttaa ja on sekä epärehellistä että vahingollista seksuaalivähemmistöjä kohtaa ylläpitää illuusiota tällaisesta mahdollisuudesta. Se on eettisesti paskamainen temppu näin kansankielellä ilmaistuna.”

En ole missään korostanut seksuaalisuuden muutosta tai etenkään sanonut että se olisi automaatio tai että kaikki homot muuttuvat heteroiksi. Olen yleensä korostanut että näin ei välttämättä tapahdu, ja sen tiedon mukaan mikä minulla on, muuttuminen saattaa olla hidasta. Kaikkien kohdalla sitä ei tapahdu, ja esimerkiksi Espen Ottosen on kirjoittanut kirjan ”Minun homoseksuaalit ystäväni” jossa uskoontulleet homot kertovat kokemuksiaan nältä alueilta. Ottosenin kirjaamissa tarinoissa on monenlaista kirjoa mutta pääpaino on henkilöissä jotka eivät ole kokeneet kiinnostuksen vaihtumista vastakkaiseen sukupuoleen tai joilla se on ollut hidasta ja osittaista. Yhteistä kuitenkin on että he ovat sitoutuneet kulkemaan kristittyinä Sanan alaisuudessa (perinteisen kristillisen seksuaalietiikan mukaan) ja kertovat siinä kokevansa kuinka Pyhä Henki hoitaa ja vahvistaa, vaikka elämässä onkin kamppailuja ja kiusauksia. Olen myös korostanut sitä että seksuaalista rikkinäisyyttä on kaikilla ja myös hetero voi tarvita eheytymistä seksuaalisuutensa alueilla.

Joka tapauksessa tunnen entisiä homoja jotka OVAT KOKENEET muutoksen. Muutos on ilmeinen eikä minulla ole syytä väheksyä tai mitätöidä sitä. Uskon että on paljon enemmän kuin yksi sadastatuhannesta – siis puhun nyt uskoon tulleista homoista. Mutta aihe on arka eikä kaikki uskoontulleet välttämättä edes kerro olevansa tai olleensa homoja.

Olennaisin pointti ei nyt ollut se mikä pronsenttimäärä on kokenut muutoksen vai onko. Olennaisin oli mitä Raamattu sanoo asiasta. Ihmisellä voi olla monenlaisia altistumia suuntaan tai toiseen, erilaista syntymästä saakka olevaa, geneettisestikin perittyä taipumusta johonkin, puhutaan muun muassa väkivaltaan altistavasta geenistä ja joidenkin mukaan pedofilia saattaa olla synnynnäistä, ym. ym. Tärkeintä on mihin suuntaan Jumalan sana osoittaa, ja kun lähdemme vaeltamaan Jeesuksen kanssa sitä tietä, niin Pyhä Henki antaa siihen voiman. Vaikka kulku olisi kompuroivaakin.

Kristityn ei tule tuomita taipumustensa kanssa kamppailevaa lähimmäistä, vaan olla tukena. Mutta jos ryhdymme sanomaan että eihän tuossa mitään kamppailua tarvita, elä ihan reilusti homona vaan se on luonnollista – niin silloin teemme vääryyttä. Sekä Raamatun ilmoitukselle että ihmiselle itselleen. Naimisiin voi mennä muuallakin kuin kirkossa. Jos kirkko ryhtyy vihkimään homoja se toimii omaa hengellistä perustaansa vastaan ja menettää voimansa tukea synnin kanssa kamppailevaa lähimmäistä.

”Minä puolestani ajattelen, ettei homous ole ihmisen seksuaalisuuden rikkinäisyyttä vaan ihmisen seksuaalisuuden normaali ilmentymä siinä missä enemmistö ihmisistä on oikeakätisiä ja loput vasen- tai molempikätisiä.”

Sinulla on Mikko vapaus ajatella haluamallasi tavalla.

”Ajattelen myöskin, että homoilla ei ole velvollisuutta tai tarvetta “eheytyä” kelvatakseen Jumalalle tai ollakseen oikeita kristittyjä. Ja kaikkein vähiten koen, että heillä on velvollisuutta muuttaa persoonaansa muiden ihmisten asettamien standardien tai vaatimusten mukaisesti.”

