Kiitos hyvästä ja tärkestä huomiosta. Raamattu todella puhuu synnistä yksikössä (synnin olemus) sekä synneistä monikossa eli tekosynneistä. Kristillisen seurakunnan tehtävä on puhua synnin olemuksesta eli ihminen tarvitsee sovitusta ei ainoastaan tekosyntiensä, vaan olennaisesti syntisyytensä vuoksi, koska on erossa Jumalassa. Tekosynnit ovat syntisyydestä kumpuavia tekoja, mutta samalla ne ovat rikkomuksia Jumalan tahtoa vastaan.

Sovitus kohdistuu ihmiseen. Jumala sovittaa meidät itsensä kanssa ja antaa sisimpäämme Pyhän Hengen, jolloin emme enää ole Jumalasta irrallaan: olemme tulleet Hänen yhteyteensä ja Jumala sanoo meitä pyhiksi – taivaan kansalaisiksi, Jumalan perheväeksi, Jumalan lapsiksi. Sovitukseen sisältyy myös anteeksiantamus synneistä. Nämä kuuluvat yhteen.

Vielä sovitettuinakin tarvitsemme jatkuvaa anteeksiantamusta synneistä eli teoista joihin lankeamme, ja kristitty on jatkuvan anteeksiantamuksen alla, jossa Jeesuksen veri pitää sovitusta yllä eikä Pyhä Henki lähde meistä syntiemme vuoksi.

Kristityllä on siis yhä syntinen luonto, josta käytetään termejä kuten ”vanha aatami” ja ”liha” (liha ei tässä yhteydessä tarkoita samaa kuin ruumis, ruumiillisuus, vaan itsekkyys ja kapinallisuus) ja tämä puolemme vetää ja houkuttelee syntiin (elämään jumalattomasti, itsekkäästi) sekä synteihin eli yksittäisiin tekoihin, joissa synnillisyys juuri ilmenee.

Pyhän Hengen kautta, yhteydessä Jumalaan, kristityllä on uusi luonto, jota muilla ihmisillä ei ole, ja sen myötä uusi identiteetti. Jumalan yhteydessä ja armon avulla voimme elää toisenlaista elämää kuin ennen Jumalan lapseksi tuloa. Saamme tunnistaa syntisyytemme ja hyvään kiinnittymällä voittaa pahoja itsekkäitä taipumuksia, vastustaa syntikiusauksia ja päästä niistä voitolle. Täsmällisemmin sanottuna: annamme Jeesuksen voittaa kiusauksemme. Tämä juuri on kristillisessä vaelluksessa ihaninta. Minun mielestäni. Nähdä kuinka ihmeellisellä ja todellisella tavalla Jeesus auttaa menemään eteenpäin.

Lankeaminen yksittäisiin tekosynteihin ei ole samaa kuin tahallinen synnissä eläminen. Lankeemukset pyydetään anteeksi ja niistä tehdään parannus. Näin pysymme Jeesuksen veren suojissa ja sovitettuina.

Synnin (yksikkö) voittamiseen Jeesus antoi ristin. Teologisessa mielessä veri merkitsee anteeksiantamusta synneistä ja risti synnin olemuksen voittamista. Kristitty on kutsuttu elämään ristin kautta eli ”kuolemaan pois synnistä”. Havainnoillistan tätä vertauksella alkoholistista joka pyytää Jumalalta voimaa lopettaa juominen. Se mitä tarvitaan ei itse asiassa ole voima, vaan voimattomuus. Avatessamme korkin käytämme voimaa, kaataessamme juomaa lasiin ja nostaessamme lasin huulillemme käytämme voimaa. Risti merkitsee että lakkaamme käyttämästä voimiamme synnin tekemiseen. Mielestäni tämä on sitä mitä Jeesus tarkoitti silmän pois repimisellä ja käden irti hakkaamisella: antautumista ristin todellisuudelle, jossa itsekäs luontomme tulee voitetuksi. Ajatellaan tilannetta että joku törmää minuun, laittaa törmäyksen syykseni ja ryhtyy sadattelemaan ja haukkumaan minua. Itsekäs luontoni keksii oitis lukuisia mojovia huomautuksia nujertaakseni vastapuolen eli antaakseen vähintään samalla mitalla takaisin. Ristin ottamista on että Jeesuksen ja Jumalan todellisuuden tähden kieltäydyn noudattamasta lihani synnillistä halua, käännyn sisimmässäni miettimään kuinka Jumala haluaisi minun toimivan ja pyydän Häneltä voimaa nähdä lähimmäiseni rakkauden silmin. Risti ei siis ole negatiivinen asia vaan siunattu (ja välttämätön!) apu elääksemme kristillistä elämää ja vapautuaksemme kokemaan armon runsaita ulottuvuuksia.

On tärkeää että seurakunnassa puhutaan siitä että ihminen on syntinen, erossa Jumalasta ja vieraantunut Hänen tahdostaan. Emme pääse taivaaseen hyviä tekoja tekemällä, vaan tarvitsemme sovitusta. Mutta yhtä tärkeää on että puhutaan tekosynneistä. Siitä mikä on sopivaa ja mikä ei. Jumala suhtautuu tekoihimme vakavasti. Toisin sanoen synnin olemus (että olemme syntisiä) ei anna oikeutta vähätellä tekoja: ”kyllä sä Jumala ymmärrät että mä olen vaan syntinen”. Kristitty ei ole ainoastaan syntinen, hän on pyhä eli Jumalalle erotettu, ja kutsuttu ilmentämään tätä myös elämisessään (jatkuva parannuksen tekoon pyrkiminen, pyhitys, kilvoitus, hengellinen kasvu).

Syntien sanomien synneiksi ei ole Jumalan sanan kieltämää tuomitsemista, ei silloinkaan kun se kohdistuu yksilöön. Raamatussa on tästä lukuisia esimerkkejä. Olennaista on millä tavalla se tehdään ja kohdistuuko se tekoihin vai ihmiseen. Tuomitsemisesta puhuessaan Jeesus tähdensi ettemme saa lausua kadotustuomiota. Saamme kuitenkin sanoa yleisellä tasolla että synti on kadottava asia ja myös tekosynnit ovat sitä, jos emme ole anteeksiantamuksessa tai jos käännämme selkämme Jeesukselle ja kieltäydymme elämästä pyhityselämää. Saamme myös mennä syntiä tekevän veljen ja siskon vierelle ja tarjoutua avuksi hänen kamppailussaan syntiä vastaan. Joskus se edellyttää myös varoittamista ja nuhtelemista. Tämäkin on asia johon Ut kehottaa. Se kuuluu rakkauteen ja on velvollisuutemme kristittyinä. Synti rikkoo ja tuhoaa. Emme yksinkertaisesti voi olla hyvän puolella jos suljemme silmämme pahalta.

On varmasti myös vääränlaista synnistä nuhtelemista ja se voi olla synti, niin kuin toteat, etenkin jos se kohdistuu ihmiseen mitätöivästi, halventavasti ja pyrkii osoittamaan että synnistä varoittava on jotenkin parempi. Onneksi olemme sellaisessakin synnissä Jeesuksen veren alla ja taivaskelpoisia, mutta kyllä siitä on tehtävä parannus niin kuin muistakin synneistä. Olen useaan otteeseen pitänyt esillä seurakunnassa muun muassa sitä että homofobia on synnillinen asenne ja että jokainen lähimmäinen tulee kohdata samalla rakkaudella synteihin katsomatta.

Vääränlainen arvostelu ja tuomitseminen on siis syntiä – se on yksi synti muiden joukossa. Jos synneistä ei saa puhua, onko silloin niin, että joku joka kokee minun tuomitsevan, ei saa sanoa sitä minulle, koska silloin hän itse tuomitsee minua? Ei tietenkään. Rakkauteen kuuluu että autamme toisiamme näkemään syntisyytemme ja tekemään synneistä parannusta. Emme ole siinä(kään) täydellisiä ja teemme virheitä, mutta jos focuksemme on Jeesuksessa niin että kasvamme Hänen rakkautensa ja sanansa tuntemisessa, varmasti kasvamme ja edistymme myös tässä.

Raamatun mukaan samaa sukupuolta olevien seksuaalinen kanssakäyminen on syntiä. Homoseksi on synnillinen teko. Ne ovat asioita joihin tarvitaan anteeksiantamus Jeesuksen veressä. Mutta jos sanotaan etteivät ne ole syntejä, silloin ei myöskään tarvita anteeksiantamusta. Tämä pimittää homoseksuaalisen taipumuksen omaavalta tai homoeroottisia kiusauksia tuntevalta Jumalan sanan totuuden ja vaikeuttaa häntä ymmärtämästä synnin olemusta itsessään. Se on suuri vääryys.

Sovitetuksi tulleen ei enää kuulu elää synneissä. Hän ei elä lain alla eikä synnissä, vaan armossa. Siinä olotilassa hänellä on risti voimanaan kieltäytyä syntikiusauksista. Hän on myös osallinen Jeesuksen ylösnousemuksesta (kuten kaste kuvaa) ja Pyhä Henki vahvistaa häntä. Joskus Jumala osoittaa voimansa ihmeellisellä tavalla ja tapahtuu ihmeitä.

Olin ajatellut etten vastaa kommentteihisi, koska tapanasi on ollut ohittaa blogieni ja kommenttieni varsinainen sisältö sekä esittämäni vastakysymykset ja puhua asian ohi. Et ole halunnut huomioida näkökohtia mistä käsin olen puhunut ja mitä varsinaisesti on sanottu, vaan tarttunut yksittäisiin sanoihin jne. Näin olen kokenut.

Tein nyt poikkeuksen ja vastasin tähän kommenttiisi. Kiitos hyvästä ja tärkeästä kommentista. Toivottavasti vastaukseni selvensi kantaani kysymykseen.

Kiitos kommentistasi Mikko. En koe Jumalaa moraalisena tungettelijana Hänen puuttuessaan synteihimme. On kyse sitten minun tai jonkun muun synneistä. Kun Jumalan sana ilmoittaa meille syntisyytemme tarkoitus on johtaa elämään vapaudessa. Joillekin se näyttäytyy alistamiselta, mutta joka on kokenut vapautuksen Jeesuksen veressä ja siitä avautuvan uuden tien, kokee asian toisin. Niin muun muassa ne monet homoseksuaalista suuntautuneisuutta/taipumusta kokevat joiden kiinnostus ei uskoontultua ole muuttunut (on myös esimerkkejä muutoksesta) ja jotka siksi elävät yksin ja selibaatissa ja kertovat näin kokevansa Jumalan armoa, lohdutusta ja siunausta. Tietynlainen ideologia tietysti sanoo ettei niin voi olla ja väittää heidän tekevän väkivaltaa itselleen.

Tunnettu lähetyssaarnaja E. Stanley Jones sanoi että ihmisten totalitarismit johtavat orjuuteen, mutta Jumala on keksinyt totalitarismin joka tekee vapaaksi: mitä syvemmin ihminen antautuu Jeesukselle, sitä syvemmin hän kuuluu itselleen, löytää itsensä Kristuksessa.

Surullista että koet näkökulmani homosuhteisiin julmuutena. Kun minä näen että Jumala haluaa tulla lähimmäisen vierelle, avartaa hänen sisimpänsä armolle ja tulla avuksi ja lohdutukseksi niihin kipeyksiin, mitä itse kullakin on.

Olennaista on uskotaanko Jeesukseen vai ei. En ole nyt vaatimassa ettei homoille tule olla avioliitto-oikeutta yhteiskunnassa, koska ymmärrän, että yhteiskunta on tarkoitettu kaikille jäsenilleen. Kyse on siitä millaisen tien Raamattu, jota kirkon tulisi noudattaa, osoittaa uskoville ja pitääkö kirkko kiinni kristillisestä etiikasta, myös seksuaalietiikasta. Sen lähtökohta on mies ja nainen.

