Seurakuntavaalit on jälleen käyty. Vaali-iltana seurasimme mielenkiinnolla millaiseksi äänestysaktiivisuus muodostuu. Kuten itse ennakoin, vaaleihin osallistui kokonaiskirkon tasolla suunnilleen sama määrä ihmisiä kuin edellisissä vaaleissa eli vajaat 15%.

Pienimmissä seurakunnissa äänetysprosentti oli 40% tai jopa korkeampi ja suuremmissa noin 10% tai jopa sen alle. Tässä on yksi tärkeä havainto osallisuuden näkökulmasta. Pienet yhteisöt tuovat kirkon toiminnan, talouden ja hallinnon lähemmäs ihmisiä kuin suuret. Miten sitten voisimme vaikuttaa äänestysaktiivisuuden nousemiseksi ja onko sillä merkitystä?

Seurakuntavaalien osalta moitteet ovat kohdistuneet kampanjaan ja vaaliviestintään. Sitä sopiikin tarkastella kriittisesti, mutta samalla moittijat voisivat katsoa myös lähemmäs, nimittäin seurakuntiin ja myös kunkin toimijan omaan toimintaan.

Yksi keskeinen tekijä äänestysintoon vaikuttamiseen on ehdokasasettelu. Mitä enemmän ja mitä monipuolisemmin eri taustaryhmistä on ehdokkaita, sitä suuremmaksi äänestysaktiivisuus nousee. Ehdokasasetteluun vaikuttaminen on taas hankalampi juttu. Se on lähtökohtaisesti seurakuntalaisten vastuulla, mutta voisivatko seurakunnat ja "vaaliorganisaatio" vaikuttaa siihen jatkossa enemmään? Minusta voisivat ja siksi sopivia keinoja pitää miettiä.

Nuorten äänestysaktiivisuus ei ollut kovin vahvaa. Siihen taas vaikuttaa edellä mainittu asia: Jos ei ole nuoria ehdokkaita, eivät nuoret osaa tai halua äänestää.

Suurten seurakuntayksiköiden osalta pitäisi miettiä seurakunnan koon merkitystä osallisuuden ja aktiivisuuden muodostumiseen. Siihen yhtenä "lääkkeenä" olisi se, että isot seurakuntayksiköt jaetaan äänestysalueisiin. Tämä voisi olla luontevaa esimerkiksi seurakunnissa, joissa on useita kappeliseurakuntia tai muuten selkeitä alueita. Vaalien organisointia ja hallinnointia tulisi enemmän, mutta uskon, että myös osallistumisaktiivisuus kasvaisi. Silloinhan nykysäädösten mukaan olisi pakollista lähettää myös äänioikeudesta kortilla tieto. Muutoin se ei ole pakollista.

Ihmiset äänestävät lähes 80%sti ennakkoon. Ennakkoäänestyspaikkojen järjestäminen on siis olennainen asia. Nuorten osalta äänestysmahdollisuus pitää viedä heitä lähelle, esimerkiksi oppilaitoksiin, jos se niiden puolesta on mahdollista. Vaaleihin ja äänestämiseen pitää saada sopivaa positiivista pöhinää, jollaista monissa seurakunnissa syntyikin.

Olennaista aktiivisuuden pitämiseen nykytasolla ja sen kasvattamiseksi on sähköisen äänestysmahdollisuuden toteuttaminen. Mallia voisi käydä hakemassa vaikkapa Virosta. Olisihan se hienoa, jos kirkko voisi maassamme ensimmäisenä toteuttaa julkisen hallinnon vaalit sähköisinä tai yhdistelmävaalina, jossa olisi "tavallinen" äänestäminen ja lisäksi sähköinen äänestäminen. Tällaisia vaaleja toteutetaan mm. pankkimaailmassa.

Kokonaiskirkon vaaliviestinnällä ja siihen liittyvällä kampanajalla on tärkeä rooli kirkon näkyvyyden osalta. Edelliset asiat ovat kuitenkin vaaleihin osallistumisen kannalta paljon tärkeämpiä. Osa niistä liittyy vahvasti paikallisen tason toimintaan ja ratkaisuihin. Sähköisen äänestysmahdollisuuden järjestäminen on koko kirkon tehtävä.

Toivo Loikkanen (Kirkkohallituksen vaaliviestintätyöryhmän jäsen)

PS: Kirjoitukseni PS-kommenttina pitää tietysti todeta rehellisyyden nimissä, että kaikkia seurakunnan ja kirkon jäseniä vaikuttaminen näissä asioissa ei kiinnosta – eikä välttämättä kirkon asiat muutenkaan kovin paljon. Sen verran kuitenkin ajattelen oman kirkkokäsitykseni pohjalta, että kirkon jäsenyys on sinällään jo kannanotto ja sitoutumisen osoitus. He, joita asia ei kiinnosta tai kiinnostaa todella vähän tai jotka edustavat toisenlaista katsomusta, ovat eronneet jo kirkosta. Kysymykseni kirjoituksessa kuuluukin, että miten osallisuutta – sitä että kirkon asiat ja vaikuttaminen voisi kiinnostaa enemmän – voisi lisätä. Siinä vaalien välissä tapahtuvalla perustyöllämme ja miten seurakuntayhteisöt muoutuvat on suurin merkitys. (lisätty 21.11.18/TL)