Kommentin eheytymisestä jätän tässä kohtaa sivuun kun en tarkalleen tiedä mitä eheytymisellä tarkoitat eli mitä ajattelet minun sillä tarkoittavan, viittaan vain aiemmin sanomaani, että kaikkien seksuaalisuus ei uskoontultua ratkaisevasti muutu, mutta suhtautumistapa muuttuu.

Tuossa aiemmin jo oli puhetta kristillisyyden perustasta eli lähtökohdista. Sen mukaisesti jokaisella kristityllä on etuoikeus ja velvollisuus Jumalan sanan edessä kysellä mihin suuntaan Jumalan Henki ohjaa eli kyse ei ole ”ihmisten asettamista standardeista ja vaatimuksista” pelkästään. Kristillinen oppi, tunnustus ja tulkinta muodostuvat Sanan pohjalta. Jos joku vilpittömästi Jeesuksen vastaanottanut ja Hänelle antautunut (eli kristitty) homo Jumalan sanan edessä vastauksia etsiessään kokee, että ”mun homosuhteet on ihan ok”. Niin ok. En tiedä onko tällaisia homoja olemassa, mutta jos on, tervehdin minun veljenä tai siskona ja kuulumme samaan seurakuntaan, Kristuksen ruumiiseen.

Kuitenkin raamatuntulkintani on että kristillinen ihmiskäsitys ja siitä johdettu avioliitto- ja perhemalli sekä seksuaalietiikka on niin sanotusti ”heteronormatiivinen”. Muunlaista kuvaa tai edes perusteita ei Raamatusta löydy että voisi tulla toisenlaiseen johtopäätökseen; jos siis pysymme raamatullisessa kristinuskossa. Siksi olen sitä mieltä että kirkossa suoritetut homojen avioliittoon vihkimiset ovat perustaltaan vääriä, että kehitys on vahingollinen ja johtaa kirkon toimimaan omaan evankeliumaan vastaan.

Taneli: ”Julmalta se valitettavasti tuntuu, jos pitää itseltä kieltää rakkaus, kumppanuus, perhe ja seksuaalisuus. Jotkut ovat polvet verisenä rukoilleet hepotusta niihin kipuiluihin saamatta vastausta ja sen jälkeen omasta uskonyhteisössä ollaan vain sitä mieltä, ettei tämä kipuileva henkilö yritä tarpeeksi tai ei syystä tai toisesta ole löytänyt yhteyttä Jumalaan.”

Tämä on ehdottomasti väärin ja onneksi on uskonyhteisöjä joissa ollaan ihmisen rinnalla eikä uskoa mitata sen mukaan tapahtuu seksuaalisuudessa muutosta johonkin suuntaan vai ei. Kuten hiljattain kirjoitin:

”Uskoontullut homo ei ole muuttumisestaan tai muuttumattomuudestaan tilivelvollinen kenellekään, se on hänen ja Jumalan välinen asia. Samalla tavalla kuin heterokristityn sisäinen eheytyminen ja parantuminen… Eheytyminen tarkoittaa joka tapauksessa sitä että ihmisen sisin kasvaa hyväksymään Jumalan sanan totuuden. Se on lähtökohta kaikelle eheytymiselle… Irtosuhteita ja pornoa harrastaneen heteron mielikuvamaailma ei välttämättä heti puhdistu eivätkä kiusaukset yhden illan suhteisiin lakkaa, mutta hän ymmärtää ettei enää voi toteuttaa itseään sitä kautta. Avoliitossa elävä ymmärtää ettei hän voi elää avoliitossa. Homo ymmärtää ettei voi jatkaa homosuhteessa. Jumalan sana on kaikille sama. Ja jokaiselle Jumala tarjoaa sanassaan ja Henkensä välityksellä kaiken avun mitä tarvitaan selviytyäksemme elämän haasteissa… Suurinta eheytymistä on kun ihminen alkaa toteutua Jumalan rakkaudessa, toteuttaa itseään Jeesuksen kautta. Ei synnissä eikä lain alla vaan armossa.”