Homofobiaa voin pitää julmuutena ja oikeitakin asioita voidaan esittää julmalla tavalla. Se ei kuitenkaan tee oikeasta asiasta itsestään julmaa. Kristillisestä näkökulmasta Jumalan sanan kieltäminen homoseksuaaleilta (asettamalla heidät eriarvoiseen asemaan muihin syntisiin nähden ja kohdellen heitä eri tavalla: muista synneistä saa puhua, mutta ei tästä synnistä) on julmaa. Se on väkivaltaa Jumalan sanaa kohtaan ja se on väärin näitä ihmisiä kohtaan.

Meidän on ehkä vaikeaa ymmärtää toisiamme koska tarkastelutapamme on näin erilainen. Silloin olisi helppoa leimata toinen julmuriksi, despootiksi, tungettelijaksi ja niin edelleen. Se tuskin vie keskustelua eteenpäin.

> En koe Jumalaa moraalisena tungettelijana Hänen puuttuessaan synteihimme.

En puhunut Jumalasta.

Mikko: ”En puhunut Jumalasta.” Minä puhuin. Kohdassa jota siteerasit puhuin nimenomaan Jumalan sanasta. Ja kun nyt puhutaan kristillisessä kontekstissa, siihen lähtökohtaisesti kuuluu, että Jumalan sana on Jumalan sana. Eri asia tietysti jos on muslimi, hindu, teosofi tai jotain muuta. Silloinkin olisi hyvä ymmärtää toisen lähtökohta ja miettiä onko se perusteltu.

Jos Jumalan sana sanoo minulle jonkin asian synniksi ja puuttuu siihen, en koe sitä moraalisena tungetteluna. Samalla tavalla suhtaudun koko Jumalan sanaan. Kun se sanoo että homoseksuaalisuus on luonnotonta ja homoseksi synti, se ei ole moraalista tungettelua. Jos toistan mitä Jumalan sana sanoo eli pidän esillä sen ilmoitusta, onko se sitten moraalista tungettelua tai julmuutta?

Minä tarkoitan moraalisella tungettelijalla ihmistä, joka tulkitsee Jumalan sanaa ja katsoo oikeudekseen lähteä soveltamaan sitä muiden ihmisten elämään ”heidän omaksi parhaakseen” piittaamatta siitä, miten tämä moraalinen hössöttäminen vaikuttaa sen kohteeksi joutuviin.

Ja nyt en sano, että sinä tai kukaan muukaan nimeltä mainittu henkilö toimisi näin. Puhun moraalisesta tungettelusta konseptina.

Ok. Oletan että konsepti jollain tavalla liittyi blogiin. Tarpeellinen muistutus tuo ”kohteena oleviin”. Emme tosiaan puhu jostain abstraktioista ja käsitteistä, syntikysymyksestä teknisesti muotoiltavana rakennelmana, vaan asiasta joka koskettaa ihmisiä yksilötasolla ja joitain hyvinkin kipeästi. Toisaalta juuri se on tärkeä syy pitää asiaa esillä. Että kirkko ei olisi johtamassa väärään suuntaan, antamassa väärää signaalia ja niin pimittämässä tai väärentämässä armon evankeliumia. Koska kyse on Jumalaa tarvitsevista ihmisistä. Aina joku loukkaantuu. Tarkoitukseni ei ole loukata vaan sittenkin rakentaa. Moni homo on kyllä loukkaantunut esimerkiksi tapaan jolla pride on pitänyt asioita esillä eivätkä kaikki homot hyväksy pridetoimintaa. Ja kuten mainitsin on myös kristittyjä homoja eli oikeasti Jeesukseen uskovia jotka haluavat kulkea Sanan tietä ja hyväksyvät mitä Raamattu homoseksuaalisuudesta sanoo. Moraalista hössöttämistä ja tungettelua on muun muassa se mitä nämä kiusaustensa kanssa kamppailevat ovat saaneet kokea henkilöiden taholta jotka yrittävät uskotella että heidän pitää palata aiempaan homoelämäänsä jne. Puhumattakaan niistä jotka oikeasti ovat kokeneet seksuaalisuutensa muuttuneen homoudesta heteroksi – he jos ketkä ovat sateenkaariväen moraalisen tungettelun kohde. Asioissa on monta puolta.

> …oikeasti Jeesukseen uskovia…

Minulla nousee hieman karvat pystyyn, jos tämä on kiertoilmaus sille, että todellisia kristittyjä ovat vain ne, jotka tulkitsevat Raamattua samalla tavalla kuin puhuja.

> hyväksyvät mitä Raamattu homoseksuaalisuudesta sanoo

Kirkossa vallitsee kahdenlaista käsitystä aina piispoja myöten siitä, voidaanko Raamatun jakeita soveltaa samaa sukupuolta olevien parisuhteisiin tai homoseksuaalisuuteen ylipäätään. Sinä esität asian nyt kuin siinä olisi olemassa vain yksi totuus, sinun totuutesi.

> Puhumattakaan niistä jotka oikeasti ovat kokeneet seksuaalisuutensa muuttuneen homoudesta heteroksi

Tämä keskustelu ja ihmiskokeet käytiin viime vuosituhannella. Jopa Exodus International 2012 että ehetysterapia ei toimi ja on potentiaalisesta vahingollista. He sentään ehtivät yrittää sitä yli 30 vuotta.

Kristittyjä homoja = Oikeasti Jeesukseen uskovia homoja. Minulle kristitty tarkoittaa Jeesukseen uskovaa. Olen kuullut hyvinkin painokkaita väitteitä että kristitty on ihminen joka rakastaa lähimmäistään, ja että tämän mukaisesti homofoobikko ei voi olla kristitty jne. jne. Kaikella on kuitenkin jokin lähtökohta. Tulkinnat eivät voi olla mielivaltaisia vaan niille täytyy olla asialliset perusteet. Kristillistä lähimmäisenrakkautta esimerkiksi ei voi irrottaa perustastaan ja puitteistaan, antaa sille humanistisen tulkintaperinteen mukainen sisältö ja väittää, että se edelleen on kristillinen.

Kristitty on ihminen joka uskoo Jeesukseen. Uskoa voidaan toki määritellä eri tavoin, mutta nimenomaan se tekee kristinuskosta poikkeuksellisen että toisin kuin uskonnoissa ja aatteissa yleensä uskoksi ei riitä ulkokohtainen uskominen, ajatus että on ollut olemassa henkilö nimeltä Jeesus (ja hänen opetustensa ulkokohtainen noudattaminen), vaan tarvitaan sisällinen yhteys Häneen johon uskotaan, ylösnousseeseen Jeesukseen.

Kristityksi tullessaan ihminen tulee osalliseksi Pyhästä Hengestä, joka muokkaa hänen elämäänsä sisältä käsin, ettemme enää eläisi synnillisten taipumustemme vaan uuden Herramme, Kristuksen mielen mukaista elämää. Tähän tarvitaan Raamattua eli Jumalan sanaa jonka kautta Jumalan Henki opettaa ja kasvattaa. Sana myös määrittelee mikä on syntiä eli Jumalan tahdon vastaista, niin että osaamme välttää sellaisia, ja niin kasvaa syvemmälle Jeesuksen tuntemiseen ja armon kokemiseen. Nämä nyt ainakin perusasioina joista kristityt ovat jokseenkin yhtä mieltä.

Voi olla erilaisia mielipiteitä tai painotuksia missä ja miten synnit saadaan anteeksi ja usko syntyy, tuleeko ihmisestä Jumalan lapsi kasteessa vai tapahtuuko uudestisyntyminen myöhemmin uskonratkaisun kautta, mitä uskoontuleminen ja ns. ratkaisu oikeastaan on, jne. Voi olla erilaisia mielipiteitä myös siitä mikä on syntiä, ainakin sellaisissa asioissa, mitä ei ole kovin selvästi sanottu ja mitkä pitää johtaa siitä, mitä on sanottu.

Yhtä mieltä olemme kuitenkin siitä, että kristitty uskoo synnit sovittaneeseen Jeesukseen ja Hänen ylösnousemukseensa, ja että Jeesuksen kuolema ja ylösnousemus on tarkoitettu meille sisäistettäväksi niin, että siitä jollain tavalla tulee omakohtaista hengellistä elämäämme. Kristinuskoon olennaisesti kuuluu ajatus myös Pyhästä Hengestä, joka tekee työtä kristityksi tulleen sisimmässä avaten hänelle lahjoitetun Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen sisäistä merkitystä. Jumala on tarkoittanut Raamatun oppaaksemme elämän matkalle. Eikö niin? Näistä kait olemme yhtä mieltä kristillisyyden perusasioina?

Oikeasti kristitty on ihminen joka uskoo synnit sovittaneeseen ja ylösnousseeseen Jeesukseen ja pyrkii siihen että Pyhä Henki saisi tehdä hänen elämässään työtä, johtaen parannuksentekoon sellaisista asioista mitkä eivät ole Hänen mielensä mukaisia.

”Kirkossa vallitsee kahdenlaista käsitystä aina piispoja myöten siitä, voidaanko Raamatun jakeita soveltaa samaa sukupuolta olevien parisuhteisiin tai homoseksuaalisuuteen ylipäätään. Sinä esität asian nyt kuin siinä olisi olemassa vain yksi totuus, sinun totuutesi.”

Niin kuin totesit, piispoissa on myös niitä joilla on se tulkinta että Raamatun jakeita voi ja pitää soveltaa samaa sukupuolta olevien suhteisiin. Tässä asiassa on siis monenlaisia ”totuuksia”. Kuten olen monta kertaa sanonut, tulkintojen pitää olla perusteltuja. Minulla on oma tulkintani jolle on vahvat raamatulliset perusteet ja ainakin perusasiassa pidän sitä ainoana mahdollisena. Olen vakaasti sitä mieltä, että homoseksuaaliset parisuhteet hyväksyvä kanta on perusteiltaan virheellinen, se on Raamatun valossa kestämätön ja sen perustelut ovat riittämättömiä.

”Tämä keskustelu ja ihmiskokeet käytiin viime vuosituhannella. Jopa Exodus International 2012 että ehetysterapia ei toimi ja on potentiaalisesta vahingollista. He sentään ehtivät yrittää sitä yli 30 vuotta.”

Samaistat seksuaalisuudessa tapahtuvan muutoksen homoseksuaalista heteroksi tietyntyyppiseen eheytysterapiaan, jota vertaat ihmiskokeisiin. Se on äärimmäisen voimakasta ja mustavalkoista yhden totuuden puolelle asettumista.

Olen samaa mieltä että ”eheytysterapian” nimissä on tehty paljon huonoa, ja siksi vältän käyttämästä termiä. Se on liian värittynyt ja mielletään helposti koskevaksi ainoastaan seksuaalivähemmistöjä. Jokainen ihminen on seksuaalisuudessaan jollain tavalla ja tasolla rikkinäinen ja tarvitsee siinä Jeesuksen eheyttävää työtä niin kuin muussakin elämisessään.

Eheytysterapioissa tehdyt virheet eivät mitätöi itse asiaa eli Pyhän Hengen vapauttavaa, parantavaa ja eheyttävää työtä. En tiedä luinko kommenttisi oikein ja pyrin välttämään vääriä tulkintoja, mutta sisältyikö tuohon nyt sellainen väite, että ne jotka sanovat kokeneensa muutoksen homosta heteroksi, ovat aivopestyjä ihmiskokeiden uhreja, että muutos on väkivaltaa itseä kohtaan ja näennäistä, tai että he eivät ole koskaan olleet oikeasti homoja? Sen kuvan kommentistasi sain.

Jos näin on, eikö se ole moittimaasi tungettelua ja sen kohderyhmän huomiotta jättämistä, mistä puhut?

> sisältyikö tuohon nyt sellainen väite, että ne jotka sanovat kokeneensa muutoksen homosta heteroksi, ovat aivopestyjä ihmiskokeiden uhreja

Lääketiede ei tunne menetelmää, jolla ihmisen seksuaalista suuntautumista voisi muuttaa. Jos puhutaan valtakirkosta, tällaiseen muutokseen ei ole olemassa kaavaa tai rituaalia eikä kirkossa edes ajatella, että tällainen muutos olisi mahdollinen saati tarpeellinen.

