Jos työn ja hengellisen elämän yhteensovittaminen tuntuu vaikealta, mutta kiehtovalta ajatukselta, kannattaa tutustua benediktiineihin. ”Ora et labora” – rukoile ja tee työtä – on heidän tunnuslauseensa.
Benediktiinimunkki Ingmar Svanteson toteaa, että benediktiinit pyrkivät tavoittamaan balanssin elämässä. Käytännön työllä on oma tärkeä paikkansa elämässä, mutta rukous on myös tärkeää, oikeastaan kaikkein tärkeintä.
Benediktiineillä on 1 500 vuoden historia. Ruotsiin benediktiinit saapuivat jo 1000-luvulla. Nykyään benediktiineillä on luostari Etelä-Ruotsissa, Skånessa, ja siellä munkki Ingmar asustaa. Benediktiinit ovat niittäneet mainetta, ei vain kovina rukoilijoina, vaan myös ahkerina puurtajina maatalouden parissa. Benediktiinejä onkin kutsuttu Euroopan agronomeiksi.
Kuva: Wikimedia commons
Benediktiinien perustajana pidetään Benedictus Nursialaista. Hän perusti 500-luvulla useita munkkiyhteisöjä ja Monte Cassinon luostarin. Vuonna 529 hän kirjoitti luostarisäännön, jonka mukaisesti luostareissa elettiin. Hyvin harvalla teoksella on ollut yhtä suuri vaikutus Länhtiseen luotarielämään kuin Benedictuksen luostarisäännöllä.
Ingmar Svantesonin mukaan luostarisäännöstä löytyy vastaus kaikkiin ihmiselämän kysymyksiin. Siitä tuli niin suosittu, koska se todella antoi elämään tarpeellisia ohjeita. Luostarisäännössä käsitellään sitä, kuinka nukkua, kuinka syödä, kuinka suhtautua toisiin ihmisiin, kuinka elää kurinhalaista elämää.
Ja työstäkin löytyy tietysti sääntö: ”Joutilaisuus on sielun vihollinen, siksi veljien pitää tiettyinä hetkinä olla toimeliaina ruumiillisen työn ja tiettyinä tunteina taas hengellisen lukemisen parissa.” (Pyhän Benedictuksen sääntö, XLVIII.)
Ingmar Svanteson huomauttaa, että benediktiinit muuttivat ihmisten näkökulman työtä kohtaan. Kristityn elämässä konkreettinen työ sai suuren arvon. Svanteson korostaa, että työstä tuli ihmisen offertorium, uhraus, Jumalalle. Ajatus on, että koko ihmisen elämä tuodaan takaisin Jumalalle.
Työtä ei tehdä sitä varten, että voitaisiin elää, kun työ on loppu, Svanteson pohtii. Työllä itsellään on arvo, ja sen kautta syntyy hyviä asioita itselle ja muille. Svanteson ajattelee, että hänestä tulee huonompi pappi, jos hän menettää kosketuksen käytännölliseen työhön. Kyse voi olla pienistä asioista, kuten vaikka nurmikon leikkuusta tai puutarhanhoidosta.
Benediktiinejä on usein kutsuttu Euroopan isiksi ja Benedictus on nimetty Euroopan suojeluspyhimykseksi.
LÄNSI-ROOMAN VALTAKUNTA rapautui ja tuhoutui 400-500-luvuilla. Monissa paikoissa myös maatalous ajautui retuperälle ja aliarvostettuun asemaan. Benediktiinien luostareissa rukoiltiin ja tartuttiin riuskin ottein auraan. Alettiin muokata maata, kaivaa ojia, viljellä.
Benediktiinejä on usein kutsuttu Euroopan isiksi ja Benedictus on nimetty Euroopan suojeluspyhimykseksi. Benediktiinien kukoistuskaudella, 1300-luvulla, Euroopassa oli 37 000 benediktiiniluostaria. Niiden vaikutus eurooppalaiseen kulttuuriin, työntekoon ja hengellisyyteen on valtavan suuri.
Paavi Benedictus XVI otti paavillisen nimensä juuri Benedictuksen kunniaksi ja korostaakseen Euroopan hengellisiä ja kulttuurisia juuria. “Luostarit eivät omineet pelkästään sanan kulttuuria, vaan myös työn kulttuurin. Ilman tätä on Euroopan nousua, sen eetosta ja sen vaikutusta maailmaan, mahdotonta ymmärtää”, paavi Benedictus XVI on todennut.
Benediktiinien ja koko luostarilaitoksen historia voidaan tiivistää Jeesuksen sanoihin: ”Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan, niin teille annetaan kaikki tämäkin” (Matt. 6:33). Kaikki tämä muu pitää sisällään valtavasti maallista kehitystä. Benediktiinit kehittivät maanviljelyä, hoitivat karjaa.
