Äärivasemmisto, kaksoisstandardit ja absoluuttinen paha

Jos olisin viisas, en varmaan kirjoittaisi tätä tekstiä. Mutta kun uutisointi äärivasemmiston väkivaltaisista hulinoista itsenäisyyspäivänä Tampereella niin ihmetytti.

Jo perjantai-illan tv-uutisista alkaen ja viikonvaihteen aikana jatkouutisia lukiessa mietin kaiketi monen muun lailla, keitä mahtaisivat olla ”luokkasodasta”, ”luokkayhteiskunnasta”, ”tovereista”, ”eliitistä” ja ”eriarvoisuudesta” puhuvat.

Mielenosoittajien retoriikka olisi tietysti voinut olla kaljanhuuruinen jääkiekkovitsikin. Nyttemmin on kuitenkin käynyt ilmi (esim. Ilta-Sanomat), että lapasesta karanneen luvattoman mielenosoituksen järjestämiseen osallistui ”anarkistien” ohella ainakin Kommunistisen nuorisoliikkeen ja Sitoutumattoman vasemmiston jäseniä.

Q.E.D. Miksi uutisissa siis vältettiin sanomasta ”äärivasemmisto”-sanaa?

Tässä yhteydessä huomio kiinnittyy siihen, miten eri tavalla poliittisen kentän eri äärilaitojen järjestämiä performansseja mediassa ja nykyisessä henkisessä ilmastossa arvotetaan. Ääriliikkeiden määrittelyt eivät tietenkään ole aivan yksinkertaisia ja jos sellaiseen yritykseen sortuu, kuten minä nyt teen, on aina joku, joka parahtaa, miten paikkansapitämätöntä tekstiä joku voikin suoltaa.

Mutta siis: Jos jonkun äärioikeistolaiseksi määriteltävän porukan edesottamuksissa tapahtuu yhtään mitään kovaäänistä huutoa kummempaa, repäisee suuri osa suomalaisesta mediasta vaatteensa ja pääkirjoitukset täyttyvät isänmaata uhkaavasta oikeiston vaarasta. Ja jotta yksinkertaisimmatkin ymmärtäisivät absoluuttisen pahan olevan irrallaan, voidaan myös muuan entinen itävaltalainen taideopiskelija kaivaa pikavauhtia pian 70 vuotta vanhasta haudastaan.

Ehkä järkevä keskustelu aiheesta on Breivikin järkyttävien rikosten jälkeen mahdotonta? Ja äärioikeisto kaikkialla maailmassahan on Norjan murhenäytelmästä vastuussa, eiks niin?

Jos on niin miltä näyttää, äärivasemmiston jäsenien hajottaessa paikkoja, vihapuhetta suustaan sylkien, sama asia on kuitenkin jotenkin toinen. Kun anarkistit ja keitä-siellä-nyt-olikin riehuvat niin väkivaltaisesti, että monille asiallisesti työtään tehneille poliiseille jää ehkä pysyviä terveydellisiä haittoja, kun yhteistä ja yksityistä omaisuutta tuhotaan, moni poliitikko tai muu kommentoija pahoittelee laimeasti ”ylilyöntejä” ja kuitenkin katsoo asiakseen ”ymmärtää” noita poloisia mielenosoittajia.

Todella. Onhan sitä luonnollisesti pakko hajottaa ikkunoita ja hakata poliiseja, kun niin ottaa tuo eliitin juhliminen ja taloudellisesti kovat ajat päähän. Äärivasemmistoa, toisin kuin äärioikeistoa, ei myöskään poliittisesti korrektissa jargonissa pidä syyllistää siitä, mitä saman aatteen aikaisempien versioiden nimissä on tehty.

Kuvaavaa hyssyttelylle on esimerkiksi pahoinpideltyjen poliisien suojaamana Tampere-talossa kuohujuomien ja hyvän musiikin keskellä juhlineen oululaisen Rebekka Naatuksen tuntojen tiivistelmä Kotimaa24:ssä:

”Ymmärrän myös sitä, että oli ylilyöntejä, koska yhteiskunnassa on tapahtunut polarisoitumista ja on ahdistuksen muotoja, joille ei oikein saada paikkaa. Taustalla on asioita, joihin pitää puuttua ja jotka pitää ottaa huomioon, hän sanoo.”

