Tunisiassa Soussen basaarissa oli kauppias, joka oli oppinut melko hyvää suomea. Hän mainosti tarjottimia, joissa oli kuvioita. Hänellä oli kaksi tarjotinta käsissään. Hän esitteli: Tämä on präsätty ja tämä on käsin tehty. Sitten oli joitakin, joissa oli pakotettuna tai kaiverrettuna maan kielellä aforismeja. Siitä tuli tämä: Aika parantaan kaikki haavat!
Viime vuosituhannen loppupuolella muuttui Venäjän rajavyöhykkeellä tilanne niin, että voi myös pysähtyä ja katsella muunmuassa vanhoja taistelupaikkoja. Eräänä syksynä kaverini kanssa teimme retken niin, että pysäyttelimme siinärajan takana. Löysimme vielä vanhaa juoksuhaudan paikkaa ja jonkin poteronkin bongasimme. Tässä oli tapahtunut haavojen paranemista. Juoksuhaudan paikat olivat pientä, juuri silminnähtävää ojaa ja sammalet olivat peittäneet kaiken. Potero oli sellainen pieni matala kuoppa. Menimme sinne metsään ja vietimme hetken poterossa seisten niiden kunniaksi, jotka olivat sitä poteroa käyttäneet.
Toisella reissulla kävimme toisen kaverin kanssa Leipäsuon asemakylässä. Paljon ei ollut nähtävää, jokunen mökki, asemaraknnus ja yksi kauppa siihen aikaan. Vaikka tiesimme mitä ne paikat merkitsivät, emmetunteneet muuta kuin sääliä niitä kohtaan, jotka sen kokivat. Näyttää siltä, että sellaiseen kaikenkattavaan haavojen paranemiseen ei ole aikaa, kun uusia haavoja tehdään jatkuvasti ja vieläpä atomiajan kekseliäisyydellä.
Me ihmiset haavoitumme, seurakunnat havoittuvat ja koko maa on haavoittunut. Milloinkaan ei tule aikaa , ellei Jumala laske sitä keskuuteemme ylhäältä, jolloin anteeksiantamus parantaisi ajan ohessa kaikkia haavoja. Meillä olisi lääke syntiä ja saastaisuutta ja myös haavoittumista vastaan, jos haluaisimme sitä käyttää. Jeesuksen veri on siitä ihmeellistä, että se parantaa vertavuotavia synninhaavoja niin, etteivät ne tulehdu eivätkä vuoda ikuisesti. Pariisissa ovat haavat auki! Lähetä rakas Jumala heille sitä apua, joka auttaa!
Kiitos tekstistäsi