Mitä uskonnolliseen vähemmistöön kuuluvan tulee tehdä, että hänet hyväksytään ”suomalaiseksi”? Suomessa on asunut islaminuskoisia tataareja jo yli sadan vuoden ajan.
Yhteisön vaiheet osoittavat, etteivät islamiin kohdistuvat pelot ja ”itämaisiin tapoihin” liittyvät epäilykset ole vain viime vuosikymmenien asia. Tataarit ovat kautta aikojen osoittaneet suomalaisuuttaan sanoin ja teoin.
Näin kirjoittaa uskontotieteen professori Tuula Sakaranaho artikkelissaan ”Tataarit islaminuskoisina suomalaisina”. Artikkeli on osa Teologia.fi -palvelun uutta ”Koti, uskonto ja isänmaa” -teemaa käsittelevää artikkelikokonaisuutta.
Sakaranahon mukaan Suomen tataareita käytetään usein esimerkkinä siitä, miten kulttuurinen ja uskonnollinen vähemmistö voi ongelmitta integroitua vallitsevaan yhteiskuntaan. Integroitumisesta huolimatta yli sata vuotta Suomessa asunut tataariyhteisö on onnistunut säilyttämään kulttuuriaan ja uskontoaan.
Kirjoituksessaan Sakaranaho muistuttaa, miten jo sadan vuoden takaisessa Suomessa tataarien islamin usko saattoi herättää epäilyksiä. Kun yhteisö 1920-luvulla alkoi puuhata Helsinkiin moskeijaa, tätä saatettiin pitää valtaväestön keskuudessa merkkinä islamilaisista lähetystyöaikeista.
Tataarien, kuten myös muiden Suomen vähemmistöjen salonkelpoisuus parani talvi- ja jatkosodan myötä: tataarimiehiä lähti maanpuolustukseen ja naisia osallistui lottatoimintaan.
Sakaranaho kirjoittaa, miten Suomen Islam-seurakunnan rukoushuoneen eteisen seinällä on isänmaan puolesta viime sodissa kaatuneiden suomalaistataarien muistolaatta, Mannerheimin päiväkäsky sekä siihen liittyvä isänmaan äideille myönnetty vapaudenristi.
Sotiminen Saksan rinnalla oli Suomen juutalaisille kiusallista
Toinen suomalainen uskonnollinen vähemmistö, juutalaiset, on kulkenut samanlaista valtaväestön epäluulojen värittämää tietä kuin tataaritkin.
Dosentti Oula Silvennoinen kirjoittaa Teologia.fi –artikkelissaan, miten Suomeen 1800-luvulla kotiutunut juutalaisvähemmistö löysi omaan tilanteeseensa yllättävän ratkaisun sodasta.
Talvisodan rintamilla juutalaisia sotilaita kaatui yhteensä 14. Suhteessa yhteisön kokoon se oli vakuuttava näyttö maanpuolustusvalmiudesta.
Silvennoisen artikkelin mukaan tästä juutalaisten antamasta veriuhrista tuli välittömästi myös ylpeyden aihe, joka muistutti initiaatioriittiä. Talvisodan rintamilla oli viimeistään tullut vastaansanomattomasti osoitettua, että juutalaiset olivat yhtä lailla uhrivalmiita, kelpo suomalaisia.
Yhdessä muiden vähemmistöjen kanssa koettiin, että oikeus tasaveroiseen kansalaisuuteen oli lunastettu sodan koettelemuksen kautta.
Suomen sotiminen Saksan rinnalla oli Silvennoisen mukaan maamme juutalaisyhteisölle ahdistava tilanne. Pelättiin sitä, että Saksa taivuttelisi Suomen luovuttamaan juutalaisensa Saksaan. Silvennoisen mukaan Suomen juutalaiset pelasti pahemmalta kohtalolta Saksan sotaonnen kääntyminen.
Sodan jälkeen kysymys sotimisesta ”Hitlerin rinnalla” oli Suomen juutalaisille kiusallinen. Silvennoisen tekstin mukaan yleisin selityslinja kansainvälisiä syytöksiä vastaan on ollut, etteivät Suomen juutalaiset taistelleet Hitlerin puolesta, vaan Stalinia vastaan.
Suomen juutalainen vähemmistö päätyi taistelemaan Hitlerin aseveljenä. Helsingin juutalainen hautausmaa kuljettaa erään vähemmistön viestiä, tarinaa sen omasta itseymmärryksestä tilanteissa, joissa kovin vähän oli lopulta omassa päätösvallassa, Silvennoinen päättää artikkelinsa.
Teologia.fi -sivuston uusin teemanumero koostuu 13 eri artikkelista. Suomen uskonnollisia vähemmistöjä koskien mukana on myös Teuvo Laitilan artikkeli ”Ortodoksinen kirkko ja ’kansalliset arvot’ maailmansotien välisessä Suomessa sekä Jouko Ruohomäen ”Helluntailaisten pitkä tie poliittiseen osallistumiseen”.
Teologia.fi -sivusto on Helsingin yliopiston teologisen tiedekunnan, Itä-Suomen yliopiston teologian osaston sekä Fakulteten för humaniora, psykologi och teologi vid Åbo Akademin yhteisestä ylläpitämä verkkopalvelu.
Kuva: Olli Seppälä
Lue myös:
Sankarivainajat, suomalainen SS-pappi ja uskonnon suhde nationalismiin Teologia.fi:n aiheina