Taneli: ”Psykologian tutkimuksissa on saatu näyttöä sille, että kun homoseksuaali hyväksyy itsensä ja on hyväksyvien ihmisten keskuudessa, paranee hänen terveytensä ja jopa vastustuskyky kun keho ei ole jatkuvassa stressitilassa joko vihamielisten ihmisten takia tai sen vuoksi, että vihaa itseään. Jatkuvasti koholla olevat kortisolitasot heikentävät kehon toimintaa. Ylipäätänsä kaikilla miehillä on todettu, että tasapainoinen parisuhde edistää terveyttä merkittävästi.”

Totta kai ihmisen olo kohenee kun ei ole ristiriitatilassa, nuo on luonnollisia psykologisia mekanismeja, mutta ratkaisu voi löytyä myös toisesta suunnasta, jossa itsen hyväksyminen tapahtuu syvemmällä tasolla eli Jumalan armossa.

Taneli: ”Kyllähän jotkut saavat uskoteltua itselleen niin vahvasti, että ovat muuttuneet heteroiksi ja valhe muuttuu todeksi heidän mielessään. Sitten mennään vastakkaisen sukupuolen kanssa naimisiin, jotta tämän heterouden voi todistaa kaikille ja vahvistaa sitä itselle…”

Tämä on sinun teoria ja totta joidenkin kohdalla mutta mitätöi muunlaiset kokemukset. Näille ihmisille sanot:

– Ei ole totta, et ole muuttunut tai et ole ollutkaan homo avioliittosi on feikki, jne.

Tämä osoittaa että jätät huomiotta Jumalan ja Hänen mahdollisuutensa. Puhun kristillisessä kontekstissa ja kristillisen seurakunnan oikeuksista, myös oikeudesta pysyä kristillisenä, jolloin sillä on mahdollisuus säilyä pelastukseen kutsuvana, pelastukseen tulevien ja pelastettuna olevien yhteisönä, joka – jos se toimii niin kuin kuuluu – tukee jäseniään heidän etsiessään tietä kulkea armossa ja Sanan mukaan. Kuten kirjoitan blogissa josta lainasin edellä katkelman, edelleen:

”Seurakunta on – sen tulee olla, on kutsuttu olemaan – ymmärtävä ja tukeva yhteisö, jossa hengellinen kasvu ja sisäinen parantuminen tapahtuu. Seurakunnan välittäminen ja myötätunto muodostaa ne puitteet joiden keskellä kristitty uskaltaa pyytää rukousta ja tarvittaessa avautua tilanteistaan. Seurakunta ei voi eheyttää, sen tekee Jumala, mutta seurakunta on se hengellinen ja fyysinen tila, jonka keskellä Pyhä Henki toimii…

Siksi kristillinen seurakunta ei voi missään tilanteessa siunata homoliittoja eikä ryhtyä vihkimään homopareja. Kuten se ei voi ryhtyä siunaamaan avoliittoja. Esiaviolliset seksisuhteet siunatessaan seurakunta altistaisi itsensä henkivaltojen vaikutukselle. Homosuhteita siunaava seurakunta asettaa itsensä aivan erityisellä tavalla alttiiksi henkivalloille ja avaa ovia pimeyden maailmaan, koska homosuhteet jo lähtökohtaisesti ovat Sanan valossa mahdottomia. Mahdottoman tekeminen mahdolliseksi olisi suuri vääryys seksuaalivähemmistöjä kohtaan ja vaikeuttaisi evankeliumin vastaanottamista.

Homosuhteet hyväksyvä seurakunta menettää mahdollisuutensa olla yhteisö joka tukee seksuaalisesti haavoittuneita. Sellainen seurakunta ei yksinkertaisesti voi olla eheytyvien yhteisö, toisiaan Kristustiellä tukevien yhteisö.

Seurakunnan mukautuminen ihmisten synteihin ei avaa heille tietä evankeliumiin tai jos avaakin, evankeliumi on ”toinen evankeliumi”, armo ”toinen armo”. Se ei ole Jeesuksen sovintoveren ja ristin avaama tie.”

Taneli: ”Luonnottomuus- sanalla yleisesti ottaen on negatiivinen konnotaatio ja kaikenlisäksi on typerää puhua homouden osalta luonnottomuudesta kun luonto sen mahdollistaa sekä eläimissä että ihmisissä. Luontoa ei ylipäätänsä pitäisi käyttää minkäänlaisena argumenttina, koska emme elä enää luonnollisessa ympäristössä. Homot eivät kaipaa jatkuvaa toistelua siitä kuinka luonnottomia ja poikkeavia he ovat.”

