Kaikille Raamattua lukeneille kertomus Aabrahamista on tuttu. Abramina ollessaan hän oli ympärileikkaamaton pakana. Minkälainen maailma oli silloin, kun hän asui Kaldean Urissa. Jumala valitsee kaldealaisen ja alkaa puhua hänelle. Miten Hän puhui, en tiedä, mutta vaikuttavaa se on ollut. Ilmeisesti toimeksianto on annettu vain Abramille ja hän on sitten perinteitä noudattaen ottanut mukaansa isän ja ilmeisesti muutakin perhettä.
Nykyisin monet asiat riippuvat siitä miten suhtaudumme Vanhaantestamenttiin. Siellä on Aabraham, Mooses ja profeetat. Jos hylkäämme Vanhantestamentin, teemme monta isoa virhettä. Ihan ensimmäisenä menetämme Aabrahamin siunauksen. Hänen siemenessään tulevat kaikki kansat siunatuiksi, sanotaan Raamatussa.
Silloin leikkaamme Jeesukselta ne juuret, jotka alkoivat kasvaa heti paratiisin loppunäytöksessä. Siis lupaukset Messiaasta ja monet profetiat Hänestä menetämme ja Jeesuksesta tulee uskonnon perustaja yhtenä joukosta eikä niin kovin kivana, koska Hän koski niin arkaan paikkaan kuin ihmisen kukkaroon useasti. Alkuperäisessä Alfa- aineistossa oli osio: Kuka Jeesus oli? Vastauksia on kaksi! Hän oli julkisuushakuinen hullu tai sitä mitä sanoi olevansa eli maailman Vapahtaja. Siis hylätessämme Vanhantestamentin hylkäämme pelastuksemme. Näin se on tulkittava.
Viimeisenä eikä välttämättä vähäisimpänä me tuhoamme kokonaiselta Israelin kansalta juuret ja historiallisen oikeuden Luvattuun maahan. Jumala antoi Aabrahamin vain telttailla siellä, mutta lupauksen maasta antoi Hän Aabrahamin jälkeläisille. Eli Aabrahamin siemenelle, joka oli lupauksen lapsesta kasvava. Jumala antoi kansalleen merkin, joka piti antaa kahdeksantena päivänä eli Hän halusi erityisen kansan, jonka ei voinut sekoittua ja hävitä kansojen mereen.
Kalevi Tikka kirjoitti;
Raamatusta ja uskonnosta saadaan elämiseen vahvat moraaliset perusarvot.
Aivan, ja noihin arvoihin ei kuulu mm. köyhien riisto, tai oman isänmaan myyminen ulkomaalaisille pankiireille. (Esim toimeentulotukia saavilta vietiin veronpalautukset tuloina!, Eli siis vain todella köyhät suomessa maksavat vielä veronsakin kahteen kertaan tavallaan?! Jos tämä ei ole vääryyttä, niin mikä on? Ei se ole tuloa jonka olen jo kerran valtiolle maksanut?!!! Jos asut avoliitossa molemmat voivat nostaa asumistukea! Jos asut avioliitossa vain yksi tuki on mahdollinen, eikö tämäkin ole Raamatullisesti ajatellen väärin? Ja enkeliusko ei tässäkään auta yhtään. Ylevero tuli kaikille, heillekkin joilla ei ole televisiota tai esim lapiin, kaikilla alueilla ei ole nettiäkään.)
Blidebergin kokousten perustava henki ei ole varmaankaan Jumalasta myöskään. Ja sieltähän Juttakin on jo useaan kertaan ohjeita hakenut jne Rikkaiden veroparatiisit senkun rikastuvat.
Eli on vaikeaa uskoa politikkojen uskovan samaan Jeesukseen, josta Raamattu Herrana ja Kuninkaana puhuu, kuin mihin toivottavasti Herraansa rakastavat uskovat uskovat.
Monenlaistahan ihmiset voivat itsestään sanoa, ja uskoakkin, mikä sitten ratkaisee loppupeleissä on se mitä Jumala kunkin uskosta ja sen toteutuksesta sanoo.