On varmasti seksuaalivähemmistöön kuuluvia ihmisiä, jotka elävät heteroseksuaalisessa suhteessa. Niin kauan kun kyse ei ole painostamisesta vaan heidän omasta valinnastaan, se ei kuulu minulle, mitä aikuiset ihmiset tekevät.

Ihmisiä, joiden seksuaalinen suuntautuminen olisi oikeasti muuttunut, on äärimmäisen vähän. Niin vähän, että pidän kysymystä epärelevanttina enkä näe sillä minkäänlaista todistusarvoa. Niin kauan kun olen itse näitä keskusteluja seurannut, niissä kierrätetään kerta toisensa jälkeen ja vuosi toisensa jälkeen aina niitä muutamaa samaa esimerkkiä.

Jos joku ihminen kokee muuttuneensa homosta heteroksi (tai toisinpäin), mikäpä minä olen sitä kiistämään, mutta niin kauan kuin puhutaan asiasta joka tapahtuu harvemmin kuin yhdelle sadastatuhannesta ihmisestä, pidän keskustelua epärelevanttia.

Ei ole olemassa lääketieteellistä tai uskonnollista toimenpidettä, jolla ihmisen seksuaalinen suuntautuminen voitaisiin muuttaa ja on sekä epärehellistä että vahingollista seksuaalivähemmistöjä kohtaa ylläpitää illuusiota tällaisesta mahdollisuudesta. Se on eettisesti paskamainen temppu näin kansankielellä ilmaistuna.

”Lääketiede ei tunne menetelmää, jolla ihmisen seksuaalista suuntautumista voisi muuttaa. Jos puhutaan valtakirkosta, tällaiseen muutokseen ei ole olemassa kaavaa tai rituaalia eikä kirkossa edes ajatella, että tällainen muutos olisi mahdollinen saati tarpeellinen.”

Lääketiede ei kait tutki Pyhän Hengen ulottuvuuksia. Sillä ei ole siihen instrumentteja. Mutta aika laajalti on nykyään vallalla käsitys että ihmisen seksuaalisuus on muuttuvaa eikä suuntautumisen tarvitse olla pysyvä. Monet homotkin vastustavat näkemystä että ovat syntyneet homoiksi ja että se olisi yhtä lailla syntymäominaisuus kuin esimerkiksi silmien väri. Se sitoo ihmisen yhteen kategoriaan ja HLBT+ yhteisöissä on monia jotka vastustaa tuota kategoriointia.

En tosiaankaan puhunut rituaaleista ja kaavoista vaan Pyhän Hengen työstä. Jos luit määritelmäni kristinuskon perusteista, niin se on kristilliseen oppiin keskeisesti kuuluva, että Pyhä Henki on elävä ja todellinen. Kyse ei myöskään ollut siitä mikä on valtakirkon mielestä välttämätön tai edes tarpeellinen. Vaan että onko homoseksuaalisuus Raamatun ilmoituksen valossa luonnotonta ja onko homosuhteet syntiä. Minun tulkintani on että kyllä, ja mielestäni on hyvin vaikea muodostaa muunlaista tulkintaa jos haluaa olla uskollinen Jumalan sanalle. Pyhä Henki antaa voiman elää Jumalan tahdon mukaista elämää, ja esimerkkejä siitä että seksuaalisuudessa on tapahtunut muuttumista uskoontulon seurauksena tai siitä alkaneessa prosessissa, niitä on olemassa.

Jos pitää kiinni ettei niin saa eikä voi olla, niin totta kai selittää tuon muutoksen sitten jollain muulla tavalla. Eräässäkin keskustelussa kun oli puhe suomalaisesta miehestä joka on kertonut muutoksestaan ja on nyt avioliitossa naisen kanssa, niin keskustelija intti että jos näkisitte sen ihmisen elämään niin varmaan ei oo oikeasti muuttunut, ei oo. Kuitenkin samat inttäjät toisessa yhteydessä sanoo että ei kiinnosta minua ihmisten seksuaalisuus, on henkilökohtainen asia… ei saa olla tungettelija.

”Ei ole olemassa lääketieteellistä tai uskonnollista toimenpidettä, jolla ihmisen seksuaalinen suuntautuminen voitaisiin muuttaa ja on sekä epärehellistä että vahingollista seksuaalivähemmistöjä kohtaa ylläpitää illuusiota tällaisesta mahdollisuudesta. Se on eettisesti paskamainen temppu näin kansankielellä ilmaistuna.”

En ole missään korostanut seksuaalisuuden muutosta tai etenkään sanonut että se olisi automaatio tai että kaikki homot muuttuvat heteroiksi. Olen yleensä korostanut että näin ei välttämättä tapahdu, ja sen tiedon mukaan mikä minulla on, muuttuminen saattaa olla hidasta. Kaikkien kohdalla sitä ei tapahdu, ja esimerkiksi Espen Ottosen on kirjoittanut kirjan ”Minun homoseksuaalit ystäväni” jossa uskoontulleet homot kertovat kokemuksiaan nältä alueilta. Ottosenin kirjaamissa tarinoissa on monenlaista kirjoa mutta pääpaino on henkilöissä jotka eivät ole kokeneet kiinnostuksen vaihtumista vastakkaiseen sukupuoleen tai joilla se on ollut hidasta ja osittaista. Yhteistä kuitenkin on että he ovat sitoutuneet kulkemaan kristittyinä Sanan alaisuudessa (perinteisen kristillisen seksuaalietiikan mukaan) ja kertovat siinä kokevansa kuinka Pyhä Henki hoitaa ja vahvistaa, vaikka elämässä onkin kamppailuja ja kiusauksia. Olen myös korostanut sitä että seksuaalista rikkinäisyyttä on kaikilla ja myös hetero voi tarvita eheytymistä seksuaalisuutensa alueilla.

Joka tapauksessa tunnen entisiä homoja jotka OVAT KOKENEET muutoksen. Muutos on ilmeinen eikä minulla ole syytä väheksyä tai mitätöidä sitä. Uskon että on paljon enemmän kuin yksi sadastatuhannesta – siis puhun nyt uskoon tulleista homoista. Mutta aihe on arka eikä kaikki uskoontulleet välttämättä edes kerro olevansa tai olleensa homoja.

Olennaisin pointti ei nyt ollut se mikä pronsenttimäärä on kokenut muutoksen vai onko. Olennaisin oli mitä Raamattu sanoo asiasta. Ihmisellä voi olla monenlaisia altistumia suuntaan tai toiseen, erilaista syntymästä saakka olevaa, geneettisestikin perittyä taipumusta johonkin, puhutaan muun muassa väkivaltaan altistavasta geenistä ja joidenkin mukaan pedofilia saattaa olla synnynnäistä, ym. ym. Tärkeintä on mihin suuntaan Jumalan sana osoittaa, ja kun lähdemme vaeltamaan Jeesuksen kanssa sitä tietä, niin Pyhä Henki antaa siihen voiman. Vaikka kulku olisi kompuroivaakin.

Kristityn ei tule tuomita taipumustensa kanssa kamppailevaa lähimmäistä, vaan olla tukena. Mutta jos ryhdymme sanomaan että eihän tuossa mitään kamppailua tarvita, elä ihan reilusti homona vaan se on luonnollista – niin silloin teemme vääryyttä. Sekä Raamatun ilmoitukselle että ihmiselle itselleen. Naimisiin voi mennä muuallakin kuin kirkossa. Jos kirkko ryhtyy vihkimään homoja se toimii omaa hengellistä perustaansa vastaan ja menettää voimansa tukea synnin kanssa kamppailevaa lähimmäistä.

Minä puolestani ajattelen, ettei homous ole ihmisen seksuaalisuuden rikkinäisyyttä vaan ihmisen seksuaalisuuden normaali ilmentymä siinä missä enemmistö ihmisistä on oikeakätisiä ja loput vasen- tai molempikätisiä.

Ajattelen myöskin, että homoilla ei ole velvollisuutta tai tarvetta ”eheytyä” kelvatakseen Jumalalle tai ollakseen oikeita kristittyjä. Ja kaikkein vähiten koen, että heillä on velvollisuutta muuttaa persoonaansa muiden ihmisten asettamien standardien tai vaatimusten mukaisesti.

Ajatus siitä, että Pyhä Henki muuttaisi homoja heteroiksi, nopeasti tai hitaasti, edustaa minulle lähinnä vaihtoehtoista todellisuutta. Pidän sitä yhtä uskottavana kuin sitä, jos Pyhä Henki alkaisi muuttamaan ihmisen kätisyyttä tai silmien värien. Pidän sitä epärealistisena ja tarpeettomana.

”Minä puolestani ajattelen, ettei homous ole ihmisen seksuaalisuuden rikkinäisyyttä vaan ihmisen seksuaalisuuden normaali ilmentymä siinä missä enemmistö ihmisistä on oikeakätisiä ja loput vasen- tai molempikätisiä.”

Sinulla on Mikko vapaus ajatella haluamallasi tavalla.

”Ajattelen myöskin, että homoilla ei ole velvollisuutta tai tarvetta “eheytyä” kelvatakseen Jumalalle tai ollakseen oikeita kristittyjä. Ja kaikkein vähiten koen, että heillä on velvollisuutta muuttaa persoonaansa muiden ihmisten asettamien standardien tai vaatimusten mukaisesti.”

Kommentin eheytymisestä jätän tässä kohtaa sivuun kun en tarkalleen tiedä mitä eheytymisellä tarkoitat eli mitä ajattelet minun sillä tarkoittavan, viittaan vain aiemmin sanomaani, että kaikkien seksuaalisuus ei uskoontultua ratkaisevasti muutu, mutta suhtautumistapa muuttuu.

Tuossa aiemmin jo oli puhetta kristillisyyden perustasta eli lähtökohdista. Sen mukaisesti jokaisella kristityllä on etuoikeus ja velvollisuus Jumalan sanan edessä kysellä mihin suuntaan Jumalan Henki ohjaa eli kyse ei ole ”ihmisten asettamista standardeista ja vaatimuksista” pelkästään. Kristillinen oppi, tunnustus ja tulkinta muodostuvat Sanan pohjalta. Jos joku vilpittömästi Jeesuksen vastaanottanut ja Hänelle antautunut (eli kristitty) homo Jumalan sanan edessä vastauksia etsiessään kokee, että ”mun homosuhteet on ihan ok”. Niin ok. En tiedä onko tällaisia homoja olemassa, mutta jos on, tervehdin minun veljenä tai siskona ja kuulumme samaan seurakuntaan, Kristuksen ruumiiseen.

Kuitenkin raamatuntulkintani on että kristillinen ihmiskäsitys ja siitä johdettu avioliitto- ja perhemalli sekä seksuaalietiikka on niin sanotusti ”heteronormatiivinen”. Muunlaista kuvaa tai edes perusteita ei Raamatusta löydy että voisi tulla toisenlaiseen johtopäätökseen; jos siis pysymme raamatullisessa kristinuskossa. Siksi olen sitä mieltä että kirkossa suoritetut homojen avioliittoon vihkimiset ovat perustaltaan vääriä, että kehitys on vahingollinen ja johtaa kirkon toimimaan omaan evankeliumaan vastaan.

Hassua tässä on se, että suurin osa homoista jotka vaativat kirkkoa muuttamaan kantaansa sekä ihmisistä jotka ajavat ”seksuaalivähemmistöjen asiaa” kirkossa ja kirkkoon, eivät allekirjoita edes kirkon perustaa, kristillistä tunnustusta. Kristillinen seurakunta on luonteensa mukaisesti ja lähtökohtaisesti Jeesukseen uskovien yhteisö. Nyt kristityiltä viedään heidän oma yhteisönsä ja heidät pakotetaan kirkon ulkopuolelle.

