Ääriryhmät ovat totta myös Suomessa

Kansallissosialistinen Suomen Vastarintaliike (SVL) osoitti tänään mieltää Jyväskylän keskustassa. Aluksi rauhallisesti sujunut mielenosoitus muuttui kesken kaiken mellakoinniksi ja sivullisten pahoinpitelyksi.

Suojelupoliisin toimintaympäristökuvauksen mukaan Suomen Vastarintaliike (SVL)on poliittinen, valtakunnallinen ja hierarkkisesti organisoitunut järjestö, jonka tavoitteena on sen oman ohjelman mukaan kansallissosialistisenvaltion luominen. Kyse on siis samasta järjestöstä, jonka edustajien kanssa kansanedustaja Olli Immonen taannoin oli kohutussa yhteiskuvassaan.

Väkivaltaisuus on siis jälleen tänään täyttä totta. Uhreina ovat lähinnä sivulliset. Kyse ei siis ollut ääriaineisten keskinäisestä väliselvittelystä – ei vielä tänään.

Suomen Vastarintaliikeen vastapuoli – lähinnä antifasisti ja anarkistit, ovat vielä toistaiseksi pysyneet Suomessa maltillisempina. Useissa muussa Euroopan maissa toimii myös konfliktihakuisia antifasisti ryhmiä, jotka pyrkivät hakeutumaan aktiivisesti väkivaltaisiin yhteenottoihin uusnatsien ja skinheadien kanssa. Meillä Suomessa ryhmät ovat ”kunnostautuneet” lähinnä ns. kuokkavierasjuhlissa.

Suomen Vastarintaliikkeen edustajat eivät ole vielä menneet kuokkavieraiksi kuokkavierasjuhliin, joten se yhteenotto on meillä vielä näkemättä.

Näiden ääriryhmien osalta merkillepantavaa kuitenkin on, että sekä anarkistit että Suomen Vastarintaliike vastustavat taloudellista globalisaatiota. Suomen Vastarintaliike vastustaa sen lisäksi myös monikulttuurisuutta.

Globalisaatio, monikansallisuus, kansainvälisyys ja kansalliseen identiteettiin liittyvät asia koskettavat kuitenkin kaikkia, täysin riippumatta siitä, millainen suhde henkilöllä on ääriryhmiin tai niiden tavoitteisiin. Keskustelua pitää siis ehdottomasti käydä. Ongelmista ei pidä vaieta. Jättäkäämme kuitenkin vihapuheet pois ja torjukaamme väkivaltaiset reaktiot riippumatta siitä, mistä suunnasta ne kulloinkin tulevat.

  1. TAANILA OSUU OIKEAAN

    Olen jo pitkään ollut sitä mieltä, että virsikirjan ”uudistus” oli epäonnistunut. Synnintunto- ja katumusvirret poistettiin ja tilalle tuli runollista ”höttöä”. ”Sydän hengittää” jne. (tietääskeni anatomisesti keuhkot hengittävät). Jeesus mainitaan harvoin, vaan puhutaan kaikille uskonnoille sopivasti Jumalasta, Korkeimmasta, Herrasta, Kuninkaasta jne.

    Virhe lähti siitä, että virsikirjan uudistuskomitea luuli, että heidän tulee itse kirjoittaa kaikki uudet virret, tai sitten käyttivät tilaisuutta hyväkseen tehdäkseen itsestään jälkipolville ”kuolemattomia”.

    Suuri osa uusista virsistä kuluu jo muutaman laulukerran jälkeen pelkiksi runollisiksi sanoiksi ilman Pyhää Henkeä tai armahtavaa Jeesusta.

  2. Virsimusiikki urkusovituksina on valitettavasti usein ns. kuollutta musiikkia, kun melodiaa ei löydy ja vain sanomalla on väliä. Elävä seurakunta kaipaisi kipeästi Taanilan haukkumaa gospelia pianolla tai kitaralla.

    Kuka suunnittelisi nuorekkaamman gospelin ystäville kesämessun? En jaksa käydä kuuntelemassa raskaiden urkujen vingutusta, koska kuulostaa siltä, että kahta raastinta hiottaisiin toisiaan vasten.

  3. Jokaisella asialla on puolensa ja puolensa. Eli laitansa ja laitansa. Jos sitten laitaa halutaan sanoa äärilaidaksi, niin kai se on ok. Se on niin shengeniä nykyään, että. Jos vain hyvikset olisivat kiinnostuneita matkustamisesta, niin se olisi mainio asia.

    Olen kuullut jutun kylätappelusta eli kylienvälisistä. Porukat kohtasivat ja olivat uhoa täynnä. Kun kuitenkaan ei rähinä lähtenyt heti käyntiin, niin ´joku ratkaisi asian. Sanoi: Tästä se lähtee ja mätkäsi lähintä nyrkillä muotoon.

    Onkohan sitä ajateltu, että on kaikenlaista turismia ja nykyisin taitaa olla myös tappeluturismia, vai onko jokaisessa maassa nykyisin järki narikassa. Eihän entistä tuhoamalla mitään uutta rakenneta, kun rahat menee jälkien korjaamiseen?

Jukka Kivimäki
Jukka Kivimäki
Aktiiviseurakuntalainen Espoosta. Päivätyössä ammatillisen koulutuksen parissa.