Hannu Kiuruhttp://blogiarkisto.kotimaa.fi/blogit/vanhat/blog/?bid=121Nimeni on Hannu Kiuru, arvoni Ruttopuiston rovasti emeritus (67 v., 113 cm, 179 kg). Kirjoitan painavaa tekstiä elämän ja kuoleman asioista pääkaupunkiseudun näkökulmasta käyttäen tajunnanvirtatekniikkaa.
Blogiarkistossa meikäläinen heiluu Liberona kirkon liukkaalla kentällä:
http://blogiarkisto.kotimaa.fi/blogit/vanhat/blog/?bid=121
Pallo on nyt lukijoilla. Maltoin vain vaivoin olla kirjoittamatta esseetä ko. aiheesta siinä toivossa, että edes tästä aiheesta syntyisi oikea keskustelu. Siis sellainen, jossa kommentoija katsoo edellisten kirjoittajien tekstiä voidakseen jatkaa siitä. Ei tämä ole vaikeaa. Nyt ovat maailman kirjat sen verran sekaisin, että mielenkiintoisia näkökulmia ja uusia oivalluksia tarvitaan alalla kuin alalla. Tarttukaa siis rohkeasti näppikseen ja liittykää osaksi yhteistä digitaalista mietintämyssyämme.
Kuin virtaava vesi oikeus löytää uomansa.
Pekka, avaisitko vähän tuota kryptistä kommenttiasi? Tuosta on muiden erinomaisen vaikea jatkaa…
Oikeuden uomaan rakennetaan patoja, että virtaus pysähtyisi. Oikeuden sijasta halutaan etuoikeuksia. Laupeuden puron laita taitaa olla vielä huonommin.
Martti Pentti ehtikin vastata omalta osaltaan. Olen hänen kanssaan samaa mieltä. Ei siihen ole mitään lisättävää. Totuudet ovat yksinkertaisia. Kirjoittaminen on kuten puhuminenkin monta kertaa tyhjänpäiväistä naputusta ja pieksäntää.
Sen sijaan ajattelisimme enemmän. Nauttisimme elämästä niin kauan kuin sitä on. Kyllä sitä riittää, turha huolehtia. Loistakaamme Kristuksen valoa ja kiittäkäämme Hänen Armostaan. Amen.
APT kertoo, että Jumala on määrännyt kansoille asumisen ajat ja rajat. Kouluajoilta on jäänyt mieleen kansainvaellukset. Sitä en enää muista miksi vaellettiin, mutta tuntuma on, että lähdettiin liikkeelle jostain syystä ja mentiin toisiin maihin.
Attila on merkkihenkilö, joka johti hevosten selässä istuvaa kansaa, joka hävitti ihan hävittämisen ilosta. En tiedä vähääkään onko tässä mitään totuudensiementä. Onhan meidänkin aikanamme ollut etnisiä puhdistuksia, joissa vain yksinkertaisesti ihmiset tapettiin. Ehkä vähän sivistyneempää on ajaa osa kansasta muualle.
”Juuri kun tuntui siltä, että globalisaatio avasi ”maailman ilman rajoja”, liikkuvuutta on rajoitettu enemmän kuin koskaan. Kolme neljäsosaa kaikista toisen maailmansodan jälkeisistä aidoista ja muureista on rakennettu 2000-luvulla.”
Hesarin ansiokas artikkeli Aita/muuri-aiheesta:
http://www.hs.fi/ulkomaat/a1437542865881
Kyseinen artikkeli on kuukauden takaa. Minut kuitenkin pysäytti tämän aiheen äärelle eilinen uutinen, jonka mukaan Viro on päättänyt rakentaa aidan Venäjän vastaiselle rajalleen. Hanke liittyy vuoden takaiseen virolaisrajavartijan sieppaamisen…
Virokin on päättänyt pystyttää aidan itärajalleen:
http://www.hs.fi/ulkomaat/a1440477335022?jako=709040ca2abc6fd02c87bc67109b9f5f
”Aita kuuluu osaksi hyvin rakennettua valtion rajaa. Siinä ei ole mitään poikkeuksellista. Kävin viime viikolla Suomen ja Venäjän välisellä rajalla, ja myös siellä on aita”, sanoo Viron poliisi- ja rajavartiolaitoksen eteläisen alueen päällikkö Tarmo Kohv HS:lle. Aidan tarkoitus on estää metsän eläinten aiheuttamia vääriä hälytyksiä ja toisaalta laittomien rajanylittäjien tulo maahan, Kohv sanoo.”
” Hannu Kiuru
27.08.2015 10:21
“Juuri kun tuntui siltä, että globalisaatio avasi “maailman ilman rajoja”, liikkuvuutta on rajoitettu enemmän kuin koskaan.”
Tässäpä se juuri on! Ei olla totuttu rajattomuuteen. Lapsellakin on oltava rajat. Summerhillin Vapaa kasvatus ei ollut vapautta ilman rajoja. Ihmisen pitää käyttäytyä. Ei saa loukata lähimmäistä eikä kaukaista.
Mutta!
Mitäs teet, kun et tiedä, mikä loukkaa! Kun et tunne a i k u i s t a lähimmäistä. Kuka silloin sanoo, mitä saa ja mitä ei?! Vahvin. USA. Setä-Samuli ei ole kaikkien setä. Siinäpä sitä ollaankin.
Tässäpä sitä ollaankin nyt.