Tosiasia on että evankelisluterilaiseen kirkkoon kuuluu universalisteja, kaikkien uskontojen yhteyteen ja ihmisen henkiseen kehitykseen uskovia, ateisteja, noitia ja ties mitä – johtuen muun muassa kirkon kasteopista ja sen jäsenten epärehellisyydestä eli eivät läheskään kaikki konfirmoidut edusta uskoa jota julkisesti konfirmaatiossa tunnustavat. Moni nuori valehtelee Jumalan ja ihmisten edessä, ja osa heistä siinä mielessä ainoastaan ihmisten edessä, etteivät usko edes Jumalan olemassaoloon puhumattakaan Jeesuksesta ja sovituksesta. Tiedän tämän koska olen näiden nuorten kanssa keskustellut. Moni sanoo vielä aikuisenakin että se nyt oli vaan semmonen tapa, ja että rippilahjojen vuoksi mä vedin ne rituaalit. Itse olin tuossa iässä ns. vakaumuksellinen ateisti ja siitä syystä kieltäydyin rippikoulusta ehdottomasti.

Ja nyt nämä, joilla ei ole uskoa edes kristillisen opin alkeisiin ja perusteisiin, haluavat viedä evankelisluterilaisilta kristityiltä, jotka uskovat Jeesukseen ja pitäytyvät luterilaisessa opissa ja tunnustuksessa, kirkon. Eikö se ole ristiriitaista. Jos kirkollinen vihkiminen on niin tärkeää, eikö olisi reilumpaa, että nämä lähtisivät perustamaan omaa vaihtoehtoista ”luterilaista kirkkoa”, jossa saa uskoa mihin ja miten haluaa?

”Ajatus siitä, että Pyhä Henki muuttaisi homoja heteroiksi, nopeasti tai hitaasti, edustaa minulle lähinnä vaihtoehtoista todellisuutta. Pidän sitä yhtä uskottavana kuin sitä, jos Pyhä Henki alkaisi muuttamaan ihmisen kätisyyttä tai silmien värien. Pidän sitä epärealistisena ja tarpeettomana.”

Tässä mennään nyt näihin perusteisiin taas. Pidän kuvaasi Pyhän Hengen toiminnasta aika rajoittuneena. – Ja kuten totesin aiemmin, väite että on homoseksuaalisuus olisi silmien väriin verrattava synnynnäinen ominaisuus on monelta osin myytti, jota läheskään kaikki homot eivät itsekään allekirjoita, jotkut jopa kokevat sen loukkaavana koska se kategorioi heidät tiettyyn ryhmään ja kieltää heiltä mahdollisuuden esim. bi-elämään eli loukkaa ”seksuaalista vapautta” ja ”vapaata itsemäärittelyoikeutta”.

Kristittynä kyselet tietysti asioita Raamattusi äärellä ja etsit niihin Pyhän Hengen johdatusta jos olet kristitty. Jos et ole, käsityksesi Pyhästä Hengestä ja Hänen mahdollisuuksista tai mahdollisuuksien puutteesta ovat ymmärrettäviä, koska vaatimuksesi kirkkoon ja sen toimintaan tulevat ulkopuolelta.

> Jos kirkollinen vihkiminen on niin tärkeää, eikö olisi reilumpaa, että nämä lähtisivät perustamaan omaa vaihtoehtoista “luterilaista kirkkoa”, jossa saa uskoa mihin ja miten haluaa?

Kristittynä minulle on vieras sellainen ajatus, että vain ne ihmiset, jotka tulkitsevat Raamattua samalla tavalla kuin minä, saavat olla kirkossa ja muut ajetaan kirkosta pois. Minun mielestäni meidän tarvitsee sekä hyväksyä että oppia elämään sen kanssa, että kirkon jäsenillä on eettisistä kysymyksistä erilaisia näkemyksiä.

Minun mielestäni kirkolle ei ole uhka se, että muutama kymmenen tai sata homoparia vihitään vuosittain eikä myöskään se, että kirkossa on joukko ihmisiä, joiden mielestä nämä vihkimiset ovat väärin.

> väite että on homoseksuaalisuus olisi silmien väriin verrattava synnynnäinen ominaisuus on monelta osin myytti

Tiedeyhteisössä on laajasti hyväksytty ja tunnustettu se ajatus, että ihmisen seksuaalinen suuntautuminen on myötäsyntyinen ominaisuus, jota ihminen ei voi itse valita. On jopa pystytty osoittamaan eroja hetero- ja homoseksuaalisten ihmisten aivojen rakenteessa.

Tämän kieltäminen tai leimaaminen vain myytiksi on mielestäni hieman pään laittamista pensaaseen. Toki voimme elätellä tällaisia uskomuksia, mutta eivät ne oikein perustu mihinkään.

”Kristittynä minulle on vieras sellainen ajatus, että vain ne ihmiset, jotka tulkitsevat Raamattua samalla tavalla kuin minä, saavat olla kirkossa ja muut ajetaan kirkosta pois. Minun mielestäni meidän tarvitsee sekä hyväksyä että oppia elämään sen kanssa, että kirkon jäsenillä on eettisistä kysymyksistä erilaisia näkemyksiä.”

Allekirjoitan tämän johonkin rajaan saakka, kuitenkin Jumalan sana määrittelee perustan ja puitteet. Kristuksen kirkossa (tarkoitan kirkkoa laajasti eli kaikki Jeesukseen syntien sovittajana ja Hänessä olevaan elämään ja Pyhän Hengen työhön uskovat) on monenlaisia oppeja, korostuksia, painotuksia ja käsityksiä ja kuitenkin ne mahtuvat samaan kirkkoon (tai parempaa ilmausta käyttääkseni Kristusruumiiseen). Tässä moninaisuudessa on niin luterilaisia, helluntailaisia kuin metodisteja ym. ja näiden sisällä vielä erilaisia painotuksia esim. luterilaisuudessa kansanlähetys, lestadiolaiset ym.

Yleisesti tunnustettu perusasia koko Kristusruumiissa kirkkokuntiin ja liikkeisiin katsomatta on miehen ja naisen avioliitto Jumalan luomistekoon perustuvana. Joitain poikkeuksia yhteisöt jotka on sitten perustettu tämän yhden asian pohjalle eli seksuaalivähemmistöihin kuuluvien kristittyjen omat yhteisöt, ja mitä olen kuullut niiden tilaisuuksissa käyneiltä sekä liikkeestä irtautuneilta homoilta jotka ovat uskoontulon ja parannuksenteon jälkeen lähteneet niistä yhteisöistä, niin heidän mukaan toiminta oli kaikkea muuta kuin raamatullista evankeliumia. Nyt tietysti on tämä viime vuosien kehitys että jotkut kuten evankelisluterilainen kirkko alkaa myöntyä seksuaalivähemmistöjen painostukseen mitä pidän äärimmäisen epäterveenä merkkinä. Voidaan myös tarkastella mitä näissä seurakunnissa on tapahtunut myöntymisen (minun näkökulmasta luopumuksen) seurauksena. Mitä se on vaikuttanut evankeliumin esillä oloon ja julistukseen ylipäätään. Kyllä suunta on se että tämän myötä kirkko avautuu enenevässä määrin kaikenlaiselle pois Jeesuksesta johtavalle.

Erilaisia näkemyksiä voi olla juu, mutta voiko näinkin radikaalisti erilaiset näkemykset toteutua rinnakkain? Eivät voi. Kun kirkossa ryhdytään vihkimään homoja, niin yksikään pappi ei kohta enää voi, ei minkään moniäänisyyden nojalla, opettaa avioliittoa miehen ja naisen avioliittona ja julkisesti sanoa, että homoliitot ovat syntiä. Näin erilaiset eettiset näkemykset ei sulaudu olemaan rinnakkain.

”Tiedeyhteisössä on laajasti hyväksytty ja tunnustettu se ajatus, että ihmisen seksuaalinen suuntautuminen on myötäsyntyinen ominaisuus, jota ihminen ei voi itse valita. On jopa pystytty osoittamaan eroja hetero- ja homoseksuaalisten ihmisten aivojen rakenteessa.”

Niin kuin olen sanonut se ei ole yksiselitteinen asia. Esimerkiksi jokaisen homon aivoissa ei ole tällaista rakennetta. Silmien väri taas on yksiselitteisesti se mikä on. Se pystytään osoittamaan. On monenlaisia tutkimuksia. Käsitykseni on edelleen sama mitä se on ollut yli kaksikymmentä vuotta, että homoseksuaalisuus on monen tekijän summa ja jokaisen yksilön kohdalla tekijät ovat eri suhteessa toisiinsa eli jonkun kohdalla kyseessä voi olla synnynnäinen ominaisuus. Toisen kohdalla lapsuudessa tapahtunut hyväksikäyttö tai vääristyneet suhteet vanhempiin – näistäkin on tutkimuksia joista tiedeyhteisössä on käsittääkseni enemmistön hyväksyntä. Ja olkoonkin että minua tämän johdosta haukutaan asian demonisoijaksi, niin yksi tekijä on henkivallat eli Jumalaa vastustavien ja ihmistä painostavien, sitovien pahojen henkien vaikutus. Ne kun vastustavat Jumalan suunnitelmaa niin kuin itsekin kristittynä tiedät.

Ja jos ihan äärimmilleen mennään, niin huomionarvoista saattaa olla sekin, että saatananpalvontaa, noituutta ja pakanismia harrastavat yleisesti ottaen harjoittavat vapaata seksuaalista kanssakäymistä, jopa niin, että perversioina pidetyt asiat ovat olleet tärkeä asia useiden saatananpalvonta- ja noitaryhmien kokoontumisissa.

Se mistä homoseksuaalisuus kenenkin kohdalla johtuu eli missä suhteessa tekijät on toisiinsa, on yhdentekevää itse asian kannalta. Homoseksuaalisuus on Raamatun mukaan synti. Tälle on painavat ja selkeät perustelut Raamatussa.

> evankelisluterilainen kirkko alkaa myöntyä seksuaalivähemmistöjen painostukseen

Vähemmistöjen harjoittamasta painostuksesta puhuminen on äärimmäisen propagandistista. Seksuaalivähemmistöjä on vain muutama prosentti kirkon jäsenistä. Kyse on kristillisyyden ytimessä oleva kysymys siitä, miten suhtaudumme ihmisten erilaisuuteen.

> Toisen kohdalla lapsuudessa tapahtunut hyväksikäyttö tai vääristyneet suhteet vanhempiin – näistäkin on tutkimuksia joista tiedeyhteisössä on käsittääkseni enemmistön hyväksyntä.

Tällaisia teorioita esitettiin 1970- ja 80-luvuilla. Tieteellistä evidenssiä niiden taakse ei ole koskaan löytynyt. Tänäpäivänä tätä myyttiä ylläpitää konservatiivista uskonnollisuutta lähellä olevat ”tutkimusjärjestöt” ja sitä ruokkii politisoinut motiivi pyrkiä leimaamaan seksuaalivähemmistöt hyväksikäytön uhreiksi, joita voidaan ”auttaa” uskonnollisella terapialla.

> Homoseksuaalisuus on Raamatun mukaan synti.

Tämä on sinun tulkintasi. Itse en sitä allekirjoita.

”Monet homotkin vastustavat näkemystä että ovat syntyneet homoiksi ja että se olisi yhtä lailla syntymäominaisuus kuin esimerkiksi silmien väri. Se sitoo ihmisen yhteen kategoriaan ja HLBT+ yhteisöissä on monia jotka vastustaa tuota kategoriointia.
—

Ja kuten totesin aiemmin, väite että on homoseksuaalisuus olisi silmien väriin verrattava synnynnäinen ominaisuus on monelta osin myytti, jota läheskään kaikki homot eivät itsekään allekirjoita, jotkut jopa kokevat sen loukkaavana koska se kategorioi heidät tiettyyn ryhmään ja kieltää heiltä mahdollisuuden esim. bi-elämään eli loukkaa “seksuaalista vapautta” ja “vapaata itsemäärittelyoikeutta”.”