Armosta toki pelastumme, emme tekojen kautta, halpamaiselta silti tuntuu, jos ihminen jolla on valtaa, käyttää sitä rikkaiden hyväksi köyhiä vastaan.
Urpilainen artikkelissa: Urpilaisen mukaan uskonto on ollut suomalaisessa yhteiskunnassa tabu. Julkisuuden henkilöt eivät ole kovin avoimesti puhuneet hengellisyydestään. Tämä on hänen mukaansa vaikuttanut siihen, että esimerkiksi Tarja Halosen ja Jari Sarasvuon saarnat vetivät kirkot täyteen. Ihmisiä kiinnostaa, kun julkisuuden henkilö on yhtäkkiä uskonnollisessa kontekstissa.”
On aivan oikein, että tunnustaa ja kertoo uskonnollisuudestaan/uskostaan. Tässähän voisi vaikka viitata Jeesuksen sanoihin: ”Joka tunnustaa minut maan päällä, sen minä tunnustan taivaassa Isäni edessä.”
Kalevi Tikka kirjoittaa: ”Kun on kysymys Urpilaisesta niin ilkeämielistä sanaa riittää sanoi hän sitten mitä tahansa. Mikä se on joka hänen persoonassa teitä kaivelee niin, että ensimmäinen sananne ja kommenttinne on silkkaa pilkkaa.”
Ainakin itse totesin vain aiemmassa kommentissani, että menneisyydessä ovat eri puolilla maailmaa monet hallitus- ja johtoasemissa toimineet sanoneet mielellään, että he toimivat Jumalan johdatuksessa ja/tai, että Jumala ohjaa ja johdattaa nimenomaan juuri heidän kansaansa. Teot ja kansan olot ovat vain kertoneet vähän jostain muusta. Tälläistä ei nyt tosin Urpilainen artikkelissa suoranaisesti väitä.
Lisäksi joissain maissa politiikoille on äänten keräämisen vuoksi lähes välttämätöntä sanoa olevansa uskonnollinen, vaikka teot ja muut puheet eivät oikein sellaisesta kerrokaan. En nyt voi väittää, että Urpilainen tekisi sitä äänten ”kalastelun” vuoksi.
Kristinuskon oppikirjana pidetty Raamattu ja nimeomaan sen uusi testamentti taas antaa ymmärtää, että ”nykyinen maailma” on Jumalan vastustajan Paholaisen/Saatanan/Panettelijan hallinnassa ja ohjauksessa. Niinpä esim. ensimmäisen vuosisadan alkukristityt eivät osallistuneet aikansa politiikkaan ja poliittisiin tai sotilaallisiin konflikteihin. Niitähän oli esim. juutalaisten pyrkimykset päästä pois Rooman vallan alaisuudesta. Jeesus sanoi, että ”hänen kuninkuutensa ei ole tästä maailmasta.” Kristityille annettiin sen sijaan tehtäväksi julistaa ja opettaa Jumalan valtakunnan evankeliumia (= hyvä uutinen) ihmisyhteisön ainoana pysyvän ja kestävän hyvinvoinnin ja rauhan tuojana ja takaajana. Jeesus neuvoi heitä olla olematta ”osa maailmasta.”
Kari Peitsamo, Tuula Hölttä, Vesa Ahlfors ja sinimarja salo mikä se on joka teitä tässä Urpilaisessa kyrsii?
Te löydätte hänen sanoistaan ja tekemisistään sellaista jota hän ei ole tehnyt eikä sanonut.
Urpilaisella on oikeus sanoa uskonnostaan niin kuin hyväksi näkee ilman, että sitä sanomista ruvetaan revittelemään. Urpilaisen puheet ovat kaukana niistä puheista joita kuulaan mahtimaan USA:n politiikkojen lausumana. Jos Urpilainen puhuisi samoin kuin jenkkilän väki niin minäkin olisin kauhuissani.