Niinpä.

Seuraavan kerran, kun esimerkiksi jokin vaakunaleijonakoruja kaulassaan killuttava kovasti kansallismielinen, maahanmuuttoa vastustava tai muilla ns. äärioikeistolaisilla teemoilla örveltävä joukko mekastaa jossakin, olisi jotenkin tasapuolista, että julkisuudessa kommenttejaan jakavat ymmärtäisivät ”ahdistuksen muotoja, joille ei oikein saada paikkaa”. Toivottavasti tällöinkin halutaan tuomitsemisen ja taivastelun asemesta ymmärtäväinen sydän sykähdellen pohtia ”taustalla olevia asioita, joihin pitää puuttua ja jotka pitää ottaa huomioon”.

Näin ei kuitenkaan tule käymään. Jostakin minulle hämäräksi jääneestä syystä nimenomaan äärioikeisto edustaa nykyisin pintakeskustelun vaahdossa lähtökohtaisesti absoluuttista pahaa, jonka kohdalla sietokynnys on huomattavan paljon äärivasemmiston nyt väkivaltaisia muotoja saanutta mellastusta alhaisempi. Näin siitäkin huolimatta, että maailman lähihistoria pursuaa todisteita vasemmistolaisten ääriryhmien harjoittamasta terrorismista, sosialististen diktatuurien aiheuttamasta suunnattomasta kärsimyksestä ja lievemmässä muodossaan erilaisten vasemmistohallituksien kokeilujen epäonnistumisista. Siitäkin huolimatta, että myös äärivasemmisto on monessa Euroopan maassa turvallisuuselimien tarkkailussa.

Mistähän tämä kaksoisstandardien ylläpitäminen ja muu älyllinen epärehellisyys Suomessa lopulta kertovat? Ehkä monen ihmisen muisti on lyhyt, ehkä poliittinen uuskieli vaikuttaa liiankin hyvin. Yksi ”ääri” voi olla allerginen yhdelle ihmisryhmälle, toinen toiselle. Mutta kaikki syrjiminen ja vaino ovat pahasta, ei vain jonkun tietyn ryhmän karsastaminen.

Poliittiset ääriliikkeet eivät tietenkään ole toistensa kopioita ja niiden toimintakulttuureissa ja tavoitteissa on myös eroja. Raja kulkee silti väkivallan retoriikassa ja varsinkin sen tielle astumisessa, kuten Tampereella tapahtui.

Ei sinänsä ole varmaan väärin olla jossakin poliittisessakaan asiassa ”ääri”. Mutta me emme tarvitse poliittisen kentän oikealta, keskeltä tai vasemmalta minkäänlaisia ääriliikkeitä, jos ne ryhtyvät tai edes uhkaavat ajaa asioitaan ohi laillisen ja järjestäytyneen yhteiskunnan hyväksymien, demokratiaan kuuluvien tapojen.

  1. ”Se on viesti. Osataanko tuo viesti ymmärtää ja hyväksyä, vai otetaanko järeät puolustusmekanismit käyttöön?” Pirjo P.

    Mietin itse, että mistä tuo eroaminen on viesti? Siitäkö, että kirkon usko eli kristinusko ei kiinnosta? Siitäkö, että kirkkoon on liitetty vastoin omaa tahtoa? Siitäkö, että yleinen mielipide huutaa niin kovaa, että eroa? Siitäkö, että kirkon sisällä riidellään?
    Kuka osaa lukea viestin oikein? Vai onko mitään yhtenäistä vistiä olemassakaan? Onko vain sopuli-ilmiö, eli nyt on se vuosi kun on muotia olla liikkeellä kirkosta eroamisen merkeissä?

  2. Kirkosta eroavat pääsääntöisesti nuoret, joille kirkko on täysin vieras. Muutaman vuoden kuluttua he perustavat perheen ja saavat lapsia, joita ei kasteta jne.. Kysymys on kirkon kannalta ilmiöstä, jonka äärimmäistä vakavuutta ei ilmeisesti haluta ymmärtää.

