21.3.2016 Rasisminvastaisen viikon päänavaus: Miksi muslimilapset virpovat?

Lapset ovat lapsia. Ja lapset oppivat matkimalla. Virpomisperinne on lähtöisin Karjalasta. Karjalaistaustaisena pojankoltiaisena ihmettelin kovasti, miksi kukaan tapiolalaisista kavereistani ei tiennyt virpomisesta mitään. Mutta minä opetin.

Tämän päivän Suomessa lapset kyllä heiluvat risujensa kanssa palkan toivossa noita-akka-asuissaan, mutta yhteys siunauksen toivotukseen on täysin jäänyt unohduksiin. Ei sitä alun alkaen tehty palkan toivossa ovelta ovelle-periaatteella, vaan vain tuttuja käytiin tervehtimässä, heille valmistettiin kauniit virpovihdat.

Muslimilapset kulkevat Suomessa muitten lasten mukana kerjuureissuillaan ja se on ihan OK. Jos lapsi on syntynyt Suomessa, asuu Suomessa, puhuu suomea ja käy koulua Suomessa, niin eikö hän ole 100%:nen suomalainen, vaikka ei olisikaan valkonaama- luterilainen tai kalkkilaivankapteeni-uuspakana?

Meillä kaikilla on kollektiivinen vastuu yhdenvertaisen ilmapiirin luomisessa. On oikein ja kohtuullista puhua moniarvoisen ja yhdenvertaisen yhteiskunnan puolesta, jossa kaikilla on samanlaiset mahdollisuudet toimia ja vaikuttaa. Koska asenteet ja käytös leviävät esimerkkien kautta, lapsia tulisi säästää elämän raadollisemman puolen liian varhaiselta esittelyltä. Tämä tarkoittaa vaikkapa sitä, että aikuiset ihmiset pitäisivät omat antipatiansa omana tietonaan mieluummin kuin tartuttavat niitä pieniin ihmisiin.

Vaan kuinkas sitten kävikään? Erään kansanedustajan avustaja (nainen, PS), joka juuri sopivasti Rasisminvastaisen viikon alla teki rupriikkiin merkityn kysymyksen, rupesi heti tuon asiallisen osuuden jälkeen Facebook-sivullaan asiattomaksi. Sieltä tuli tekstiä, jota en viitsi tässä toistaa. Jos joku haluaa, niin lukekoon itse  tästä:

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2016032021301228_uu.shtml

Itse asiasta kuultuna kyseinen nainen väitti, että ei hän kokenut tekstejään mitenkään rasistisiksi. Rasismiksi mielletään usein sen äärimmäisimmät ja näkyvimmät muodot, mutta rasistiset asenteet ilmenevät monin arkipäiväisin tavoin: vihjailuina, eleinä, ilmeinä, katseina, haukkumisena, viattomilta kuulostavina vitseinä ja ryhmästä poissulkemisena.

Katso aiheesta 11-vuotiaan Valtterin haastatteluvideo:

 http://www.iltalehti.fi/uutiset/2016032121305242_uu.shtml

Afrikkalaiset ajattelevat, että länsimaisilla ihmisillä on aina niin kova kiire, että heidän sielunsa eivät pysy vauhdissa perässä. Sen tähden pitäisi pysähdellä enemmän, jäädä odottamaan, että sielu saa heidät eli meidät kiinni.

Jotenkin tuntuu, että sosiaalinen media on helppokäyttöisyydessään saattanut meidät niin ylikierroksille, että tässä vauhdissa joutuu välillä miettimään, olemmeko me jo lopullisesti hukanneet sielumme. Karmealla tavalla se näkyy somessa siinä, että esimerkiksi erilaisilla nettikeskustelupalstoilla ja Facebookissa meillä on mahdollisuus kirjoittaa läpiä päähämme  ihan nonstoppina. Kirjoitamme ja lähetämme viestimme eteenpäin niin nopeasti, että varsinainen ajattelutyö jää kokonaan tekemättä. Ei tajuta, että (sanan)vapauteen liittyy aina myös suuri vastuu. Vastuunalaisissa tehtävissä olevilla tuo vastuu on aivan erityisen suuri.

Onneksi  Facebookissa on niitäkin, jotka osaavat kirjoittaa viisaasti ja nasevasti. Yksi heistä on Oulun metropoliitta Elia, joka tälle päivälle on kirjoittanut sivulleen näin:

On mahdotonta olla rasisti ja kutsua itseään kristityksi. Nämä kaksi asiaa eivät kuulu yhteen. Tämä viikon teema on torjutuksi, vihatuksi ja tapetuksi tulemisessa ilman syytä.

Sama teema toistuu koko ajan meidän keskellämme. Joka päivä jossain päin maailmaa kuolee lapsia ja aikuisia vain siksi, että he ovat erilaisia, eivät ’kuulu porukkaan’, puhuvat väärää kieltä tai tunnustavat väärää uskoa.

Me emme voi pelastaa jokaista kaltoin kohdeltua, mutta me voimme tehdä jotain omille asenteillemme. Epäoikeudenmukaisuuden , rasisimin ja kiusaamisen on loputtava.

”’Yhdentekevää, oletko juutalainen vai kreikkalainen, orja vai vapaa, mies vai nainen, sillä Kristuksessa Jeesuksessa te kaikki olette yksi.” (Galatailaiskirje 3:28)

Itselleni tulee mieleen se tilanne, kun Jeesuksen oppilaat kinastelivat keskenään siitä, kuka heistä mahtaa olla suurin ja kaunein. Kun eivät saaneet (pienoisyhteiskunta)sopimusta aikaiseksi, menivät kysymään asiaa Jeesukselta, joka antoikin neuvotteluihin aivan uudenlaisen lähtökohdan. Jeesus opetti, että lapset ovat Jumalan silmäterä:

Sillä hetkellä opetuslapset tulivat Jeesuksen tykö ja sanoivat: ”Kuka on suurin taivasten valtakunnassa?”  Niin hän kutsui tykönsä lapsen, asetti sen heidän keskellensä ja sanoi: ”Totisesti minä sanon teille: ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, ette pääse taivasten valtakuntaan.  Sen tähden, joka nöyrtyy tämän lapsen kaltaiseksi, se on suurin taivasten valtakunnassa.  Ja joka ottaa tykönsä yhden tämänkaltaisen lapsen minun nimeeni, se ottaa tykönsä minut.  Mutta joka viettelee yhden näistä pienistä, jotka uskovat minuun, sen olisi parempi, että myllynkivi ripustettaisiin hänen kaulaansa ja hänet upotettaisiin meren syvyyteen. (Matteus 18:1-6)

Niin että oliko siinä muslimilasten virpomisjutussa mahdollisesti vielä jotakin epäselvää?