Sinimarja taas sekoittaa asiat suloiseksi sekamelskaksi josta ei ”Kuopion povarikaan” ota selvää. Miten on sinimarja onko ihanne valtiovarainministeri sinusta sellainen kuin Argentiinan Eeva Peron. Hän todella jakoi valtion rahaa köyhille kunnes ei ollut mitä jakaa. Ei Suomessa valtiovarainministeri säädä lakeja, toimita verotusta, eikä toimi diktaattorin tavoin. Olen sen todennut ja kirjoittanut näkyviin, ettei ensimmäisen tunnekuohun vallassa pidä kirjoittaa mielipidettään.
Kalevi Tikka kirjoittaa: ”Kari Peitsamo, Tuula Hölttä, Vesa Ahlfors ja sinimarja salo mikä se on joka teitä tässä Urpilaisessa kyrsii? Te löydätte hänen sanoistaan ja tekemisistään sellaista jota hän ei ole tehnyt eikä sanonut.”
Minua nyt ainakaan ei ”Urpilaisessa kyrsi” mikään, sen enempää kuin muissakaan ihmisissä (mitä nyt en vain jaksa uskoa ja luottaa poliittisten ihmisten tapaan, ihmishallitsijoiden ja poliitikkojen mahdollisuuksiin saada aikaiseksi jotain pysyvää ja ratkaisevaa hyvää). Kommentoin vain näillä sivuilla ollutta artikkelia tietyiltä näkökannoilta katsoen. Lueppa ne minun aiemmat kommenttini uudelleen ja vähän tarkemmin ja ajatuksella.
En kommentoinut artikkelia mitenkään poliittiselta kannalta, koska en ole millään tavoin poliittinen henkilö. Pikemminkin uskontoon, ns. hengellisiin asioihin liittyvillä perusteilla ja vähän historian ja menneisyydessä esiintyneiden ilmiöiden pohjaltakin. En kuitenkaan mitenkään kyseenalaistanut Urpilaisen uskonnollisuutta/uskoa. Sellaiseen en katso omaavani oikeutta.
Kyllä uskonnonvapaus merkitsee sitä, että myös Urpilaisella on oikeus uskoa.
Kyllä, Urpilaisella on poliitikkona oikeus uskoa. Aivan sama oikeus on myös muilla poliitikoilla kuten Päivi Räsäsellä jne.
Kalevi Tikka kirjoittaa: “Kun on kysymys Urpilaisesta niin ilkeämielistä sanaa riittää sanoi hän sitten mitä tahansa. Mikä se on joka hänen persoonassa teitä kaivelee niin, ….”
Urpilainen ei ole ainoa naispoliitikko, jonka sanomisiin puututaan ilkeämielisesti. Räsäen sanomisia ei juurikaan enää kuulla ilman, että rakkikoirat ovat kintereillä.
Urpilainen uskoo johdatukseen, mutta niin varmaankin tämän joulun jälkeen uskoo myös Urpiala, 80-vuotias eläkeläinen Teppo Urpiala Turusta nimittäin. Joku tuntematon maksoi hänen sähkölaskunsa. Eli mihin tässä muuhunkaan enää voi uskoa. Lukekaa lisää vaikkapa Ilta-Sanomista otsikolla: ”Nyt puhuu sähköt takaisin saanut kiitollinen vanhus”. Rauhallisia joulun pyhien jatkoja kaikille!
Tule muista,että A braham oli Kaldean Urista eli Kaldean Valon kaupungista,missä
astronomia oli korkealla tasolla. Siksipä Abrahamisat sanotaankin rabbinisessa kirjallisuudessa, että tämä ’raamikas isä’ oli astronomi sydämeltään’, mikä näkyy siinäkin, että hänen nimensä gematria ja numerot myöhemmin saama lisänumero 5, antavat heptrealaisen kalenterinpitoon liittyviä lukua.