    Seuraavan kymmenen vuoden aikana kirkosta eronnee lähes miljoona suomalaista. Samanaikaisesti kirkon tulevaisuusselontekoja väsäävät visionäärit puhuvat ilmeisesti täysin vakavissaan siitä, kuinka kirkon jäsenmäärä saadaan nousuun..

    Sisällisodan riehuessa ympärillä arkkipiispa Gustav Johansson istui työhuoneessaan Turun tuomiokapitulissa ja kieltäytyi katsomasta ikkunasta ulos. Arkkipiispa pohti vanhurskauttamiseen liittyviä kysymyksiä. Olisi hauska tietää, mitä Kari Mäkinen kirkkohistorioitsijana mietiskelee näitä kirkostaeroamislukuja silmäillessään.

    • Kyllä kirkko tulee pienimuotoisena jatkumaan , tosiuskovat vain joutuvat kauhukseen kustantamaan toiminnat itse kun tähän mennessä suuriman osan uskontoviihteen kustanuksista ovat kattaneet aivan muodollisesti kirkkoon lähes huomaamattaan kuuluneet.

    • Minusta tuntuu, että tosiuskoiset ovat tehneet sen tähänkin asti sekä maksaneet yli kirkollisveron ja samalla tukeneet sekä tehneet vapaaehtoistyötä kirkonpiirissä. Ai mihin perustan, noh niihin omiin havaintoihin.

    • Luin tässä jostakin uutisen, jonka mukaan kirkosta eroajien joukossa keski-ikäisten määrä lisääntyy kaiken aikaa. Eroajat eivät ole enää vain nuoria.

    • Kaarina, voi olla sattumaakin. Muutokset ovat käsittääkseni sen verran pieniä, ettei tästä vielä kannata mitään varmaa päätellä.

  3. Tää kirkon tiedotustapa on vähän sama kuin jos kesken vaalivalvojaisten tiedotettais Keskustan voittaneen vaalit 30% kannatuksella, kun äänistä on laskettu vasta pienten paikkakuntien vaalipiirit. Kaikki hyvin tietää, että laskennan edetessä kaupunkipuolueet nousee kohisten.

    Se, että paetaan vastuuta ”Väestörekisterikeskuksen ennakkotietojen” taakse ei muuta tilannetta mihinkään, kun kyseessä on tietoinen vääristely. Ensi vuonna kirkko voisi tiedottaa vaikka loppiaisen jälkeen, niin olis tulokset vähän paremmin linjassa todellisuuden kanssa.

    • No, kuinka paljon puhtaampaa on eroakirkosta-tiedotus, jossa jo etukäteen aina kerrotaan, että seuraavina päivinä eromäärät kasvavat ja jo etukäteen ilmoitetaan lehdistölle, että kirkko tulee sitten ilmoittamaan väärät luvut.

    • Kaarina, kirkon ennakkotiedon luvut olivat olleet vääriä jo viisi vuotta. Samoin vuosien ajan oli eroaminen ollut suurta vuoden viimeisinä päivinä. Melko lailla sama asia kuin ilmoittaa keväällä, että työttömyys kasvaa kesäksi — ei sekään varmaa ole, mutta noin käytännössä varmaa on.

    • Ainakin minusta näytti siltä, että laskuri ei ollut joululomalla. Veikkaisin, että kaikki ihmiset eivät ole tietoisia siitä, että verovelvollisuus määräytyy sen mukaan, onko jäsenenä sillä sekunnilla kun vuosi vaihtuu.

      Jos ihmiset käyttäytyisivät rationaalisesti, minun logiikkani mukaan tammikuussa eroamisia selittäisi lähinnä ne henkilöt, joita vanhemmat ovat estäneet eroamasta ennen kuin täyttävät tammikuussa 18 vuotta ja saavat tehdä sen ilman vanhempien lupaa.

      En muista Päivi Räsäsen antaneen viimeaikoina lausuntoja julkisuudessa ja tuskin Niinistön siunailukaan on ketään hirveästi loukannut. Tässä valossa en ymmärrä mistä johtuu 2.1. ”eropiikki”, 523 henkilöä, mikä lienee lähes viisinkertainen normaaliin tammikuun päivään verrattuna.

