Espoon synodaalikokouksen päätöspuheenvuorossa keskiviikkona Hyvinkäällä piispa Tapio Luoma kertoi lähes 300:lle kirkkoon kokoontuneelle papille, että vaikka Suomen avioliittolaki muuttuu 1.3.2017 myös saman sukupuolen avioliitot mahdollistaviksi, tilanne kirkossa ei kuitenkaan muutu nykyisestä.
Luoman mukaan Espoon hiippakunnassa on ollut paljon kipua siinä, mitä tuleva tuo avioliittoasioissa tullessaan.
Avioliittolain muuttuminen ei ollut nyt synodaalikokouksen asialistalla. Luoman mukaan valinta oli tietoinen, mutta tämä ei kuitenkaan merkitse sitä, että asia olisi Espoon hiippakunnassa haluttu vaieta.
– Meillä on paljon muitakin teemoja.
Luoma toivoi myös, että Espoon hiippakunnassa olisi joka tapauksessa lain muuttumisen jälkeenkin vapaus erilaisiin näkemyksiin asiassa. Piispan mielestä on myös tärkeää, että eri näkemyksien välillä keskustelu olisi toista kunnioittavaa.
Luoma kertoi kokoontuneelle joukolle myös oman avioliittokantansa, koska sitä oli häneltä usein tiedusteltu.
– En mahda mitään sille, että minulle avioliitto on miehen ja naisen suhde, Luoma tiivisti.
Hän arvioi kuitenkin, että on mahdollista, että tilanne kirkossa tulee joskus muuttumaan.
– Pidän samaa sukupuolta olevien parien kirkollisen vihkimisen mahdollisuutta tulevaisuudessa todennäköisempänä kuin sitä, että niin ei käy. Jos tämä on se tulevaisuus, minulle on tärkeää, miten me menemme tulevaisuuteen yhdessä.
Sukupuolineutraalin avioliiton ei Luoman arvion mukaan tarvitse johtaa kirkon hajaannukseen.
– Kieltäydyn uskomasta sitä. Yhteys on asia, jonka puolesta haluan toimia ja jonne haluan mennä eteenpäin, Luoma sanoi.
Luoma pohdiskeli pappiensa edessä myös ihmisten välisen kohtaamisen teologiaa. Hän nosti esiin kolme näkökulmaa. Niistä ensimmäinen on se, että jos toinen ihminen on Jumalan luomus, niin hän ei ole toiselle osapuolelle uhka.
Toinen seikka Luoman mukaan on, että kohtaamisessa omasta itsestä on tarjottava jokin tarttumapinta.
– Olette varmaan kuulleet, että jonkun ihmisen sanotaan joskus olevan kuin teflonia. Jos näin on, silloin toiselle ei tarjota sitä tarttumapintaa omasta itsestä.
Kolmanneksi kohtaamisen seurausta on Luoman mukaan myös se, että kaikki saavat jotakin.
– Kohtaamisessa ”minä” tulen enemmän ”minuksi”.
Ensi vuosi on reformaation muistovuosi. Luoma kysyi päätöspuheenvuorossaan myös sitä, onko itse kukin meistä valmis henkilökohtaiseen reformaatioon.
– Olenko valmis reformoimaan oman itseni, oman Jumala-suhteen ja suhteeni lähimmäiseen.
Reformaation muistovuosi tai ei, ylipäätään ihmisessä on Luoman mukaan aina paljon sellaista, minkä itse kukin haluaisi lakaista maton alle.
– Kirkon lääkkeet ovat sana ja sakramentit. Niiden kautta uskomme, toivomme ja rakkautemme säilyvät. Ja tämä merkitsee sitä, että Jumalalle kuuluu kunnia ja ihmiselle pelastus, Tapio Luoma päätti puheenvuoronsa.
Kuva: Jukka Granström. Piispa Tapio Luoma Hyvinkään kirkossa.
Lue myös:
Piispa Luoma: Sukupuolineutraali avioliitto on kirkolle vaikea ”yliyhteisöllisistä” syistä