Teemu Ratinen väitteli kesällä Itä-Suomen yliopistossa. Hän tarkasteli häpeän, seksuaalisuuden ja uskonnollisuuden vuorovaikutusta omaelämäkerrallisessa kirjeaineistossa. Tutkija katsoo, että kirkossa olisi hyvä pohtia avioliiton merkitystä uudelleen.
Käytännöllisen teologian väitöskirja-aineistosta hahmottuu kolme sukupolvea. Niissä koetaan eri lailla seksuaalisuus, sukupuoli ja avioliitto tai parisuhde yhdessä elämisen muotona. Mitä nuorempia tutkijalle kirjoittaneet ovat, sitä enemmän he painottavat parisuhteen sisältöä muodon sijaan.
– 1900-luvun alkupuolella syntyneet kokevat avioliiton Jumalan asettamana pyhänä elämän järjestyksenä. Nuorimmissa ikäryhmissä, esimerkiksi 60-70-luvuilla syntyneissä enemmän merkitsee ihmissuhde, psyykkinen yhteys kumppaniin, rakkaus ja sitoutuminen. Ollaanko avioliitossa vai ei, on toissijainen kysymys, Ratinen kertoo Kotimaa24:lle.
Pitäisikö kirkon päivittää avioliitto-opetustaan? Kirkollinen ihanne on miehen ja naisen välinen elinikäinen avioliitto.
– Kristillisessä seksuaalietiikassa on paljon asioita, jotka nykyajan ihminen voi hyväksyä. Tutkimusaineistossani oli heitä, jotka elävät avosuhteessa tai seurustelevat. He kirjoittivat, että rakastavat toisiaan, sitoutuvat ja noudattavat lähimmäisen rakkauden käskyä. Heidän oli vaikea ymmärtää, miksi parisuhteeseen tarvittaisiin avioliitto virallisena muotona. Tämä ajattelu korostui erityisesti saman sukupuolen parisuhteissa elävillä. Heidän kokemuksensa oli, että kirkon miehen ja naisen avioliittoa korostava linja hylkää heidät.
Ratisen mukaan avioitumista pidetään nykyisin todisteena siitä, että pari rakastaa toisiaan ja että he kuuluvat yhteen.
– Kun ennen vanhaan avioiduttiin, ei ehkä ollut niin paljon väliä, millainen avioelämä on. Tärkeätä oli, miltä se näytti ulospäin. Nykyään taas täytyy olla varma siitä, kenen kanssa avioituu. Sisältö ja tunteet ovat keskeisiä. Siinä mielessä avioliitto-opetus voisi kaivata päivitystä. Mutta kyllähän kirkon perheneuvonnassa ymmärretään, että avioliitto on prosessi ja psyykkinen puoli on tärkeä. Virallinen opetus on ehkä ollut vähän sokeampi tälle puolelle.