      Olettaisin edelleen, että tammikuussa mattimyöhäiset eroavat kun näkevät mediassa uutisia edellisen vuoden eroamistilastoista. Tilastollisesti nimittäin helmikuu tuntuu olevan hiljaisin erokuu.

    • Jokuvuotinen kysymys tämä. Mutta emme tiedä. Mieleen tulee vain vastakysymys: miksi joku 20. heinäkuuta eroava ei ole eronnut jo 19. päivä? Tai 18. päivä tai jo kaksi vuotta aiemmin?

    • Jokainen uutinen kirkosta eroamisesta on jollekin se viimeinen korsi, joka katkaisee kamelin selän. Vuodenvaihteen aikaan oli useampiakin eri uutisia aiheesta, joka sai aikaan eropiikin. Esim. MTV:n seitsemän uutisten vaikutus näkyi selvästi tuntikohtaisissa tilastoissa.

      Sinänsä vuoden alussa eroajien keski-ikä on pari vuotta korkeampi kuin tammikuun lopussa, mikä antaa ehkä jotain osviittaa siitä, ketkä eroavat.

  4. Eroa kirkosta -palvelu tilastoi 4 henkeä, jos joku yrittää erottaa Aku Ankan ja veljenpojat Tupu, Hupu ja Lupu. Kirkon tilastoihin nämä eroamiset eivät pääse. Eroa kirkosta palvelun erolaskuri ei tiedä todellisia eroja, vaan ainoastaan sen, että tuntematon käyttäjä yrittää erottaa jonkun kirkosta, eikä sillä ole väliä onko henkilötunnus oikea vai itse keksitty oikean muotoinen henkilötunnus.

    • Eroakirkosta-porukalla lienee ainakin jonkinlainen käsitys siitä, miten merkittävän vääristymän Aku veljenpoikineen muodostaa ilmoitettavaan erolukuun. Miten on?

    • Eduskunnan oikeusasiamiehen (EOA) pyynnöstä maistraatit selvittivät tuota jokunen vuosi sitten. Aku Ankoista ei raportoitu, mutta osa esimerkiksi teki eroilmoituksen uudelleen myöhemmin, tai oli eronnut jo aikaa sitten; joku ei ollut koskaan kirkkoon kuulunutkaan. Lisäksi muistan yhden palautteen, jossa joku kertoi ilmoittaneensa kuolleen mummonsa eronneeksi, oletti siis että erosta pitää ilmoittaa palvelun kautta. Kaikkiaan näitä oli vähän.

      EOA antoi pyyhkeitä maistraatille, ei eroakirkosta.fi-palvelulle.

    • Itse arvioisin, että viime vuonna ”vääriä” eroilmoituksia olisi Eroa kirkosta palvelun kautta 500 – 2000 kpl. Toivottavasti kirkko saa maistraatista virheellisten ilmoitusten lukumäärän, niin ei tarvitse niitä mutuna arvioida.

    • Juhan ”arvio” lienee lähinnä toiveajattelua.

      Ainakin männävuosina suurimman heiton eroakirkosta.fi:n lukuihin aiheutti muistaakseni Helsingin maistraatti, joka vaati ainoana maistraattina eroajan lähettämään sähköpostieron itse tms. lisävarmistelua.

      Nämä virhemarginaalit on kyllä tiedossa (ja avoimesti ilmoitettu eroakirkosta.fi:n tilastosivulla) ja ns. ”virallisiin” lukuihin tehdään asianmukaiset korjaukset. Sen takia tiedotteessa luki 54300 eikä 55775.

    • Toivottavasti kirkko saa maistraatista virheellisten ilmoitusten lukumäärän, niin ei tarvitse niitä mutuna arvioida.

      Kun tästä nyt kerran väännetään, niin vielä kysymys Juhalle: Arvioiko kirkko todella tätä virheellisten ilmoitusten määrää? Jos, niin miksi? Onko arviota julkaistu?

