Helsingin hiippakunnan synodaalikokouksessa Suvilahden Kattilahallissa keskusteltiin eilen aiheesta Tulevaisuuden kirkko – minne meitä viedään? Pohjustuspuheenvuoron käytti kirkkoherra Teemu Laajasalo.
Laajasalo kertoi puheensa taustaksi havahtuneensa tammikuussa 2015, kun hän kuuli keskusrekisterin päälliköltä ennakkotietoina, että Kallion seurakunnan alueella kirkkoon kuuluvia tulisi vuodenvaihteessa olemaan 49,94 prosenttia väestöstä.
– Muistan kuinka, ehkä hieman epätoivoisella äänellä, pyysin rekisteripäällikköä laskemaan, kuinka monta jäsentä pitäisi olla, että luku olisi 49,95 – ajatuksena, että sitten sen voisi pyöristää 50,0:aan. Vastaus oli kuusi.
Laajasalo kyseli, että missä vaiheessa olisi pitänyt havahtua ja keskittyä ihmisiin niin, etteivät nuo kuusi olisi eronneet. Ehkä havahtumisen olisi pitänyt tapahtua jo vuosia tai vuosikymmeniä sitten.
Kuka meidät lähettää?
Laajasalo rakensi puheensa kirkon tulevaisuuden Matteuksen evankeliumin jakeen 16 varaan: ”Minä lähetän teidät kuin lampaat susien keskelle. Olkaa siis viisaita kuin käärmeet ja viattomia kuin kyyhkyset.”
– Kuka lähettää? Meitä ei lähetä Amnesty International. Meitä ei lähetä Pekka Haavisto. Tai Paula Risikko. Meitä ei lähetä Talvisodan perinneyhdistys. Eikä meitä lähetä tuotantotalousinsinöörin konsulttipaperi. Meidän olemassaolon oikeutus on tässä; olemmeko työssämme Jeesuksen asialla? ”Minä lähetän.”
Laajasalo sanoi, että joskus hänestä tuntuu, että kirkon työntekijöiden Jumalan pelko on Jumalan häpeää.
– Silloin muutumme vitsiksi. Ja silloin myös itseymmärrys työstämme katoaa.
Kalliosta Kainuuseen sama tavoite
Toinen kohta Laajasalon visiossa eli ”lampaina susien keskelle” tarkoittaa epämukavuusalueelle menemistä.
– Hyvä paimen etsii kadonneita lampaita, keskittyy yhteen ja jättää 99. Onko joskus niin, että mekin keskitymme yhteen. Mutta unohdammekin, että se yksi ei ole kadonnut vaan ne 99 ovat kadonneet.
Kolmas kohta kehottaa olemaan ”viisaita kuin käärmeet ja viattomia kuin kyyhkyset”. Se tarkoittaa Laajasalon mukaan kaikkien keinojen käyttämistä, jotta voi kertoa sanomaa Jeesuksesta.
– Meidän kristittyjen tehtävä on käyttää kaikkea mahdollista älykkyyttä, taitavuutta ja viisautta siihen, että osaisimme keksiä sellaisia keinoja, joilla onnistumme puhuttelemaan ihmisiä. Puhutteleminen kaipaa erilaisia keinoja Kalliossa ja Kainuussa, mutta tavoitteen pitää olla sama – kaikin keinoin avata kanavaa – viisaasti ja viattomasti.
Aika muuttaa toimintatapoja
Laajasalon puheelle konkretiaa pappishaastatteluin hakivat pastori, tutkija, rap-artisti Lauri Kemppainen ja kirkolliskokouksen tulevaisuusvaliokunnan puheenjohtaja Katri Korolainen. Konkretia oli ennen kaikkea ihmisten kohtaamista, yhdessä tekemistä ja segmenttien tunnistamista.
Haastatteluissa nousi esiin kysymys: pitääkö ihmisten tulla kirkkoon vai kirkon mennä ihmisten luo. Vastaus oli, että vaikka kokoavaakin toiminta yhä tarvitaan, seurakunnissa on aika muuttua ja mennä ihmisten luo.
Katri Korolaisen mukaan kirkon tulevaisuus on hyvä. Tosin on hänen mukaansa paljon ”hallintohassuttelua” eli hallintoa, johon vedotaan ja jonka taakse voidaan myös paeta.
– Nyt tarvitaan uusi helluntai, uutta intoa kohdata ihmiset kirkon omalla äänellä. Toisaalta meillä on jäljellä käsitys, että ”tulette tai ette, me kyllä pärjäämme”. Mutta jos saisimme puolet siitä energiasta, jota nuorisotyössä nuorilla on, niin asiat olisivat kohdillaan.
Kuvat: Olli Seppälä