Muta kasojen ’isänä’ Abrahamiin nimeen liittyy myös elään liittyvää informatiota, sillä h änen lukuarvonsa on 1224 eli sama kuin heprean sana tachtiot, joka viittaa kohtuun. Miksi Abraham ja kohtu saavat saman lukuarvon? Katsotaanpa. Abraham teki Herran nelikirjain JHVH:n kansa (26) kanssa liiton /(berit). Liiton lukuarvo on 612. Kun näiden lukujen kansa tehdään edelleen ’liitto’ 1224+612 saadaan 1836.
Ja so what?:
Psalmin 139: jakeissa 13, 15 ja 16 puhutaan sikiön luomisesta kohdussa.
Nyt on niin erikoisesti, että numerot/luvut 139 13 15 16 voimme käänteisessä gematriassa lukea lauseeksi ”Ota vastaan yksi elämään tuleva sielu”, sillä 139=glt on ottaa vastaan, kuulla, muukalainen, 13=achad=yksi, 15=JH=tulla eläväksi, elää, saattaa elämään ja 16=nefes=sielu.
Kun sielua tarkoittava sana nefes merkitsi Abramin yhteydessä asiallisesti galamia eli sikiötä eli embryota, onkin lukunumerossa ja manituissa jakeissa vihje ihmisen muukalaisperäisestä synnystä. Tämä muukalainen tuotiin eläväksi ”maan alimmassa paikassa” be-tachtiot. Kun panemme rinnakkain sanat JH ja TACHTIOT ja merkitsemme ne luvuilla 15 ja 1224 ja panemme ristin X väliin, meillä on kertolasku 15 x 1224 ja summa on tällöin 18360. Siinä on sama kantaluku kuin äsken mainittujensanojen berit 612 ja tachtiot 1224 summassa (612+1224), siis 1836.
Tämä luku 1836 on nyt siinä mielessä elämän synnyn luku, että se ensinnäkin sisältää 102 kpl heprean elämää tarkoittavaa sanaa Chaj/18 ja siinä on alussa 18 ja sen loppu on 2×18 ja sen summa (1+8+3+6)=18! Mutta toiseksi se on elämän luku siinä mielessä, että se syntyy pyhän geometrian elämän synnyttäjää kuvaavassa ns. vesica-symboliikassa nimenoman lukujen 1224 ja 612 avulla.
Vesica Piscis tarkoittaa kalanrakkoa ja löydämme symbolin lukuineen Uudesta testamentista kertomuksessa Pietarin153 kalaisesat saliista,sillä 3x 612 tai 12 x 153= 1836.
Otitpa tärkeän asian esille, Lauri. Joskus ilmaukset Vanha ja Uusi testamentti voidaan kokea niin, että uudempi testamentti kumoaa vanhan. Näinhän ei suinkaan ole, vaikka emme nykyään Mooseksen lain alla elä.
Aabrahamille annettu lupaus on hyvin keskeinen osa Raamatun sanomaa. Syntiinlankeemuskertomuksessa kerrotaan ajatus siemenestä, joka tulee murskaamaan käärmeen pään. Seuraavaksi sitten Aabraham valikoitui tuon lupauksen kantaisäksi: ”Ja sinun siemenessäsi tulevat siunatuiksi kaikki kansakunnat maan päällä.”(1.Mo22:18) Sitten tuo lupaus kerrottiin myös pojalleen Iisakille ja pojanpojalle Jaakobille, ja ketjua voidaan sitten seurata vielä seuraavassakin sukupolvessa.
Raamatun kreikkalaisella puolella sitte paljastetaan tuo ”siemen” seuraavaan tapaan:” Mutta nyt lausuttiin lupaukset Aabrahamille ja hänen siemenelleen. Hän ei sano: ”Ja siemenille”, ikäänkuin monesta, vaan ikäänkuin yhdestä: ”Ja sinun siemenellesi”, joka on Kristus.”(Gal3:16) Ja sitten vielä saman luvun lopussa jotakin siemeneen liitettyä: ” Mutta jos te olette Kristuksen omat, niin te siis olette Aabrahamin siementä, perillisiä lupauksen mukaan.”