Kristillinen teologia, jossa uskotaan Jumalan luomistyöhön ja syntiinlankeemukseen, ottaa huomioon luonnossa tapahtuneen turmeltuneisuuden, Jumalan kuvan särkymisen ihmisessä ja monenlaisen luomakunnassa vaikuttavan rikkinäisyyden. Luonnollisuudesta puhumisen lähtökohta ei silloin ole luonto sellaisena kuin se nyt ilmenee, vaan millaiseksi se alunperin on luotu, ja ne periaatteet mitkä Sanan mukaan edelleen ovat voimassa ja joiden alaisuudessa Kristuksen anteeksiantamuksen ja armon kokeminen vaikuttaa ihmisessä parantumista (myös seksuaalisuuden alueella ja kaikkien uskovien seksuaalisuuden alueella). Eheytymisen ydin ei ole seksuaalisuudessa tapahtuvien suuntautumisten, taipumusten, orientaatioiden, minäkuvan, eroottisen kiinnostuksen muutokset tai sisäisten haavojen parantuminen, joita kaikilla ihmisillä on, vaan yhteyden löytyminen Jumalaan ja elämä tässä yhteydessä eli armossa, jossa ihminen toteutuu Kristuksen kanssa ja kautta.

On esimerkiksi alkoholisteja jotka tulee seurakuntaan ja etsii Jumalalta apua päästäkseen elämää raunioittavasta addiktiosta. Joillekin se onnistuukin joko uskonnollisen elämän ja yhteisön tuen kautta jolloin seurakunta on jonkinlainen AA-kerho tai etenkin uskoontulon kautta, mutta jos painopiste ei muutu ja Jeesuksesta ei tule motivaatio uskonelämään niin yleensä se raittiuskaan ei sitten kestä.

Taneli: ”Henkiseltä väkivallalta se tuntuu kun syyllistetään sellaisen asian vuoksi, jota ei ole itse edes valinnut tai halunnut. Kaikki ovat tietysti syntisiä Raamatun mukaan, mutta tuntuu epäreilulta, että tänne synnytään valmiiksi syntitaakan kanssa, jota pitää jumalalta pyytää anteeksi hautaan saakka. Itse en pyytele anteeksi sellaista ominaisuutta, joka ei vahingoita ketään, mutta jota en ole edes itselleni valinnut.”

Ihminen joka ei koe itseään syntiseksi ja armoa tarvitsevaksi ei tietenkään pyydä anteeksi. Meillä on tässä vahva painotusero ja oikeastaan jo lähtökohtaisesti eri näkökulma. Minä en painota homosuhteita että olisi jotenkin erityinen synti vaan että jokainen ihminen on yhtä syntinen ja tarvitsee Jumalaa. Sovitus eli syntien anteeksiantamus avaa tien Jumalan yhteyteen jonka jälkeen Jumalan sana ja Pyhä Henki ihmisessä ovat voimana uudella tiellä. Homoseksuaalin ei kuulu pyytää Jumalalta anteeksi olemassaoloaan sen enempää kuin heteronkaan eli kumpikin saa kiittää Jumalan hyväksyvästä armosta ja rakkaudesta. Kuinka sitten elää on eri asia. Ei homoseksuaali ole ainoa jolla on haasteita näillä alueilla, ja siksi seurakunta on toisiaan tukeva yhteisö – ainakin kuuluisi olla – kaikissa elämän haasteissa erottelematta oletko homo tai mitä. Se ei kuitenkaan merkitse synnin selittämistä ei-synniksi, mikä vieraannuttaisi seurakunnan Sanan ja Hengen todellisuudesta ja estäisi sitä olemasta uskovien yhteisö.

”Siksi kannatan, että jokainen ottaa elämästä irti sen minkä saa eikä vapaaehtoisesti kitua toivoen, että jos saisi kuoleman jälkeen parempaa.”