En kyllä sanoisi, että monet homot vastustavat teoriaa seksuaalisen suuntautumisen synnynnäisyydestä. Hyvin pienessä vähemmistössä ovat he. Jos heidän mielestään homouden pitämistä synnynnäisenä ominaisuutena sitoo heidät yhteen kategoriaa, on heidän ajattelunsa vääristynyt. Yhtä lailla biseksuaalisuutta voidaan pitää synnynnäisenä, mutta nykyisin puhutaan seksuaalisuudesta yhä enemmän spektrinä ja siitä, että se voi olla liukuvaa, jolloin omaa kiinnostusta ei voi rajata ehdottomiin ja staattisiin kategorioihin. Olen homopiireissä törmännytkin siihen ajatteluun, että kivempi olisi kun ei olisi kategorioita ollenkaan ja ihmiset saisivat olla vain ihmisiä, joita ei leimata suuntautumisen perusteella esimerkiksi jonkin ideologian tai järjestön kannattajaksi. Tämä ei kuitenkaan poissulje teoriaa seksuaaliominaisuuksien synnynnäisyydestä. Monet ovat kuitenkin tunnistaneet kiinnostuksen samaa sukupuolta kohtaan jo hyvin varhaisesta vaiheesta lähtien, sillä vaikkei lasten seksuaalisuus olekaan vielä samalla tavalla erotisoitunutta kuin aikuisilla tai murrosiän saavuttaneilla, voi lapset silti kokea ei-eroottista kiinnostusta, jota ihan yhtä lailla aikuisetkin voivat kokea, koska eihän erotiikka ole ainoa asia, joka määrittää ihmisellä pariutumista.

”Surullista että koet näkökulmani homosuhteisiin julmuutena. Kun minä näen että Jumala haluaa tulla lähimmäisen vierelle, avartaa hänen sisimpänsä armolle ja tulla avuksi ja lohdutukseksi niihin kipeyksiin, mitä itse kullakin on.”

Julmalta se valitettavasti tuntuu, jos pitää itseltä kieltää rakkaus, kumppanuus, perhe ja seksuaalisuus. Jotkut ovat polvet verisenä rukoilleet hepotusta niihin kipuiluihin saamatta vastausta ja sen jälkeen omasta uskonyhteisössä ollaan vain sitä mieltä, ettei tämä kipuileva henkilö yritä tarpeeksi tai ei syystä tai toisesta ole löytänyt yhteyttä Jumalaan. Siitä voi tulla vain entistäkin syyllisempi olo ja monille viimeisenä lohdullisena asiana on ollut lopullinen ratkaisu eivätkä he ole enää keskuudessamme. Joillakin se on johtanut vakavin mielenterveysongelmiin. Psykologian tutkimuksissa on saatu näyttöä sille, että kun homoseksuaali hyväksyy itsensä ja on hyväksyvien ihmisten keskuudessa, paranee hänen terveytensä ja jopa vastustuskyky kun keho ei ole jatkuvassa stressitilassa joko vihamielisten ihmisten takia tai sen vuoksi, että vihaa itseään. Jatkuvasti koholla olevat kortisolitasot heikentävät kehon toimintaa. Ylipäätänsä kaikilla miehillä on todettu, että tasapainoinen parisuhde edistää terveyttä merkittävästi.

Kyllähän jotkut saavat uskoteltua itselleen niin vahvasti, että ovat muuttuneet heteroiksi ja valhe muuttuu todeksi heidän mielessään. Sitten mennään vastakkaisen sukupuolen kanssa naimisiin, jotta tämän heterouden voi todistaa kaikille ja vahvistaa sitä itselle myös kunnes lopulta tulee se realisaatio, ettei puolisoa pysty kokemaan viehättävänä eikä välttämättä rakkaus yllä ystävärakkautta pidemmälle. Jotkut pysyvät lasten vuoksi yhdessä, mikä on tietysti suotavaa, koska vastuu pitää kantaa, mutta monilla se on ero, jossa kärsii muutkin kuin puolisot.

Häpeä, pelko, sosiaalinen paine ja ympärillä olevien ihmisten ja yhteisöjen mahdollinen ärsyyntyminen voi toimia pakottimena valheessa elämisen jatkamiseen epämieluisassa avioliitossa. Se taas johtaa monilla siihen, että käydään harrastamassa seksiä salaa samaa sukupuolta olevien kanssa, koska he epätoivoisesti haluavat sellaista kosketusta, mitä eivät liitossan saa. Sitä valittetavasti tekee myös monet biseksuaalimiehet, jotka pitävät homoseksuaalisen puolensa visusti salassa muilta, jotta heterokulissi ei romahda. Joillakin biseksuaalisuus voi olla sellaista, että romanttinen kiinnostus kohdistuu vain vastakkaiseen sukupuoleen, mutta molemmat sukupuolet kiihottavat seksuaalisesti. Eli henkilö on poissulkevasti heteroromanttinen, mutta bieroottinen. Juurikin nämä erilaiset seksuaalisuuden ilmentymät eri suuntauksien sisällä kertovat siitä miten monimutkaisesta asiasta on kyse. Itse en esimerkiksi siedä ajatusta feminiinisestä miehestä vaan kiinnostukseni kohdistuu miehekkäisiin köriläisiin. Joku toinen homo puolestaan haluaa erittäin naisellisen miehen.

Se, että tarjotaan yhteisön tukea ja uskonnollista elämää ei välttämättä lohduta, jos pohjimmiltaan kaipaa sellaista rakkautta mitä voi ainoastaan parisuhteessa saada ja vain sellaiselta henkilöltä, jonka sukupuoli vastaa omaa seksuaalista suuntautumista. Seksistä luopuminen harvemmin on se suurin surunaihe, mutta juurikin romanttisen rakkauden menetys sattuu ja särkee eniten. Sellaisen henkilön, joka ei edes kaipaa parisuhdetta on helpompi siirtyä ”luostarielämään”. Ihmisiä on monenlaisia ja jotkut pystyvät niin sanotusti vaihtamaan elämänsä helpommin. Jotkut varmasti saattavat aidosti kokea löytäneensä jumalan rakkautta, mutta aika vahvasti näyttää siltä, että monilla uskonto ja seksuaalivähemmistöön kuuluminen ei sovi yhteen.

Paljon enemmän tuntuu olevan näitä tapauksia, missä ”ex-gay” henkilö lopulta joutuu myöntämään, ettei hetero koskaan ollutkaan. En kiellä sitä, etteikö joku olisi voinut aidosti kokea muutosta, mutta asiaa on hyvin vaikea tutkia objektiivisesti, sillä seksuaalista suuntautumista ei voi mitata tai todeta millään testillä luotettavasti. Toki monissa kvalitatiivisissa tutkimuksissa on pakko luottaa siihen, että tutkittava henkilö puhuu totta, eikä yritä vääristää tuloksia. Kaikilla ihmisillä kuitenkin voi tapahtua muutoksia omassa seksuaalisuudessaan, vaikkei suuntautuminen itsessään muuttuisi.

”Asioiden tarkastelu genitaalien tasolta osoittaa näkökulman ahtautta. Siitä perspektiivistä on mahdotonta ymmärtää kokonaisuutta.”

Genitaaliteologialla tarkoitetaan mielestäni sitä miten vahvasti ihmisen elämää määritetään haarovälin perusteella tiettyjen uskontojen keskuudessa ja miten kiinnostunut jumala on siitä miten ihmiset sukuelimiään käyttävät makuuhuoneissaan. Nykypäivänä onneksi sukupuolen moninaisuus on lisääntynyt ja nuorempien sukupolvien miehet ovat vapautuneempia kuin vanhempien. Mielestäni on kurjaa miten yksi vako tai roikkuvat killuttimet haaroissa vaikuttavat ja määrittävät niin paljon jopa sellaisissakin asioissa, jotka eivät ole sukupuoleen sidoksissa.

Luontokin on niin valtava kaikessa monimuotoisuudessaan, että olisi ihme, jos homoseksuaalisuutta ei esiintyisi luonnossa. Mutaatiot perimässä mahdollistavat sen, että yksilöt eriävät toisistaan. Joskus mutaatiot ovat huonoja ja niiden määrittämät ominaisuudet poikkeavat hyvin paljon valtaväestöstä. Olisiko kuitenkaan oikein mennä meuhkaamaan perimäsairaalle tai kehitysvammaiselle siitä kuinka luonnottomia he ovat? Luonnottomuus- sanalla yleisesti ottaen on negatiivinen konnotaatio ja kaikenlisäksi on typerää puhua homouden osalta luonnottomuudesta kun luonto sen mahdollistaa sekä eläimissä että ihmisissä. Luontoa ei ylipäätänsä pitäisi käyttää minkäänlaisena argumenttina, koska emme elä enää luonnollisessa ympäristössä. Homot eivät kaipaa jatkuvaa toistelua siitä kuinka luonnottomia ja poikkeavia he ovat.

”Kristillisestä näkökulmasta Jumalan sanan kieltäminen homoseksuaaleilta (asettamalla heidät eriarvoiseen asemaan muihin syntisiin nähden ja kohdellen heitä eri tavalla: muista synneistä saa puhua, mutta ei tästä synnistä) on julmaa. Se on väkivaltaa Jumalan sanaa kohtaan ja se on väärin näitä ihmisiä kohtaan.”

Henkiseltä väkivallalta se tuntuu kun syyllistetään sellaisen asian vuoksi, jota ei ole itse edes valinnut tai halunnut. Kaikki ovat tietysti syntisiä Raamatun mukaan, mutta tuntuu epäreilulta, että tänne synnytään valmiiksi syntitaakan kanssa, jota pitää jumalalta pyytää anteeksi hautaan saakka. Itse en pyytele anteeksi sellaista ominaisuutta, joka ei vahingoita ketään, mutta jota en ole edes itselleni valinnut. En ole koskaan ollut hetero; naiset eivät viehätä minua millään muotoa enkä ole poikennut miltään tieltä itse vaan kulkenut sitä tietä mikä eteeni on asetettu. Minua ei ole hyväksikäytetty lapsena enkä usko, että suht konservatiivinen kasvuympäristö olisi johtanut homouteen. En koe myöskään rikkinäisyyttä seksuaalisuuteni osalta, se toimii hyvin. Rakkaus on varmaan parhaimpia ja kauneimpia asioita mitä ihminen voi kokea. Parantava ja vahvistava voima. Minusta on vain hienoa, että ihmiset voivat rakastaan toisiaan sukupuolesta riippumatta, vaikka tietenkin vain vähemmistöissä se kohdistuu samaan sukupuoleen. Jos yhteiskuntamme muuttuisi jonkin mullistuksen myötä dystopiaksi, jossa vähemmistöt joutuisivat kärsimään, niin kyllä siinä vaiheessa suoraan sanottuna hirttoköysi tuntuu lohdullisemmalta kuin ikivanha kirja, joka on kirjoitettu todennäköisesti sienistä tai muusta johtuvan psykoosin vallassa. En ole kiinnostunut vaihtamaan puolisoa onnettomaan elämään yksin odottaen viimeistä päivää kun pääsee pois sinne luvattuun, mutta epävarmaan taivaspaikkaan. Jos mitään taivasta ei olekaan niin elämäni olisi mennyt hukkaan. Siksi kannatan, että jokainen ottaa elämästä irti sen minkä saa eikä vapaaehtoisesti kitua toivoen, että jos saisi kuoleman jälkeen parempaa.

Internet tuli meille silloin kun olin 14-vuotias. Siellä sitten tuli vastaan vihamielisiä kirjoituksia ja uskovaisten paasausta homoudesta. Se oli valtavan ahdistavaa lukea siinä iässä sellaista tekstiä, joka syyllistää asioista, joita en ole edes tehnyt tai valinnut. Silloin ajatus siitä, että minä en saisi koskaan rakastaa ja olla suhteessa vaan pitäisi elää yksin oli valtavan kauhistuttavaa. Sinusta se on julmaa, että homouden synnistä ei saisi paasata, mutta hyvä ymmärtää, että suurin osa homoista ei ole sitä kiinnostunut kuulemaan eikä sitä tarvitse varsinkaan ne, joille siitä voisi koitua psyykeelle valtavaa rasitusta. Lapsia ja nuoria suojelisin erityisesti, koska synnistä meuhkaaminen ei helpota mahdollisesti seksuaalisuutensa kanssa kamppailevaa nuorta.

