Kirkko on viidentoista viime vuoden aikana käynyt läpi kaksi pitkää prosessia, jotka liittyvät seksuaalivähemmistöjen asemaan. Ensimmäinen prosessi alkoi, kun laki rekisteröidystä parisuhteesta tuli voimaan. Toinen seurasi eduskunnan päätöstä avioliittolain muutoksesta.
Vuosien keskusteluista huolimatta kirkossa vallitsevat lakimuutoksen koittaessa epävarmuuden tila ja kirjavat käytännöt.
Teologian tohtori, dosentti Vesa Hirvonen on seurannut keskustelua pitkään. Tällä hetkellä hän toimii seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen asemaa edistävän Tulkaa kaikki -liikkeen koordinaattorina.
Kun Hirvoselta kysyy, miltä vuodet ovat hänen näkökulmastaan näyttäneet, hän huokaa syvään ja on sitten pitkään hiljaa.
– Kyllä se vaivalloinen tie on ollut, Hirvonen sanoo.
– Luulen, että 2000-luvun alussa monet eivät edes ymmärtäneet, miten negatiivisesti kirkon johto suhtautui seksuaalivähemmistöihin. Liikkeelle lähdettiin kauempaa kuin uudistusmieliset luulivat. Toisaalta ihan viime aikoina vauhti on ollut huomattavan nopeaa. Konservatiivit ovat hämmästyneet, miten nopeasti avioliittojen kannatus on kasvanut kirkossa.
Homoseksuaalisista suhteista puhuttu kirkossa jo 1950-luvulla
Kirkossa on keskusteltu suhtautumisesta homoseksuaalisiin parisuhteisiin ainakin 1950-luvulta lähtien. Linja on ollut selvä mutta hiljalleen avartuva. Vielä vuonna 1984 piispojen puheenvuoro tuomitsi selväsanaisesti homoseksuaalisen taipumuksen toteuttamisen.
Konkreettisille päätöksille ei ollut kirkossa tarvetta ennen kuin laki rekisteröidystä parisuhteesta tuli voimaan vuonna 2002. Kun eduskunta oli hyväksynyt esityksen parisuhdelaiksi, piispat totesivat, että kirkko ei toteuta rekisteröityyn parisuhteeseen liittyviä kirkollisia toimituksia.
Sittemmin kirkolliskokous sai käsiteltäväkseen kaksi erillistä aloitetta. Toinen peräsi kaavaa rekisteröidyn parisuhteen siunaamiseen, toinen vaati, että parisuhteensa rekisteröinyt henkilö ei saisi olla kirkon työntekijä.
Kirkolliskokous jätti aloitteet raukeamaan ja pyysi piispainkokousta selvittämään asiaan liittyviä teologisia ja juridisia näkökohtia.
”Rukous leimautui kieltojen kautta”
Asian kartoittamista varten perustettiin piispa Mikko Heikan johtama työryhmä, joka alkoi toimia vuonna 2005. Vuonna 2007 se järjesti kaksi kutsuseminaaria. Toinen käsitteli homoseksuaalisuutta Raamatussa ja kirkon opetuksessa, toinen kristillisessä ihmiskuvassa ja lainsäädännössä. Molempien seminaarien teemoista julkaistiin kirjat.
Tulevina vuosina, virallisen prosessin ollessa kesken, yksittäiset papit osallistuivat mies- ja naisparien juhlahetkiin ja rukoilivat heidän liittojensa puolesta.
Vuonna 2010 piispainkokous antoi viimein parisuhdelain seurauksia koskevan selvityksensä kirkolliskokoukselle. Kirkon työntekijöiden rekisteröityjä parisuhteita ei kielletty. Seuraavana vuonna piispat laativat pastoraalisen ohjeen vapaamuotoisesta rukouksesta parisuhteensa rekisteröineiden kanssa ja heidän puolestaan.
Vesa Hirvosen mukaan rukous oli selvä askel samaa sukupuolta olevien tunnustamiseen kirkossa, mutta silti liian laiha kompromissi.