Ei voi olla ihastelematta sitä yhdenmukaisuutta, jona Raamatu jälleen kerran ilmentää tuossa siemenlupauksessa. Abrahamille annetusta tiedotteesta Galatalaiskirjeeseen kului lähes 2000 vuotta, ja vasta sitten paljastui siemenen henkilöllisyys. Yksi ehdottomia Raamatun rikkauksia, jonka helposti skippaa, ellei tutustu siihen osaan Raamattua, jota tuo siemen itse piti käsissään ja opetti kansalle Jumalan aitona puheenvuorona ja lupaustensa äänitorvena..
”Miten Hän puhui, en tiedä, mutta vaikuttavaa se on ollut.”
Tätä olen usein miettinyt, kun Jumalan puhe mainitaan jossain yhteydessä. Miten Hän puhuu?
”Puheen” täytyi olla todellakin äärimmäisen ravisuttavaa, että se johti tuon kaldealaisen miehen lähtemään kodistaan tuntemattomaan tulevaisuuteen pelkän uskon varassa. Raamatussa mainitaan varmaan kymmeniä kertoja unet. Jumala puhui unessa niin vanhan kuin uudenkin testamentin Joosefeille esimerkiksi. Miten nuo ihmiset ovat pystyneet luottamaan uneen, niin että ovat valmiit muuttamaan koko elämänsä sen johdosta? Miten he osasivat liittää näkemänsä unet Jumalaan ja Hänen tahtoonsa?
Olisiko se niin, että uni antaa ratkaisun akuuttiin ongelmaan. Joosefin uni: Lähde Egyptiin. Saattoi olla ilmassa tietoa, että jotain alkaa tapahtua. Paavalille Magedonian mies: Tule ja auta meitä. Paavali tiesi lähetyskäskyn sisällön ja uni antoi sysäyksen.
Tutustu nykyajan ns. Lasti-kulttiin (Gargo) jasaata ymmärtää, mitä on ehkä tapahtunut.
Taisi olla muuten niin, että syystä, jota ei Raamatussa kerrota, Abramin isä Terah lähti ensin perheineen Urista (nykyisen Irakin ja Kuwaitin rajamailta) Harraniin (nykyiseen Turkkiin) (1.Moos 11:31) noin 1000 km Eufratin rantamia ylöspäin ja sieltä vasta Abram kutsuttiin. Isä jäi Harraniin. Vaan mihin ongelmaan Jumala hänelle vastasi?
Lauri Lahtinen: ”Jos hylkäämme Vanhantestamentin, teemme monta isoa virhettä. Ihan ensimmäisenä menetämme Aabrahamin siunauksen. Hänen siemenessään tulevat kaikki kansat siunatuiksi, sanotaan Raamatussa.”
Jeesus Raamatussa: ”Matt. 3:9 ”älkääkä luulko saattavanne sanoa mielessänne: ’Onhan meillä isänä Aabraham’; ”sillä minä sanon teille, että Jumala voi näistä kivistä herättää lapsia Aabrahamille.” Joh. 8:33.He vastasivat hänelle: ”Me olemme Aabrahamin jälkeläisiä emmekä ole koskaan olleet kenenkään orjia.”
Jeesus ei näyttänyt pitävän kovin merkittävänä israelilaisten polveutumista Aabrahamista.
Raamatussa kyllä kerrotaan myös, että israelilaiset eilivät aikanaan Egyptin orjuudessa. Vai olivatko siellä asuneet vai Joosefin jälkeläisiä? Mooses tarinan mukaan kuitenkin johdatti heidät pois Egyptin orjuudesta ”luvattuun maahan” – nykyiseen Israeliin tai Palestiinaan. Mikähän lienee totuus?
Ehkä nämä Vanhan testamentin ”historialliset totuudet” ovat syynä siihen, että Lähi-idässä on ollut niin rauhatonta vuosisatojen ajan. Rauhoittuisiko tilanne, jos sittenkin monet uskomukset hylättäisiin ja tosissaan pyrittäisiin rauhaan? Jeesus aikanaan pyrki toppuuttelemaan juutalaisten ylpeyttä, kuten hänen eo. sanoistaan ilmenee.
