Suomessa toimivien kristillisten kirkkojen yhteistyöelin Suomen Ekumeeninen Neuvosto on julkistanut uuden kirkkoturvan järjestämistä koskevan ohjeistuksen. Turvaa kirkosta – ohjeistus kirkkoturvan järjestämiseen on tarkoitettu muun muassa seurakuntien työntekijöille ja vapaaehtoisille.
Suomen Ekumeenisen Neuvoston delegaatio luovutti julkaisun keskiviikkona sisäministeriön kansliapäällikölle Ilkka Salmelle ja erityisasiantuntija Pekka Laisille.
Julkaisu on uudistettu laitos Kirkko turvapaikkana -ohjeistuksesta, joka ilmestyi vuonna 2007. Uudessa ohjeistuksessa huomioidaan muutokset yhteiskunnallisessa tilanteessa ja lainsäädännössä. Myös kirkkoturvan tarjoamisen käytäntöjä kuvataan aiempaa selkeämmin.
– Vuoden 2007 ohjeistus oli auttamattomasti vanha, sanoo Turvaa kirkosta -dokumentin tekemiseen osallistunut asiantuntija Ulla Siirto Kirkkohallituksesta.
Turvaa kirkosta -ohjeistuksessa todetaan, että kirkkojen puoleen käännytään usein silloin, kun muuta paikkaa ei enää ole. Kirkot ja uskonnolliset yhteisöt ovat eri aikoina tarjonneet fyysistä ja henkistä turvaa eri tavoin vainotuille.
”Nykyisin kirkkoturvalla tarkoitetaan tilanteita, joissa yksittäinen henkilö tai perhe kääntyy kirkon – käytännössä seurakunnan tai muun kristillisen yhteisön – puoleen hakeakseen turvaa, apua ja tukea kielteisen turvapaikkapäätöksen saatuaan tai jouduttuaan paperittomaksi muusta syystä”, ohjeistuksessa lukee.
Ohjeistus: Kirkon käyttäminen turvapaikkana ei ole haitantekoa virkamiehelle
Seurakunnat eivät aktiivisesti pyri turvan tarjoamiseen tiloissaan, vaan turvaa tarvitseva pyytää apua seurakunnalta, ohjeistus toteaa. Julkaisun mukaan seurakunnan tilojen käyttäminen turvapaikkana on äärimmäinen keino, kun muita vaihtoehtoja ei ole ja ihminen kokee olevansa hengenvaarassa tai joutuvansa sellaiseen.
Ohjeistuksessa huomautetaan, että kun seurakunta on päättänyt tarjota kirkkoturvaa, siitä tulee ilmoittaa maasta poistamisesta vastaavalle poliisiviranomaiselle. Suomen lainsäädäntö ei tunne kirkkoturvaa, mutta julkaisun mukaan kirkkoturvatilanteet ovat useimmiten hoituneet hyvässä yhteistyössä viranomaisten kanssa.
”On kuitenkin syytä ottaa huomioon, että toiminnasta saattaa seurata rikosoikeudellista vastuuta joko rikoksesta viranomaisia vastaan tai ulkomaalaisrikkomuksesta tai siihen yllyttämisestä”, ohjeistuksessa todetaan.
Turvaa kirkosta -ohjeistuksen mukainen kirkon käyttäminen turvapaikkana ei ole virkamiehen vastustamista eikä haitantekoa virkamiehelle, ohjeistuksessa sanotaan. Poliisi on alusta pitäen tietoinen siitä, missä turvapaikanhakija on, ja koska kirkolla ei ole rikosoikeudellista erityisasemaa, poliisi voi halutessaan tulla seurakunnan tiloihin hakemaan turvapaikanhakijan pois.
Yksi syy uuden ohjeistuksen julkaisemiseen on, että sillä selkiytetään kirkkojen tekemää työtä ja roolia muille turvapaikanhakijoiden kanssa toimiville tahoille.
Ohjeiden ote muuttui kymmenessä vuodessa moraalisesta diakoniseksi
Runsaassa vuosikymmenessä tapahtuneet muutokset näkyvät myös ohjeistuksen suurissa linjoissa. Siinä missä runsaan kymmenen vuoden takainen ohjeistus oli painotuksiltaan moraalinen, uuden dokumentin ote on diakoninen, Ulla Siirto määrittelee.
Muutos johtuu siitä, että turvan tarjoamisen prosessit ovat erilaisia kuin aiemmin.
– Vanhanaikaisia kirkkoturvatapauksia on aiempaa vähemmän. Paperittomuus on saanut aikaan sen, että tukea tarvitaan pidempiä aikoja, Siirto sanoo.
Hänen mukaansa kirkkoturvana voidaan pitää vaikkapa tilannetta, jossa perhe asuu omillaan ja seurakunnan työntekijät ja vapaaehtoiset ovat seurakuntaneuvoston päätöksellä sitoutuneet tukemaan heitä.
Uusi Turvaa kirkosta -ohjeistus on luettavissa täällä.
Kuva: Olli Seppälä
Lue myös:
Kristityksi kääntyminen on viranomaisille eri asia kuin kirkoille – Migri ja seurakunnat kohtasivat
SEN laati avustajan ohjeet lasten turvapaikkapuhutteluun – Kotkaan ekumeeninen avustajapankki
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden täältä.