Jokaiselle ihmisryhmälle pitäisi pystyä takaamaan yhteiskuntarauha, jotta he saisivat elää ja olla, mutta mahdotontahan se on kun monilla on tarve edelleen sortaa ryhmiä, jotka historiaa taaksepäin katsoen joutuivat jopa kuolemaan väkivaltaisesti ominaisuutensa tähden. Juurikin se saa minut ärtyneeksi ja vielä enemmän se, että jotkut haaveilevat kiihottamista kansaryhmää vastaan pykälän poistamista rikoslaista, jotta saisivat kirjoitella ja julkaista vihaa kumpuavia tekstejään ja propagandaansa julkisesti.

Taneli: ”Julmalta se valitettavasti tuntuu, jos pitää itseltä kieltää rakkaus, kumppanuus, perhe ja seksuaalisuus. Jotkut ovat polvet verisenä rukoilleet hepotusta niihin kipuiluihin saamatta vastausta ja sen jälkeen omasta uskonyhteisössä ollaan vain sitä mieltä, ettei tämä kipuileva henkilö yritä tarpeeksi tai ei syystä tai toisesta ole löytänyt yhteyttä Jumalaan.”

Tämä on ehdottomasti väärin ja onneksi on uskonyhteisöjä joissa ollaan ihmisen rinnalla eikä uskoa mitata sen mukaan tapahtuu seksuaalisuudessa muutosta johonkin suuntaan vai ei. Kuten hiljattain kirjoitin:

”Uskoontullut homo ei ole muuttumisestaan tai muuttumattomuudestaan tilivelvollinen kenellekään, se on hänen ja Jumalan välinen asia. Samalla tavalla kuin heterokristityn sisäinen eheytyminen ja parantuminen… Eheytyminen tarkoittaa joka tapauksessa sitä että ihmisen sisin kasvaa hyväksymään Jumalan sanan totuuden. Se on lähtökohta kaikelle eheytymiselle… Irtosuhteita ja pornoa harrastaneen heteron mielikuvamaailma ei välttämättä heti puhdistu eivätkä kiusaukset yhden illan suhteisiin lakkaa, mutta hän ymmärtää ettei enää voi toteuttaa itseään sitä kautta. Avoliitossa elävä ymmärtää ettei hän voi elää avoliitossa. Homo ymmärtää ettei voi jatkaa homosuhteessa. Jumalan sana on kaikille sama. Ja jokaiselle Jumala tarjoaa sanassaan ja Henkensä välityksellä kaiken avun mitä tarvitaan selviytyäksemme elämän haasteissa… Suurinta eheytymistä on kun ihminen alkaa toteutua Jumalan rakkaudessa, toteuttaa itseään Jeesuksen kautta. Ei synnissä eikä lain alla vaan armossa.”

Taneli: ”Psykologian tutkimuksissa on saatu näyttöä sille, että kun homoseksuaali hyväksyy itsensä ja on hyväksyvien ihmisten keskuudessa, paranee hänen terveytensä ja jopa vastustuskyky kun keho ei ole jatkuvassa stressitilassa joko vihamielisten ihmisten takia tai sen vuoksi, että vihaa itseään. Jatkuvasti koholla olevat kortisolitasot heikentävät kehon toimintaa. Ylipäätänsä kaikilla miehillä on todettu, että tasapainoinen parisuhde edistää terveyttä merkittävästi.”

Totta kai ihmisen olo kohenee kun ei ole ristiriitatilassa, nuo on luonnollisia psykologisia mekanismeja, mutta ratkaisu voi löytyä myös toisesta suunnasta, jossa itsen hyväksyminen tapahtuu syvemmällä tasolla eli Jumalan armossa.

Taneli: ”Kyllähän jotkut saavat uskoteltua itselleen niin vahvasti, että ovat muuttuneet heteroiksi ja valhe muuttuu todeksi heidän mielessään. Sitten mennään vastakkaisen sukupuolen kanssa naimisiin, jotta tämän heterouden voi todistaa kaikille ja vahvistaa sitä itselle…”

Tämä on sinun teoria ja totta joidenkin kohdalla mutta mitätöi muunlaiset kokemukset. Näille ihmisille sanot:

– Ei ole totta, et ole muuttunut tai et ole ollutkaan homo avioliittosi on feikki, jne.

Tämä osoittaa että jätät huomiotta Jumalan ja Hänen mahdollisuutensa. Puhun kristillisessä kontekstissa ja kristillisen seurakunnan oikeuksista, myös oikeudesta pysyä kristillisenä, jolloin sillä on mahdollisuus säilyä pelastukseen kutsuvana, pelastukseen tulevien ja pelastettuna olevien yhteisönä, joka – jos se toimii niin kuin kuuluu – tukee jäseniään heidän etsiessään tietä kulkea armossa ja Sanan mukaan. Kuten kirjoitan blogissa josta lainasin edellä katkelman, edelleen:

”Seurakunta on – sen tulee olla, on kutsuttu olemaan – ymmärtävä ja tukeva yhteisö, jossa hengellinen kasvu ja sisäinen parantuminen tapahtuu. Seurakunnan välittäminen ja myötätunto muodostaa ne puitteet joiden keskellä kristitty uskaltaa pyytää rukousta ja tarvittaessa avautua tilanteistaan. Seurakunta ei voi eheyttää, sen tekee Jumala, mutta seurakunta on se hengellinen ja fyysinen tila, jonka keskellä Pyhä Henki toimii…

Siksi kristillinen seurakunta ei voi missään tilanteessa siunata homoliittoja eikä ryhtyä vihkimään homopareja. Kuten se ei voi ryhtyä siunaamaan avoliittoja. Esiaviolliset seksisuhteet siunatessaan seurakunta altistaisi itsensä henkivaltojen vaikutukselle. Homosuhteita siunaava seurakunta asettaa itsensä aivan erityisellä tavalla alttiiksi henkivalloille ja avaa ovia pimeyden maailmaan, koska homosuhteet jo lähtökohtaisesti ovat Sanan valossa mahdottomia. Mahdottoman tekeminen mahdolliseksi olisi suuri vääryys seksuaalivähemmistöjä kohtaan ja vaikeuttaisi evankeliumin vastaanottamista.

Homosuhteet hyväksyvä seurakunta menettää mahdollisuutensa olla yhteisö joka tukee seksuaalisesti haavoittuneita. Sellainen seurakunta ei yksinkertaisesti voi olla eheytyvien yhteisö, toisiaan Kristustiellä tukevien yhteisö.

Seurakunnan mukautuminen ihmisten synteihin ei avaa heille tietä evankeliumiin tai jos avaakin, evankeliumi on ”toinen evankeliumi”, armo ”toinen armo”. Se ei ole Jeesuksen sovintoveren ja ristin avaama tie.”

Taneli: ”Luonnottomuus- sanalla yleisesti ottaen on negatiivinen konnotaatio ja kaikenlisäksi on typerää puhua homouden osalta luonnottomuudesta kun luonto sen mahdollistaa sekä eläimissä että ihmisissä. Luontoa ei ylipäätänsä pitäisi käyttää minkäänlaisena argumenttina, koska emme elä enää luonnollisessa ympäristössä. Homot eivät kaipaa jatkuvaa toistelua siitä kuinka luonnottomia ja poikkeavia he ovat.”

Kristillinen teologia, jossa uskotaan Jumalan luomistyöhön ja syntiinlankeemukseen, ottaa huomioon luonnossa tapahtuneen turmeltuneisuuden, Jumalan kuvan särkymisen ihmisessä ja monenlaisen luomakunnassa vaikuttavan rikkinäisyyden. Luonnollisuudesta puhumisen lähtökohta ei silloin ole luonto sellaisena kuin se nyt ilmenee, vaan millaiseksi se alunperin on luotu, ja ne periaatteet mitkä Sanan mukaan edelleen ovat voimassa ja joiden alaisuudessa Kristuksen anteeksiantamuksen ja armon kokeminen vaikuttaa ihmisessä parantumista (myös seksuaalisuuden alueella ja kaikkien uskovien seksuaalisuuden alueella). Eheytymisen ydin ei ole seksuaalisuudessa tapahtuvien suuntautumisten, taipumusten, orientaatioiden, minäkuvan, eroottisen kiinnostuksen muutokset tai sisäisten haavojen parantuminen, joita kaikilla ihmisillä on, vaan yhteyden löytyminen Jumalaan ja elämä tässä yhteydessä eli armossa, jossa ihminen toteutuu Kristuksen kanssa ja kautta.

On esimerkiksi alkoholisteja jotka tulee seurakuntaan ja etsii Jumalalta apua päästäkseen elämää raunioittavasta addiktiosta. Joillekin se onnistuukin joko uskonnollisen elämän ja yhteisön tuen kautta jolloin seurakunta on jonkinlainen AA-kerho tai etenkin uskoontulon kautta, mutta jos painopiste ei muutu ja Jeesuksesta ei tule motivaatio uskonelämään niin yleensä se raittiuskaan ei sitten kestä.

Taneli: ”Henkiseltä väkivallalta se tuntuu kun syyllistetään sellaisen asian vuoksi, jota ei ole itse edes valinnut tai halunnut. Kaikki ovat tietysti syntisiä Raamatun mukaan, mutta tuntuu epäreilulta, että tänne synnytään valmiiksi syntitaakan kanssa, jota pitää jumalalta pyytää anteeksi hautaan saakka. Itse en pyytele anteeksi sellaista ominaisuutta, joka ei vahingoita ketään, mutta jota en ole edes itselleni valinnut.”

Ihminen joka ei koe itseään syntiseksi ja armoa tarvitsevaksi ei tietenkään pyydä anteeksi. Meillä on tässä vahva painotusero ja oikeastaan jo lähtökohtaisesti eri näkökulma. Minä en painota homosuhteita että olisi jotenkin erityinen synti vaan että jokainen ihminen on yhtä syntinen ja tarvitsee Jumalaa. Sovitus eli syntien anteeksiantamus avaa tien Jumalan yhteyteen jonka jälkeen Jumalan sana ja Pyhä Henki ihmisessä ovat voimana uudella tiellä. Homoseksuaalin ei kuulu pyytää Jumalalta anteeksi olemassaoloaan sen enempää kuin heteronkaan eli kumpikin saa kiittää Jumalan hyväksyvästä armosta ja rakkaudesta. Kuinka sitten elää on eri asia. Ei homoseksuaali ole ainoa jolla on haasteita näillä alueilla, ja siksi seurakunta on toisiaan tukeva yhteisö – ainakin kuuluisi olla – kaikissa elämän haasteissa erottelematta oletko homo tai mitä. Se ei kuitenkaan merkitse synnin selittämistä ei-synniksi, mikä vieraannuttaisi seurakunnan Sanan ja Hengen todellisuudesta ja estäisi sitä olemasta uskovien yhteisö.

”Siksi kannatan, että jokainen ottaa elämästä irti sen minkä saa eikä vapaaehtoisesti kitua toivoen, että jos saisi kuoleman jälkeen parempaa.”

Uskossa oleminen on minulle kaikkea muuta kuin kitumista. Aiempaan verrattuna elämä on monin verroin rikkaampaa ja värikkäämpää. Sitä ei tee rikkaaksi uskonto eikä edes kristillinen arvomaailma itsessään vaan Jeesus, joka on kristillisen kirkon lähtökohta ja perusta.

”Silloin ajatus siitä, että minä en saisi koskaan rakastaa ja olla suhteessa vaan pitäisi elää yksin oli valtavan kauhistuttavaa…”

Tuossa on se vinouma että painopiste on homoudessa ikäänkuin evankeliumin ydin jotenkin olisi että lakkaa olemasta homo. Harmillista että uskovina emme aina osaa antaa oikeaa kuvaa, mutta luulen, että vaikka evankeliumia kuinka painotettaisiin ja pidettäisiin Jeesus keskuksena, siltikin ihminen kuulee julistuksesta vain sen mikä koskettaa hänelle tärkeitä alueita ja hahmottaa kokonaisuuden sen kautta. Olisiko tässä nyt käynyt niin että hahmotat Jeesuksen ja koko kristillisen uskon homoseksuaalisuuden kautta eli koska kristinuskoon perinteisesti kuuluu heteronormatiivinen ihmiskäsitys ja seksuaalietiikka, pidät kristillisyyttä jo lähtökohtaisesti äärimmäisen vastenmielisenä, jolloin sen varsinainen sisältö eli Jeesus ja Hänessä oleva armo jää kokonaan huomiotta tai määräytyy tästä käsin.

