”On suhteellisen helppoa sanoa, mitä pappien ei kuulu tehdä: ei lähteä vihkimään samaa sukupuolta olevia pareja; ei lähteä toimittamaan avioliiton siunaamisia käsikirjan kaavaa käyttämällä”, Porvoon piispa Björn Vikström tulkitsi kirkon nykypykäliä ja -tilannetta toukokuisessa kirkolliskokouspuheenvuorossaan.
Nyt Valomerkin mukaan siviilioikeuden professori Urpo Kangas katsoo, että tasa-arvoisen avioliittolain tullessa voimaan, kirkon on järjestettävä vihkiminen samaa sukupuolta oleville pareille. Muussa tapauksessa kirkolliskokouksen täytyy Kankaan mielestä päättää, että kirkko vihkii vain eri sukupuolta olevia pareja.
– Piispojen keskuudessa olemme toisella linjalla professori Kankaan kanssa. Kumpi meistä on oikeassa, selvinnee ajan myötä. On varmaan myöskin hyvä odottaa muita lausuntoja, ennen kuin yritetään tehdä johtopäätöksiä, Björn Vikström toteaa.
Piispainkokous tekee selontekoa kirkolliskokouksen pyynnöstä. Se muun muassa selvittää, mitkä ovat pappien velvollisuudet ja oikeudet avioliittolainsäädännön astuttua voimaan. Vikström on työryhmän jäsen. Selonteon ensimmäinen versio käsitellään piispainkokouksen elokuun istunnossa. Lopullinen päätös saattaa syntyä vasta lokakuun istunnossa.
Vihkimiskaava ei ole vain virikemateriaali
Porvoon piispa Vikström toivoo, että lähivuosien aikana kirkossa voitaisiin siirtyä käytäntöön, jossa kaikkia avioliittoja siunataan riippumatta siitä, mitä kirkko päättää vihkioikeudesta.
– Mutta haluan, että tähän päädytään kirkon omien päätösten kautta, eikä oikomalla eduskunnan päätöksen avulla.
Vikström on jo aiemmin ehdottanut, että kirkko harkitsisi vihkioikeudesta luopumista. Näin repivät ja syvenevät ristiriidat avioliittokysymyksessä voitaisiin välttää.
Kirkkolaissa, kirkkojärjestyksessä ja kirkkokäsikirjassa ei suoraan mainita, että kirkollinen avioliitto kuuluu vain eri sukupuolta oleville pareille. Kirkkokäsikirjassa puhutaan kuitenkin sulhasesta ja morsiamesta. Urpo Kankaan mukaan kirkkokäsikirja ei kuitenkaan ole juridisesti sitova.
Tähän Vikström vastaa, että kirkon kanta avioliittoon on esitetty monessa keskeisessä dokumentissa, esimerkiksi katekismuksessa.
– Urpo Kankaan mukaan kirkkolaki on kaikkien muitten lähteiden yläpuolella, kun kirkon kantaa ja käytäntöjä selvitetään. Henkilökohtaisesti olen toista mieltä. Minusta hänen tulkintansa johtaa eräänlaiseen kirkkolakifundamentalismiin, joka mielestäni johtaisi valtiokirkko-järjestelmään.
Vikströmin mukaan käsikirjat kuuluvat raamattukäännösten, virsikirjojen ja vastaavien teosten kanssa kirkon kirjoihin, joissa määritellään kirkon oppia ja käytäntöjä.
– Vihkimiskaava ei ole vain jonkinlainen virikemateriaali, jota jokainen voi soveltaa niin kuin haluaa.
Asiat pikemminkin kirkkojärjestykseen
Nykyisen lainsäädäntösysteemissä on Björn Vikströmin mukaan ylipäänsä ongelma.
– Kirkolliskokouksessa ja muissa yhteyksissä ajatellaan, että jokin asia on kyllin arvovaltaisesti ilmaistu vasta, kun se löytyy kirkkolaista. Tämä johtaa siihen, että pyrkimys supistaa kirkkolakia koko ajan törmää vastakkaiseen kehitykseen lisätä uusia määräyksiä siihen, Vikström tarkentaa.
Hänen mielestään kirkon pitäisi säätää kirkkolain sijaan mahdollisimman monesta asiasta kirkkojärjestyksessä. Tällöin asioita ei alistettaisi eduskunnan päätettäväksi.
On sovittu käytäntö, ettei eduskunta ehdota muutoksia kirkkolakiin.
– Ymmärtääkseni mikään ei periaatteessa estä eduskuntaa poikkeamasta tästä periaatteesta. Onko se todella kirkon intresseissä, että kirkon omaa ymmärrystä määräävät pykälät alistetaan eduskunnan päätettäväksi? Minusta ei ole.
Ohjeiden mahdollistettava kokosydäminen rukous
Björn Vikström on professori Urpo Kankaan kanssa samaa mieltä siitä, että papin oikeuksista ja velvollisuuksista pitää antaa selkeät määräykset. Tässä vaiheessa ne on tarkoitus käsitellä piispainkokouksen antamassa selonteossa.
– Jos järeämpiä välineitä tarvitaan, on niitä tietenkin harkittava. Kirkkolain muuttaminen on sikäli ongelmallinen tässä asiassa, että on täysin mahdollista, että kirkolliskokouksessa ei saada määräenemmistö sen paremmin pappien vihkimisoikeuksia lisäävien kuin näitä oikeuksia rajoittavien muutosehdotuksen taakse.
Vikströmin mukaan on myös hyvin mahdollista, etteivät maistraatit rupea arvioimaan yksittäisten vihkimystä toimittavien henkilöiden oikeuksia vihkiä tiettyä paria. Päätökset mahdollisista seurauksista jäävät näin tuomiokapitulien ratkaistaviksi.
– Tavoitteena tulisi olla, että papeille annetaan niin selkeät ohjeet, että he tietävät, miten he halutessaan voivat nykytilanteessa osallistua samaa sukupuolta olevien parien hääiloon.
Tulkintavaikeuksista piispa ei usko päästävän kokonaan eroon. Hän toivoisi, että ohjeet olisivat pikemmin mahdollistavia kuin rajaavia.
– Jos ja kun pappi rukoilee ihmisten puolesta, sen tulisi aina tapahduttava koko sydämestä, eikä peläten, että mahdollisesti tekee jotain väärää.
Kuva: Olli Seppälä
Lue myös:
Kirkkoneuvos: ”Kankaan lausunto vain yksi osa Kirkkohallituksen selvitystä”
Valomerkki: Oikeusoppineen mukaan kirkon on vihittävä samaa sukupuolta olevia