    • Vai on maistraattien syy Eroa kirkosta palvelun kautta menneet väärät eroilmoitukset. Minun mielestä kirkon ja valtion on syytä pohtia sitä, että pitäisikö Eroa kirkosta palvelu poistaa, koska se tuo turhia kustannuksia väärillä eroilmoituksilla. Eroa kirkosta palvelussa ei ole henkilön tunnistusta, joka tarvitaan, että palvelu tunnistaisi henkilön ja täten eroilmoitus saataisiin kohdennettua tunnistettuun henkilöön. Eroa kirkosta palveluun olisi ehdottomasti lisättävä henkilön tunnistaminen joko sirullisella henkilökortilla tai pankkitunnuksilla. Nykyisellä Eroa kirkosta palvelulla kuka tahansa voi erottaa vaikka koko kylän kirkosta muutamassa minuutissa.

    • Kirkon ilmoittama eromäärä on ennakkotietoja todellisista kirkosta eroamisista, jotka kirkko saa Väestörekisterikeskuksesta. Kirkon ilmoittamassa eromäärässä on mukana kaikkien erokanavien kautta tulleiden eroilmoitusten johdosta tehdyt muutokset kirkon jäsentietoihin. Ne eivät mitenkään liity Eroa kirkosta palvelun ”erolukuihin”, jotka ovat tuntemattoman käyttäjän aiheuttamia kirkosta eroamisia tai kirkosta erottamisyrityksiä tai hupi eroamisia.

    • Jori, liittyminen ja eroaminen on eri asia. Eroamisessa riittää henkilön halu erota. Liittyminen evl-kirkkoon taas vaatii myös evl-kirkon seurakunnan hyväksynnän ja kastamaton henkilö pitää kastaa ennen kuin hän on evl-kirkon seurakunnan jäsen. Ihan jokaista ei hyväksytä jäseneksi.

    • Juha, tiedän toki, että 9. käsky ”Älä anna väärää todistusta lähimmäisestäsi” ei päde silloin kun puolustetaan kirkon hupenevia kassavaroja ja vääriksi todettujen väitteiden jatkuva toistaminen on ihan ok kun ollaan Jeesuksen joukoissa, mutta kerrataan nämä nyt silti:

      ”Henkilön tunnistaminen”
      – jos sinulla on tiedossasi henkilön X nimi, asuinpaikka ja henkilötunnus, voit tehdä rekisterimerkintärikoksen sähköpostilla tai perinteisellä kirjeellä, ei siihen eroakirkosta.fi -palvelua tarvita
      – vaikka eroakirkosta.fi tekisi vahvan tunnistamisen, maistraatti ei voi siihen silti luottaa, koska välissä on epäluotettava sähköpostikanava
      – sirullinen henkilökortti on nykyään vitsi, tilalle on tullut mm. vahva mobiilitunnistus joka kelpaa esim. KELAlle

      ”kuka tahansa voi erottaa koko kylän”
      – tähän vaadittaisiin tieto koko kylän henkilötiedoista, eli nimi ja henkilötunnus
      – ”kuka tahansa” ei voi tällaisia tietoja saada käsiinsä
      – mikäli joku jolla on pääsy väestörekisteriin (esim. seurakunnan työntekijä) tällaisen operaation toteuttaisi, jäisi hän suurella todennäköisyydellä kiinni (jo niiden tietojen hakemisesta) ja saisi tuomioistuimessa rangaistuksen
      – eroakirkosta.fi -palvelu seuraa erotilastoja ja ilmoittaa poikkeamista, joten tällainen tilanne havaittaisiin nopeasti. Esimerkiksi viime vuoden Inari-tapaus huomattiin tällä järjestelmällä.

      Lisäksi edes virheellisellä kirkostaerottamisella ei ole haitallisia vaikutuksia tavalliselle kansalaiselle. Toisekseen muiden erottamisella ei kukaan voi saada itselleen mitään hyötyä, joten ainoa mahdollinen motiivi on kiusanteko.

      Epäilemättä jatkat tämän virheellisen väitteen toistamista, vaikka se vetääkin absurdiudessaan vertoja väitteelle ”anonyymi posti pitää kieltää, koska kuka tahansa voi erottaa koko kylän sellaisella”.