Noniin. Osa juutalaisista hylkäsi Jeesuksen, kun ajattelivat hänen olevan äpärän sen ajan mielen mukaan. Siksi he sanoivat meillä on isä Aabraham. Varmasti samoja lukuja voidaan lukea monella tavalla ja jokainen pitää omaa tapaansa oikeana. Jokaisen täytyy pitää mielipiteensä niin kauan kun pystyy pitämään. Kun Sauluksen salama pudottaa satulasta, niin keinot selitellä on vähissä.
”Ehkä nämä Vanhan testamentin “historialliset totuudet” ovat syynä siihen, että Lähi-idässä on ollut niin rauhatonta vuosisatojen ajan.”
Tämä on jokseenkin varmasti totta nähdäkseni. Siellä on 3 uskonnon juuret, joskin alunperin niistä vain juutalaisuus oli pitkään ainoa ja VT:n tekstit ovat pääasiassa heidän pyhiä tekstejään. Riippuen tietysti siitäkin, milloin juutalaisen uskonnon katsotaan alkaneen.
”Aabraham uskoi Jumalaan, ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi.”
Mitäs Abraham on muuten tarkoittanut kun hän kertoi jumalien eksyttänen hänet isänsä kodista?
Saisko Raamatun koordinaatit?
1.Ms. 20:13, heprealaisen tekstin rehellinen käännös!
Kysyt Seppo tuosta kohdasta 1.Mo20:13, jossa näet ”jumalien eksyttäneen” Aabrahamia lähtemään Urista? Jos käyttää niitä ”rehellisiä käännöksiä”? Mitä käännöstä erityisesti tarkoitat, jos sellainen on olemassa?
KR92 kääntää jakeen alkuosan ”Mutta kun Jumala vei minut kauas isäni suvusta…” Englantilaiset käännökset ovat varsin samankaltaisia, esimerkiksi: ”God caused me to wander from my father’s house”…(KJ)
Tässä viitataan mitä ilmeisimmin siihen tapahtumaan, joka on aiemmin Raamatussa kirjattu luvun 12 jakeeseen 1: ”Herra sanoi Abramille: ”Lähde maastasi, asuinsijoiltasi ja isäsi kodista…”
Tuossa luvussa 20 heprealainen teksti sisältää sanan ”elohiym”, joka on monikollinen, kuten sinä muisaishepreaan tutustuneena hyvin tiedät. Siitäkö tuo sinun ajatuksesi ”jumalista”?
Luku 12 paljastaa kuitenkin, että lähtökäskyn antaja oli ”Herra”, joka alkuperäisessä muodossaan on konsonanttijoukko JHWH, Jahveksi tai Jehovaksi meidän kieleemme vokaleilla täydennetty. Englantilaisissa alkuperäinen ero sanoissa näkyy selkeämmin, esimerkiksi näin ”And Jehovah had said to Abram, Go out of thy land…”(DBY) Tai näin: ”Now Jehovah said unto Abram, Get thee out of thy country”(ASV)
Tässä mielestäni Raamattu taas kerran selittää itse itseään ja kertoo, että kyllä se Jeesuksen Isä Jehova, sen Urista lähdön aikaansai. Ja samalla valettiin pohja sille kansalle, jonka keskuudesta syntyi sitten se Aabrahamin luvattu siemen.
Hupsista. Olisi kenties pitänyt laittaa kyselyni tuohon keskustelun jatko-osaan, jossa sinä Seppo osittain perusteletkin näkemystäsi yhden professorin tuella.
Rauli, perustelin siis näin: Antamassani I ms 20:13 kohdassa הִ תְ ע וּ אֹתִי אֱלֹהִים verbimuoto הִתְעוּ on verbin hifilin pluraali, minkä huomaa jokainen heprean alkeitakin lukenut.
Se, että lähtökäskyn oli antanut JHVH elohim ei kumoa tuota hiteu pluraalia millään tavalla, sillä JHVH on saatettu tuolloisesa monolatrisessa uskonnossa ymmärtää vain yhdeksi elohimeista. Hifil puolestaan muutta verbivartalon merkityksen vastakkaiseksi: johtaa-harhaanjohtaa/eksyttää.