Kun keskustelu sukupuolineutraalista avioliitosta oli kuumimmillaan joitain vuosia sitten, oli tavallista ja etenkin evankeliointitapahtuminen yhteydessä että nuoret tulivat tivaamaan kantaa homoseksuaalisuuteen. Silloin olen pyrkinyt kääntämään keskustelun Jeesukseen, ei niin että väistäisin ihmisen kysymyksen, mutta tahdon tähdentää että tämä asia ei ole evankeliumin ydin, mutta Jeesus on. Kun olin marssimassa Pride 2013 jaoin kulkueessa sitä varten kirjoittamaani traktaattia, jossa kirjoitin muun muassa että kristinuskon näkökulmasta tärkein ei ole kuinka suhtaudut homoseksuaalisuuteen, vaan suhde Jeesukseen. Kohdattuaan Jeesuksen vapahtajana ihminen sitten kohtaa myös seksuaalisuutensa Hänen kanssaan.

Taneli: ”Jos yhteiskuntamme muuttuisi jonkin mullistuksen myötä dystopiaksi, jossa vähemmistöt joutuisivat kärsimään, niin kyllä siinä vaiheessa suoraan sanottuna hirttoköysi tuntuu lohdullisemmalta kuin ikivanha kirja, joka on kirjoitettu todennäköisesti sienistä tai muusta johtuvan psykoosin vallassa.”

En ole vaatinut homojen oikeuksien esimerkiksi oikeus avioliittoon poistamista yhteiskunnasta. Olen korostanut kristillisen kirkon ja seurakunnan oikeutta pysyä kristillisenä. Olen toistanut useita kertoja ja monissa yhteyksissä että yhteiskunta on tarkoitettu kaikille jäsenilleen ja siksi sen kuuluu huolehtia myös vähemmistöjen oikeuksista kohtuullisessa määrin ja että oikeuksien asianmukainen määrittely kuuluu eduskunnalle.

Dystopia on nyt menossa vahvasti toiseen suuntaan jossa vähemmistöjen oikeudet ovat johtamassa seksuaalipoliittiseen totalitarismiin (ainakin henkiseen sellaiseen) joka pyrkii tekemään toisenlaisen ajattelun niin vahvasti epäkorrektiksi, että siitä tulee käytännössä kiellettyä. Kristittyihin kohdistuvasta sananvapauden kaventumisesta ovat ilmaisseet huolensa monet muutkin kuin uskovat itse, esimerkkinä televesiokeskustelussa esiintynyt vapaa-ajattelija, jonka nimeä en nyt muista, ja homoseksuaali Sebastian Tynkkynen joka on sanonut kannattavansa Räsäsen uskonnonvapautta ja sananvapautta ”ihan homona”.

Mutta tällainen dystopia olisi sinun mielestä sitten ok koska Raamattu on ”kirjoitettu todennäköisesti sienistä tai muusta johtuvan psykoosin vallassa”? Ja tämä on suvaitsevaisuutta? Ihmisoikeuksia kunnioittavaa? Kaikkien ihmisten kunnioittamista sellaisina kuin ovat? Heidän tasavertaisten oikeuksien kunnioittamista? Sinulla on oikeus mielipiteeseesi totta kai, mutta et voi vaatia kristillistä kirkkoa ja seurakuntia suhtautumaan Raamattuun niin kuin se olisi kirjoitettu sienien ja psykoosin vallassa, koska seurakunnalle niin ei ole.

Olen pitänyt uskontoja ihmisten kusetuksena, kristinuskoa uskonnoista kavalimpana, uskoontuloa itsesuggestiona. Silloin oli luonnollista että annoin termille ”Jeesus” sisällön sen ajattelun ja mielikuvan mukaan mikä minulla oli, mutta en edes silloin vaatinut että kirkon täytyy omaksua minun ajatteluni ja ryhtyä elämään minun totuuksieni mukaan. Nyt olen uskossa ja vakuuttunut Jumalan todellisuudesta. En vaadi niitä jotka eivät usko, elämään sen mukaan mikä kuuluu uskoville, mutta minulla on oikeus pitää esillä sitä minkä katson uskoon kuuluvaksi, ja vaatia, että kristillisellä seurakunnalla säilyy oikeus uskoa evankeliumiin ja Raamattuun (muuna kuin sienien vallassa kirjoitettuna) kirjana.

Tullessani uskoon ”synnyin uudesti”. Minusta tuli Jumalan lapsi. Silloin synnyin Jumalan sanan alaisuuteen, jossa Jumala ilmoittaa tahtonsa. Täsmällisemmin sanottuna Jumala itse antoi minuun Henkensä osallisuuden joka liittää minut Häneen ja seurakuntaan. Tässä yhteydessä olen saanut uuden arvomaailman joka on erottamaton osa identiteettiäni. Vaatimus että minun täytyisi elää toisella tavalla ja hylätä Jumalan sanan ilmoitus on vaatimus että minun täytyisi suggeroida ja fuulata itseni uskomaan että synnin hyväksyminen on mahdollista jne. Niin tehdessäni tekisin väkivaltaa sille mikä Jumalan yhteydessä olen eli todelliselle ja aidoimmalle itselleni. Kyse on minun syntymäoikeudestani.

”Sinusta se on julmaa, että homouden synnistä ei saisi paasata, mutta hyvä ymmärtää, että suurin osa homoista ei ole sitä kiinnostunut kuulemaan…”

Asia on nyt niin päin että seksuaalivähemmistöjen oikeuksista ”paasaavat” sanovat mitä saa ja mitä ei saa pitää syntinä, vaikka eivät luultavasti usko koko syntikäsitteeseen, sen sisällölliseen olemassaoloon. Olenko kiinnostunut kuulemaan mitä seksuaalivähemmistöt paasaavat? Olenko kiinnostunut kuulemaan mitä sateenkaariteologia ja sen ideologian omaksuneet papit, jotka irrottavat evankeliumin puitteistaan ja antavat sille uuden sisällön, sanovat ja mihin suuntaan he haluaisivat kirkon viedä? Olen kiinnostunut, minulla on siihen oikeus ja oikeus myös vastata esitettyihin väitteisiin.

”Jokaiselle ihmisryhmälle pitäisi pystyä takaamaan yhteiskuntarauha, jotta he saisivat elää ja olla, mutta mahdotontahan se on kun monilla on tarve edelleen sortaa ryhmiä… vielä enemmän se, että jotkut haaveilevat kiihottamista kansaryhmää vastaan pykälän poistamista rikoslaista, jotta saisivat kirjoitella ja julkaista vihaa kumpuavia tekstejään ja propagandaansa julkisesti.”

JOKAISELLE ihmisryhmälle. Entä kristittyjen yhteiskuntarauha ja kristillisen yhteisön oikeus pysyä kristillisenä? Kansanryhmää vastaan kiihottaminen kuten Hesarin artikkeli joka perusteettomasti ja vääristellen leimasi minut homoille kuolevaa toivovaksi? Sateenkaariliikkeen propaganda ja perinteisen ihmiskäsityksen edustajiin kohdistuvat vihaa ja halveksuntaa uhkuvat tekstit?

Olen seurakunnissa pitänyt esillä että homofobia on synnillistä, siitä pitää tehdä parannus, ketään ihmistä ei saada solvata, kohdella ihmisarvon vastaisesti. Se että joku kokee perinteisen kristillisen ihmiskäsityksen jo sinällään homofobiseksi ja joidenkin ihmisarvoa halventavaksi on asia, jolle en voi mitään. Asioilla on kuitenkin eroa ja asioissa on monta puolta.

Tahdon 2020 -aloitteen perusteluissa todetaan että yhteiskunta on kaikille jäsenilleen ja siksi sen tulee huolehtia kaikkien jäsentensä oikeuksista eikä vähemmistön oikeuksista huolehtiminen saa johtaa valtaväestön tai muiden vähemmistöjen oikeuksien kaventumiseen.

Olen pahoillani että minulta puuttuu tiivistämisen taito mutta jos siihen pyrkisin ja lauseiden tarkkaan muotoiluun, ei kommentoinnista tulisi mitään. Sanon vielä pitkien perusteluideni päätteeksi että minun mielestäni sinulla on oikeus olla sellainen kuin olet, on oikeus toteuttaa itseäsi niin kuin koet kunhan tapahtuu lain puitteissa, samoin kuin minulla. En vaadi sinua muuttumaan. Mutta pidän esillä mitä kristinuskoon kuuluu. Kirkkoa on vaadittu muuttumaan tässä asiassa. Perustelen miksi niin ei voi tapahtua. Eilisestä blogistani vielä katkelma:

”Sitten on asioita joissa kristillisellä seurakunnalla voi olla vain yhdenlainen kanta. Asioita, joissa Jumalan sana ei anna mahdollisuutta mielipiteiden moninaisuudelle. Homosuhteet ovat tällainen asia.

Mielipiteitä voi olla siitä onko oikein vai väärin että yhteiskunta tarjoaa homoille mahdollisuuden mennä naimisiin, ja mihin kohtaan seksuaalivähemmistöjen oikeuksien raja vedetään suhteessa heteroiden oikeuksiin. Joku kannattaa homojen siviilivihkimistä mutta ei adoptio-oikeutta, jne. Mielipiteiden erilaisuus johtuu siitä että yhteiskunta on tarkoitettu kaikille jäsenilleen. Se johtuu myös siitä, että Jeesuksen ulkopuolella elävä ihminen on automaattisesti synneissään, ja toteuttaa itseään niillä eväillä mitä hänellä on. Hänellä ei ole muuta.

Ei kuitenkaan voi olla poikkeavia mielipiteitä ovatko homosuhteet syntiä. Se on riittävän selkeästi ilmoitettu.”

”Sitten on asioita joissa kristillisellä seurakunnalla voi olla vain yhdenlainen kanta.” Nämä asiat ovat aivan muita kuin seksuaalieettisiä. Seurakuntien kristillisyys arvioidaan apostolisen tunnustuksen, ei homokannan mukaan.

On melko paljon turvallisempaa pitää keskustelu sellaisella pelikentällä, jossa pääsee osoittelemaan muita moraalinen etusormi pystyssä. Peiliin katsominen on paljon kivuliaampaa.

Olen näkevinäni sellaisen kehityskulun, että valtakirkossa ollaan valmiita kohtaamaan seksuaalivähemmistöihin kuuluvat lähimmäiset ja samaan aikaan tietyt herätysliikeet ja vapaat suunnat keskittyvät tähän genitaaliteologiaan, olipa sitten kyse papin tai vihkiparin sukupuolista.

Sinulle Mikko saattaa olla kyse genitaaliteologiasta. Asioiden tarkastelu genitaalien tasolta osoittaa näkökulman ahtautta. Siitä perspektiivistä on mahdotonta ymmärtää kokonaisuutta. Perinteisen ihmiskäsityksen ja seksuaalietiikan edustajille kyse ei ole ainoastaan seksuaalietiikasta, ei homoudesta, ei siitä ketä kirkossa vihitään. Tämä liittyy olennaisesti laajempiin puitteisiin.

”Asioiden tarkastelu genitaalien tasolla osoittaa näkökulman ahtautta.” Näin on. Eiköhän tämä vika löydy sinunkin kirjoituksistasi, Mika Murto? Sen vuoksi tällainen keskustelu onkin hyödyksi, että me, joilla on itse kullakin jollakin tavalla kapea näkökulma, voimme toisiamme kuunnellen yhdessä avartaa näköaloja. Jeesus on toki ilmoittanut selkeästi kiintopisteen: ”näissä käskyissä on laki ja profeetat”.

Parantaako Jeesus sellaisesta, mikä ei ole sairautta tai syntiä?

Hei Erkko. Uskon myös että Jumala vapauttaa homoseksuaalisuudesta, ja että asteittainen muutos heteroseksuaalisuuteen on osa seksuaalisuuden eheytymistä monien uskoon tulleiden homojen kohdalla. On myös tapauksia joissa muutos on tapahtunut välittömästi uskoontulemisen tai rukouksen seurauksena.

