Tampereella asuvan Wiggo Wallensköldin (s.1969) maalaukset pysäyttävät. Niissä on yleensä kuvattu ihminen, joka on jollain tavalla puutteellinen. Häneltä voi puuttua jokin ruumiinosa, hänellä voi olla sekä miehen että naisen identiteetti, häilyvänä. Ihminen on kuvattu suoraan edestä, hän katsoo hieman poissaolevasti katsojaa, mutta kohtaaminen synnyttää tunteita.
Wallensköldin maalaukset ovat esittäviä. Niissä on hiljaista myötätuntoa, arvoituksellisuutta ja vierautta. Ne ovat syvästi inhimillisiä. Joku voi kokea maalaukset jopa uskonnollisina, vaikka viitteitä siihen ei itse teoksista löydykään.
Parhaillaan Wallenskökldillä on näyttely Helsingin taidesalongissa (16.10. saakka). Siellä on esillä erityisesti kuvia, joissa ihminen on kuvattu patsaana, niin sanottuna rintakuvana. Kasvot ovat eloisat, mutta kädet ja muu ruumis puuttuvat. Ihminen on vangittu, rajattu, silvottu.
Puhuttelevin kolmen maalauksen kokonaisuus on vastassa heti näyttelytilaan astuttaessa. Kaikkien maalausten nimi on Kreivitär. Naishahmot ovat lyhytkasvuisia. Ne tuovat mieleen Wallesköldin aiemmat fyysistä epäsuhtaa tai -epätäydellisyyttä tutkivat työt.
Muutamissa kuvissa Wallensköld on myös käyttänyt sukunsa vanhoja valokuvia lähtökohtana. Lisäksi maaluksista löytyy paikoin viitteitä taidehistoriaa,
Taidesalongin näyttelyn yhteydessä myös julkistettiin Wallensköldin kirjoittama ja kuvittama kirja kuvitteellisesta sienitieteilijästä Anatolij D. Mbdrinovista. Se on jo toinen laatuaan.
Kuvat Olli Seppälä. Ensimmäinen kuva: kolme Kreivitärtä. Toinen kuva: taitelija Wiggo Wallensköld Taidesalongin näyttelyssä.