– Rukous saatiin aikaan suurella vaivalla ja siinä oli hyvä tarkoitus, mutta siitä ei syntynyt toimivaa ratkaisua. Rukouksen käyttö jäi suhteellisen vähäiseksi, koska se leimautui kieltojen kautta. Se oli vaarassa näyttäytyä alentavana.
Matkan varrella Hirvonen pitää merkittävinä vaiheita, joissa piispat osoittivat, etteivät he ole yksimielisiä samaa sukupuolta olevien parisuhteista.
– Piispa [Wille] Riekkisen esiinnousu tässä asiassa oli keskeinen. Samoin se, että piispakuntaan tuli uusia, asiaan myönteisesti suhtautuvia piispoja.
Laki toi keskusteluun avioliiton
Samaa sukupuolta olevien kirkollisesta vihkimisestä alettiin puhua laajemmin vasta sen jälkeen, kun eduskunta hyväksyi avioliittolain muutoksen marraskuussa 2014. Kirkolliskokous sai käsiteltäväkseen edustaja-aloitteen, jossa toivottiin avioliittolain vaikutusten arvioimista kirkossa.
– Jos avioliittolakia ei olisi hyväksytty, keskustelu kirkossa olisi jäänyt hyvin heikoksi. Suurelle yleisölle oli yllätys, ettei samaa sukupuolta olevien avioliitto mennytkään saman tien läpi myös kirkossa, Hirvonen sanoo.
Kirkolliskokouksen yleisvaliokunta totesi vuonna 2015, että lakimuutos ei vaikuta kirkon vihkimiskäytäntöön. Kirkolliskokous kuitenkin pyysi asiasta jatkoselvityksiä.
Piispat totesivat selonteossaan, ettei avioliittolain muutos muuta kirkon käsitystä avioliitosta miehen ja naisen välisenä liittona. Kirkkohallituksen oikeudellisessa selvityksessä todettiin, että papin ei tarvitse vihkiä sateenkaariparia – mutta jos pappi vihkii, liitto on pätevä.
Hirvonen sanoo huomanneensa vasta jälkikäteen, että yritys tehdä kirkossa 2000-luvun alussa ero rekisteröidyn parisuhteen ja avioliiton välille oli toivoton. Hirvosen mukaan rekisteröidyn parisuhteen teologiasta puhumisesta teki vaikeaa se, että puhe ei saanut mitenkään muistuttaa puhetta avioliitosta.
”Vihkivät papit eivät ole kapinapappeja”
Viime viikolla kirkolliskokoukselle jätettiin edustaja-aloite, jonka mukaan kirkollinen avioliittoon vihkiminen olisi mahdollinen myös samaa sukupuolta oleville pareille. Yksittäistä pappia ei kuitenkaan velvoitettaisi vihkimään samaa sukupuolta olevia pareja, jos se on vastoin hänen omaa avioliittokäsitystään.
Hirvonen kannattaa sitä, että kirkolliskokous säätäisi asiassa omantunnonvapaudesta.
– Voi olla, että jossain vaiheessa myös konservatiivisesti ajattelevat voisivat nähdä, että se antaa heille tilaa kirkossa.
Hirvosen oma tulkinta on, että kirkkojärjestys mahdollistaa samaa sukupuolta olevien vihkimiset jo nyt. Hän perustelee kantaansa sillä, että luterilaisen teologian mukaan avioliitto on valtion asia ja sillä, että kirkossa toimitaan kirkon säännöillä.
– Jos halutaan, että samaa sukupuolta olevia ei vihitä, se pitää lisätä kirkkolakiin ja kirkkojärjestykseen. Niin kauan kuin sitä ei ole tehty, mennään avioliittolain mukaan. Vihkivät papit eivät ole kapinapappeja, vaan kirkkojärjestystä noudattavia pappeja, Hirvonen sanoo.
Kuva: Cristian Medel. Helsinki Pride -kulkue kesällä 2016.
Lue myös:
Aloite kirkolliskokoukselle: Sateenkaariparien kirkollinen vihkiminen mahdolliseksi
Selvitys: Papin ei tarvitse vihkiä sateenkaariparia – mutta jos pappi vihkii, liitto on pätevä