Benediktiinit keksivät muun muassa samppanjan, heistä tuli oluen panijoita ja tietysti viinintekijöitä. He kehittivät monenlaisia tekniikoita maataloustöiden tehostamiseen. Peltotöiden lisäksi he keskittyivät myös antiikin kirjallisuuden kopioimiseen ja säilyttämiseen.
On syytä kysyä, miksi benediktiinit omistautuivat maanviljelyyn. Yksi syy on se, että kristinuskon piirissä luotua maailmaa, maata, pidettiin hyvänä.
HENRY GOODELL, arvostettu agronomi 1900-luvun alulta, on todennut, että 1500 vuoden ajanjaksolla nuo suurenmoiset ja vanhat munkit ”pelastivat maanviljelyksen, kun kukaan muu ei pystynyt sitä pelastamaan. He harrastivat maanviljelystä uutena elämäntapana ja uudessa ympäristössä, kun kukaan muu ei uskaltanut ryhtyä maanviljelijäksi.” (Woods, 34.)
Suuressa osassa Eurooppaa maanviljelys koki uuden nousukautensa juuri munkkien ansiosta. Minne vain he menivät, perustivat he viljelyksiä. He toivat mukanaan viljelykasveja, elinkeinoja tai tuotantometodeja, joita kansa ei vielä tuntenut.
”On vaikea löytää mitään toista ryhmää maailmassa, jonka avustus on ollut yhtä monipuolista, merkittävää ja periksiantamatonta, kuin katolisten munkkien avunanto Lännessä, aikana, jota leimasi yleinen sekasorto ja toivottomuus”, Thomas E. Woods kirjoittaa benediktiinien vaikutuksesta. Kun tavalliset ihmiset näkivät munkkien tulevan rukouskammioistaan kaivamaan ojaa, tarttui into työstää maata myös heihin. Juuri omalla esimerkillään benehdiktiinit nostattivat erityisesti maataloustyön arvostusta.
On syytä kysyä, miksi benediktiinit omistautuivat maanviljelyyn. Yksi syy on se, että kristinuskon piirissä luotua maailmaa, maata, pidettiin hyvänä. Jo luomiskertomuksessa toistetaan monta kertaa, että luomakunta on ”hyvä”. On oikein, että sitä viljellään ja varjellaan.
Rooman valtakunnassa oli vaikuttanut myös toisenlainen uskomus ja filosofia, gnostilaisuus, jonka mukaan vain hengellinen todellisuus on hyvää, kun taas maallinen todellisuus on huonoa tai ainakin alempiarvoista.
Tuon gnostilaisen filosofian mukaan maa – ja materia – on alempiarvoisen jumaluuden, demiurgin, luomaa. Kristinuskossa taas uskotaan, että Luoja on hyvä Jumala ja että hänen luomistyönsä on hyvää ja kaunista – säilyttämisen ja huolenpidon arvoista. Luomiskertomuksessahan todetaan, että “Jumala istutti puutarhan” (1. Moos. 2:8).
Käytännöllinen, käsin tehtävä työ on arvokasta ja tarpeellista ihmiselle.
TARTTUESSAAN KUOKKAAN ja auraan, viljellessään peltoja, ihmiset toteuttivat kutsumustaan Jumalan kuvana. Benediktiinimunkki Ingmar Svanteson kertoo, että käytännöllinen, käsin tehtävä työ on arvokasta ja tarpeellista ihmiselle.
Heidän luostarissaan vietetään benediktiinien säännön mukaisesti päivittäin seitsemän rukoushetkeä. Juuri rytmi ja rutiinit, rukoushetket, raamatunluku ja käytännölliset askareet luovat järjestyksen ja rauhan. Kaikilla näillä on tärkeä paikkansa ihmisen elämässä.
Svanteson puhuu elämän balanssista. Kun asiat ovat sekaisin, syntyy levottomuutta. Järjestys, jossa jokaisella tärkeällä asialla on oma aikansa ja paikkansa, luo rauhaa ja balanssia – tasapainoa.
Lue myös:
***
Uuden tilaajan etu: Ensimmäinen kuukausi vain 1€!
Innostutko ajankohtaisista aiheista ja laadukkaasta merkityksellisestä sisällöstä? Jos et ole vielä Kotimaan digitilaaja, nyt on loistava hetki tutustua mediaan ja aloittaa tilaus. Saat ensimmäisen kuukauden erikoishintaan vain 1€, ja pääset syventymään kiinnostavaan sisältöömme välittömästi.
Erikoistarjous on voimassa vain rajoitetun ajan ja ainoastaan uusille asiakkaille.
Kuukauden tutustumisjakson jälkeen Kotimaan digitilaus jatkuu automaattisesti hintaan 9,90€/kk, voit perua tilauksen koska tahansa ennen seuraavan laskutuskauden alkua.
Ota kaikki irti Kotimaasta – napsauta tästä!
Ilmoita asiavirheestä