Kaikella on määrähetkensä, aikansa joka asialla taivaan alla. Aika on syntyä ja aika kuolla, aika on istuttaa puu blogimetsään ja aika repiä se maasta.
Olen kirjoittanut vuosien ajan tälle sivustolle. Ensin kirkostaeroamistilastoista ja lopuksi uskonnonvapauden eri puolista, siinä välissä monenlaisista sekalaisista aiheista. Kirkkoa on tullut piikiteltyä jonkin verran; kommenteista päätellen piikki on ehkä joskus paljastanutkin jotain olennaista.
Ajatukset tämän osalta alkavat olla loppu. Jätän kuitenkin lukijoille vielä tilaisuuden kysyä: Onko aihetta tai asiaa, josta haluaisit minun kirjoittavan?
Mitä olet itse oppinut?
Hieno vastakysymys!
Olen oppinut ehkä näkemään Raamatun tulkinnan erilaisia periaatteita ja kristinuskon sisäistä moninaisuutta. Myös tietyllä tapaa nähnyt miten uskonnollisetkin liikkeet ja ryhmät noudattavat jollain tapaa ”sosiaalisia luonnonlakeja”, siis muistuttavat ihan maallisia ryhmiä.
On kai pakko myöntää, että varmaan enemmän olen ajatellut olevani opettajan kuin oppilaan roolissa. Onhan toki minulla Totuus(tm), jota auliisti jaan…
Toivon että jatkat. Uskonnonvapauden ja sananvapauden eri puolista. Nämä ovat asioita joissa sattuu ja tapahtuu edelleen. Kun tapahtuu jotain, olisi mielenkiintoista kuulla sinun ajatuksiasi.
En minä keksi noista mitään olennaisesti uusia kulmia. Uskon että pitkään blogejani seuranneet jo arvaavat useimmista uutisista miten niitä kommentoisin.
Lukisin mielelläni bloggauksesi älykkyyden ja ateismin/uskonnollisuuden (uskon?) suhteesta ja älykkyyden luonteesta tässä asiassa.
Tästä voisi vielä kirjoittaa. Otetaan todo-listalle.
Anna versojen nousta vielä kitkemäsi puun juurakosta. On kevät, ja sinulla on aikaa elää ja kirjoittaa. Kiitos.
Tähän toimii oikeastaan sama vastaus kuin yllä. Ei keksi uutta.
Muistaakseni olen lukenut joskus kirjoittamasi saarnan, jota oli ilo lukea. Olisiko sinulla mahdollista kirjoittaa jonkun sunnuntain aiheesta ja evankeliumitekstistä pienen saarna?
Saarna täytti tehtävänsä kertaluontoisena. Se osoitti, että tekstiä voi tuottaa siihen itse uskomatta.
Sinänsä toki Raamattu on neljä megatavua tekstiä, joten siitä riittäisi kommentoitavaa. Mutta oletan että ”ateisti lukee Raamatun” on jo käytetty kortti, enkä usko että keksisin uusia tulokulmia.
Olen arvostanut Joria erityisesti siksi, että hän on suhtautunut asiallisesti ja kunnioittavasti ”toisin ajatteleviin”. Näin se sanoma, mitä hän on kirjoittanut, on tullut kuulluksi ja on saanut vastakaikua kommenttien muodossa.
Tee, niinkuin sydämessäsi tunnet.
Kiitokset kiitoksista!
Toivottavasti tapaamme taas jollain foorumilla.
Itse en ole tehnyt päätöstä lopettamisesta, mutta jutut ovat vaan loppuneet. Sanottava loppui. Tai ainakin taukosi. Ajattelu on kyllä kiihtynyt.
Morjens Jori ja kiitos läsnäolostasi.
No jopas! Sinulla käsittääkseni on raakaa tietoakin niin paljon, että siitä saa kirjoitettavaa ilman kummempaa analyysiakin.
Mutta jos ei irtoa niin ei irtoa. Parempihan on antaa tilaa niille, joilta teksti syntyy.