Tästä on Raamatusa paljon viitteitä.
En osaa sanoa syytä siihen, miksi tuossa kohdassa Raamattua monikolliseen sanaan elohim liitetään monikollisessa muodossa oleva verbi. Lienen kuitenkin oikein informoitu siinä, että useimmiten predikaatti ja adjektiiviattribuutti ovat subjektin elohim monikollisuudesta huolimatta yksikössä?
Jos kyseessä on kääntäjien jippo vääristellä tekstiä jakeessa 1.Mo20:13, niin vääryys on rehottanut jo aika kauan. Nimittäin Septuagintakin ilmaisee tuossa kohden yksikössä sanan Jumala(θεὸς) eikä käytä monikkomuotoa ”θεοὶ”. Ja kyseistä käännöstähän käytettiin ensimmäisellä vuosisadalla varsin menestyksekkäästi Jeesukselle seuraajia opetettaessa, raamatunkirjoittajatkin sitä usein lainasivat.
Vaikka nuo salaliittoteoriat toki ovat nykyään muotia, oletkohan sinä Seppo nyt hiukan liian kriittinen olettaessasi, että nykykäännökset ovat niin kovin manipuloituja? Näetkö jo Septuagintassa saman virheen puheena olevassa kohdassa?
Esitit ajatuksen siitä, että ”JHVH on saatettu tuolloisessa monolatrisessa uskonnossa ymmärtää vain yhdeksi elohimeista.” Totta on, että tutkijoiden keskuudessa juutalaisuus nähdään ennemmin monolatrisena(monia jumalia tunnustavana) kuin puhtaasti monoteistisenä(yksijumalaisena) uskontona. Mutta siteeratessaan Raamatun heprealaista osaa Jeesus oli varsin suuri monoteisti: ”On kirjoitettu: ’Herraa, Jumalaasi, sinun tulee kunnioittaa ja ainoastaan häntä palvella.”(Lu4:8)
Ja siinä kohdassa 5.Mooseksen kirjaa, johon Jeesus viittasi sanotaan näin: ”Thou shalt fear Jehovah thy God; and him shalt thou serve, and shalt swear by his name.”(5.Mo6:13) Ei liene siis epäselvää, ketä Jeesus palvoi.
Mutta siteeratessaan Raamatun heprealaista osaa Jeesus oli varsin suuri monoteisti: ”On kirjoitettu: ‘Herraa, Jumalaasi, sinun tulee kunnioittaa ja ainoastaan häntä palvella.”(Lu4:8)
Hups,eihän tuo Jeesuksesta monoteistia tee, sillä sanojan tarkoitus riippuu aivan siitä mitä sanoja painotetaan. Jos painotat sanaa sinun SINUN tulee palvella, jää muidenpalveltaviksi muita jumalia. Lause on siis hyvikin monolatrinen.
Suoristin kieltämättä hiukan määritelmien mutkia korostaessani, että Jeesus oli monoteisti kertoessaan vain yhdestä Jumalasta palvonnan kohteena, tuossa sitaatissa hän nimeää sen taivaalliseksi Isäkseen Jehovaksi. Enimmäkseen muita palvonnan kohteita, jumalia, ihmiset etsivät, ja kyllä Jeesus opetuksessaan tuollaisten ”jumalien” lukuisuuden tunnusti.