Uskossa oleminen on minulle kaikkea muuta kuin kitumista. Aiempaan verrattuna elämä on monin verroin rikkaampaa ja värikkäämpää. Sitä ei tee rikkaaksi uskonto eikä edes kristillinen arvomaailma itsessään vaan Jeesus, joka on kristillisen kirkon lähtökohta ja perusta.

”Silloin ajatus siitä, että minä en saisi koskaan rakastaa ja olla suhteessa vaan pitäisi elää yksin oli valtavan kauhistuttavaa…”

Tuossa on se vinouma että painopiste on homoudessa ikäänkuin evankeliumin ydin jotenkin olisi että lakkaa olemasta homo. Harmillista että uskovina emme aina osaa antaa oikeaa kuvaa, mutta luulen, että vaikka evankeliumia kuinka painotettaisiin ja pidettäisiin Jeesus keskuksena, siltikin ihminen kuulee julistuksesta vain sen mikä koskettaa hänelle tärkeitä alueita ja hahmottaa kokonaisuuden sen kautta. Olisiko tässä nyt käynyt niin että hahmotat Jeesuksen ja koko kristillisen uskon homoseksuaalisuuden kautta eli koska kristinuskoon perinteisesti kuuluu heteronormatiivinen ihmiskäsitys ja seksuaalietiikka, pidät kristillisyyttä jo lähtökohtaisesti äärimmäisen vastenmielisenä, jolloin sen varsinainen sisältö eli Jeesus ja Hänessä oleva armo jää kokonaan huomiotta tai määräytyy tästä käsin.

Kun keskustelu sukupuolineutraalista avioliitosta oli kuumimmillaan joitain vuosia sitten, oli tavallista ja etenkin evankeliointitapahtuminen yhteydessä että nuoret tulivat tivaamaan kantaa homoseksuaalisuuteen. Silloin olen pyrkinyt kääntämään keskustelun Jeesukseen, ei niin että väistäisin ihmisen kysymyksen, mutta tahdon tähdentää että tämä asia ei ole evankeliumin ydin, mutta Jeesus on. Kun olin marssimassa Pride 2013 jaoin kulkueessa sitä varten kirjoittamaani traktaattia, jossa kirjoitin muun muassa että kristinuskon näkökulmasta tärkein ei ole kuinka suhtaudut homoseksuaalisuuteen, vaan suhde Jeesukseen. Kohdattuaan Jeesuksen vapahtajana ihminen sitten kohtaa myös seksuaalisuutensa Hänen kanssaan.

Olen pahoillani että minulta puuttuu tiivistämisen taito mutta jos siihen pyrkisin ja lauseiden tarkkaan muotoiluun, ei kommentoinnista tulisi mitään. Sanon vielä pitkien perusteluideni päätteeksi että minun mielestäni sinulla on oikeus olla sellainen kuin olet, on oikeus toteuttaa itseäsi niin kuin koet kunhan tapahtuu lain puitteissa, samoin kuin minulla. En vaadi sinua muuttumaan. Mutta pidän esillä mitä kristinuskoon kuuluu. Kirkkoa on vaadittu muuttumaan tässä asiassa. Perustelen miksi niin ei voi tapahtua. Eilisestä blogistani vielä katkelma:

”Sitten on asioita joissa kristillisellä seurakunnalla voi olla vain yhdenlainen kanta. Asioita, joissa Jumalan sana ei anna mahdollisuutta mielipiteiden moninaisuudelle. Homosuhteet ovat tällainen asia.

Mielipiteitä voi olla siitä onko oikein vai väärin että yhteiskunta tarjoaa homoille mahdollisuuden mennä naimisiin, ja mihin kohtaan seksuaalivähemmistöjen oikeuksien raja vedetään suhteessa heteroiden oikeuksiin. Joku kannattaa homojen siviilivihkimistä mutta ei adoptio-oikeutta, jne. Mielipiteiden erilaisuus johtuu siitä että yhteiskunta on tarkoitettu kaikille jäsenilleen. Se johtuu myös siitä, että Jeesuksen ulkopuolella elävä ihminen on automaattisesti synneissään, ja toteuttaa itseään niillä eväillä mitä hänellä on. Hänellä ei ole muuta.

Ei kuitenkaan voi olla poikkeavia mielipiteitä ovatko homosuhteet syntiä. Se on riittävän selkeästi ilmoitettu.”