| Vihan tunteen hallitseminen käy työstä, sillä sen valtaan olisi joskus houkuttelevaa
jäädä,koska se antaa voimaa ja tarmoa. Juuri tuon voimavaikutuksen ansiosta se helposti koukuttaa ihmisen. Silloin on helppo erehtyä luulemaan, ettei vihaa edes tarvitse yrittää hillitä tai laimentaa.Raju vihanpurkaus saatetaan kokea jopa puhdistavana.
Tutkimusten mukaan ”höyryn päästäminen ulos” ei rauhoita, pikemminkin päinvastoin: raivoava ihminen on raivokohtauksen jälkeen entistäkin vihaisempi. Tästä minulla on omakohtainen kokemus vuoden takaa, jolloin aggressiivinen hörhö kävi kimppuuni bussissa. Jo bussipysäkillä hän kasvatti vihaansa ja raivoaan huutelemalla, mitä sylki suuhun toi. Pysäkillä oli muitakin bussin odottajia, mutta tämä sekavassa mielentilassa karjuva korsto päätyi lopulta minuun. Halusi tapella kanssani. Kun kieltäydyin, hän uhkasi pahoinpidellä minut. Hänen oli kuulemma sellainen olo, että oli aivan pakko saada hakata joku. Hän tuli perässäni samaan bussiin ja toteutti uhkauksensa.
Jälkeenpäin olen ajatellut, että jos minäkin olisin antanut itseni täyttyä raivolla, niin olisin voinut sananmukaisesti silmittömän vihan vallassa puolustaa itseäni hyökkäämällä hyökkääjän kimppuun. No, ehkä oli loppujen lopuksi parempi, että iltapäivälehdet pääsivät herkuttelemaan sillä, että Näkövammainen pappi piestiin bussissa – kukaan ei auttanut! kuin että lööpit olisivat kirkuneet: Pappi pieksi humalaisen bussissa!
Aggressioita ei voi purkaa ikään kuin tyhjentämällä ihmisen ”vihasäiliön” sinne kertyneestä kuona-aineesta. Ei ihminen sentään mikään pölynimuri ole!
Tunteet ovat meissä takiaispallojen tavoin kiinni. Siksi usein tarvitaan fyysisen tilan muutosta, maiseman vaihtamista, jotta ajatuskin löytäisi uusia reittejä. Joskus riittää, että siirtyy muutaman askeleen verran toiseen paikkaa, joskus tarvitaan hikilenkki aivan uudessa ympäristössä.
Varsinkin äkillistä vihaa ja suuttumusta voi purkaa pois valitsemalla tilanteeseen paremmin sopiva toiminta. Sosiaalisesti hyväksyttävä vihanpurkukeino on piestä… siis tampata oman kodin matot ulkona oikein perusteellisesti. Maalla voi antaa kirveen heilua puuliiterissä. Puhtaat matot ja uudet puumotit rauhoittavat kummasti kuumakalleja. Jos tamppauspiispaa tai kirvestä ei ole käsillä, niin rauhoittumiseen voi käyttää laskemista. Kymmeneen tai sataan laskeminen on aivan liian helppo homma. Mitä jos laskisitkin tuhannesta takaperin kohti nollaa kolmen numeron hyppäyksin: 1000…997…994…991…
Olin pahoinpitelyn kohteeksi joutumisen jälkeen aivan poissa tolaltani. Ei kai kukaan sitä ihmettele? Rauhoittumisessa auttoi rukous, myös rukous tuon vaarallisen tyypin puolesta. Kaksi yötä valvottuani ja pohdittuani tilannetta totesin, että ainoa asia, mitä voin tehdä, on antaa pahoinpitelijälle hänen paha tekonsa anteeksi. Tätä asiaa ihmetteli monikin ihminen, piti sitä ihan järjenvastaisena, Mutta sitä sopiikin ihmetellä, että kristityt ajattelevat toisella tavalla kuin muut. Antamalla anteeksi pääsin myös irti tuosta ahdistavasta ihmisestä. Minun ei enää tarvinnut raahata häntä mielessäni mukanani kaikkialle.
Lauhtuiko tappelupukari, kun oli saanut käyttää nyrkkejään? Vielä mitä! Ei kulunut kauankaan, kun taas oli mies kännissä ja tappelutuulella. Sama menetelmä kuin minunkin kohdallani, uusi uhri minun ikäiseni: lujia nyrkiniskuja päähän. Nyt vain kävi niin, että tämän uhrin pää ei kestänytkään lyöntejä. Pahoinpidelty kuoli, pahoinpitelijä sai 9 vuoden linnatuomion.
Väkivalta on aina väärin. Paavali opetti kirjeissään, ettei syntiä pidä tehdä, vaikka toinen saisi sinut raivon partaalle. Riidat olisi sovittava ja kompromissiin päästävä mahdollisimman nopeasti, ennen kuin on liian myöhäistä. Älä anna auringon laskea vihasi ylle, sanoo Iso Kirja. Eli pidä huoli siitä, että et mene vihaisena nukkumaan, vaan selvität asiasi ennen sitä. Sillä jos viha ja kauna jäävät kytemään mieleen, ruokkii ympäristö niitä ja ne roihahtavat liekkeihin.
Väkivalta on kuin sairaus, mielenhäiriö, jossa eettiset arvot hämärtyvät. On luonnollista, että ihmisten välillä on epäsopua ja riitaa, mutta ne tulisi ratkaista neuvotteluteitse eikä suinkaan fyysisellä tai henkisellä väkivallalla. Suurimmatkin sodat saavat alkunsa pienestä vihasta ja pienistä ärsykkeistä, jotka kasvavat kunnes ovat valmiita räjähtämään. Yksikin katkeroitunut ihminen saa paljon pahaa aikaan.
|
Ihmisen lihallisuus vaatii kostoa tai hyvitystä. Se oli vanhassatestamentissa opittu homma ja sen me taidamme oppia ensin ja anteeksiannon vasta sitten, kun olemme itse saaneet anteeksi?
Esim. lännenfilmit muuta saarnaakaan kuin koston suloisuutta. Anteeksiantamus katkaisee kostonkierteen. Saisipa joskus nähdä länkkärin, jossa teemana olisi keskinäinen sovinnonteko…