Esimerkiksi samarialaiselle naiselle Jeesus sanoi: ”Te kumarratte(=palvotte), mitä ette tunne, mutta me kumarramme häntä, jonka tunnemme.”(Joh4:22) Samarialaisten ja muiden palvontaa omille jumalilleen Jeesus piti varsin turhana touhuna, Jeesuksen ajan Raamattua siteeratakseni ”Kaikki kansojen jumalat ovat epäjumalia, mutta Herra(=Jehova) on tehnyt taivaat.”(Ps 96:5)
Wikipedia viittaa juutalaisuuden monolatriaan näin: ”juutalaisessa uskossa yhteen Jumalaan ei olisi ollut kyse niinkään siitä, onko Jahve ainoa olemassa oleva jumala, vaan siitä, onko olemassa toista sellaista jumalaa kuin Jahve”. Tämän ajatuksen myötä juutalaisuus ja myös Jeesus voitaisiin liittää monolatrian piiriin, olet tässä ihan oikeassa. Mutta entä jos määritelläänkin asia niin, että Juutalaisilla oli tasan yksi(1) Jumala, ja kaikki kilpailijat olivat epäjumalia, joita ei ookeasti ole edes olemassa?
Mielenkiintoista on kuitenkin tässä määrittelyssä se, että tuo samainen Wkipedia luokittelee juutalaisuuden siinä missä kristillisyydenkin monoteistiseksi uskonnoksi. Raamattu kertoo esimerkiksi vatsan olevan joillekin jumala, ja toki vatsa olemassa on.(Fil3:19) Mutta kuulunko minä nyt sen vuoksi monolatrian piiriin, kun tietoisesti en valitse sitä vatsaa palvontani kohteeksi? Vaikka sinne toisinaan hyvinkin herkullista ainesta laitankin.
Rauli,eivät nuo ’muut jumalat’ monolatriassa pelkästään abrakteja käsitteitä tai
metaforia olleet.
Ja olen ennekin puhunut kansssasi siitä, että minusta V Ms 32 jakeet 8-9 näyttävät (tartkasti käännettyinä) että juutalaisten EL ELYON oli e r i jumala kuin Jehova/Jahve/Adonaj.
No olkoon tämä nyt noista määritelmistä. Ymmärrän aiemmasta sinun näkemyksesi, ja olet pohtinut asioita todella perusteellisesti. Ei huono asia.
Olemmeko samaa mieltä nyt kuit nekin gsiitä, että Jeesus Raamattua siteeratessaan antoi ymmärtää, että hänen Jumalansa oli Jehova/Jahve?
Heinola! Miten sinua puhuttelee tämä rehellinen käännös, vahvistaako uskoasi vai tekeekö epävarmaksi?
Olen jo tottunut noihin käännösmanipulaatioihin, kun olen tutustunut niihin jo 15 vuotiaana ekat kerrat. Siksipä minulla ei ole ns. dogmiuskoa, mutta en ole ateisti, minun Jumalani ei ole Biblian jhvh vaan Biblian el elyon tai ajn suph.
Antamassani I ms 20:13 kohdassa הִתְעוּ אֹתִי אֱלֹהִים verbimuoto הִתְעוּ on verbin hifilin pluraali, minkä huomaa jokainen heprean alkeitakin lukenut. Enkä turvaa tässä vain itseeni vaan esimerkiksi professori Sixten Bendixoniin, joka myös on virheen havainnut: Bendixon, Stig: Israels historia från äldsta tider till Herodes’ tronbestigning.
Minua kiinnostaa aina tälläisen kielikukkasen yhteydessä, miksi sellaisia julkaistaan: Onko huoli totuudesta, ovatko ne esille tuojan mielestä vaarantamassa pelastuksen, vai halutaanko horjuttaa Raamatun arvovalta, vai vain tuodaan omaa sivistystä ja tietotaitoa esille. Minä olen kielitaidoton maallikko, joten minä en voi perustaa kovin paljon tietoon, minun on tartuttava sanaan uskolla, että virheineenkin se osoittaa minulle tien ja siinä on tärkeänä osana Aabrahamin saama siunaus, koska hänen siemenestään on pelastus jokaiselle, jolle se on tarpeellinen.
Eiköhän nuo kaikkikin tekijät ole kaikessa raamattukeskustelussa aika ajoin mukana, sillä vaan erotuksella että ei minun Raamattuni arvovalta – siltä osin kuin kirja järkeviä puhuu-noista murene vaan kylläkin joidenkin itsevarmojen maallikkosaarnaajien ja fundisteologien vastaava sitä kylläkin voi ja saisikin tehdä.