Mitä pienet edellä, sitä isot perässä. Ihmisillä on ollut into rajata asuinalueensa paimentolaisia lukuunottamatta. Reviirititoisuus korostuu pienissä piireissä hyvin selvänä, nyt isommassa mittakaavassa tosi rajusti. Mutta rajuja ovat aita-asiat niinkin idyllisessä ja pienessä mitassa kuin yhdellä hyvinhoidetulla siirtolapuutarhamökkien alueella. Menee suorastaan sotimiseksi ala-arvoisin aseinkin (nimetöntä postia naapureille jne.). Onneksi en itse ole joutunut kohtaamaan vastaavaa, mutta olen seurannut tilanteita yhtiökokouksissa.
Niin, Päivi, mökkinaapuruudessa näemme surullisella tavalla rajariitojen dynamiikan. Kaikki kulminoituu retoriseen kysymykseen, saako naapurin maalle rakentaa.
Eivätkä mökkiläisten rajariidat suinkaan jää suusanalliselle asteelle. Naapureita on pruukattu vahingoittaa myös ampuma-asein. Voi meitä!
Kansojen vaellukset alkoivat kun muinaisen Rooman valtakunta päättyi ja ihmiset alkoivat vaeltaa asumattomille seuduille, etsien asumiselle ja olemiselle uusia alueita. Rooman degeneroitunut eliitti jäi ns. ”itse pesemään paitojaan”
Keskiaikainen kuningas kuntien ja linnojen rakentaminen kehittyi juurikin noista liikkeelle lähteneistä joukoista, jotka turvasivat oman valtaamansa alueen ja perustivat yhteisöjä ympäri nykyisen Euroopan. Keski Eurooppa on vielekäkin täynnä noita linnoituksia. Ne rakennettiin rajoiksi, ryösteleviä metsäkansoja vastaan jne.
Alla mielenkiintonen linkki Rooman hajoamisen ja nykyisen kaaoksen tiimoilta.
http://anttikorhonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/200948-barbarians-at-the-gate-historia-toistaa-itseaan
Eiköhän vaellusten suunta ollut kuitenkin päinvastainen. Hunnit, slaavit ja germaanit vaelsivat ottamaan osansa Rooman vauraudesta. Maailmanvalta hajosikin tämän seurauksena eikä vaellusten syynä. Linnanherrat taisivat suojautua muureilla toisiltaan.
Parhaiten vartioitu on aitaamatta jätetty.
Eilen tv:ssä näytettiin kuvaa Unkarin rajalta, jossa piikkilangat oli taitavasti miesten voimin nostettu maasta ylös niin, että vaimot ja lapset ryömivät ali ja miehet perässä.
Meille on nyt annettu tämä aika, jolloin kansat vaeltavat viileämmän sään, puhtaamman veden, viljavamman maan ja rauhallisempien olojen perässä. Tämä täytyy vain ottaa ja elää mahdollisimman hyvin. Se on muutosta.
Aidan merkitys taitaa ollakin tämä. Tiedät olevasi toisella puolella, kun olet ylittänyt – tai alittanut – aidan.
Henkisten aitojen purkaminen lienee kaikkein vaikeinta.
Mutta miksi raja-aitoja yleensä rakennetaan, tai miksi se on nyt niin suosittua? Yleisin syy on varmasti pelko ja tietämättömyys, mutta suoja-aitojen rakentaminen voi olla myös viisautta. Jos suojataan lampaiden laidun susilta, niin se on ilmeistä ja selvien syiden ja seurausten tähden rakennetuja. Millaisia raja-aitoja meidän ihmisten mielissä on? Mitkä pitäisi säilyttää ja mitkä purkaa? Kumpiakin varmasti on.
Suuret ihmisryhmät ovat liikkeellä maapallollamme. Sotien lisäksi ilmaston ja maaperän katastrofit ja niiden uhat ajavat hakemaan parempia elossa pysymisen edellytyksiä. Kaikkien aikojen ’el Niño’ on näköpiirissä vuoden sisällä. Vaikka yksittäisten henkilöiden muutto maasta toiseen ymmärrettäisiinkin, tuhansien vaellukset koetaan ongelmiksi tai riskeiksi. Siksi pystytetään raja-aitoja niin asenteiden kuin todellisuudenkin tasolla.
Martti, kirjoitat asiaa. Näin se on.
Kuinka tästä huomiseen? Päivä kerrallaan? Niinkin. Toki pohdimme käytännön toimia itsekukin kuumeisesti?
Toisaalta ja toisaalta…
Luotamme armoon ja oikeuteen, joka oikeus kuin vesi virtaa, hakee uomansa. Niin kauan kuin sitäkin on.
Madonluvut jääköön!
Nyt on toiminnan, arkisen työn aika hädässä olevien vastaanottamiseksi, majoittamiseksi, ruokkimiseksi ja kotouttamiseksi. Askel kerrallaan, usko ja luottamus kärkenä.
Herra armahda meitä!
Herra tekee turhaksi ihmisten viisauden. Jospa tämä nyt tapahtuva mullistus on meille kaikille lopulta hyväksi.
Saattaa tehdä hyvää nykyiselle Suomalaiselle jakaa hyvää näille ihmisille. Avartukaamme sydämeltämme, kurjat ovat pian luonamme.
”Avartukaamme sydämeltämme, kurjat ovat pian luonamme.” Kun avarramme sydämemme, huomaamme, että ’kurjat’ saattavat olla meitä joissakin suhteissa rikkaampia. Silloin näemme, millä mitattuna itse olemme ’kurjia’.