    • Suosittelisin, että Juha Heinilä tekisi kansalaisaloitteen eroakirkosta.fi palvelun kieltämiseksi. Samalla hän voisi vaatia, että maistraatit eivät saa vastaanottaa eroilmoituksia kirjeitse, koska niitäkään ei tunnisteta vahvasti.

      Kansalaisaloitetta kirkosta eroamisen kieltämiseksi kannattaisi myös mainostaa erittäin laajasti. Suosittelen kutsumaan Päivi Räsäsen tilaisuuksiin puhujaksi. Päivi voisi käsitellä puheessaan uskonnonvapauden tuomaa uhkaa suomalaiseen kristilliseen perinteeseen.

    • Jusu ja Otto, nyt oli kyse Eroa kirkosta palvelun tietoturvasta. Henkilön tunnistaminen olisi estänyt tänä vuonna noin 2000 virheellisen eroilmoituksen lähettämisen Eroa kirkosta palvelusta. Eroa kirkosta palvelun päivittäinen tilastointi ruokkii väärinkäytöksiä.

    • Juha, mielestäni jää kokolailla toteen osoittamatta, että eroakirkosta.fi palveluun olisi tehty 2000 virheellistä tai ilkivaltaista ilmoitusta. Mistä tuo lukusi on peräisin?

      Toisekseen kuka tahansa voi lähettää maistraattiin eroilmoituksen sähköpostilla tai kirjeellä. En ymmärrä vaatimustasi eroakirkosta.fi palvelun vahvasta tunnistamisesta kun ei maistraatitkaan sitä vaadi, jos eroamisen tekee suoraan ilman välikäsiä.

      Jos olen ymmärtänyt oikein, eroakirkosta.fi palvelu ei tee mitään muuta kuin muuttaa webbilomakkeelle kirjatun eroilmoituksen sähköpostiksi ja lähettää sen maistraattiin. Vastaavan sähköpostin voisi jokainen lähettää itsekin.

    • Juha, määrittele virheellinen.

      Minusta on sentään aika eri asia, ilmoittaako erehdyksessä erostaan joku jo eronnut, vaiko A. Ankka, saati sitten joku toisen nimissä tekee eroilmoituksen.

      Suurin heitto lukuihin tulee Helsingin maistraatista, joka ainoana yhä pullikoi oikeusasiamiehen kantaa vastaan. Toinen huomioitava on ortodoksit. Kolmantena tulevat sitten nämä virheelliset eroilmoitukset.

  5. Minusta tuntuu, että tosiuskoiset ovat tehneet sen tähänkin asti sekä maksaneet yli kirkollisveron…

    No eivät ole, niin valtava enemmistö on kirkkoon vain kuuluvilla 100 prosenttisesti maallistuneilla tapakristityillä.Näissä on paljon vaurasta keski- ja yläiluokkaa jotka huomaamattaan maksavat normaaliin yhdistystoimintaan verrattuna hirmuisen suuria kirkollisveroja.

    • Sun kannattaisi tutustua noiden periteisten seutujen lähetysmummojen toimintaan. Niiden elämä ei muuttuisi mitenkään, vaikka tämä kirkko köyhtyis niin, että olisi vaan kirkko ja kirkonkylän tilat. Ei ne kirkon varoja käytä vaan omiaan.

    • Tästä voi päätellä, että kirkko ei halua laittaa palvelua kiinni. Varmaan ihan hyvää hyvyyttään 😉

  6. ”Eija Moilanen
    04.01.2014 12:21 Sun kannattaisi tutustua noiden periteisten seutujen lähetysmummojen toimintaan. Niiden elämä ei muuttuisi mitenkään, vaikka tämä kirkko köyhtyis niin, että olisi vaan kirkko ja kirkonkylän tilat. Ei ne kirkon varoja käytä vaan omiaan.”

    Kaikki kiitos ja kunnia lähetysmummuille ja heidän harrastukselleen, mutta ko mummot eivät kylläkään muodosta Suomen kansasta kuin ehkä vajaan promillen.

Jussi Rytkönen
Jussi Rytkönen
SOKERIPALA JA KYNÄ -blogissa käsittelen teologian, aatehistorian ja yhteiskunnan ilmiöitä.