Kuitenkin on myös niin, että kaikkien kohdalla muutosta ei tapahdu eikä se olekaan se olennaisin ja tärkein asia. Tärkein on Jumalasuhteen eheytyminen eli ensinnäkin se että ihminen (on sitten homo tai mitä vaan) tulee sisälle sovitukseen. Sen jälkeen Jumalan Henki johtaa elämään Jeesukselle antautunutta elämää, jossa tapahtuu sisäistä vapautumista ja muuttumista.

Ottosen on kirjoittanut kirjan ”Homoseksuaalit ystäväni” jossa uskoontulleet homot kertovat tarinansa. Osa kirjan homoseksuaaleista ei ole kokenut muuttumista tai muutos on ollut hidasta ja vähäistä, mutta yhteistä heille on että ovat tiedostaneet homosuhteet synniksi ja siksi ne, joiden kohdalla muutosta ei ole tapahtunut, elävät yksin ja selibaatissa. Heidän todistuksensa on, että ovat tällä tiellä kokeneet Jumalan armoa, huolenpitoa, lohdutusta ja rohkaisua ja saavat elää täyttä elämää Hänen siunauksessaan. Se jos mikä on suurinta parantumista. Kun ihminen luopuu luontaisesta kapinallisuudessaan, suostuu Jumalan sanan alaisuuteen ja lähtee vaeltamaan armon kautta.

Jumalan edessä olemme kaikki samalla viivalla. Kristitty tekee parannusta syntielämästä on syntien nimi mikä tahansa ja saa kokea Jumalan eheyttävää työtä kuka milläkin tavalla. Se on Jumalan kädessä.

Olen vakuuttunut että homoseksuaalisuus voi aiheutua monista tekijöistä ja on yleensä useiden tekijöiden summa. Jollakin voi olla syntymässä saatu alttius vahvakin tekijä. Sellaisessa tapauksessa muutos ei tietysti voikaan olla nopea, koska nopea muutos olisi väkivaltainen henkilön psyykelle. Jos homoseksuaalinen suuntautuneisuus ja identiteetti on lähtenyt kasvamaan jo varhaislapsuudessa ja on osa henkilön persoonaa ja minäkuvaa, niin kasvu siitä ulos vaatii varmasti pidempiaikaista Jumalan hoitavaa työtä. Jos taas kyseessä on esimerkiksi aikuisiällä tulleesta henkivaltasidoksesta johtuva vääristymä, on luonnollista, että muutos on nopea ja välitön sidoksen katkettua (tiedän tällaisia tapauksia!). Sitä en suostu uskomaan että muuttuminen kenenkään kohdalla olisi mahdotonta. Jumala on armollinen ja voimallinen.

Mutta korostan siis että tärkeintä ei ole seksuaalisuuden muutos vaan Jeesuksen tuntemisessa kasvaminen, armon kokeminen ja raitishenkinen vaellus Hänen kanssa. Silloin ihminen sitouttaa myös seksuaalisuutensa Jumalan sanan ja Pyhän Hengen alaisuuteen, elääkseen täysipainoisesti siunattua elämään Jeesuksen veren turvissa ja hoidossa.

” Ihminen ei saa kunniaa siitä minkä Jeesus tekee, auttaessaan ja parantaen ihmistä.” Amen!

Silloin kun puhutaan homojen vihkimisestä, puhutaan kuitenkin kristillisestä opista. Kristillisestä ihmiskäsityksestä ja seksuaalietiikasta. Evankelisluterilaisen kirkon kohdalla kyse on myös kirkon tunnustuksesta. Olennaista on että Raamatun seksuaalietiikka lähtee miehestä ja naisesta, ja avioliitosta miehelle ja naiselle tarkoitettuna. Muissa yhteyksissä voi lähestyä ihmisen seksuaalista haavoittuneisuutta ym. muista näkökulmista mutta kun kyse on kristillisestä opista, lähestyn ensisijassa Raamatun sanan kautta ja oppikysymyksenä. Sen kannalta on oikeastaan täysin yhdentekevää parantuuko ja eheytyykö homoja tai ei ja ovatko minun tulkintani ja päätelmäni homoseksuaalisuuden syistä oikeita tai vääriä. Merkitystä on ainoastaan mitä Jumalan sana ilmoittaa ja mikä on kristillisessä mielessä oikea suhtautumistapa.

Voimme myös vertailla erilaisia oppeja ja ihmiskäsityksiä. Havaitsemme, että sateenkaariteologian ajama ihmiskäsitys ei ole kristillinen vaan yhdensuuntainen new agen kanssa. Sellaisen omaksuminen olisi kristilliselle kirkolle tuhoisaa.

Ukoontultuaan ihminen ojentautuu elämään Sanan mukaista elämää. Tämä on lähtökohta josta seuraa kaikki muu hyvä.

> Olen vakuuttunut että homoseksuaalisuus voi aiheutua monista tekijöistä…

Hämmentävää, miten valtaisa asiantuntemus homoseksuaalisuudesta nimenomaan konservatiivisilla kristityillä on. Se ylittää moninkertaisesti sen, mitä esimerkiksi lääketieteen ammattilaiset asiasta tietävät.

Mutta ehkä olen sanonut asiasta tarpeeksi, todennäköisesti liikaakin, joten varmaan fiksumpaa jättää aihe tähän.

”Hämmentävää, miten valtaisa asiantuntemus homoseksuaalisuudesta nimenomaan konservatiivisilla kristityillä on. Se ylittää moninkertaisesti sen, mitä esimerkiksi lääketieteen ammattilaiset asiasta tietävät.”

Hämmentävää kuinka kritiikittömästi sateenkaariliikkeen propagandan omaksuneet valikoivat tieteellisestä tutkimuksesta vain sen mikä sopii heidän maailmankuvaansa? Lääketieteen ammattilaisia on monenlaisia niin kuin tiedät. Tutkimustuloksista tehdyt päätelmät ovat harvoin täysin arvovapaita. Arvot ja vakaumukset tulevat kuvioon viimeistään siinä vaiheessa kun tutkijat itse tai lukeva yleisö lähtee yhdistämään niitä omaan maailmankuvaansa eli ryhtyy selittämään ja soveltamaan.

Kristityllä on Raamattu ja Pyhä Henki. Ei se tee tieteellistä tutkimusta tyhjäksi, tutkimus on arvokasta, mutta ei kristillisen uskon perusta. Usko perustuu evankeliumiin, muuttavaan armoon ja Jumalan sanaan, sen ilmoitukseen. Ja todellakin on ihmisiä joiden 1) tapa toteuttaa seksuaalisuuttaan on muuttunut uskoontulon seurauksena, 2) seksuaalisuudessa itsessään (suuntautuneisuudessa, taipumuksissa) on tapahtunut merkittävää muuttumista uskoontulon seurauksena.

”Se ylittää moninkertaisesti sen, mitä esimerkiksi lääketieteen ammattilaiset asiasta tietävät.”

Tarkoitatko että seksuaalisuudessa, sen muotoutumisessa, suuntaumisen ja taipumuksen muodostumisessa on paljon sellaista, mitä lääketieteen ammattilaisetkaan eivät tiedä? Olen samaa mieltä. Seurakunta ei voi ryhtyä muuttamaan oppiaan vajavaisten tietojen ja tieteen tulkintojen perusteella. Ne on hyvä ottaa huomioon ja niistä pitää keskustella, mutta ne eivät sovellu kristillisen uskon ja kristityn elämän perustaksi.

”Uskon myös että Jumala vapauttaa homoseksuaalisuudesta, ja että asteittainen muutos heteroseksuaalisuuteen on osa seksuaalisuuden eheytymistä monien uskoon tulleiden homojen kohdalla.” Miksi et laukaisisi saman tien, että Jumala vapauttaa seksuaalisuudesta? Tällainenkin ihanne on perinteisesti vaikuttanut vahvasti kristillisyydessä.

”Tällainenkin ihanne on perinteisesti vaikuttanut vahvasti kristillisyydessä.” On kyllä mutta ei löydä perusteita Raamatusta. Jumalan sana on seksuaalimyönteinen asettaessaan kauniille asialle rajat ja johtaen oikeaan suuntaan. Siihen suuntaan ei sateenkaariteologia johda. Sanaa kunnioittaen on hieno elää, ei synnissä eikä lain alla vaan armossa. Kun lähtökohtana ja keskuksena on Jeesus. Ei kristillinen ihmiskäsitys vaan seurakunnan Herra. Sen kautta avautuu nämä muutkin asiat…

”On kyllä mutta ei löydä perusteita Raamatusta.” Puuttuuko Raamatustasi Paavalin 1. kirje korinttolaisille? Seisemännen luvun alku käsittelee naimattomuutta kristityille suositeltavana elämäntapana. Siitä voi saada senkin käsityksen, että se on armolahja.

Eikä sinun jankuttamisesi sitä todista, Mika Murto.

Kiitos Mika Murto asiaan paneutuvasta kirjoituksestasi. Martti Pentti: Esitit kysymyksen minulle, ”Parantaako Jeesus sellaisesta, mikä ei ole sairautta tai syntiä?” Aivan varmasti parantaa. Kaiken minkä
Jumala näkee sairaudeksi ja synniksi, sen Jumala parantaa, kun me sitä anomme.

Haluan kiinnittää huomiota nimeltä syntiin lankeaminen, joka ei ole muotia keskustella meidän kirkoissamme. Monien rakkaus rakkaus kylmenee. Se johtaa suruttomuuteen ja epäuskoisuuteen.
Se on pääsyynä suureen lankeamiseen. On ainoastaan harvoja, jotka vastustavat tätä saastan tulvaa, ja heitä valistunut yhteiskunta ja sitä myötäilevä kirkko pitävät ajasta jälkeen jääneinä.
Helpot abortit, pillerit ja jatkuva sukuouolinen luvallisuus vaikuttava osaltaan siveettömyyteen, joka on laajalle levinnyt. Avioero ja siveettömyys tulevat yhä yleisimmäksi pappien keskuudessa. Toiset jatkavat papinvirassaan

”Kaiken minkä Jumala näkee sairaudeksi ja synniksi, sen Jumala parantaa, kun me sitä anomme.” Tarkoitinkin sitä, että Jumala ei taida nähdä kaikkea sellaista ’sairaudeksi ja synniksi’, mikä meidän mielestämme on sitä. Tuskin Hän sellaista ’parantaa’ anomisestamme huolimatta.

Uskoakseni tämä Kohta Luukkaan evankeliumista käsittelee kysymystä: ”Juuri siihen aikaan Jeesuksen luo tuli ihmisiä, jotka kertoivat Pilatuksen surmauttaneen uhraamaan tulleita galilealaisia, niin että heidän verensä oli sekoittunut uhrieläinten vereen. Jeesus sanoi siihen: ’Luuletteko, että he olivat suurempia syntisiä kuin kaikki muut galilealaiset, koska saivat tuollaisen lopun? Eivät suinkaan — samalla tavoin te kaikki olette tuhon omia, ellette käänny. Entä ne kahdeksantoista, jotka saivat surmansa, kun Siloan torni sortui heidän päälleen? Luuletteko, että he olivat syyllistyneet johonkin pahempaan kuin muut jerusalemilaiset? Eivät suinkaan — yhtä lailla te kaikki olette tuhon omia, ellette käänny.'” Me ihmiset emme tyydy siihen, että olemme kaikki tuhon omia, ellemme käänny. Näemme helposti – haluamme nähdä – toisissa suurempaa syntisyytä kuin itsessämme. Homoseksuaalinen suuntaus on herkullinen mahdollisuus tällaiseen. Näemme mielellämme siinä ’synnin ja sairauden’, mutta kenties Herra näkee toisin.

Jumala näkee ja tietää kaiken. Se on eri asia kuin se, näkeekö hän synniksi keiken sen, mikä on meidän silmissämme ’syntiä ja sairautta’.

Jos näemme samaa sukupuolta olevien välisen uskollisen rakkaussuhteen samana asiana kuin 1. Moos. 19:5 riehuvan miesjoukon, meillä on paha näkövika. Onneksi Jumala näkee oikein.